Ilmaisten DIY-ideoiden aatelia

Toiveikasta torstaita! ( Olipas se raflaava otsikko )

Arki on todellakin täällä! Wilma ja kalenteri paukuttaa muistutuksia toinen toisensa perään. On täitiedotetta, taksvärkkiasiaa, yhteishakua, vanhempaininfoa, leirikoulua, ainevalintoja ja hammaslääkäriä. Pitää muistaa sitä ja tätä ja tuota! Vastuu painaa hartioilla ja flunssakin sai kunnon niskaotteen. 

Mutta tätä se on, elämää! Lomia tulee ja menee, mutta uskon, että jopa lottovoittajallakin tulisi jossain kohtaa arkea ikävä, vaikkei enää olisikaan pakko mennä töihin? ( Vai tulisiko )? 
Voisi palkata jonkun muun tekemään kotityöt ja itse keskittyä matkusteluun ja muuhun mukavaan? Oi että! Mutta olisikohan sekään lopulta parin vuoden jälkeen niin ihmeellistä?
Täällä yksi sairastupalainen päivähaaveissaan vaan päivää! :D

Koska lottovoittoa ei ole tänne kuulunut, niin kehittelin meidän olkkariimme lähestulkoon ilmaiseksi pientä muutosta, ja ilmaiset ideathan ovat juuri niitä parhaita.

Hiihtolomalla kävimme lasten toiveesta Ideaparkissa, sillä heillä oli lahjakortteja joulun jäljiltä tuhlattavaksi. Itselleni en juurikaan ostellut mitään, mutta Minimanissa pyöriessäni havaitsin ihanan seinälampun, joka sattui vieläpä olemaan tarjouksessa!

Olen nimittäin pitkään haaveillut sohvanurkkauksen lisävalaistuksesta, mutta oikeanlaista valaisinta ei ole tullut vastaan. ( Tai on ehkä tullut, mutta hinta ei ole ollut sopiva ). Tämän nähdessäni en enää epäröinyt, sillä hintaa kauniille valaisimelle jäi vain kympin verran. Nyt kelpaa käpertyä sohvan kulmaan iltaisin lueskelemaan.

Valaisimen väri sitoo myös kivasti nämä kotimme tummemmat yksityiskohdat yhteen.

Tämä peiliseinähän on meillä edelleen kesken! Tarkoitukseni olisi maalata seinä harmaaksi ja kehitellä siihen vielä jotakin? Lisäksi tuo Juvin sivupöydän kansi pitäisi käsitellä ja laatikoihin kiinnittää vetimet. Jotkut asiat ottavat näköjään aikansa ;)

Ja sittenhän meille muutti "uusi" kulmasohva!
Joskus aikanaan en voinut sietää kulmasohvia, mutta viimeaikoina olin alkanut miettiä, että olohuoneeseemme taitaisi sopia sittenkin varsin hyvin kulmasohva. Se olisi myös käytännöllinen, koska meitä on neljä löhöilijää perheessä. Ja vieraitakin varten istumapaikkoja tarvitaan.

Ajattelin kuitenkin testata kulmiksen toimivuutta ennen sohvakaupoille säntäämistä, joten aloin pähkäillä, mistä saisin jonkinlaisen lisäsiiven vanhan sohvan jatkeeksi. Ja siinäpä sohvalla istuessani yhtäkkiä tajusin, että vastaus olikin aivan silmieni edessä! 

Sohvapöytänämme ennen toiminut pyörällinen ovipöytähän oli juuri passelin kokoinen ja tukeva "menopeli" , joten siitä se ajatus sitten lähti. Renkaat vain lukkoon ja varastosta lasten vanhaa patjaa pehmusteeksi. Tyynyjäkin löytyi omasta takaa selkänojiksi. Tadaa! Uusi ilmainen sohvamme oli sitämyöten valmis. 

Sohvapöydän virkaa saa nyt ainakin toistaiseksi toimittaa vanha puinen laatikko, jonka kaivelin pihan perukoilta talteen. Tykkään puulaatikon ulkonäöstä ja väristä kovasti, ja oikeastaan se näyttää mittasuhteiltaankin ihan hyvältä, sillä se ovipöytä oli hieman liiankin iso mielestäni.

