Pullantuoksuinen äiti

Tiedättekö niitä päiviä, kun kokee olevansa melkein täydellinen äiti?

Koti pysyy järjestyksessä, pyykit viikkaantuu kuin itsestään, herkullinen kotiruoka paistuu uunissa ja siinä kyljessä valmistuu jälkkäriksi vielä tuoreet pullatkin. Autetaan lapsia läksyissä, vaihdetaan kuulumisia, pelataan pelejä, ja kaikki ovat hyvällä mielellä.

Tänään oli juuri sellainen päivä   - päivä pullantuoksuisena äitinä :)

Onhan niitä toisenlaisiakin päiviä. Päiviä, jolloin tullaan myöhään töistä kotiin, eikä muisteta edes kysellä, onko lasten läksyt tehtynä. Syödään mikrossa lämmitettyä valmisruokaa, ja tiskipöytä saa notkua liitoksistaan...

Mutta tänään nautitaan kuitenkin tästä täydellisestä hetkestä!

Leppoista laskiaistiistaita!

Iida Emilia

Ps: Pullat ovat kylläkin kaupan pakastealtaasta ;)

Siivouspäivän turinoita

Tänäaamuna päätin, etten avaa nettiä ollenkaan, mutta kappas...täälllä sitä taas pakoillaan sujuvasti kotitöitä! Miten tämä kämppäpahanen voikin räjähtää heti sillä samalla sekunnilla, kun mamma käväsee töissä? Itse pääsen senverran myöhään illalla vasta kotiin, etten jaksa enää eväänikään heilauttaa työpäivän jälkeen.

No, eipähän ole vapaapäivinä ainakaan tekemisen puutetta ;) 

Tiski- ja pyykkivuoret vyöryvät vastaan, ja muutkin tavarat tuntuvat seikkailevan hujanhajan vailla päänmäärää. 

En kuitenkaan ole niin uhkarohkea, että kuvaisin kotia näinä "huonoina hetkinä", vaikka blogeissa onkin pyörinyt haaste stailaamattomista kodeista! Itse en voi sietää kaaosta, ja pääni tuntuu hajoavan heti, jos tavarat eivät ole omilla paikoillaan. Ja vaikka kotihommia rakastankin, niin kyllä välillä tuntuu, että MIKSI minä olen se ainut täällä huushollissa, joka yrittää pitää tätä palapeliä kasassa? Miten muut perheenjäsenet saisi paremmin osallistumaan? Esikoinen pitää kyllä lastenhuoneen järjestyksessä, mutta esim. tiskeille ei tapahdu koulupäivän jälkeen mitään, vaikka olen luvannut viikkorahaakin tietyistä pikkuhommista?

 Olisikin kiva kuulla, kuinka teillä muilla hoidetaan siivoukset työn ja perheen lomassa ? 

Kuvat eivät liity aiheeseen mitenkään! Paitsi että pahimmankin kaaoksen keskellä sielu lepää, kun on edes jotakin kaunista katseltavaa. Aurinko paistelee, ja viikonloppu on alkamassa. Ihanaa, kun kevät on jo ihan kulman takana. Vielä kun tuo pakkasukko antaisi periksi, ja yöpakkaset laantuisivat. Hankalaa aikaa pukeutumisen suhteen, kun aamulla on kylmä, ja iltapäivällä jo lämmittää. Kaivelin juuri lasten välikausi vaatteita esille, ja nekin olivat talven aikana kutistuneet ;)

Mutta nyt hihat heilumaan, jotta koti hohtaa viikonlopun kunniaksi!

Keväisen leppoisaa perjantaita!

Iida Emilia

Kuulumisia Pilvenhattaralta

Heipsansaa kaikki ihanat lukijat!

Viimeiset pari viikkoa ovat olleet yhtä hullunmyllyä; sairastelua, työkiireitä, sressiä, huolta ja surua. Sitähän se elämä on. Aina ei voi tanssahdella pelkillä ruusun-nupuilla, vaan joskus niitä piikkejäkin osuu polun varrelle. 

