Unelmia ja avoimia ovia

Huomenia!

Tänään olen koko aamun kävellyt vähän levottomana paikasta toiseen. Tehnyt useampaa eri asiaa saamatta mitään kunnolla aikaan. Vatsassa on perhosia ja ajatukset harhailee. En tiedä missä vaiheessa minusta tuli niin kauhea jännittäjä?! Ehkä sinä päivänä, kun synnytin lapsen maailmaan ja olin vastuussa jostakin niin pienestä, kauniista ja hauraasta.

Tänä päivänä tuo pieni on jo suuri ja hapuilee askelillaan kohti omia polkujaan.

Rohkeasti hän etenee unelmiensa suuntaan, samalla kun minä sivusta ihaillen kannustan ja toivon, ettei hänen tielleen tulisi koskaan liian isoja kiviä tai kantoja.

Mun pieni haluaa maailmalle, enkä minä voi sitä estää, vaikka osa minusta ehkä pelkoineni haluaisikin. Ihmettelen vain, miten se hetki tuli näin äkkiä? En ehkä olisikaan vielä ihan valmis!

Äidin huoli ei taida loppua koskaan.

Samaan aikaan olen kuitenkin innoissani ja ylpeä. Kuinka tyttärestäni tulikin noin rohkea ja määrätietoinen. Mielelläni tuen häntä päätöksissään. Niinpä tänään matkustamme esikoisen kanssa vaihto-oppilas tilaisuuteen ja haastatteluun. Parin viikon päästä ollaan viisaampia ja jos paikkoja löytyy, niin seuraavana syksynä hän lentää vuodeksi eurooppaan. Onneksi on siis vielä aikaa sopeutua ajatukseen. 

Voi noita nuoria! Heillä elämä kaikkine mahdollisuuksineen on vielä edessä ja ovet avoinna.
Se pistikin miettimään, olenko itse tehnyt elämässäni koskaan mitään kovin mullistavaa?
Ulkomaille lähtö ei ainakaan käynyt ikinä pienessä mielessäni! Minun haaveeni olivat sensijaan hyvin tavallisia ja simppeleita, kuten saada oma koti, kiva työ, mies ja kaksi lasta :)
Voin siis tyytyväisenä todeta, että elän unelmaani todeksi ja elämän peruspilarit ovat kunnossa. Olenkin siitä enemmän kuin kiitollinen.

Hieman alle parikymppisestä reiluun kolmeenkymppiin elämässä tapahtui koko ajan hienoja ja isoja asioita vauhdilla! Löysin elämäni miehen, muutimme yhteen, valmistuin mukavaan ammattiin ja vielä toiseenkin. Kokeilin erilaisia työpaikkoja. Harrastin monenlaista. Muutimme toistamiseen. Menimme naimisiin, ostimme ikioman kodin, tulin raskaaksi. Olin kotiäitinä, päädyin lennossa omalle alalleni osa-aikatyöhön, tulin uudelleen raskaaksi ja nautein täysin siemauksin äitiydestä. Harrastin teatteria ja kirjoitin blogia. Tutustuin eri elämänvaiheissa ihaniin ihmisiin. Todella ihanaa aikaa, elämäni onnellisinta väittäisin!

Sitten elämä tasaantui. Lapset kasvoivat, alkoi koulut, harrastukset, käytiin töissä, pestiin pyykkiä ja kokattiin. Arkista rumbaa sen iloineen ja murheineen. Omat harrastukset jäivät taka-alalle, eikä ystäviäkään ehditty niin usein tavata. Itsensä haastaminen tai uudet kokemukset jäivät ruuhkavuosien ja kiireen hampaisiin....ja sillä tiellä ollaan yhä.

Tavallaan elämä on mukavan seesteistä tällä hetkellä, mutta ehkä se toisinaan on aivan liiankin tasaista! Siis tasaisen kiireistä. Tuntuu, kuin ovet olisivat jo omalta osalta sulkeutumassa, eikä elämässä enää tapahtuisi mitään niitä suuria tai mullistavia juttuja. Ennemminkin vain pelkää, jos jotain pahaa tai vakavaa sattuisi! Ymmärrättekö mitä tarkoitan?