Nojatuoli sopii myös edelleen olohuoneeseen sohvaa vastapäätä ( tuon alakuvan lattialla lojuvan tyynyn kohdalle, vaikkei kuvassa nyt näykkään ) ja ne muodostavat yhdessä pehmoisen ja kodikkaan pesän. Toisaalta mietin jo sitäkin, kuinka avara tuo olohuone olisi, jos nojatuolin laittaisi eteenpäin, mutta nojis on hirmuisen mukava istua ja kaikki aina kilpailevat päästääkseen siihen istumaan, joten näillä mennään.

Eli tällaisia pieniä DIY-juttuja kevääseen! 
Mukavaa vaihtelua ja itseasiassa taidan tykätä ilmais-sohvasta niin paljon, etten ainakaan heti ryntää uuden sohvan ostoon, niin säästyy taas nekin rahat :D

Sohvanpohjalta nuhaiset terveiset ja torstaimoikat!

Iida Emilia

Blogimietteitä ja kadonneen inspiraation metsästystä

Hellou helmikuinen maanantai!

Viikonloppu meni hujauksessa ja uusi viikko alkoi karmeassa loskasäässä. Rapa roiskuu ja lumikasat muuttuvat sohjoksi, mutta jos tämä tietää kevättä, niin antaa roiskua vaan! Tämä alkuvuosi on aina itselleni jonkinlainen "vaikeampi" välivaihe, jonka vain koittaa rämpiä yli päivän kerrallaan. Vaikka lisääntyvä valo antaa voimaa, niin silti tuntuu kuin olisi horroksessa. Oi kevät, tule jo!

Jonkinlaisessa välitilassa taitaa olla myös tämä blogini tällä hetkellä.

Heräsin oikein pohtimaan asiaa, kun mieheni tokaisi erään kerran, että eikö blogiin voisi keksiä mitään uutta kuvakulmaa tai ideaa?! 

Tottahan tuo onkin, että blogini on jämähtänyt paikalleen ja inspiraationi on ollut toisinaan kadoksissa. Ja ihmekkös tuo, sillä olen kirjoittanut blogia jo pian 10:n vuoden ajan! Miten ihmeessä olen ylipäänsä voinut kehitellä juttua tästä samasta asunnosta ja aihepiiristä noin pitkän aikaa? :D

Blogin alkutaipaleella olin vasta 30:nen, kahden pienen lapsen kotiäiti.

Rakastin tuota aikaa elämässäni ja nautein olla kotosalla tyttöjen kanssa. Kirjoitin paljon lapsiperheen arjesta ja ideapankkini sisutuksen suhteen tuntui olevan ehtymätön. Rahaa meillä ei ollut, mutta kehittelin todella paljon edullisia remontti- ja sisustusideoita. ( Miten tuohon kaikkeen riittikin energiaa :)

Vuosien varrella olen haaveillut useampaan otteeseen vanhasta talosta tai muutosta isompaan asuntoon, eikä tuo haave ole vieläkään kokonaan sammunut. Uskon kuitenkin, että kodin voi tehdä minne vaan, kunhan sydän ja rakkaat ovat siellä mukana. 

Pari vuotta sitten saatiin myös vihdoin teetettyä kunnon remontti tähän kotiimme ja sekin vahvisti  tunnetta siitä, että tässä on hyvä olla.

Vuodet ovat vierineet ja ne ovat täyttyneet elämän kaikkine väreineen. Yhtäkkiä lapset ovat venähtäneet teini-ikäisiksi ja me vanhemmat kieriskelemme keski-iän "kriiseissämme". Elämä pyörii työn, harrastusten, jatkuvan ruuanlaiton ja pyykkäyksen ympärillä. Asiat ovat hyvin ja niistä saa olla kiitollinen, vaikka toisinaan ruuhkavuodet väsyttävätkin.

Olen alkanut myös pikkuhiljaa etsiä itseäni sieltä pyykkivuorten keskeltä. Mitä asioita tykkäsinkään tehdä ennen? Voisinko suoda itselleni taas hieman omaa aikaa ja olla välillä muutakin kuin vain äiti, vaimo ja kodin hengetär? 

Blogikin muuttuu elämän edetessä ja etsii paikkaansa. Sisustaminen on edelleen minulle tärkeää ja rakastan kaikenlaisia projekteja, mutta niille ei vain yksinkertaisesti meinaa jäädä aikaa ( eikä edelleenkään sitä rahaa ;). Energiaakin tuntuu olevan vähemmän.

