Syksyn kuulumisia laidasta laitaan

Hellurei!

Syyslomat vaihtuivat arjen "harmauteen" ihan kirjaimellisesti, sillä nyt aletaan lähestyä sitä kohtaa vuodesta, kun harmaat päivät vain toistavat itseään loputtomalla kaavalla ja ne viimeisetkin luonnon väriläiskät lakastuvat kaamoksen ylivallan alle. Mutta sitä vastaan taistellaan toki kynsin ja hampain...tai ainakin kynttilöiden ja kausivalojen voimalla!

Monesti meillä ollaan syysloman aikoihin paistettu ensimmäiset luumutortut glögin kera tai leivottu pipareitakin, mutta ihan vielä jouluhulluus ei ole iskenyt päälle. Onneksi sekin aika sieltä saapuu ihan pian ja saa alkaa fiilistellä oikein tositarkoituksella :). 

Lomallemme ei ollut suurensuuria suunnitelmia, sillä me vanhemmat emme koko viikkoa vapailla olleetkaan, mutta vapaapäivänä suuntasimme mökille ja nauteimme syystunnelmista sadesäästä huolimatta. Tehtiin retki syysmetsään, herkuteltiin kuumalla lihasopalla, saunottiin illan hämärässä lyhtyjen loisteessa, lämmiteltiin takkatulen ääressä, pelailtiin lautapelejä ja katseltiin elokuvia.

Yhtenä päivänä teimme pitkän patikointiretken Aulangonjärven ympäri ja toisena päivänä lähdimme shoppailemaan Ideaparkkiin. Saatiin myös loman alussa veljeni lapset meille yökylään ja loppulomasta tytöt pääsivät vuorostaan serkkulaan. Mummilassakin teinit viettivät yhden päivän. Eli ihan kivoja juttuja ja rentoutumista ilman aikatauluja.

Niin ja mikäli luit tuon unelmia ja avoimia ovia- postauksen aiemmin, niin voin nyt iloisin mielin kertoa, että tyttäremme on hyväksytty vaihto-oppilaaksi ja olemme hänen lähtönsä vahvistaneet, joten matka kohti jännittävää vaihtovuotta voi alkaa!  Sen kunniaksi olen tirauttanut jo pari kyyneltäkin, sillä ensi vuonna tähän aikaan esikoisemme on maailmalla, eikä hän tule jouluksi kotiin. Yhyy!

Toki reissu tulee aivan varmasti olemaan ikimuistoinen ja arvokas kokemus, joten hyvillä fiiliksillä ollaan. Onneksi koko seuraavan kevään saamme valmistautua tulevaan ja odotella jännityksellä tietoja tyttäremme tulevasta host-perheestä. 

Seuraavana tehtävänämme meillä on kirjoittaa isäntäperheelle kirje, joten omatkin kielitaidot saattavat tällä matkalla karttua :). Itsehän emme tule toimimaan isäntäperheenä, emmekä näin ollen ota meille ketään vaihdossa, sillä asuntomme on vaan ihan liian pieni siihen tarkoitukseen. Vai tykkäisiköhän joku ulkomailta tuleva opiskelija jakaa huoneensa tuon pikkuteinimme ja pupuherran kanssa? ;)

Hyvien uutisten keskelle mahtuu aina jotain tylsääkin, sillä meillä on ollut viimeaikoina todella huonoa tuuria erinäisten koneiden kanssa ( onneksi nyt kuitenkin vain koneiden eikä esim. terveyden kanssa ). Mutta miten voikin kaikki tekniikka hajota aina samaan aikaan!? Varsinkin nyt, kun tuo tuleva vaihtoon lähtökään ei ole mikään halpa juttu.

Muunmuassa tyttären opiskeluihin hankittu upouusi tietokone hajosi lomalla!! Eihän vahingoille mitään mahda ja kotivakuutuksen pitäisi onneksi korvata näppiksille kaatuneet juomatkin? Mutta harmittaahan ne. Ja kaikkein isoinpana ongelmana on nyt sitten automme...jälleen kerran! Huoltomieheltä saimme juuri karun tuomion, että vaikka laittaisimmekin auton nyt kuntoon, niin se ei tule pääsemään seuraavasta katsastuksesta läpi! RIP vaan sitten sillekin menopelille ;D 