Eläkepäiviäkö tässä nyt sitten odotellaan? ;)

Olenkin kuullut, että nelikymppisenä ihmiselle tulee usein pieni tyytymättömyysvaihe ja onnellisuustaso notkahtaa hetkellisesti. Hyvä, tietää, että tämä kriisivaihe onkin väliaikaista.

Huomaan myös lähipiirissäni, että moni tekee tässä vaiheessa isojakin muutoksia. Yksi vaihtaa pitkäaikaisen työnsä aivan uuteen ja erilaiseen, toinen muuttaa eri kaupunkiin, kolmas eroaa liitostaan aivan yllättäin ja neljäs toteuttaa jonkin pitkäaikaisen unelmansa.

Itselläni on myös pieniä unelmia ja toiveita takataskussa, mutta rohkeus niiden toteuttamiseen uupuu. Ehkä annan niiden muhia vielä ja katsoa mihin tuuli kuljettaa. Miten minusta tulikin tällainen jänishousu? ;)

Mutta nyt keskityn kuitenkin tyttäreni unelmiin ja kannan hänet vaikka maailman ääriin, jotta hän saa elää haaveitaan todeksi. Sillä mikä sen parempaa elämässä näin vanhemmalle onkaan, kuin lapsiensa onnellisuus :). 

Mitä suurta tai mullistavaa sinun elämässäsi on viimeksi tapahtunut?

Lämpimin ajatuksin

Iida Emilia

Ripaus ruskeaa syksyyn ja roppakaupalla kiitollisuutta

Suloista syyskuun alkua!

Tänään tahdon hehkuttaa syksyn, rakkauden ja kiitollisuuden puolesta. 
Tuntuu kuin matka keväästä tähän päivään olisi ollut vain silmänräpäyksen mittainen, mutta tässä räpäyksessä olen oppinut jotakin tärkeää itsestäni. 

Olen oppinut mielestäni kuuntelemaan kehoani ja ajatuksiani paremmin, olemaan itselleni armollisempi ja hyväksymään puutteeni. Keväisen väsymyksen ja uupuneen olon myötä opin vihdoin liian kiltin ihmisen roolista ulos ja sanomaan EI! Olen ollut vähän liian joustava ja suorittanut asioita oman jaksamisen äärirajoilla. Nyt pyrin kuuntelemaan itseäni enemmän ja huomaan jo nyt muutoksen, sillä elämään on jälleen palannut ilo. Keväällä nimittäin oloni oli kovin alakuloinen...enkä tiedä, oliko se jotakin vuodenaikaan liittyvää lievää masennusta vai stressiä, mutta jossain siinä perunamaan myllerryksen ja kesälomien tienoilla alkoi selvästi helpottamaan ihan itseäni tutkiskellen ja aiheeseen perehtyen.

Suurena apuna minulle kirjoittamisen ohella toimivat myös rakkaat ystävät, sekä puolisoni, oma tuki ja turvakallioni, jonka kanssa juhlistimme juuri 18-vuotis hääpäiväämme. Voiko suurempaa kiitollisuudenaihetta ollakaan, kuin tuo läheinen ihminen, kulkemassa vierelläni jo 24:ttä vuotta, niin myötä- kuin vastamäessä. Vaikkemme kumpikaan ole täydellisiä ihmisiä, niin tärkeintä on se, että täydennämme toisiamme :)

Enkä kätke onneani senkään asian suhteen, että olemme saaneet kaksi ihanaa lasta, sillä sehän ei ole itsestäänselvää. Tai sekään, että olemme eläneet näin onnellista ja tasapainoista elämää yhdessä perheenä, sillä itse avioerolapsena en saanut ihan samanlaista kokea. 

Melkein sydän halkeaa onnesta tästä kiitollisuuden määrästä!

Alkanut syksy on tuntunut hyvältä, kuin uuden alulta.