Olisin tehnyt pitkästä aikaa postauksen, mutta blogin kuvakiintiö on nyt tullut täpötäyteen, (vaikka olenkin pienentänyt kuvatiedostojani), joten täytyypi mietiskellä Pilvenhattaran jatkoa tovi. En haluaisi ihan periatteesta ostaa sitä lisätilaa ( enkä pystykkään, kun siihen tarvitsee olla tietynlainen maksuväline ). En myöskään halua poistaa vanhoja postauksia, sillä nehän ovat itselleni kuin päiväkirjan sivuja. Luultavasti joudun siis aloittamaan kokonaan uudelleen, mikä ei varsinaisesti houkuttele sekään...mutta katsellaan nyt. 

Täällä kuitenkin kaikki hyvin, vaikka surun keskellä elelläänkin. Elämään kuuluu myös luopuminen, ja iäkkään ihmisen kohdalla poislähtö on luonnollista, mutta silti niin kovin murheellista. Kova ikävä kalvaa rintaa :(

Iltasella, kun lapset lukevat iltarukouksensa, he lähettävät terveiset muorille taivaaseen, ja toivovat, että taivaanisä pitää muorista hyvää huolta! Kuiskaan, että pidäthän huolta myös vaarista, joka jäi tänne maailmaan niin yksinään. Ja meistä muistakin samalla :)

Surullisen harmaan marraskuun keskellä lähden nyt etsimään kadonnutta joulumieltäni, ja toivotan teille kaikille:

Aurinkoisempaa alkavaa viikkoa!

Iida Emilia

Ps: Palailen varmasti pian :)

Löytöjä, tunnustuksia ja ylläreitä

Hyvää huomenta te ihanat lukijat!

Katsotaan, josko saan täältä ainakin yhden postauksen tehtyä, sillä bloggerin kuvakiintiöni on tullut täyteen, ja pähkäilen kuumeisesti, tulisiko minun ostaa nyt lisätilaa, vaiko poistella vanhoja postauksia, vai kenties pistää kokonaan uusi blogi pystyyn!? Mahtaako bloggaus-into laantua nyt vallan? Tämä Pilvenhattara on toiminut jo melkein kolmen vuoden ajan päiväkirjanani, ja vanhoja postauksia selaillessa mieleen palautuu kaikenlaisia mukavia muistoja. Olisipa jotenkin haikeaa luopua tästä kokonaan. Bloggaaminen on antoisa ja mukava harrastus. Sellainen kiva hengähdyspaikka ison valtatien varrella :) Ja te lukijat olette puhaltaneet aina uutta virtaa ja eloa tähän harrastukseen. Kiitos teille suuresti!

 

 

 Kuvasin kesäisiä löytöjäni, jotka noudattavat näköjään kaikki sattumoisin samaa hennon vedenvihreää värilinjaa. Riihimäen sinivihreät lasipurnukat löysin rompetorilta, jossa kävimme heinäkuussa yhdessä Allidaalian kanssa.

 

 

Vanhan turkoosin kahvimyllyn sain isältäni. Tällä vempeleellä mummoni on aikanaan

 kahvinpapuja jauhanut. Todella pirteä väriläiskä keittiöömme.

 

 

Sohvan mutkaan torkkupeitoksi pääsi myös vanha turkoosinsävyinen täkki, jonka löysin eräältä latokirppikseltä kesäisen retkemme varrelta.

 

 

Nähtäväksi jäänee, pakkaako Pilvenhattara nyt unelmansa matkalaukkuun, ja muuttaa kokonaan uuteen osoitteeseen, vai jaetaanko sisustushaaveita edelleen samassa vanhassa osoitteessa!

 

Yksi asia on ainakin varmaa:

 

Lokakuun aikana markkinoille ilmestyy Ilona Pietiläisen ihana uusi Talven taikaa-kirjanen, jossa esiintyy myös meidän pikkuruinen pirttimme. Minulla oli suuri ilo ja kunnia päästä kertomaan ja kuvittamaan kirjaan oman kotimme tarina. Lisäksi tämän 160 sivuisen kirjan kansien väliin mahtuu myös muita ihania koteja, sekä monia kauniita sisustuskuvia ja ideoita.

 

En malta millään odottaa!

 

 

Jos haluat uunituoreen painoksen heti suoraan kotiisi, niin kirjan

ennakkovarauksia voi tehdä  suoraan minullekkin  :)

 

 



Sain myös ihanan tunnustuksen.

