Arjen kaaosta ja juhlaa!

Heipparallaa!

Tuntuu, kuin olisin ollut ikuisuuden täältä blogista poissa, vaikkei edellisestä kerrasta olekaan kuin reilu viikko :).Pahoittelut myös siitä, etten ehtinyt vastaamaan viesteihinne, sillä viime viikko oli jotenkin kaoottisen kiireinen aamusta iltaan! Miten yhteen samaan viikkoon voikin kasaantua kaikki mahdollinen? Töissä oli niin hulinaa, ettei ehtinyt melkein vessataukoa pitää, ja töiden jälkeen kaikenlaista vanhempainiltaa ym. menoa. Kaikenkukkuraksi vielä autokin sanoi sopimuksensa irti Prisman pihassa, enkä päässyt tytärtä treeneistä hakemaan! Unohdin myös toisen tyttären harrastusten alkamisajankohdan, enkä niitä lempifarkkujakaan ollut muistanut pestä! Voi huokaus! Miksi ylipäätään meidän äitien pitäisi aina muistaa, ehtiä ja jaksaa hoitaa kaikki asiat? Ei mekään mitään yli-ihmisiä olla ;)

Kiireestä ja naistenvaivojen aiheuttamasta pinnankireydestä huolimatta täällä saatiin syyskuu käyntiin varsin juhlavissa merkeissä, sillä nuorempi tyttäremme täytti 11 vuotta, ja sen kunniaksi juhlittiin oikein kahtena viikonloppuna peräkkäin. Ensin kavereiden parissa, ja viime lauantaina vielä suvun kesken :)

Myös minun ja isännän hääpäivää kunnioitimme tuossa hässäkässä senverran, että kävimme perheen kanssa yhdessä syömässä perjantai iltana! 1.9.2001 on sormukseen kaiverrettu, eli 16 vuotta on tuostakin ikimuistoisesta päivästä vierähtänyt! Kihlasormukset pujotimme sormiimme jo -96, enkä päivääkään vaihtaisi pois ( tai no ehkä pari ;). Mutta onhan se upeaa, kun on löytänyt rinnalleen ihmisen, jonka kanssa on hyvä olla.

Mutta palataanpa vielä itse juhliin ja niiden puputeemaan :)

Lastenjuhlat on aina helpommat järjestää ainakin tarjoilujen puolesta, sillä sankarin toiveesta pöytään katettiin jäätelöä, karkkia, sipsejä, kinkkupasteijoita ja coctailtikkuja. ( Eli kaikkea mahdollisimman epäterveellistä ;)

Nuo ainoat edes vähän terveellisemmät coctailtikut koostuivat nakeista, lihapullista, juustosta, kurkusta ja viinirypäleistä. Tikut painettiin kaalinpuolikkaaseen ja perinteisen siilin sijasta tehtiinkin tällä kertaa coctailpupu. Nämä menivät kuin kuumille kiville. 

Koristeeksi tein kartongista pupuaiheisen viirinauhan, johon teippasin pumpulipallerot töpöhänniksi.

Lapset askartelivat puolestaan juomapulloille korvat ja silmät :)

Jäätelökakun tein irtopohjavuokaan niin, että annoin valmisjäätelöiden pehmetä n. 10-15 min. huoneenlämmössä, ja sen jälkeen levittelin ne vuokaan keksimurupohjan päälle. Sitten vielä kakku pakastimeen jäähtymään. Kakun voi ottaa esille n. 15 min. ennen kahvittelua/mehuttelua. Hassut pupukoristeet syntyivät meloninpalasista, jotka otin pupupiparimuotilla ja kastelin sulaan suklaaseen, ja jäähdytin sitten jääkaapissa.

Vieraille oli tarkoitus tehdä porkkananmalliset herkkupussit lähtiäisiksi, mutta niihin ei aika valitettavasti riittänyt. 

............

