Hiihtolomille lompsis

Hiphei!

Täällä starttaa hiihtoloma ihan näillä näppäimillä käyntiin ja kaikenlaista kivaa on tiedossa.

Olen itseasiassa lähdössä kohta puoliin erääseen oman kotikaupungin blogitapaamiseen, joka käynnistyi facebookin kautta. Mukavaa, kun joku jaksaa tällaisia järjestää ja kiva tutustua samalla uusiin ihmisiin.

Tein aamusta pikasiivoukset huusholliin, sillä tytär aikoo järjestää ystävälleen luokkatovereiden kanssa yllätys-synttärit. Tämän sankarin kotona ei ole ollut tapana kaverisynttäreitä pitää, joten kaverit haluavat järjestää ne yhdessä! Tuovat jokainen herkkuja tullessaan ja ovat ostaneet pienet lahjatkin. Ihana ajatus mielestäni, joten annoin kotimme käyttöön synttäreitä varten.

Lisäksi meille tuli mieheni kanssa ihan huippuyllätys tähän iltaan, sillä saimme appivanhemmiltani liput Jarkko Aholan Romanssi-keikalle!!! Ja lastenhoito on järkätty koko yöksi! En ehkä kestä, miten mahtavaa!!! Pillahdin itkuun ensitöikseni, kun tästä kuulin, sillä olen aina halunnut Jarkon keikalle. Rakastan hänen ääntään ja karismaansa! Nuo konsertin klassikkobiisitkin on ihan huippuja, joten tästä ei voi tulla muuta kuin upea ilta. Ja ihanaa toki päästä samalla viettämään aikaa tuon oman ukko-kullan kanssa, koska kahdenkeskeinen aika jää niin vähiin nykyään. 

Niin ja Tallinnan reissukin häämöttää jo edessä, joten elämä tuntuu olevan yhtä juhlaa!

Kelit ovat olleet todella upeat ja talviset...joskin aika hyytävän kylmät... ja lupailevat että pakkaset kiristyvät vaan entisestään. Eiköhän mullakin sitten juuri sopivaan saumaan talvitakki hajonnut ( se ainut siisti ja lämmin ) joten kaupoillekin pitäisi tässä ehtiä, ettei tarvitse koko lopputalvea kulkea takki auki! :D 

Pirtsakkaa perjantaita ja iloista hiihtolomaa niille, joilla sellainen on!

Iida Emilia

Weekend

Viikonlopun lempeitä ja kiireettömiä hetkiä! 

Hitaita aamuja, ulkoilua, kotitöitä, hyvää ruokaa ja perheen yhteistä aikaa. 

Rakastan!

Osuvasti eräs tuttavani sanoikin, että onnellisia ovat ne, jotka osaavat nauttia pienistä tavallisista hetkistä, sillä ne jotka haikailevat vain suuria, eivät ehkä koskaan tavoita onnea. 

Samaan hengenvetoon täytyy todeta, että juuri eilen tuskailin, kun lähes joka toinen asiakkaani tai tuttuni on lähdössä lomalle lämpöön tai edes johonkin reissuun! Kyllä lähtisin minäkin! Tuntuu, että tavallisia kotiviikonloppuja on ollut syksyn ja talven aikana loputtomiin. Kieltämättä edes jokin pieni vaihtelu piristäisi. On tämä talvi vaan niiiin pitkä!

Harmitti kun vesisade vei lähes kaikki lumet mennessään, mutta silti osa minusta iloitsi siitä, että maata oli jälleen näkyvissä. Talitintit visersivät ja räystäät tippuivat. Keväthaikeus iski!

Pakkasukko ei antanut kuitenkaan vielä periksi, ja hyvä niin :)

Tavallisuudesta poiketen matkaan tänään kuitenkin kotisohvan sijasta elokuvateatterin penkille! 