Kiitos tuhannesti Mirjami ja SisustEllen!

 

 

Oikein ihanaa viikonloppua

jokaiseen kotiin!

 

Iida Emilia

 

Ps: Toivottavasti nähdään pian :)

Valokuvakollaaseja kaaoksen keskellä

Terveiset työputkesta!

Tuurailen vielä parin viikon ajan pomoni lomia, joten aika kuluu lähes kokonaan työmaalla. Samaan aikaan lapsukaiset, ja ukko-kulta jatkavat lomailuaan, ( ja sotkevat minkä kerkiävät ;). Tällä hetkellä kämppäparka ei siis ole todellakaan kuvauskuntoinen, mutta löysin koneelta kuitenkin muutaman siivouspäivän jälkeisen olkkarikuvan parin viikon takaa. 

Minulla on tapana "muhitella" asioita pitkään ja hartaasti, ennenkuin mitään tapahtuu. Tai sitten toisinaan teen jotakin hetken mielijohteesta ilman minkänlaista visiota. Tämä olohuoneen seinä kuuluu tähän hautomo-osastoon, enkä sitten millään meinaa saada ideaani loppuun asti kypsyteltyä.
Ajatuksenahan on jo piiiitkään ollut se, että seinälle tulisi kollaasi erilaisista valokuvista. Perheestä kun löytyy yksi innokas valokuvaaja, ja toinen, joka työskentelee valokuvaamossa, niin toteutuksen ei pitäisi olla hirveän hankala ;). Vaan hyvin hitaasti näyttää projekti valmistuvan. Muutaman kuvan olen seinälle sentään saanut, mutta monenmonta muistoa sinne mukaan vielä mahtuisi. Täytyisi vaan päättää, asentaako kuvat ihan sikinsokin, vaiko jotenkin selkeämpään ryhmään? Ja pitäisikö kehyksien olla kaikkien valkoisia, vai voisiko seassa olla tummempiakin? Siinäpä miettimistä kerrakseen :)

Muutama tumma kehys pääsi toistaiseksi olohuoneen naulakon päälle.

Pinkki pioni siellä väriläiskänä. Ihan omasta pihasta napattu...

( siis se ainokainen, joka pihassa edes kukki ;) . Viimekesänä syytin läkähdyttäviä helteitä puutarhani nihkeästä kukkaloistosta. Nyt syytän sateita. Jospa sitten seuraavana kesänä onnistaisi.

Mutta ruusumarjapensaan piikikkäät kaunokaiset ovat sentään kukassa.

Ja ilahduttavat myös maljakossa.

Niin, ja vaikka pyykkikorit notkuvatkin liitoksistaan, niin pakko kiittää isäntää siitä, kuinka mukavasti on keksinyt kivaa touhua tyttöjen kanssa lomapäivillensä, ja ruokakin on ollut aina valmiina töistä palaavalle hieman äreällekkin mammalle.

Iloa heinäkuun viimehetkiin!

Iida Emilia

Sateenropinaa ja blogiystävyyttä

Helteet lopahtivat näköjään yhtä nopeasti kuin tämä meikäläisen lomakin! Huomenna se olisi taas pakko palata arkeen, vaikka vieläkin olisi mielellään lomailua jatkanut ;). Lapset jäävät nyt puolestaan lomailemaan iskän kanssa, joten katsotaan mitä lie keksivät sillä aikaa kun äippä on poissa kotoa.

Viimeinen lomaviikko ei ollut säiden puolesta kovin armollinen, mutta sadesäällä voi sentään olla hyvällä omallatunnolla kotosalla, ja siivoilla vaikka niitä iänikuisia ongelmakohtia, eli kaappeja. Ja tulihan ne kaapit nyt todellakin järkkäiltyä vimpan päälle. Innostuin myös vaihtelemaan jonkinverran järjestystä makuuhuoneissa. Vilauttelen muutoskohteita teille myöhemmin.