Toivon todella, etteivät nuo kevään mielialat enää palaisi, vähän pelkäänkin.

Mutta ehkä osaan nyt hakea heti apua, jos niin kävisi. 

Energiani eivät ole ihan entisellään, mutta teen sen minkä jaksan. En esimerkiksi saanut tänä vuonna pestyä ikkunoita ollenkaan, vaikka vieläkin toki ehtisi, mutta onko se sitten niin kamalaa jos jäävät pesemättä?!

Iloitsen siitä, että sain siivottua ja vähän sisusteltua, jopa nauttien, eikä vain robottimaisesti suorittaen.

Naputtelin olohuoneen seinälle peilin takaisin, koska se sopii tuon Juvin sivupöydän kaveriksi niin hyvin. Julisteen teksti muistuttaa minua siitä, että kaaos voi olla myös kaverini, eikä viholliseni ;). 

Olohuoneen pöydällä ripaus ruskeaa: kesäloman ihania muistoja Porvoosta ja Tertin kartanolta.

Tervetuloa syksyn sateet ja tuiskut! Minä olen valmis :)

Iloa päivääsi!

Iida Emilia

Kylässä idyllisessä hirsitalossa

Moikka moi ihanat!

 Kuinkas arki on lähtenyt rullaamaan? Täällä tahtoo kiire ja aikataulutettu elämä kiristää hermot tiukille, kun pitää muistaa yhtäkkiä taas sen tuhat asiaa, mutta muuten kuuluu ihan hyvää :)

Aurinko paistaa ja helteitäkin vielä loppukesään lupailtu. Lisänä kivoja juttuja, kuten työkaverin tupareita juhlittu viikonloppuna ja hääpäiväkin häämöttää edessäpäin. 

Ystävien tapaaminen onkin ihan parasta terapiaa arjen keskellä, mutta valitettavasti näissä ruuhkavuosissa aika harvinaista herkkua. Aikataulujen sovittaminen yhteen on monasti hankalaa, tai paukut eivät vaan riitä vieraiden kestittämiseen. Itsessäni ainakin olen huomannut suuren eron menneisiin vuosiin, kun tykkäsin vielä täyttää talon kutsuilla ja kekkereillä. Nykyään pelkkä ajatuskin väsyttää. 

Haluaisin olla sellainen extempore-ihminen, joka mielellään pitää ovet avoinna ja kahvipannun kuumana yllärivieraillekin ( kaaoksenkin keskellä ), mutta en vain ole! Ennemminkin viihdyn nykyään omissa oloissani?! Onko tämäkin joku vanhenemiseen liittyvä juttu? Ehkä toivottavasti ohimenevä sellainen ;)

Kesän aikana on kuitenkin tullut nähtyä paljon ystäviä ja tehtyä kivoja asioita, jotka antavat hurjasti voimaa ja onnenpilkahduksia elämään. Yksi näistä kohtaamisista tapahtui erään lapsuudenystäväni kauniissa kodissa viime viikolla, josta tallensin luvan kanssa kuvia tänne teillekin.

Tämä ikätoverini on ollut elämässäni mukana aina lapsuusvuosistani saakka, sillä vanhempamme olivat ja ovat edelleen perhetuttuja. Tähän samaan porukkaan kuuluu myös kolmaskin rakas ystävä ja yhdessä olemme kulkeneet ihan sieltä ala-asteiästä asti. Voi miten paljon tapahtumia, unelmien täyttymisiä sekä myös pettymyksen kyyneleitä näihin yhteisiin vuosiin onkaan mahtunut.

Tällä hetkellä tämä ystäväni, Hirsitalon Susanna elääkin suurta unelmaansa todeksi, vaikkei matka siihen ole ollut mutkaton.

Hän on kaveripiiristäni niitä ensimmäisiä, joka muutti jo nuorena pois kotoa. Hän meni nuorena naimisiin ja sai eikoisensa jo paljon ennen meitä muita. Hän joutui myös myöhemmin kokemaan raskaan eron ja asui vuosia kahdestaan tyttärensä kanssa. Muistan kuinka hän haaveili tuolloin suurperheestä ja maalaistalosta, vaikka mukavasti elämä siinä kaksinkin heillä sujui.