Täällä rakas päivänsankarimme. Oma tuittupää-hurmurimme, jonka huumorintaju saa meidät harvasepäivä nauramaan, mutta itsepäisyys välillä "itkemään". Hän on herkkä ja taiteellinen. Oman tiensä kulkija, joka rakastaa futista ja eläimiä yli kaiken. Hän on tavallaan jo iso, mutta kuitenkin vielä pieni. Äidin oma mussukka!

Oikea pupu pysytteli lähes koko juhlien ajan omassa piilopaikassaan, mutta ilmapallopuput ilahduttivat koristeina, ja olivat helpot toteuttaa. Korvat, nenät ja silmät leikkasimme kartongeista ja kiinnitimme ne liimalla, tai kaksipuoleisella teipillä ilmapalloihin.

Sukujuhliin tein mansikka/viinirypäle britakakkua, jonka esikoinen hienosti kasasi ja koristeli. Lisäksi valkosuklaista vadelmajuustokakkua, jonka ohjeen nappasin täältä. ( Lisäsin ohjeeseen vain pari liivatetta. Oli kyllä hyvää ). Kaupan pakastevalmiit tuulihatut olivat myös kuulemma herkullisia. Itse en ehtinyt maistaa ;). Samoin valmiit juustotikut.

Suolaisen nälkään anoppi taikoi herkullisen kinkkupiirakan ja itse tein kylmäsavulohesta rieskarullia.

Lapsille maistuivat karjalanpiirakat. Eli aika helpoilla tarjoiluilla mentiin. 

Huh hei! Onhan noissa juhlissa aina oma hommansa, mutta sitten kun kaikki on valmista, ja vieraat saapuvat, niin tunnelma on kaikessa tiiviydessään ihan leppoisaa.

Ja muutenkin tuntuu, että tästä viikosta taitaa tulla edeltäjäänsä parempi :)

Halauksin:

Iida Emilia

Herkkuja mustikasta

Nyt kun metsä pursuaa herkullisia antimiaan, ja netti mitä parhaimpia reseptejään, niin ammennanpa minäkin oman suosikkireseptini mustikasta tänne blogin puolelle. 

Vaikka parastahan tuo metsien vitamiinipommi on suoraan tuoreeltaan syötynä, tai smoothien sekaan surautettuna, niin kyllä loppukesän kestosuosikki, eli mustikkapiirakka kruunaa minkä tahansa kahvihetken. 

Anoppini leipoo useasti mustikkapiirakkaa tämän Sikke Sumarin kehittelemän ohjeen mukaisesti, ja 

tätähän voi varmasti soveltaa niin raparperiin, omenaan kuin puolukkaankin. Helpompaa ja herkullisempaa reseptiä saa hakea! Jos et siis ole tätä vielä testannut, niin suosittelen :)

Vapaapäivän herkkuhetken taikina-aineet löytyivät helposti kaapista:

-175g voita
-3dl vehnäjauhoja
-1dl sokeria
-1/2 tl leivinjauhetta
-1/2-1rkl kardemummaa

Pinnalle:

5-7dl mustikoita
2-3rkl hillosokeria

Sekoita kuivat aineet keskenään puukauhalla tai lusikalla, ja lisää joukkoon sulatettu, hetken jäähdytetty voi. Levitä löysähkö taikina voidellun ja jauhotetun ( tai leivinpaperilla vuoratun ) piirakkavuuan pohjalle.

Täytä vuoka mustikoilla ja ripottele pinnalle hillosokeri. Ravistele hiukan, jotta sokeri sekoittuu marjoihin.

Paista uunissa 200 asteessa n.30 minuuttia, jotta paistoksen reunat muuttuvat kullanruskeiksi.

Nauti piirakka sellaisenaan, tai vaniliajäätelön kera. Nam!

Piirakan pohja on ihanan ohut ja rapea. ( Joskin aika löysää lämpimänä ) Kardemumma antaa ihanan maun mustikoiden seuraksi, mutta itse laitoin maustetta vain reilun teelusikallisen, sillä maku on mielestäni melko vahva jos laittaa ohjeen mukaisen kokonaisen ruokalusikallisen. 