Sateisen loppuviikon todellinen kohokohta oli se, kun sain meille kylään ihanan aurinkoisen blogiystäväni Allidaalian! Hauska sattuma sinänsä, että tapaamispäiväksemme osui taas perjantai 13, kuten viimekerrallakin :). Molempina päivinä taivaalta ripotteli vettä, mutta epäonnesta ei ollut tietoakaan! Kun kaksi sisustus-siskoa pääsevät saman katon alle, ei naurusta, puheensorinasta tai remppaideoista tule loppua. Päivään kuului toki myös herkuttelua, ja kirppiskierrosta. Ihana päivä, ja olen todella onnellinen, että olen löytänyt uuden ystävän <3

Kiitokset vielä Allidaalialle!

Tällaisen suloisen herkkukippotuliaisen sain lahjaksi :)

Loppuun vielä hieman kuvia eteisestä. Pieni vitriinikaappi muutti lastenhuoneesta takaisin eteiseen, ja lasien taakse sain kivasti pinottua pellava- ja pitsiliinaseni.

Eteiseen satuin löytämään myös erittäin edullisesti torin kautta tuon ihanaisen virkatun maton, jollaista haaveilen itse jossain vaiheessa virkkaavani, vaan enpä päässyt asiassa ajatusta pidemmälle ;)

Kiva ja rentouttava loma kaikinpuolin takana, joten nyt voi palailla hymyillen arkeen.

Mukavaa sateenraikasta viikkoa kaikille!

Iida Emilia

Prinsessa ja herne

Meillä asuu pieni prinsessa, joka ei ollenkaan viihdy omassa vuoteessaan!

Ei sitten millään, vaikka vuode olisi sijattu kuinka houkuttelevaksi. Ja vaikka vuode sijaitsee aivan äidin ja isin silmien alla.

On rinsessaverhoa, pitsilakanaa, ja kymmeniä pehmoisia unileluja...

Vaan kaikkein turvallisinta ja lämpöisintä on silti tuhista mamman kainalossa :)

Pääasia kuitenkin, että nähdään kaikki kauniita Ruususen unia :)

( Uusi päiväpeitto Ellokselta )

Kammarin työnurkkaus vaihtui jo jonkinaikaa sitten takaisin perheen pienimmän uninurkaksi, jotta olisi helpompaa harjoitella omassa sängyssä nukkumista, mutta liekö siellä patjan alla herne vai mikä, kun uni ei siellä tule silmään? ;)

Mutta ehtiihän tuota vielä. Nämäkin ovat niin ohikiitäviä hetkiä. :)

Kuinkas teillä muilla nukutaan?

Maanantaiterkuin:

Iida Emilia

Kevät-turinoita

Kevät kurkkii kulman takaa, ja auringonsäteet hierovat talviunien viimeisiä murusia pois silmistä. Lumen alta paljastuu pieniä vihreitä ihmeitä...uuden kevään alkuja! Voi tätä riemua :)

Tosin tänään harmaalta taivaalta vihmoo taas räntäsadetta, mutta niinhän sitä sanotaan, että kevät keikkuen tulevi!

Kesää odotellessa voi kuitenkin keksiä kivoja tempauksia arkea piristämään. Viime perjantai ( 13 päivä ) oli sellainen. "Epäonnenpäivä" meinasi alkaa kehnosti, kun toinen tyttäristä sai yöllä vatsataudin, ja vähäisten unien jälkeen aamukin alkoi sateisen harmaana. Onneksi miehelläni oli kuitenkin vapaapäivä, jotta hän pystyi jäämään lapsia hoitamaan, ettei minun tarvinnut perua sovittua tapaamista. Tapaamiseen olisi ehdottomasti pitänyt ottaa kamera mukaan, mutta eikös siitäkin ollut akku lopussa!

Pääsin kuitenkin lopulta matkaan tapaamaan erästä ihanaa blogiystävääni http://allidaalia.blogspot.com/ ekaa kertaa kasvotusten!

Päivästä tuli todella hauska ja ikimuistoinen!
Iloista rupattelua hyvän ruuan, suklaaleivosten, ja sisustusjuttujen parissa, mikäs sen mukavampaa :)

Allidaalia itse oli valoisa ja eloisa persoona. Puheenpulpetta ja hersyvää naurua riitti.
Hänen kotinsa oli todellisuudessa vieläkin kauniimpi, ja kodikkaampi kuin kameran kautta kuvattuna. Huokaillen kiertelin kotia ympäri, ja sain paljon ihania ideoita ja inspiraatioita!
Ihana päivä kertakaikkiaan, ja uuttakin tapaamista jo suunnitellaan.