Ystäväni on juuri sellainen ihminen, joka rakastaa kutsua vieraita yhteen suuren pöydän ääreen. Hänellä on aina syli avoinna ja vierasvaraa kaapissa. Hän järjestää helposti juhlat vaikkapa tyttärensä toisen nimen nimipäivän tai kissan syntymäpäivän kunniaksi :D. Juuri sellainen hersyvän avoin ja iloinen persoona!

Ja kuinkas ollakkaan, eräänä päivänä hänen elämäänsä ratsasti se komea ritari, jonka myötä unelmat saivat tuulta purjeisiin. Uuden liiton mukana hän sai ne pari bonus-lastakin sekä kaksi yhteistä rakkauden hedelmää, joten suuremmalle talollekin alkoi olla 7-henkisellä perheellä tarvetta.

Pitkään hakuksessa heillä olikin vanha maalaistalo, mutta kun sitä oikeaa ei tullut vastaan ja tilan tarve oli suuri, päätyivät he lopulta kompromissiin jonka lopputulos remontin jälkeen on aivan valloittava! Tämä hirsitalo ei nimittäin ole kuin reilu 30-vuotias, mutta tunnelmaltaan kuitenkin paljon "iäkkäämpi" ja arvokkaampi!

Hirsitaloissa on tietynlaista eleganssia ja ajattomuutta. Kestävyydestä ja ekologisuudesta puhumattakaan. Tässäkin kyseisessä talossa löytyy upean korkeat huoneet, parrut katossa, puulattiat, leivinuuni- ja takkayhdistelmä, lasiveranta, monta makuuhuonetta ja ympärillä suurensuuri tontti mäntymetsän keskellä. Melkoinen unelma!

Ystäväni puoliso on käsistään varsin kätevä ja pääasiassa hänen käsittelyssään koti ja pihapiiri ovat saaneet viimeisen 3:n vuoden aikana jo hurjasti muutosta, vaikka vieläkin kuulemma hommia riittää. Ystäväni suunnittelee ja mies osaa toteuttaa. Aika kadehdittavaa yhteistyötä:)

Kodin pinnat on käsitelty kauttaaltaan mm. kellastuneet puulattiat maalattu harmaiksi, hirsiseinät valkoisiksi ja osa seinistä tapetoitu tunnelmallisin kuviotapetein.

Keittiö on remontoitu kokonaisuudessaan sekä vanha pieni eteinen purettu niin, että ruokailutilaa saatiin samalla avarrettua. Uusi eteinen on otettu käyttöön suurelle lasiverannalle ja seuraavaksi valmistuu vessa.

Uloskin on tehty leikkimökkiä, puuvajaa ja kasvihuonetta. On istuteltu omena- luumu ja riikunapuita. Ruusutarhaa unohtamatta! Ai että, jotkut ovat aikaansaavia :). Nappasin itseasiassa kuvia ulkoakin, mutta niistä teen vielä oman postauksen, kun ihastuttavia kuvia tuli niin paljon!

Huomaatte muuten varmaan, että sisustusmakumme ovat ystäväni kanssa aika samankaltaiset ja tänne usein kauppaankin ensimmäisenä meiltä poistuvaa tavaraa. Myös puheenaiheet pyörivät hyvin usein remonteissa, sisustuksissa ja uusissa ideoissa ( perheen ja ruuhkavuosi-stressin lisäksi ;).

On se suuri rikkaus, kun saa vaihtaa kuulumisia samassa elämäntilanteessa olevien kanssa. 