 Helppo ja nopea pohja onnistuu aivan varmasti aloittelijaltakin :)

Olohuoneessamme vaihtui muuten viikonlopun aikana järjestys. Yleensä kalurallin muutokset eivät ole olleet mieleeni, ja kalusteet ovat aika pian vaihtuneet takaisin entisille paikoilleen, mutta nyt jotenkin tykkään uudistuneesta ilmeestä. Palailenpa siis seuraavassa postauksessa asiaan paremmin. 

Herkkuterveisin Pilvenhattaran mustikkasuut!

Iida Emilia

Sunnuntai aamuna

Huomenta sunnuntaihin!

Hyvinhän se arki pyörähti käyntiin, ja onneksi näin pehmeällä laskulla, että heti päästiin jo nauttimaan viikonlopusta. Omalta osaltani loma on myös ohi, mutta oikeastaan se ei edes pahemmin harmita. Loma oli mukava, mutta jotakin reissua jäin silti kesältä kaipaamaan. Onneksi meillä onkin syys- ja lokakuuhun pientä viikonloppumatkustelua tiedossa :)

Ilmat ovat arvatenkin näin koulujen alettua olleet varsin kesäiset ja lähes helteiset! Eilen illalla jyrähteli ukkonenkin, mutta ainakaan täällä hämeessa myräkkä ei yltynyt mitenkään pahaksi. Oli tunnelmallista sytytellä kynttilöitä, ja kuunnella taivaan jylinää turvassa sisätiloissa.

Jännä juttu, kun koulut ja arki alkavat, niin huomaan jo odottavani syksyä, omaa lempivuodenaikaani. Vaikka juuri vasta tuntui, ettei kesästä haluaisi millään päästää irti, niin nyt kuin salamaniskusta, odotankin niitä kuulakkaan vilpoisia syyspäiviä, kun päälle voi vetäistä villatakkia ja huivia. Mutta toki kaikki lämpö otetaan vielä ilolla vastaan, jos sitä saadaan!

Minä, perheen ainoa aamuvirkku heräsin tänään puoli kahdeksan aikaan, ja muu perhe täällä vetelee sikeitä edelleen, kello yhdeksältä, joten taidanpa laittaa sämpylätaikinan kohoamaan tässä odotellessa. Bloginkin ehti hyvin päivittämään näin aamusella. Palaillaan taas!

Kauniita loppukesän hetkiä jokaiselle!

Iida Emilia

Lomalla!

Aurinkoiset huomenet sunnuntaiaamuun!

Tämä sunnuntai tuntuukin erityisen mukavalta, sillä seuraavat neljä viikkoa olen niiiin vapaaherrana, matkien Naantalin aurinkoa! Se on nimittäin loma nyt! 

Loma meinasi viedä jalat alta heti alkuunsa, kun perjantaina sain tulla siistiin kotiin ja valmiin ruokapöydän ääreen (  ruokaahan tuo isäntä laittaakin mielellään, mutta osaa se näemmä siivotakin ;). Teimme myös pienen iltareissun mökille. Vanhan hirsisaunan löylyjä, ja kesän virkistäviä iltauinteja ei vain voita mikään.

Eilen vietimme perheaikaa Aulangon upeissa maisemissa, Hugoparkin seikkailupuistossa kiipeillen. Oli kyllä todella hauskaa, suosittelen lämpimästi, jos Hämeenlinnan seudulla satutte liikkumaan. Päätimme nimittäin, että tänä kesänä ( kun nuo lomamme menivät ristiin ) ja nyt kun meillä on kotona lemmikkieläinkin, niin teemme vain pieniä päiväreissuja ihan tässä omassa kauniissa kaupungissamme ja lähikunnissa. Parhaassa tapauksessa rahaakin saattaa hieman säästyä, kun ei lähde mihinkään pidemmälle. Vai liekö tuo vain toiveajattelua? :D

Joka tapauksessa nyt tuntuu ihanalta, ettei lomalle ole mitään sen suurempia suunnitelmia. Mennään vain fiilisten mukaan ja toivotaan tietenkin paljon aurinkoisia päiviä.