Kiitos vielä Allidaalia tuhannesti mukavasta arjen irtiotosta,

sisustushömppien yhteisestä humputtelupäivästä :)

Keväisiä kuvia taas kerran keittiöstä.

Vaaleansininen väri tuntuu tällä hetkellä niin raikkaalta,

 ja joku saattaa huomata, että keittiöön on eksynyt hieman GG-kuosejakin :)

Lasipurkissa GG-cupcakes-vuokia ( luulin kyllä ostaneeni muffinivuokia ;) nyt en tiedä mitä näillä voisi tehdä, mutta ovatpahan nättejä noinkin. Vuuat olivat niin kauniissa rasiassa, että rasiankin sijoitin tuonne ylähyllylle, ja cupcakes-ohjeen liimasin pullonkylkeen etiketiksi.

Hiirenkorvia ja lämpöä odotellen!

Iida Emilia

Haaveilua

Viikonloppu! Ja pakkanen se vaan kiristyy tuolla ulkosalla. Alkaa pikkuhiljaa pinnakin kiristyä, kun ei pääse ollenkaan ulkoilemaan, ja lapsetkin alkaa jo hyppelehtiä seinille. Tänään pitää ainakin ulkoiluttaa petivaatteita, jos ei muuta...eiköhän pölypunkit ainakin saa kyytiä ;)

Muutama keittiökuva tahtoi vielä päästä näkösälle. Haaveilen siitä, että saisin tämän kevään aikana keittiöremontin vihdoin päätökseensä. Meillä edistyy kaikki niin ärrrsyttävän hitaasti, ja välillä kerkeän jo unohtaakin suunnitelmani, ja uusiakin ideoita tupsahtelee matkan varrella lisää. Mutta lattialle olisi tehtävä jotakin ihan ensimmäiseksi...ja listat vaihtaa...ja, ja, ja...tapettia vähäsen, ja paneeliakin pikkasen...sitten tää oliskin jo "hirrrrveen nätti" ;) 

Ei vaan, siis ihan oikeesti olen taas kärsinyt niin kauheasta talokuumeesta, että ihan sydäntä raastaa! Kaipuuni vanhaan taloon ei hellitä koskaan. Välillä tuntuu, että mun koti ei oo täällä, vaikka sitten taas toisena päivänä olenkin ihan tyytyväinen. Reilut yhdeksän vuotta sitten tänne asetuimme, kun esikoinen potkutteli vielä masussani, ja silloin jo ajattelin, että tämä on vain väliaikaiskoti sitä unelmaa odotellessamme. Tässä nyt kuitenkin vielä ollaan, sulassa sovussa 80:ssä neliössä. Onhan täällä seinien sisällä kaikki mun rakkaimpani, ja sehän on tärkeintä :)

Asensimme muuten noihin keittiön runkoihin paneelia, jota jäi yli saarekkeesta.

 Ihan kivasti tuli siistimmän oloista, kun nuo 80-luvun kaapiston rungot olivatkin jo sellaiset kauhtuneen kellertävät.

Näissä haaveissa, ja mietteissä viikonlopun viettoon...

Leppoisaa lauantaita kaikille!

Iida Emilia

Heipsansaa!

Uusi viikko starttasi käyntiin oikein kunnon pakkaslukemissa. Hrrr....vilukissaa hirvittää ;)

Ettekä voi usoa, mitä tein viikonloppuna? Kaivelin kuulkaas ukkokullan isot sukset varastosta, ja läksin testaamaan hiihtelytaitojani monen vuoden tauon jälkeen. Näköjään kerran opitut asiat eivät häviä mihinkään! ( Ainakin pysyin meidän viisivuotiaan perässä ihan hienosti ;). Mutta senverran innostuin, että aion mennä toistenkin, jahka nämä pakkaset hieman väistyvät.

Viikonloppuna kävin myös armaani kanssa jääkiekkopelissä, missä en myöskään ole käynyt piiitkään aikaan. ( Johtunneekohan siitä, etten ole kyllä tippaakaan kiinnostunut jääkiekosta ) mutta ihan kivaa sekin oli. Matsin jälkeen kävimme vielä syömässä ihan kaksistaan, kun mummuska tahtoi niin kovasti lapsia hoitaa, joten ihan mukava erilainen viikonloppu meillä takana :)

Köökin puolella pölyjä pyyhkiessäni kupit ja kapustat vaihtelivat vähän paikkojaan, mutta muuten ei mitään ihmeellistä olekkaan tapahtunut.