Olen niin onnellinen ystäväni toteutuneesta unelmasta, idyllisestä hirsitalosta, jonka täyttää nykyään iso lapsikatras äänillään. Vauhtia ei täältä talosta puutu, kun lapsia löytyy uhmaikäisestä aina murrosikäiseen ja jo kotoa pois muuttaneella esikoisellakin on oma taaperonsa. Ystäväni on siis mummikin jo :). Niin ja kuuluuhan maalaisidylliin toki koira, kani ja viiriäisetkin. Ja ison ruokapöydän ympärille kerääntyy lähes päivittäin sukua, ystäviä tai naapurin lapsiakin.

Siinä sivussa seuraava projekti onkin jo valmistumassa vanhoihin autoihin hullaantuneen isännän käsissä,( eikä se ole siis uusi autalli ) vaan ihana vanha hirsisauna! Tästäkin täytynee napata kuvia lisää, kunhan päästään testaamaan pihasaunan löylyt loppusyksyn hämärissä.

Mitäs sanotte? Aikas mukavaa idylliä ja elämänmakuista menoa.

Ystävältäni sain tosiaan luvan tehdä tällaisen kotijutun, sillä hänkin on haaveillut joskus blogin kirjoittamisesta, mutta ymmärrettävästi suurperheen opettaja-äidillä ei aikaa tällaiseen liikene :). 
Hieman vaihtelua omiin koti-kuviini välillä.

Halauksin

Iida Emilia

Kamarin uusia tuulia ja kauhutarinoita viikon varrelta

Aurinkoisen pirtsakat pakkasterkut!

Perjantaissa jo mennään ja ihana viikonloppu edessäpäin.

Kaikenlaista tohinaa on viikkoon mahtunut. Mukavimpana muistona eilisen illan pikkujoulut, sillä kävimme kollegani kanssa työpäivän päätteeksi syömässä, ja sen jälkeen teatterissa. Ihanaa oli pitkästä aikaa sivistää itseään näinkin kultturellisti, ja parasta näissä arki-illan pikkujouluissa oli se, että tällainen väsynyt keski-ikäinen pääsi ajoissa kotiin nukkumaan ja heräsi aamulla virkeänä ilman päänsärkyä :D

Tänään olisikin sitten vähän hurjemmat pippalot tiedossa, sillä lupasin järjestää lasten pyynnöstä halloweenbileet. Illalla kodin sitten täyttääkin hurjat hirviöt ja monsterit. Saapa nähdä, kuinka villiksi meno yltyykään!

Itseasiassa pariin viime viikkoon on mahtunut varsinaisia kauhunhetkiä jo yllinkyllin ihan tosielämässäkin, enkä enempää jännitystä kaipaisikaan! Äitini taloyhtiössä sattui paha tulipalo, jossa onneksi ihmishengiltä säästyttiin, mutta parin kotieläimen hengen tuo palo vaati. Tämän lisäksi isäni putosi kaksikerroksisen omakotitalon katolta, kuuden metrin korkeudesta!!! Ja voitteko kuvitella...hän selvisi tuosta tömähdyksestä pelkällä nilkan venähdyksellä. Onneksi putoamista hidasti parveke, josta isäni oli saanut pudotessaan kiinni, ja vanhana laskuvarjojääkärinä hän onnistui laskeutumaan maahan oikeaoppisesti. Huh huh! Kyllä varjelusta on ollut onneksi matkassa mukana. Ja tästä kaikille katolla keikkuville miehille opiksi, että muistakaa hyvät ihmiset ne turvavälineet!

Seuraaviin kuviin en nyt keksi mitään järkevää aasinsiltaa...;)

Makuuhuoneen seinälle, tyhjiin kehyksiin sain vihdosta viimein laitettua julisteet, jotka sopivatkin tilaan kuin nakutetut! Nämä Desenion, kauniin yksinkertaiset julisteet sain aikanaan valita itselleni yhteistyön merkeissä, ja nuo ihanat kehykset ovat Raatikuvasta, Hämeenlinnan parhaasta valokuvausliikkestä. Vink vink :)

Vielä täytyy hieman muokata tuota kollaasia, sillä se näyttää mielestäni jotenkin tönköltä, kun hyödynsin sitä tehdessä vanhoja naulanreikiä. Pakko ehkä kuitenkin lyödä pari reikää seinään lisää.