Huomaako kukaan kuvissa mitään uutta?

Noiden ihanien, suurten teekuppien ( jotka sain ystävältäni Allidaalialta hänen kyläillessään meillä ) lisäksi meillä on nyt uudet ikkunat! En tiedä huomaako eroa kuvista, mutta ovat kyllä todella paljon siistimmät kuin alkuperäiset. Alkuun ehkä hieman vastustin ikkunaremonttia, kun yhtiövastikekin nousi, mutta nyt kun ovat paikoillaan, niin vaikuttivat kyllä suuresti kodin yleisilmeeseen. Vielä kun saisi niihin ristikot, niin olisivat täydelliset.

Mutta nyt nautin vielä tovin hiljaisesta kodista ja laittelen aamiaisen perheelle valmiiksi...

Kaunista kesäsunnuntaita!

Iida Emilia

Erilainen illanvietto

Heippa!

Eilen vietin vähän erilaisen illan parhaassa mahdollisessa seurassa, nimittäin ihan omassa seurassani. Hih! Näin nelikymppisenäkin sitä voi näköjään kokea jotakin uutta :) En ole todentotta nukkunut koskaan yötä yksin kotona!

Aloimme mieheni kanssa seurustella niin nuorina, että muutimme yhteen suoraan lapsuudenkodeistamme, ja sen jälkeen olemme olleet kuin paita ja peppu. Aina yhdessä. Joskus olen kyllä hotellissa yöpynyt yksin koulutuksen merkeissä, mutta kotona ovat ainakin lapset olleet seurana, jos miehellä on sattunut jotakin menoa olemaan.

No mutta, ei yhtään hassumpaa!

Oikeastaan aika mukava kokemus, vaikka koti olikin oudon hiljainen.

Lapset lähtivät nimittäin isänsä kanssa Helsinkiin serkuillensa yökylään, ja kävivät eilen tramppapuistossa, ja tänään aikovat mennä Linnanmäelle. Itse olen vielä töissä, joten jouduin jättämään reissun väliin.

Ja voitteko kuvitella, että jos ihmisellä on vapaailta ja sen voisi käyttää ihan miten vaan...

niin minähän tietenkin ensitöikseni SIIVOSIN! Siis niiin ihanaa pistää radio täysille, ja antaa villakoirille rauhassa kyytiä ilman keskeytyksiä! Tavarat ojennukseen, eikä kukaan tule niitä siirtämään! Ilonsa kullakin :D

Siivouksen päätteeksi tein pyörälenkin ja hain itselleni illaksi herkkuja Italialaiseen antipastotyyliin.

Televisiosta sattui tulemaan mielenkiintoinen elokuvakin.

Uni ei menannut tulla millään ja huomasin kuuntelevani kaikkia ulkoa kuuluvia ääniä. ( Taisin kurkistaa varmuuden vuoksi sängyn allekin, ettei ole kummituksia ;). Mutta nukuin lopulta hyvin kyllä ja nautein rauhallisesta illastani.

Mutta onhan se ihanaa, että tänään illalla kodin täyttää taas tutut äänet ja rakkaat ihmiset!

Nyt pyörän selkään ja töihin...

Iloa päiväänne!

Iida Emilia

Pääsiäiskattaus

Aurinkoiset pääsiäisterveiset Pilvenhattaralta!

Voi että tämä pääsiäinen on mukavan leppoisaa aikaa. Pitkät vapaat, yhdessäoloa perheen ja suvun kesken, hyvää ruokaa, juomaa ja herkkuja. Siivottu koti ja paljon kukkia. Kevään huumaa auringonpaistetta unohtamatta ( vaikka kylmä vielä ulkona onkin ).