Rapsakkaa pakkaspäivää sinulle!

Iida Emilia

Olkkarin jouluasua, ja viikon valittuja paloja :)

Suuret kiitokset kommenteistanne joulukorttipostaukseen! Päädyimme siihen vanhennetun näköiseen kuvaan, mutta muutaman teimme kirkkainakin :) Tänään oli tarkoitus vapaapäivän ratoksi kirjoitella loputkin kortit valmiiksi, ja toimittaa ne ajoissa postiin, mutta jouduinkin yllättäen koko päiväksi töihin, joten kiirushan niiden korttien kanssa tuli...pikkuisen ennen postin sulkemisaikaa notkuin siis vielä kassan luona postimerkkejä kinuamassa ;) Ehtivät matkaan sentään!

Vilinää ja vilskettä tässä tuntuu nyt muutenkin taas olevan. Töitä on paljon, ja kaikenlaista pitäisi vielä ehtiä. Onneksi olen sentään tervehtynyt hyvin, vaikka tuossa toissapäivänä otinkin kunnon slipat työpaikallani ;D Kompastuin kertakaikkiaan niin pahasti johonkin johtoihin, että lensin mahtavassa kaaressa syleilemään työpaikan kylmää laattalattiaa! Melkonen jymähdys se olikin, mutta ihmeen kaupalla selvisin siitä vain parilla mustelmalla. Ainut harmitus oli kuitenkin se, että kannoin samalla erästä tärkeää laitetta kädessäni, ja sehän sitten otti ja hajosi siinä rytäkässä :/

Kiireiseen viikkoon on kuitenkin mahtunut paljon ilonpilkahduksiakin. Eilen saimme nauttia päiväkodin hellyyttävästä joulujuhlasta, ja sieltä kotiuduttuamme löysin vielä postilaatikosta iloisen yllätyksen! Blogiystäväni Nonnukka oli lähettänyt minulle pienen joulutervehdyksen :)
Tulin kyllä hurjan iloiseksi. Kiitos vielä tuhannesti <3

Ihanaa, kun kaupoista saa taas tulppaaneja!

 

Olohuonekin on pukeutunut pirteään punavalkoiseen pukuun, ja täytyy sanoa, että tykkään itse kovasti, vaikka niin väritön tyyppi yleensä olenkin ;) ( Kuvat ovat viikonlopulta. Tällä hetkellä koti on aivan ruokottomassa kunnossa...huoh! Joulusiivous odottaa ).

 

Seinille naputtelin tuollaisen kehyskollaasin, jota olin pitkään pohdiskellut mielessäni. Jostain syystä en ole oikein koskaan ollut tyytyväinen tuohon pitkään seinään! Haluaisin ehkä jotain tapettia kokeilla seuraavaksi? ;)

 

Näihin tunnelmiin lopettelen raporttini tällä erää, ja toivottelenkin teille kaikille:

Mukavia joulutohinoita!

Iida Emilia

Saamattomuutta

Rauhallinen aamupäivä. Katselen takapihan ikkunasta, kuinka värikkäät lehdet leijailevat maahan, ja kutsuvat haravaa mukaan leikkiin. En silti vielä kiirehdi pihaa rapsuttamaan, koska lehdet kuitenkin lisääntyvät päivä päivältä. Ovat mielestäni kauniita tuossa maassa, muodostavat värikkään tilkkupeiton, johon auringonsäteet luovat omaa tarinaansa...

Vai liekö se vain saamattomuutta, kun ei viitsi haravaan tarttua. Johan siinä saisi mukavasti hyötyliikuntaa ja happea samalla kertaa, vaikka piha onkin ehkä n. neliön kokoinen ;)

Mutta olenhan sentään kävellyt työmatkat. Vaikka siihen se elämäntaparemontti sitten onkin jäänyt. Kyllä näihin hamsterin poskiin on taas kadonnut muutama suklaalevy poikineen...voi minua toivotonta!