Muutoin makuuhuoneessa ei olekaan mikään muuttunut. Ainoastaan vilttiä ja taljaa tullut lisää talvikotia lämmittämään. Ja seinällä olevasta naulakosta voi myös napata villaista päälle, jos alkaa paleltamaan.

Nuo makuuhuoneen pariovet ne jaksavat ilahduttaa edelleen, vuosi remontin jälkeenkin! 

Mutta nyt pitäisi ryhtyä valmistautumaan pikkuhiljaa kummitustalon emännän rooliin, joten eipä muuta, kuin ihanaa viikonloppua kaikille! Pysykäähän pystyssä liukkailla keleillä!

Halauksin:

Iida Emilia

Erilainen illanvietto

Heippa!

Eilen vietin vähän erilaisen illan parhaassa mahdollisessa seurassa, nimittäin ihan omassa seurassani. Hih! Näin nelikymppisenäkin sitä voi näköjään kokea jotakin uutta :) En ole todentotta nukkunut koskaan yötä yksin kotona!

Aloimme mieheni kanssa seurustella niin nuorina, että muutimme yhteen suoraan lapsuudenkodeistamme, ja sen jälkeen olemme olleet kuin paita ja peppu. Aina yhdessä. Joskus olen kyllä hotellissa yöpynyt yksin koulutuksen merkeissä, mutta kotona ovat ainakin lapset olleet seurana, jos miehellä on sattunut jotakin menoa olemaan.

No mutta, ei yhtään hassumpaa!

Oikeastaan aika mukava kokemus, vaikka koti olikin oudon hiljainen.

Lapset lähtivät nimittäin isänsä kanssa Helsinkiin serkuillensa yökylään, ja kävivät eilen tramppapuistossa, ja tänään aikovat mennä Linnanmäelle. Itse olen vielä töissä, joten jouduin jättämään reissun väliin.

Ja voitteko kuvitella, että jos ihmisellä on vapaailta ja sen voisi käyttää ihan miten vaan...

niin minähän tietenkin ensitöikseni SIIVOSIN! Siis niiin ihanaa pistää radio täysille, ja antaa villakoirille rauhassa kyytiä ilman keskeytyksiä! Tavarat ojennukseen, eikä kukaan tule niitä siirtämään! Ilonsa kullakin :D

Siivouksen päätteeksi tein pyörälenkin ja hain itselleni illaksi herkkuja Italialaiseen antipastotyyliin.

Televisiosta sattui tulemaan mielenkiintoinen elokuvakin.

Uni ei menannut tulla millään ja huomasin kuuntelevani kaikkia ulkoa kuuluvia ääniä. ( Taisin kurkistaa varmuuden vuoksi sängyn allekin, ettei ole kummituksia ;). Mutta nukuin lopulta hyvin kyllä ja nautein rauhallisesta illastani.

Mutta onhan se ihanaa, että tänään illalla kodin täyttää taas tutut äänet ja rakkaat ihmiset!

Nyt pyörän selkään ja töihin...

Iloa päiväänne!

Iida Emilia

Perfect day!

Täydellisen tehokas vapaapäivä takana!

Olen siivonnut, pyykännyt, viikannut, käynyt kävellen kaupassa, kokeillut uutta ruokalajia, leiponut sämpylöitä koululaisille ja maalannut vielä yhden makuuhuoneen seinänkin. ( Vain laiska töitänsä luettelee...eikös se sanonta niin mene ;) Mutta kyllä vaan niin nautin näistä kotipäivistä ja sen askareista! 

Ilmat ovat sensijaan aika vilpoisat! Ollakseen jo kuitenkin huhtikuun loppupuoli?!
Olen yrittänyt luopua toppatakista, mutta joinain päivinä se on vain pakko kaivaa takaisin esille.
Onneksi luonto silti heräilee hiljaa, talviunen jälkeen. Sinivuokot tervehtivät metsäpolun varrella ja pienet silmut puissa odottavat lämpimiä päiviä puhjetakseen loistoonsa.