Kirjoittaminen ja valokuvaaminen ovat minulle kuin terapiaa, ja niiden ansiosta blogini hengittää edelleen....mutta tässä kohtaa rakkaat lukijani tekin voisitte kertoa minkä tyyppiset postausaiheet teitä kiinnostavat? Onko se pelkästään sisustaminen ja remontit? Vai tykkäättekö katsella vain kuvia? Onko kirjoituksilla mitään merkitystä? Voisiko sisustusblogiin kirjoitella enemmän mietteitä elämästä? Tai onko teillä ylipäänsä toiveita postausten suhteen? :)

Mahtavaa jos avaatte asiaa ja autatte minua löytämään inspiksen uudelleen.

Iloisia ajatuksia alkavaan viikkoon loskasta huolimatta!

Iida Emilia

Talvisia päiviä

Tervehdys tammikuun paukkupakkasten keskeltä!

Arki on ollut vauhdikasta ja työntäyteistä, enkä ole ehtinyt juuri mitään kodin eteen tekemään, kuvaamisesta tai bloggaamisesta puhumattakaan. Mutta uusia elämyksiä olen jo ehtinyt tammikuun alkuun hankkia, sillä vietin ihanan viikonlopun Helsingissä lapsuudenystävieni kanssa ja kävin elämäni ensimmäistä kertaa oopperassa. Baletissa olen käynyt nuorenpana parikin kertaa, mutta oopperat ovat jääneet välistä, vaikka lapsena yksi toiveammateistani olikin oopperalaulaja! :D 
 Oi että minä tykkäsin! Oopperan kummitus oli lumoava kokemus, eikä varmasti jää viimeiseksi oopperakerrakseni. 

Lähes yhtä lumoavia ovat olleet nämä lumesta notkuvat, kirkkaan rapsakat talvipäivät. Tammikuun kaunis valo, joka kasvattaa säteitään päivä päivältä ja siellä jossain kaukana häämöttää kevät. 

Rakas esikoisemme, tammikuun aurinkomme täytti myös juuri 16 vuotta! Hänen syntymäpäiviään juhlistamme tulevana viikonloppuna, joten täytyneekin alkaa selailla reseptejä ( vaikka yleensä päädynkin tuttuihin ja turvallisiin tarjoiluihin ;)

Vaikken niin talvi-ihminen olekkaan, niin täytyy myöntää, että on tässä vuodenajassa jokin omanlainen hohtonsa! Vaikka se sitten olisikin se, että ulkoa on ihana päästä nopeasti sisälle lämpimään kuuman kaakaokupin ääreen viltin alle ;D

Meidän perheellämme on myös yhteinen unelma ja tavoite! Emme ole juurikaan ikinä kovin kauas matkustelleet, sillä perusduunareitten pienistä palkoista ei niin vain säästöön suuria summia laiteta, eikä matkustelu ole ylipäänsä ollut meille pakkomielteinen juttu. Mutta nyt olemme päättäneet, että jonnekin lämpimään me vielä lähdetään...ennemmin tai myöhemmin :D Kerran edes, ennenkuin lapset kasvavat ja lentävät itse omia menojaan.

Näissä unelmissa ja tunnelmissa:

Kirpeitä talvipäiviä!

Iida Emilia

Loppiaisen tunnelmia

Loppiaisterkkuja hattaralta ja onnellista uutta vuotta teille lukijoilleni!

Joulu on siivoiltu nyt pois ( paria tähteä ja männynoksaa lukuunottamatta ) ja valkoiset tulppaanit täyttävät tuon joulun kokoisen aukon sydämestäni, joka alkaa jo malttamattomana janoamaan valoa. Ja valoa kohti onneksi hiljalleen mennäänkin :)

Vapaat ovat tuntuneet pitkiltä ja akut on ladattu alkavaan arkeen. Suklaavieroitus ja kunnon kuntokuuri olisi paikoillaan, mutta uudenvuodenlupaukset jätin sikseen. Ennemminkin meinaan jatkaa kaappien kevennystä ja tavaran karsintaa, jahka siihen jossain vaiheessa löytyy energiaa. 

Kotona tekisi mieli vaihtaa järjestystä ja mielessäni olinkin jo pitkään pohtinut mööpelivalssia, jossa oikeastaan kaikki kalusteet olisivat vaihtaneet paikkaa. Mutta kun kääntelin kalusteita eräänä aamuna tovin, niin huomasin, ettei ideani toiminutkaan. Voi plääh! Uudistus olisi ollut paikallaan.