Esikoisen kanssa menemme katsomaan The Greatest Showman-leffaa. Tytär kävi elokuvan jo kertaalleen ystäviensä kanssa katsomassa, ja kehui sen niin maasta taivaaseen, että minunkin on se nähtävä! Nessut vain mukaan ja menoksi :)

Tavallisen ihanaa viikonloppua!

Iida Emilia

Ps: Ihan piakkoin ihanaa julistearvontaa tulossa! Pysykäähän kuulolla.

Olohuoneen talvipesä

Kellot siirtyivät talviaikaan ja marraskuu kolkuttelee jo ovelle.

Pihamaata päällystää hentoinen lumikerros. Pieni pakkanen muistuttelee pukeutumaan lämpimämmin ja pimeys laskeutuu päällemme yhä vain aikaisemmin.

Talvi tekee vääjäämättä tuloaan!

.............

Tänään saamme nauttia aivan mielettömän ihanasta ja aurinkoisesta loppusyksyn päivästä. Jos seuraavat puolivuotta olisivatkin tällaisia, niin kyllä kelpaisi! Valitettavasti niihin tulee mahtumaan myös  jäätävää viimaa, tuiskua, räntäsadetta, pimeyttä ja loskaa! Siksi en vaan kertakaikkiaan ole talvi-ihminen. Mutta parasta talvessa onkin ehkä se, että saa olla sisällä! Ihanasti ja turvallisesti, "horrostaen" lämpimien vällyjen välissä.

Niinpä täällä onkin jo aloitettu talvipesän rakennus. Siihen kuuluvat ehdottomasti vilttien sekä taljonen lisäksi pihalta tuodut oksat, sekä puun lämmittävät sävyt. Lyhdyt, tunnelmavalot ja tietenkin paperitähdet ovat myös osa talvista sisustusta. Niiden avulla pimeästä ja kylmästä selvitään tänäkin vuonna ;). 

Olohuoneen järjestys vaihtui taas entiselleen. Jotenkin se vain loksahtaa näin parhaiten paikoilleen...tai ainakin se istuu omaan silmääni paremmin näin! 

Pupuherrakin on löytänyt ovipöydän alta itselleen uuden lempipaikan. Hän tuli oikein kuvaan mukaan poseeraamaan ja esittää siinä nyt niin viatonta, vaikka juuri aamulla aiheutti minulle ylimääräisiä sydämentykytyksiä, kun pääsi pienestä terassin aidankolosesta ulkoillessaan livahtamaan karkuteille!!! Onneksi havaitsin pakoyrityksen nopeasti ja sain karkulaisen kiinni. Huh!

( Huom. Kuvauspaikkaa on stailattu sen verran, että tuo lyhty on nyt vain hetkellisesti taljan päällä lattialla )

Vielä jos saisi takan tai kamiinan mahtumaan johonkin olohuoneen nurkkaan, niin aa että...talvihan olisi melkein juhlaa!

Kaunista päivän jatkoa!

Iida Emilia

Ruokailutilan talvista ilmettä

Huomenta perjantaiaamuun!

Istuskelen keittiön pöydän äärellä teekuppi kädessäni ja katselen ikkunasta avautuvaa, upean talvista maisemaa! Koti on hiljainen, vain kello raksuttaa tasaiseen tahtiin taustalla. Rakastan näitä rauhallisia vapaapäivän hetkiä, ja vaikka kotityöt jo kutsuvatkin, niin päätän jäädä tähän vielä hetkeksi...ihan pieneksi hetkeksi vain!

Talvi tosiaan tupsahti vauhdikkaasti yhdessä yössä yllättäin. En osannut odottaa sitä ihan vielä! Isäntäkin joutui eilen aamusta vääntämään hikipäässä talvirenkaita auton alle ennen töihin lähtöä. Ajokelit ovatkin ihan kaameat...varsinkin kesärenkailla!

Tuskinpa tuo lumi tuli jäädäkseen, mutta onhan se kaunista. Nyt jos koskaan, alkoi tehdä mieli kaivella tunnelmavaloja ja tähtiä varastosta esille.