Keittiössä tuoksuu basilika. Yksi parhaita tuoksuja mitä tiedän. En malta millään odottaa sitä aikaa, kun saan poimia yrtit suoraan pihan ryytimaalta. Oi tule jo kesä!

Näiden kuvien myötä:

Iloa viikkoonne!

Iida Emilia

Inspiskuvia ja remppasuunnitelmia

Hellou!

Täällä pää höyryää remonttisuunnitelmista kaiken aikaa, enkä ole ehtinyt blogiakaan yhtään päivittää. Suunnittelua pidemmälle ei olla vielä päästykään, joten kerronpa teille kuulumisia näiden Pinterestistä napattujen inspiraatiokuvien muodossa. 

Siinä mielessä suunnittelu on helppoa, että tiedän tarkalleen mitä haluan, mutta haasteita ideointiin asettaakin sitten raha ja tuo rakas siippani, joka on lähes kaikesta kanssani eri mieltä. Onneksi toisaalta hän antaa minun aika vapaasti tehdä valintoja oman pääni mukaan, mutta onhan tässä välillä luovimista, jotta kaikki olisivat tyytyväisiä ;).

Alunperin meidän oli tarkoitus vaihtaa vain lattiat, listat ja väliovet, sekä uudistaa kylppärin ilmettä. Nyt sitten kuitenkin lattioiden uusimisen yhteydessä tuo keittiökin vaihtuisi mukavasti samalla, joten kyökistäkin olemme kyselleet tarjouksia. Keittiöremontti lohkaisisi suuren osan budjetista, joten siihen muuhun jäisi luonnollisesti vähemmän satsattavaa. Joistakin unelmista on luovuttava, mutta paljon päästään haaveissa kuitenkin eteenpäin. 

(Pinterest)

Unelmieni koti on vaalea ja avara! Rakastan vanhoja puulattioita yli kaiken, mutta joudun tyytymään täällä kodissa laminaattiin. Onneksi laminaateissa on nykyään hurjasti kauniita vaihtoehtoja, ja itseasiassa löysimmekin meille jo täydellisen vaalean, lankkua muistuttavan lattian, josta kerron myöhemmin lisää!

Myös vanhat pönttöuunit ja puuhellat saavat sydämeni sykähtelemään ylimääräisiä kierroksia, mutta ehkä selviän elämästä ilman niitäkin ;)

(Pinterest)

Harmaavalkeasta ruutulattiasta olen unelmoinut pienen ikuisuuden, enkä ehkä saa sitä vielä tänne kotiin, mutta ehkäpä jonain päivänä, kuka tietää :)

Myös paneeliseinät ovat hurmaavan kodikkaita ja henkivät vanhaa tunnelmaa!

(Pinterest)

Vanhaa ja uutta sulassa sovussa. Harmaata, valkoista, puuta, pellavaa ja metallia! Niin kaunista!

(Pinterest)

Pariovet! Voi elämä, kun saisin makuuhuoneeseen pariovet.

Muutenkin väliovet ovat mielestäni iso osa sisustusta ja niihin olisi kiva panostaa. Mieluiten ottaisin vanhat ja täyspuiset, mutta kevytversioissakin löytyy onneksi kivoja perinteisiä vaihtoehtoja.

Pinterest

(Pinterest)

Ah, juuri näiden kuvien kaltaista tunnelmaa haluan kotiini.

Jatkanpa siis suunnittelua ja yritän pitää teidätkin ajantasalla!

Viikonloppuja!

Iida Emilia

VIHDOIN haaveet todeksi!

Nyt se on sitten päätetty! Meidän kodissamme alkaa vihdoinkin remppa :)

Olen niin tohkeissani, etten tiedä miten päin olisin. Kaikki vuosien patoutuneet remonttiunelmat kohisevat päässäni sellaisella myllerryksellä, että hyvä kun yöllä tulee uni silmään ( ja isäntä saa siinä sivussa pian hermoromahduksen ;). 