Meillä ei varsinaisia pääsiäisperinteitä ole muodostunut, muutakuin se, että yhtenä päivänä kokoonnutaan miehen suvun kesken ja toisena oman sukuni kesken. Aikaa jää myös rentoon oleiluun, ulkoiluun ja kotipuuhiinkin. Eilen siivottiin koti koko perheen voimin, kun arkena ei ennätetty. Iltasella vierailimme anoppilassa ja tapasimme serkkuja. Tänään kävin aamupäivällä tyttöjen kanssa Tiirinkosken tehtaalla vohvelilla isännän ollessa töissä. Illalla saunotaan, pelaillaan ja herkutellaan mieheni valmistamalla pulled porkilla. Minä keskityn pöydän kattamiseen, joka onkin mielipuuhaani.

Keltainen ei kuulu lempiväreihini, mutta kevääseen ja pääsiäiseen se sopii hyvin. 

Kattaukseen käytin koivunoksia, joista kieputin pienet pesät/servettirenkaat. Muistuttavat myös hieman orjantappurakruunua, jottei pääsiäisen oikea sanoma pääsisi unohtumaan.

Koivunoksapesien keskelle asetin tyhjät munankuoret, jotka samalla toimivat pieninä maljakoina.

Dymo-tarranauhalla sai vielä nimettyä paikat kivasti.

Pitkästä aikaa pääsivät häälahjaksi saadut Iittalan viinilasitkin käyttöön ja snapsien sijasta pikkulaseihin voi myös laittaa pienet suklaaherkut. 

Hyvin harvoin tulee katettua pöytää noin vimpanpäälle ( unohtuipa näköjään aterimetkin kuvasta ;)

mutta onhan se juhlavaa syödä kauniissa pöydässä aina silloin tällöin.

Nauttikaahan pääsiäispyhistä!

Iida Emilia

Jouluiloa!

En etsi valtaa, loistoa, en kaipaa kultaakaan, mä pyydän taivaan valoa ja rauhaa päälle maan. Se joulu suo, mi onnen tuo ja mielet nostaa Luojan luo. Ei valtaa eikä kultaakaan, vaan rauhaa päälle maan. 

 Suo mulle maja rauhaisa ja lasten joulupuu, Jumalan sanan valoa, joss´ sieluin kirkastuu. Tuo kotihin, nyt pieneenkin, nyt joulujuhla suloisin, Jumalan sanan valoa ja mieltä jaloa. 

 Luo köyhän niinkuin rikkahan saa, joulu ihana! Pimeytehen maailman tuo taivaan valoa! Sua halajan, sua odotan, sä Herra maan ja taivahan. Nyt köyhän niinkuin rikkaan luo suloinen joulus tuo!

Oikein ihanaa ja rauhallista joulua teille jokaiselle!

Iida Emilia

Keittiöremppa, vihdoin valmis!

Halloota halloo! 

Nyt on viimeiset pari viikkoa paiskittu remppahommia siihen malliin, että aika valmiilta alkaa jo koti näyttää. Enää muutamat maalaustyöt ja listat puuttuvat ( sekä se kylpyhuone...johon ei pian enää rahat riitä )! Mutta nyt oli hyvää aikaa kaivaa tietokone remppapölyjen alta ja esitellä teille upouusi maalaiskeittiömme, josta tuli unelmieni täyttymys! Kompakti, kodikas ja valoisa kyökki, jossa kaikki toiminnot pelaavat pienistä neliöistä huolimatta. 

Keittiö uusittiin lähestulkoon kokonaan. Ainoastaan vanhat kodinkoneet jäivät vielä paikoilleen. (Lattialiesi tosin vaihdettiin uuteen ). Liesi, tiskiallas, hana, välitilalevyt, työtasot sekä kalusteet apteekkarin vetimineen hankittiin kaikki  Suomen ylijäämävarastolta, jossa palvelu oli erinomaista ja nopeaa. Onnellisena uuden keittiön omistajana voin vain todeta, että kyökki vaikuttaa edukkaasta hinnastaan huolimatta erittäin laadukkaalta ja toimivalta! 