Bloginkin suhteen olen ollut saamaton. Ei tunnu olevan asiaa, eikä mitään uutta sisustusrintamallakaan, vaikka ideoita tulviikin tukan täydeltä. Enkä ole oikein jaksanut istuskella koneen äärellä, enkä jättää kommentteja muillekkaan, mutten silti ole tehnyt mitään järkevää silläkään aikaa :)

Toin sentään pihalta muutaman syyslehden sisätiloja virkistämään. Huomaatte muuten varmaan, että se vanha ihana ovi tuolta harmaiden tikapuiden takaa on kadonnut. Nyyh! Mutta hyvään tarkoitukseen se meni, nimittäin veljeni vanhan talon remontoituun vessaan. Oli juuri sopivan kokoinen heille. Eikä tuo olohuoneen nurkkaus siltikään tyhjältä näytä ( taisikin olla hieman liian täyteen ängetty aiemmin ;) Ovi vaan toi niin mukavan henkäyksen sellaista vanhan talon tunnelmaa...

Ja sitten kuulkaas loppushokiksi vielä ajattelin läväyttää lärvikertoimeni kuvat ruutuun. Nimittäin uudet, elämäni ekat rillit ovat saapuneet, ja niitä olen nyt opetellut käyttämään. Kovin oudot ovat vielä, mutta toisaalta ihan hienotkin...en oikein tiedä?!

 

Mutta nyt tämä kakkulapää lähtee reippailemaan työmaan suuntaan.

Auringonsäteitä päiväänne!

Iida Emilia

Lauantain laatuaikaa

Niinhän siinä sitten kävi, että kun minun, ja mieheni piti viettää laatuaikaa lasten nukahdettua, niin eikös tuo isäntä jo kuorsannut sohvalla makeasti tultuani tyttöjä peittelemästä ;) Noh, kyllähän tämä lauantai-ilta aina bloggaillessakin mukavasti kuluu...

 

Tänään päivällä vietin sensijaan laatuaikaa lasten kanssa leipoen! Alkoi niin kovasti siivouksen, ja lounaan päälle herkkuhammasta kolottaa, että kaivelin reseptikirjat esiin, ja päätin kokeilla muffinien leipomista ihan ekaa kertaa eläissäni. Näitä olen monasti suunnitellut joihinkin juhliin tekeväni, mutta onneksi nyt tuli ensin testattua, niin seuraavalla kerralla onnistuu ehkä paremmin ;) Maku oli ihan mukava, mutta kaatelin taikinaa ilmeisesti vuokiin liikaa, kun osa muffinsseista levähti ihan täysin! Onneksi koristelulla saatiin peiteltyä pahimmat kauneusvirheet, ja lasten mielestä tuo kuorruttaminen olikin hauskinta puuhaa :)

Katettiin pöytä vielä muffini-kekkereiden kunniaksi koreasti, ja sitten herkuteltiin. Pihasta nappasin Pelargonin viimeisiä kukintoja pulloihin. ( Pelargonit alkoivat kukkia uudelleen vasta nyt syksyllä, kun lopetin niiden kastelun ;)

Tuolla taustalla näkyvät kauniit lyhdyt voitin Päivärinteen Sennin arvonnassa! Kävipä minulla onni :) Lyhtyjä oli kaikenkaikkiaan kolme, ja isoimman laitoin takapihan terassille pimeitä iltoja ilahduttamaan.

Lisäksi olen saanut ihania tunnustuksia lisää. Sunshine Avardin, jonka kysymyksiin vastailin jo tuolla aiemmin, sain Saikulta; Valkoista ja kiekuraa blogista. Kiitos kovasti :)

Myös Susanne sekä Hanne; Punainen talo maalla, muistivat minua tällä alla olevalla tunnustuksella! Kiitokset teille, ja lämpimät halit kaikille :)

Tämän yhteyteen pitäisi raapustella kahdeksan asiaa itsestäni;

1. Varasin maanantaille ajan näöntarkastukseen. Saan ilmeisesti silmälasit, koska näkö on selvästi huonontunut viimeaikoina. Hui ;)

2. Ikä on tehnyt tepposensa myös sen suhteen, että mulla kasvaa nykyään "parta"! Olisin varmaan tarvinnut 35-vuotis lahjaksi parranajo-koneen ;D Olen muutenkin aika tumma, joten nuo epämiellyttävät muutamat karvat ovat kaikenlisäksi mustia. Arg!