Ensin oli tarkoitus laittaa kuntoon vain lattiat ja uusia kylppärin kalusteet, mutta nyt kun kerrankin hommiin ryhdytään, niin miksipä ei samalla laitettaisi "kaikkea" uuteen uskoon! Toki remonttiin laadittu budjetti hillitsee ja säätelee hieman haaveitani, joten ei tässä nyt kuitenkaan aivan koko taloa olla räjäyttämässä. Tuntuu joka tapauksessa mahtavalta saada kerrankin jotain isompaa ja konkreettisempaa aikaan, kun tähän asti sisustuksellisia unelmia on lähinnä toteutettu vain pienimuotoisesti pienellä rahalla sieltä täältä rääpien. Eikä noissa pienen budjetin rempoissa mitään pahaa ole...minähän rakastan niitä! Mutta nyt vaan alkoi tuntua siltä ( pian 14:sta täällä asutun vuoden jälkeen, ja asuntomme ollessa kuitenkin jo yli 30:n vuoden ikäinen ), että TARTTIS TEHDÄ JOTAIN!

Jotkut ystäväni ovat heittäneet ilmoille kysymyksen, miksemme samalla vaivalla muuttaisi kokonaan uuteen ja isompaan kotiin? Hyvä kysymys sekin, ja sitäkin vaihtoehtoa olemme toki miettineet. Päädyimme kuitenkin nyt tähän ratkaisuun ja se tuntuu hyvältä! Kuka sitä nyt kotoaan haluaisi mihinkään muuttaa :D

Edelleen unelmissani näkisin itseni asumassa jossakin idyllisessä, vanhassa, omenapuiden ympäröimässä hirsihuvilassa, mutta järjellä ajateltuna tiedän että se olisi meille sula mahdottomuus. Miettikäähän nyt tuota ukko-kultaani siellä remonttihaalareissaan, kun tämänkin kodin remppaan sain häntä ylipuhua useamman vuoden! Ja kuinkahan minä kuvittelisin selviäväni ison puutarhan hoidosta, jos pienen rivitalon pihakin on ihan hunningolla! Kyllä meidän on hyvä tässä! 

Näen myös kivaa haastetta itselleni siinä, kuinka saada tavallinen kasari-rivari muistuttamaan unelmieni vanhaa taloa. Käteni oikein syyhyävät päästä projektissa vauhtiin! Ja vaikka yleisesti ottaen olenkin sitä mieltä, että talon ikää tulisi remontissa kunnioittaa, niin tässä kohteessa en henk.koht. näe tarpeelliseksi säilyttää 80-luvun pinttyneitä pintoja. Ne saavat nyt luvan lähteä!

Mieheni kanssa olemme kyllä melkoinen pari. Kun minä ehdotan jotain, hän tyrmää sen oitis, vaikka tietääkin, että toteutan sen silti, ja yleensä lopputulos miellyttää häntäkin. Haluan toki kuunnella armaanikin mielipiteitä, ja niinpä ajattelin antaa keittiöllemme vielä mahdollisuuden. Joitakin muutoksia tännekin on silti tulossa, ja uneksin toki käytännöllisistä vetolaatikoista noiden syvien tavara-ahmattikaapistojen sijaan, mutta ulkoisesti keittiö miellyttää vielä silmääni. 

Isäni, joka tulee meille remonttireiskaksi, innostuu onneksi useista ajatuksistani ja toteaa ne usein helpoksi toteuttaa. ( Tosin hormitonta pönttöuunia hän pyysi vielä harkitsemaan tilanpuutteen vuoksi ;). Isäni pääsee meille remppa-apuun mahdollisesti lokakuussa, joten minulla on hyvin aikaa tässä vielä suunnitella, vertailla hintoja ja kysellä tarjouksia. Meillä taidetaan elää joulukin rempan keskellä!

Juuh, elikkä sellaisia remonttijuttuja täällä sitten pian tulollaan. 

Unelmien täyteistä viikonloppua teillekin!

Iida Emilia