Pallovalot muuttivat makuuhuoneesta takaisin ruokailutilaan ( Jänöherrakin on antanut johtojen näemmä olla rauhassa ). Taljat lämmittävät istujaa ja niitä saisi olla vielä pari lisääkin. Karun kaunis haamupuu sopii myös kivasti talviseen kotiin, ja mikäli en saa sitä pidettyä hengissä, niin onneksi se on jo valmiiksi kuivuneen näköinen ;)

Olohuoneessa vaihtui muuten taas järjestys, mutta palaillaan siihen toisella kertaa.

Apollo-kanimme on päässyt joka päivä kesästä asti ulkoilemaan aidatulle takapihallemme valvotusti, ja pikkuhiljaa on totuteltu viileneviin ilmoihin. Mutta voi sitä ihmetystä, kun maa olikin yhtäkkiä valkoisen puuterilumen peitossa! Ensin vähän hämmästeltiin ja sitten jo loikittiin riemuhypyin nietoksissa. Kovin kauaa ei pupupoju silti pakkasessa tarjennut olla, vaan halusi jo puolen tunnin jälkeen sisälle lämmittelemään. 

Lauantaina meillä pitäisi olla taloyhtiön pihatalkoot, joten saapi nähdä kuinka hyvin haravointihommat sujuvat tuon lumikinoksen alta! Omalla takapihalla ei juuri haravoitavaa ole ollutkaan, sillä Apollo on mutustellut kaikki puusta pudonneet lehdet parempiin suihin :)

Viikonlopulle on muutakin ohjelmaa tiedossa, sillä huomiselle olisi töiden lisäksi futis-seuran päättäjäisiä, mutten taida millään pystyä revetä joka paikkaan! Sunnuntaina juhlitaankin sitten puolestaan kummitytön synttäreitä.

Mutta nyt siivoushommiin, niin saa illalla sitten vain nautiskella!

Talvista perjantaita!

Iida Emilia

Syyslomailua!

Moikat maanantaihin! 

Täällä on melkein aihetta juhlaan, sillä lapsilla alkoi juuri syysloman mittainen paussi koulusta ja harrastuksista! Itsekin olen osan viikosta vapailla, joten ihan mukava pieni hengähdystauko edessä. Mitään isoja suunnitelmia meillä ei sinänsä ole, muuta kuin serkusten yökyläilyjä päikseen, sekä mahdollisesti hohtokeilailua, uimahallia tms. Mutta huomenna, kun isäntäkin on vapailla, aijomme lähteä ainakin zombijahtiin Särkänniemen Karmiviin karnevaaleihin! Hui! 

Juhlantuntua lisää vielä sekin, että tajusin juuri viikonloppuna blogini täyttäneen jo 8 vuotta!

Kävinkin sen kunniaksi lukaisemassa ensimmäisiä postauksiani, jotka hieman huvittivatkin postimerkin kokoisine huonolaatuisine kuvineen, mutta ihanat muistot niistä silti tulvivat mieleeni vuosien takaa. Tuolloin olin vielä kotiäitinä ja rakastin sitä aikaa! Hauskaa, että nuo muistot ovat tallentuneet tänne blogiinkin ja noihin aikoihin voi tehdä pienen aikamatkan halutessaan.

Bloggaaminen on minulle edelleen tärkeä harrastus, enkä ole koskaan edes harkinnut lopettavani, vaikka joskus toki tuntuukin, että liekö tässä mitään suurta järkeäkään :D.  Joka tapauksessa, niin pitkään, kun tämä touhu tuntuu hauskalta, tulen pysymään linjoilla!

Yritin viikonlopun aikana miettiä, onko kodissamme mitään kuvakulmia, joita en olisi vielä kuvannut, tai joita olisin kuvannut vähemmän. Joten tässäpä  niitä:

Pulpetin takana oleva seinä tulee muuttumaan jossakin vaiheessa harmaaksi, sillä itseäni häiritsee nyt jotenkin tuo liiallinen valkoisuus! 