Keittiön avohyllyillä vaihtui ainakin purkkien paikat ja sekin piristi vaihtelunkaipua hieman.

Lasten rytmit ovat kääntyneet lomalla aivan sekaisin ja viikonlopun aikana onkin koitettu saada teinejä aikaisemmin aamulla hereille. Kaipa se siitä taas lähtee ;) 

Mutta nyt hinaan itseni lenkille ja sen jälkeen saunaan.

Tammikuusta on tulossa työntäyteinen, joten blogissa saattaa olla hiljaisenpaa. 

Kiitos teille ihanille, jos pysytte mukana tänäkin vuonna :)

Iida Emilia

Joulu kultainen

Leppoisia välipäiviä ystävät!

Toivottavasti saitte viettää mukavan joulun läheisten ihmisten ympäröimänä?

Täällä nautiskeltiin joulun pyhistä varsin perinteisissä merkeissä ja vietettiin kiireettömön rentoja hetkiä rakkaiden kanssa. Pelailtiin, katsottiin leffoja, ulkoiltiin, luettiin kirjoja, valvottiin yömyöhään, tavattiin sukulaisia ja syötiin ihan liikaa! 

Eilen täytyi ryhdistäytyä ja palailla takaisin työmoodiin, mutta ensi viikolla saan vielä jatkaa muutaman päivän lomailua koululaisten kanssa.

Onhan tämä aina jotenkin haikeaa, kun kaiken sen hälinän ja hösäyksen jälkeen joulu on niin nopeasti ohi. Tai jatkuuhan se tavallaan sinne loppiaiseen, mutta ainakin itselläni se joulufiilis lopahtaa viimeistään uuteen vuoteen, ja monasti jo aijemminkin. 

Vielä joulukoristeet saavat kuitenkin pysytellä paikoillaan, mutta kuusi täytynee siirtää jo viikonlopuksi terassille, sillä isäntä on kärsinyt kovasta tukkoisuudesta kuusen saapumisesta lähtien. Lieneekö meidän siis syytä hankkia seuraavaksi jouluksi muovikuusi?!

Tyttäret koristelivat kuusen aatonaattona ja yllätyin iloisesti, kun lopputuloksesta tuli niin yksinkertainen ja valkoinen :)

Aatonaattona leivottiin myös yksi satsi pipareita, jotka koristeltiin aattoaamuna.

Valmiit piparit päätyivät joulukakun koristeiksi, sekä joulun puurokattauksen somisteiksi.

Aattona käymme aina aamusaunassa ja tyttäret kävivät myös lumikinoksessa pyörimässä!! Kääk!

Aamusaunan, puuron ja jouluohjelmien jälkeen käymme joka vuosi perinteisesti laskemassa kynttilät haudoille.

Illaksi suuntasimme kakku ja lahjasäkki kainalossa mummilaan. Siellä meitä odotteli herkullinen joulupäivällinen ja kuusen alla iso kasa lahjoja. Kilttejä oltiin oltu, ja paljon saatiin tarpeellisia juttuja, joista olikin etukäteen "tontuille" vinkkailtu.

Kiitos joulu kultainen! Ensivuonna taas tavataan :)

Nyt kohti Uutta Vuotta ja uusia kujeita!

Lämpimin terveisin:

Iida Emilia

Rauhaisaa Joulua!

Joulu on täällä!

Joulun odotus ja viime hetken hössötykset ovat päättyneet. Viimein voi istahtaa alas aatonaaton iltana ihailemaan putipuhdasta kotia, joka on koristeltu rakkaudella vuoden kauneimpaan juhlaan. Kuusen valot tuikkivat, lahjapaketit ovat valmiina kääreissään, ja kinkun tuoksu leijailee uunin uumenista. Niin kutkuttavan ihanaa!

Tänä vuonna sain laitella joulua rauhassa, mutta silti vain tuntui kiirus tulevan. Saimme myös nauttia parina päivänä läheisistä vieraista jouluvalmisteluiden lomassa. On leivottu, häärätty, pyykätty ja puunattu. Joululaulut ovat soineet taustalla ja ikkunasta on avautunut mitä täydellisin talvimaisema. Tärkeintä on kuitenkin joulurauha, joka on laskeutunut sydämeen asti.