Toiveeni selkeämmästä maalaistyylistä toteutui kalusteiden osalta, mutta tilpehöörien suhteen olen toivoton! Laitoin kyllä paljon tavaraa kiertoon, mutta ihan kaikesta ihanasta en millään raaskinut luopua, ja tokihan niitä astioitakin nelihenkisessä perheessä tarvitaan. Mutta muutoin onkin ihan supermahtavaa, kun pinttyneet, vanhat pinnat ovat vaihtuneet uusiin, ja siivouskin sujuu kuin leikiten.

Avohyllyn päällä näkyvään pistorasiaan on vielä hakusessa jonkinlainen seinävalaisin, ja kauniit koristelistat tulevat vielä viimeistelemään tilan ilmeen. 

Välitilaa jahkailin pitkään! Vaihtoehtoina oli mm. jokin kaunis tapetti lasipleksin alle sijoitettuna tai valkoiset helmipointtipaneelit, mutta kun törmäsin Ylijäämällä tuohon tiililadontalaattaa muistuttavaan välitilalevyyn, olin myytyä naista. Levy oli helppo liimata vanhan laatan päälle, ja levyn puhdistaminen on erittäin vaivatonta. Vaikka välitila ei olekkaan aitoa kaakelia, niin mielestäni tuo jäljitelmä näyttää kauniilta, ja mikäli siihen joskus aikojen saatossa kyllästyy, niin poistokaan ei ole hankalaa.

Ja voi että miten arkea helpottavat onkaan nuo suuret vetolaatikot, joihin mahtuu yllättävän paljon tavaraa! Kuivamuonat, astiat, kattilat, paistinpannut, kipot ja kupposet ovat nyt nätissä pinossa ja helposti saatavilla. Myös laatikoiden hidastusmekanismi tuntuu luksukselta entisiin verrattuna.

Seinille löysin juuri sopivan maalisävyn asiantuntevan myyjän avustuksella, Hämeenlinnan Terrasta.

Halusin värin olevan lämpimän harmaata, eli hieman beigen ja harmaan sekoitusta, joka ei taittaisi siniseen. Tämä Teknoksen T1339 oli nappivalinta! 

Taustalla näkyy myös uusi Mattiovien Arki-massiivipuuovi, joka on aivan mielettömän kaunis. Jahka saadaan listat vielä paikoilleen, niin esittelen ovia paremmin.

Vanha liesituuletin ei ole kauhean kaunis, mutta yllättävän hyvin se uppoaa uuteen keittiöön, eikä se pistä pahasti silmään. Liesituulettimen putki täytyisi vielä jotenkin naamioida, tai sitten vaihtoehtoisesti korostaa sitä, sillä putki voisi toisaalta olla ihan hauska yksityiskohta! 

Ja vaikka tuo putki tuolla nurkassa nyt töröttääkin, niin tykkään todella paljon noista matalammista keittiön kaapeista, koska keittiö näyttää niiden ansiosta paljon ilmavammalta. Lamput kaappien päälle hommasin Clas Ohlssonilta.

Upon lattialiesi tuli huomattavasti edukkaammaksi, kuin upotettava liesitaso ja induktoitu uuni, joten päädyimme tähän ratkaisuun ja tyytyväisiä olemme olleet. Keraaminen, tasainen liesitaso on ihanan helppohoitoinen ja siisti.

Tiskauspaikka on minun ehdoton lempparini uudessa keittiössä. Rakastan tuota syvää valkoista Stalan komposiitti-allasta, sekä Tapwellin kaarihanaa! Lasiovet olivat myös pitkään olleet haaveissani. Niin ja tuo tamminen massiivitaso oli ehdottomasti kaiken pähkäilyn jälkeen juuri se oikea!