 Sisustukseen sointuva pupuherrakin tuli ihmettelemään, mitä se mamma kuvailee taas! ( Rintakarvat mullassa, kun pihalla tuli vähän kaiveltua ;). 

Vessan ovelta eteisen ja keittiön suuntaan...

Ja vielä näkymää wc:n puolelle.

Täältä kulmasta ei taida kovinkaan usein olla keittiökuvia, sillä kattojen listoitus on edelleen kesken ja liesituulettimen putkikin komeilee tuolla ylhäällä keskeneräisenä.

Onkohan siellä lukijoissa muuten ketään, joka olisi jaksanut pysytellä matkassani lähes alkutaipaleelta asti? Kiitos teille jokatapauksessa todella paljon kommenteistanne ja käynneistänne. Ne kannustavat yhä uudelleen bloggaamaan :)

Auringonpilkahduksia uuteen viikkoon ja mukavaa loma-aikaa muillekin syyslomailijoille!

Iida Emilia

Arki!

Nyt se sitten alkoi! Arki nimittäin.
Tuttu herätyskellon pirinä herätti kesken makoisien unien ja sinne lähtivät koululaiset 
ihmeen reippaina ja tottuneesti koulutielle. Me jäätiin pupuherran kanssa
 ihmettelemään, että mihin se kesä katosi!? 

Tai ei kesä onneksi kadonnut, sillä eilenkin oli lasten viimeisenä lomapäivänä mitä ihanin ilma, ja me pakkasimme eväät reppuun, ja pyöräilimme maauimalaan koko päiväksi. Mukava päätös lomalle. 
Ja kun kuopus kirkkain silmin ilmoitti iltasella, että tämä on ollut paras kesä ikinä, niin itsekin heräsin miettimään, että miksi meillä aikuisilla on aina niin liialliset paineet ja odotukset tuon kesän suhteen? Pitäisi olla reissua ja projektia. Pitäisi tehdä sitä, tätä ja tuota ja auringon pitäisi paistaa aina! 

Tänä kesänä säät eivät juuri suosineet, eikä meillä aikuisilla ollut yhteistä lomaa. Ei käyty Tamperetta tai Hesaa pidemmällä reissussa. Ei nukuttu hotellissa yhtään yötä. Ei saatu aikaiseksi aloittaa yhtäkään ainutta projektia pihassa tai sisällä (eikä siivottu vieläkään sitä ulkovarastoa)!

Mutta talvipakkasilla voidaan muistella sensijaan rentoa aikataulutonta elämää: mökkeilyä, telttaretkeä, iltauinteja, pieniä pyöräretkiä kaupungilla, huvipuiston härpäkkeitä ja iloisia hetkiä ystävien kanssa. Niistä ne kesän kauniit muistot syntyvät! Ja tietenkin siitä, että perheemme kasvoi yhden pehmopupun verran :)

Tänään koululaiset pääsevät aikaisin kotiin, ja elokuun lämpimistä päivistä otetaan kaikki ilo irti.

Nyt taidan kuitenkin arjen kunniaksi pyöräyttää arkisen koneellisen pyykkiä ja siivoilla hieman. Vaikka lapset eivät sotke enää niin kuin pienempinä, niin tuo uusi perheenjäsenemme saa kyllä sotkua melkoisesti aikaan! Nimimerkillä: asummeko heinäsuulissa ;)

" Annatkos mamma mulle sitä porkkanaa, vai mutustelenko taas yhden sisustuslehden poskeeni"

Tsemppiä ja reipasta arkea sinne muillekin arkeansa aloittaville!

Varsinkin ekaluokkalaisten koulutielle enkeleitä ja turvallisia askeleita! 

Iida Emilia

Meidän pieni sydäntenmurskaaja!