Kuvia otin jo pari päivää sitten, kun kuusemme oli nostettu sisään, mutta koristeet vielä uupuivat. Kuusi on pieni, eikä täydellisen symmetrinen, mutta ihanan tunnelman se luo silti joka vuosi.( Jossain kuvassa saatat huomata myös erään karvaisen kaverimme, joka tykkää kuusesta myös kovasti ;)

Teinimme askarteli hauskan joulutekstin taululle ja kuopus väkersi herkullisen suklaamökin.

Kyökin puolella ripaus punaista. Ja tonttu-ukot vilahtelevat siellä,täällä.

Näiden jouluisten kuvien myötä Pilvenhattaran väki toivottelee kaikille

Suloista Joulun aikaa!

Lahjat peittyy kääröihin

Neljä yötä jouluun! 

Paljon on puuhastelua vielä jäljellä, mutta onneksi minulla kävi tänä vuonna niin ihana tuuri, että sain jäädä jo nyt joululomalle!! Tällaista ihmettä en muista tapahtuneen vuosikausiin. Saan kerrankin valmistella kotia jouluun aivan rauhassa. Stressikin hävisi saman tien.

Lahjaostokset minulla jäivät tänäkin vuonna aika viimetippaan, mutta nyt voin huokaista, kun paria juttua lukuunottamatta kaikki on hankittuna ja paketoituna valmiiksi. 

Tämän vuoden paketteihin valikoitui yllättävän tummia sävyjä ja ripaus vihreää, sekä eucalyptuksen tuoksua. Joka vuodelle taitaakin olla aina oma teemansa. Rakastan papereita ja erilaisia naruja, ja joudun kaupoissa hillitsemään itseäni, etten kiikuttaisi joka paikasta lahjapapereita mukanani ;).

Joulujuttuja lisäilen kotiin viikonloppuna tyttöjen avustuksella lisää ja kuusikin pitäisi jo hakea.

Milläs mallilla teidän jouluvalmistelunne ovat?

Sohvan- ja tyynynpäälliset tulivat juuri raikkaan tuoksuisina kuivaushuoneesta ulos, ja kylpyhuoneen pesu odottaa. Tänään aion myös leipaista saaristolaisleivät valmiiksi.

Joten joululaulut soimaan ja menoksi...

Voimahalein!

Iida Emilia

Ne ensimmäiset!

Viikonlopun aikana kuura koristeli maan ja hentoinen ensilumi leijaili harmaan marraskuun peitteeksi. Voi miten kauniilta maailma heti näyttikään. Ensimmäinen lumikerros saa aina huokailemaan ihastuksesta ja vuodenaikojen erilaiset ihmeet hämmästyttävät kerta toisensa jälkeen. 

Viikonloppu oli muutoinkin oikein onnistunut, vaikka univelkaa hieman pikkujoulujen jäljiltä jäikin. Yllätyksekseni innostuinkin lähtemään perjantaina kaupunkiin ja musiikin viedessä mukanaan, tanssein jalat rakoille, aina valopilkkuun asti!!!  Ja hurjan hauskaa oli :D 

Lauantaina lähdimme vielä isännän työpäivän jälkeen mökille, jossa tapasimme pitkästä aikaa lasten serkkuja. Voi miten pieneen mökkiin mahtuikaan iloista tunnelmaa näin talvi-aikaan, kun takassa loimusi tuli ja ulkona paukkui pakkanen. 

Mutta katsokaapas mitä ihanaa löysin kukkakaupasta!

Ne ensimmäiset hyasintit. Niin ihanat. 

Oliivipuukin pääsi pakkasia pakoon sisätiloihin. Vihreät luonnonmateriaalit sopivat mielestäni kauniisti jouluiseen kotiin, enkä juuri muita koristeita edes kaipaisi.

Eucalyptuksen tuoksuvista oksista kiepautin vielä muutaman kranssin. 

Kynttilärinkula sai näin juhlavamman ilmeen, samoin vanhan kaapin peiliovet.

Tänään meillä tuoksui piparkakut, joita leivottiin tietenkin joulaulujen tahtiin. Pipareistakin meinaan pyöräyttää kransseja..tai ainakin yrittää sellaisia :)

Aika jouluisissa tunnelmissa täällä siis ollaan, mutta onhan joulukin jo aika lähellä.

Ihanaa viikon jatkoa!

Iida Emilia