3. Sen lisäksi, että olen pian rillipäinen parrakas nainen, ovat raskauskilot jääneet pysyvästi vyötärölleni, joten olen suunnitellut tosissani aloittavani elämäntapa-remonttia ( jälleen kerran ;)! Ja tuo leivonta-innostuksenihan auttaa tässä asiassa...

4. Jokatapauksessa olen sinut itseni kanssa, sillä naisessa ( parrakkaassakin;) pitää mielestäni olla kurveja ja pehmeyttä. ( toki parista makkarasta voisin luopuakkin ;) 

5. Näyttäähän tuo mieheni ainakin pysyvän rinnallani...olemme onnellisesti naimisissa jo kymmenettä vuotta! Tapasin mieheni täysi-iän kynnyksellä, eli 16 vuotta sitten! Olemme sopivasti erilaisia, mutta hurtti huumori, ja rakkaus yhdistävät :)

6. Yritin pyytää häälahjaksi vielä yhtä iltatähteä, mutta siihen lahjatoiveeseen en saanut vastakaikua ;) Enkä ole ihan varma itsekkään tuosta toiveesta, mutta on se kumma, että se vauvakuume puskee aina vaan uudelleen. Onko se jokin naisiin rakennettu juttu?

7. Nyt yritän pehmittää isäntää lemmikin hankintaan, mutta hän on valitettavan allerginen, joten taitaa jäädä kisuvauvakin haaveeksi vain :(

8. No nyt alkaa unihiekka kutittaa silmiäni, ja olen muutenkin tainnut väsyksissä löpistä kaikkea ohi suun, joten parempi painua nukkumaan tuon kuorsaavan armaani viereen...

En taida jaksaa nyt jakaa tunnustusta eteenpäin. Sorry!

Laadukasta Sunnuntaita kaikille!

Iida Emilia

Ps: Oikeasti olen innoissani niistä silmälaseista :)

Hehkutus

Tämä pääsiäinen ansaitsee kyllä pienet hehkutukset!
Upean aurinkoinen ja lämmin sää houkutteli nauttimaan ulkosalle keväisistä luonnon ihmeistä; Sinivuokoista, leskenlehdistä, sitruunaperhosista ja puiden oksille ilmestyneistä silmuista. Jokaikinen kevät tämä luonnon herääminen jaksaa riemastuttaa niin pientä kuin isompaakin kulkijaa:)

Oli ihanaa viettää aikaa perheen ja suvun kesken. Syötiin hyvin ja laiskoteltiin, mutta paljon saatiin aikaankin. Pihaa siistittiin kesäkuntoon, ja viimeisiä talvivaatteita pestiin varastoon. Lisäksi saimme vessan nyt siihen kuntoon, että huomisen sähkö- ja putkimiehen vierailun jälkeen saamme korkattua uuden toiletin vappuna käyttöömme! ( Johan oli aikakin ;)

Olkkarin puolella ei sensijaan ole tapahtunut mitään uutta eikä ihmeellistä pitkään aikaan. Sohvan takana olevalle pitkälle seinälle kaipaan edelleen JOTAIN...en vaan tiedä mitä!?! Olen kyllästynyt seinään maalattuun beigeen "tehosteneliöön". Tekisi mieleni maalata koko seinä joko valkoiseksi tai beessiksi...tai ehkäpä sittenkin laittaa jotain tapettia ( en tosin uskalla mainita asiasta nyt miehelleni, kun se vessakin vielä tuoksuu tuoreelle maalille ;). Noihin lampetteihin olen myös totaalisen tympääntynyt. Mutta saavat nyt olla siinä toistaiseksi. Ideoita otan kyllä mielelläni vastaan :)

Ruokailutilan suunnalta:

Kiitokset muuten teille kaikille vierailijoille, ja etenkin niille jotka kommenteillanne ilahdutatte! Tervetuloa myös uusimmat lukijat :)


Kevät-terkuin:


Iida Emilia

ps. Osaako joku fiksu kertoa minulle tumpelolle, miten saisin kuvia halutessani isommiksi? Pitääkö vaihtaa kokonaan blogimallia?