Saanko esitellä...

meidän uuden perheenjäsenemme, pupuherra Apollon :)

Hän muutti meille perjantaina pitkällisen pupukuumeilun jälkeen, ja viikonlopun ajan olemme nyt tutustuneet toisiimme sillä seurauksella, että sydämemme ovat sulaneet täysin tämän pojun suloisuudelle!

Apollo, eli Allu on rodultaan Ranskanlupan ja kääpiöluppakorvan risteytys. Hän on vasta 3,5 kk vanha, mutta on jo melko kookas ja kasvavassa iässä edelleen. Hän on utelias, reipas ja rohkea kani, joka tykkää syödä, loikoilla, tutkia paikkoja ja saada hyppyhepuleita :). Seuralliseltakin pupupojumme vaikuttaa, vaikka on vain hetken meillä asustanut.

Täällä Alluherra edestä ja takaa :)

Hän on saanut kuljeskella kodissamme vapaasti. Ainoastaan yöksi olemme laittaneet häkkiin.

Kaikki pisut ja papanat on tehty nätisti häkkiin, eikä hän ole ainakaan vielä järsinyt mitään huonekaluja tai listoja mennessään, vaan tykkää kovasti puun oksista, joita olemme häkkiin virikkeeksi laittaneet.

Aamulla ja illalla herkutellaan pelleteillä. Heinää ja vettä on saatavilla kokoajan. Lisäksi tuoreita vihanneksia, hedelmiä ja salaatteja. Terveelliset herkkupalat tuntuvat kyllä kovasti maistuvan, ja niiden avulla lapset ovatkin yrittäneet jo kouluttaa Apolloa hyppäämään esteiden yli. Välillä onnistuu...välillä ei ;)

Siivousvälineille on nyt ahkerasti käyttöä, sillä puruja ja heinää löytyy sieltä täältä. ( Oikein siivousintoilijan unelmalemmikki ). Niin ja lastenhuoneen uutena sisustuselementtinä toimii nyt suurensuuri häkki...joka on onneksi vaaleanharmaa väritykseltään ;).

Pupu maastoutuu muutenkin värityksellään hyvin sisustukseemme! Blogiystäväni Allidaalia kävi meillä poikansa kanssa viikonloppuna kyläilemässä ja hän epäili, että minä olen valinnut pupun värityksen mukaan, mutta kyllä tämä oli silkkaa sattumaa :D. 

Tuo viileä laminaatti tuntuu olevan Allulle miellyttävä alusta kuumana päivänä. Vähän liukas se tosin on pehmeiden tassujen alla, mutta viikonloppuna sain matot pestyä, niin pian on mukavampi lattioilla pomppia.

Pihaan olemme myös suunnitelleet jotakin häkkiä tai aitausta, jotta Apollo pääsisi pian ulkoilemaan.

Kylläpä tuntuu ihanalta, kun meillä on taas lemmikki. Ja onhan tämä kani aika paljon seurallisempi kuin hamsterit :). Varsinkin meidän nuorempi neiti on aivan haltioissaan. Hän on rakastanut eläimiä ihan pienestä asti, ja tykkää kovasti hoivata ja touhuilla niiden kanssa. Tuntuukin, että Allu ja meidän kuopuksemme ovat jo nyt erottamattomat ystävykset, ja heidän välilleen on syntynyt heti vahva side.

Mutta kyllä teinikin on ollut varsin otettu uudesta lemmikistämme, ja hän keksi tuon pupun nimenkin. Teinimme olisi alunperin halunnut ennemminkin rottia lemmikiksi, mutta kuopuksemme jankutti niin kauan näistä pupuista, että lopulta oli annettava periksi ;). Nuorimmainen säästi rahaakin lemmikkiä varten, ja otti selville kaiken mahdollisen tiedon, mitä kanin hankinnassa ja hoidossa tulee huomioida.

Tällaisten ilouutisten myötä kohti uutta viikkoa! Ja tämän viikon jälkeen pääsen minäkin vihdoin lomille.

Helteisiä kesäpäiviä!

Iida Emilia