Huomatkaa muuten pienenä yksityiskohtana vanhantyyliset pistorasiat ja katkaisimet. Niin ihanat! Nämä olivat Schneiderin Renova-sarjaa, jotka sähkömies meille toimitti ja asensi.

Keittiössä on ollut nyt nautinnollista puuhailla ja kokkailla. Myös seiskaluokkalainen esikoisemme on innostunut kovasti ruuanlaitosta ja leipomisesta. Tänään saimmekin maistella herkullista jauhelihakastiketta spagetin kera :)

Ensiviikon aikana meillä alkaa listahommat. Seinien maalausta olisi myös tiedossa. Yritän ehtiä kuitenkin hieman nopeammin blogin äärelle. Harmillista, kun lumet sulivat, mutta pimeydestä huolimatta:

Ilonpisaroita uuteen viikkoon!

Iida Emilia

-Yhteistyössä Suomen Ylijäämä-

Futis-synttärit tyttömäiseen tyyliin

Heipsan! Ihanaa alkanutta syksyä kaikille.

Syyskuu on ehdoton lempparikuukauteni ja se onkin meillä alkanut isojen juhlien merkeissä :).

Kuun ensimmäisenä päivänä juhlistimme isännän kanssa kristallihääpäiväämme ( teemme myöhemmin jonkun pikku reissun kahdenkesken sen kunniaksi ) ja kuopuksemme puolestaan täytti toinen päivä täydet 10 vuotta!

Synttärihulinat alkoivat tänä viikonloppuna kunnon kaverikemuilla, vaikka pientä jännitystä olikin ilmassa, että peruuntuuko juhlat vallan flunssan takia. Onneksi nuha alkoi kuitenkin sankarilla helpottaa ja kekkerit saatiin pidettyä.

Synttäriteema rakentui tyttäremme uuden harrastuksen pohjalta, sillä monien lajikokeilujen jälkeen  se oikea on nyt tainnut löytyä! Jalkapallo on vienyt neidin sydämen täysin :)

Lilliputtimme lemppariväri on ollut jo ihan pienestä pitäen sininen, joten väriteema napattiin sieltä, ja mustavalkoisuus antaa hempeään siniseen särmää, sekä sopii tietenkin futikseen. Halusin tehdä hieman "poikamaisesta"  teemasta kuitenkin herkän ja tyttömäisen.

Juomapullojen koristelut olivat päivänsankarin itse ideoimat ja askartelemat. Jalkapallot tulostettiin netistä ja teipattiin pilleihin kiinni. Pallot kannattaa vain kiinnittää hieman alemmas kuin kuvassa olevat, etteivät pallot tule juodessa suun eteen :)

Netistä sai tulostettua myös tuollaista jalkapallokuosia, josta leikkelimme muffinsseihin sydänkoristeet. Söpöt tähtinompparellit ja ilmapallot löytyivät Tigeristä. 

Kauppareissulta Prismasta ostin lähes kaikki muut tarpeet serveteistä ja silkkipapereista muffinivuokiin. Prismassa pitäisi tietääkseni olla myös jalkapallo-ilmapalloja, mutta niitä en tähän hätään löytänyt. Viirinauhan tein serveteistä.

Pätkisjuustokakun koristelin teemaväreihin sopivilla karkeilla, mutta ensiviikon sukusynttäreille lupasin tehdä jalkapallon näköisen kakun! Kääk...tulikohan lupailtua liikoja ;)

Menyyseen kuuluivat kymppivuotiaan toiveiden mukaan: pikkupizzat, coctailtikut, muffinit, kakku, karkit ja juustonaksut. Lapset auttoivatkin tosi kivasti kaikissa järjestelyissä, joten äiti pääsi loppujenlopuksi aika helpolla :)

Juhlien jälkeen on mukava huokaista hetki! Selvittiinhän taas näistäkin :)

Viikon päästä sitten toinen erä edessä.

Iloa päiväänne!

Iida Emilia