Kyseisen koslan kanssa olemmekin kokeneet ikimuistoisia tähtihetkiä aina siitä lähtien, kun sen omaksemme hankimme! Kuten mm. heti toisena ajopäivänä pudonneen pakoputken muodossa, tai siinä, kun poliisit pysäyttivät meidät alkuun AINA liikenteessä ( kyseessä onneksi olikin edellisen omistajan rikkeet eikä meidän ). Lisäksi, jos ajelimme autolla vahingossa töyssyyn, niin tuulilasin pyyhkimet lopettivat toimintansa, tai jos laitoit auton radiota kovemmalle, niin volyymiä ei saanutkaan enää pienemmälle. Ja se tunne, kun aamulla auto ei käynnistynytkään pakkasyön jälkeen tai kun jämähdit Mc Donaldsin autokaistalle!  Ja olisihan näitä tarinoita vielä lisääkin....
Ei yhtään tylsää hetkeä ;D

Mutta näillä mennään eteenpäin ja arki jatkuu..onneksi huumori auttaa harmaimpinakin päivinä.

Nyt ajattelin lähteä haravan varteen, kun sade on hetkeksi tauonnut.

Ilonpisaroita päivääsi!

Iida Emilia

Syyslomailua ja blogijuhlaa

Syksyistä maanantaita!

Täällä ollaan heräilty kiireettömään syysloma-aamuun ja yllätetty lapsukaiset loman kunniaksi vohvelein. Tai itseasiassa herkuttelimme jo eilen sunnuntaina aamiaisbrunssilla näillä, sillä mikäs sen hauskempaa kuin kattaa silloin tällöin pöytä/sänky koreaksi oikein hotelliaamiastyyliin. 

Ja olihan minulla syytä juhlaan muutoinkin, sillä blogini täytti eilen tasan 10 vuotta!!

Uskomatonta, että kokonainen vuosikymmen kätkeytyy näiden blogisivujen taakse. Kotimme, josta on pikkuhiljaa muodostunut unelmiemme piilopaikka. Kaikki sen remontit ja muutokset vuosien varrella, sekä tietenkin elämämme näiden seinien sisällä, kaikkine iloineen ja murheineen. Ja lasten kasvu...voi että, miten pieniä olivatkaan tuolloin.

Eilen unohduinkin toviksi lueskelemaan niitä ihan ensimmäisiä postauksiani, joista mm. avajaiset löytyvät täältä. Voi ei, mitkä postimerkin kokoiset kuvat, joihin ei sen kummemmin panostettu. Tekstitkin olivat hyvin lyhyitä ja ytimekkäitä. Mutta siihen aikaan tuo blogien kotikutoisuus oli jotenkin sympaattistakin :). 

Mistä kaikki sitten saikaan alkunsa? 

Saan oikeastaan "syyttää" tai kiittää tästä naapurin rouvaa, sillä hän tiesi innostukseni maalaishenkiseen sisustukseen ja suositteli kurkkaamaan sisustustaivas-nimistä sivustoa, jossa innokkaat sisustelijat esittelivät kotejaan ja jakoivat inspiraatiota. Jäin totaalisesti koukkuun ja sain todella paljon hyviä ideoita. Muistan myös sen jännittävän hetken kun uskaltauduin julkaisemaan ekat kuvat omasta kodistani. Tuntui oudolta saada kehuja. Lisäksi "tutustuin" moniin samanhenkisiin ihmisiin, joiden kanssa olemme edelleen facebook-kavereita. Käytin tuolla sivustolla "salanimeä" Iida Emilia, joka on itseasiassa tyttäreni nimi :)

Sisustustaivaassa jaettiin myös vinkkejä kivoista blogeista ja osa näistä tutuiksi tulleista jäsenistä laittoi oman blogin pystyyn. Yksi ihan ensimmäisistä seuraamistani blogeista oli TiinaH:n luotsaama Mustikkamäki. Ja sille tielle jäin...blogien ihmeelliseen maailmaan. Veivät niin mennessään, sillä blogimaailmoihin oli pienten lasten äidin niin mukava iltaisin paeta unelmoimaan :)

Pikkuhiljaa syntyi ajatus myös omasta sisustusblogista. Olinhan tosiaan innokas kodinlaittaja ja tykkäsin valokuvata sekä kirjoittaa. Nautein tuohon aikaan kotiäitinä olosta ja lasten kanssa puuhailusta, mutta kävin myös parina päivänä viikossa töissä. Kauheasti en ehtinyt muuta harrastaa, mutta bloggaamisesta tuli sellainen ihan oma juttuni :)

Blogin nimen halusin kuvaavan pientä kotiamme ja toteutunutta unelmaamme, sekä sitä että olen aina ollut vähän sellainen haaveilija, pilvilinnojen maalailija. Tuo "taiteilijanimeni" jäi elämään Iida Emiliana sivustolleni, koska se vain kuulosti paremmalle kuin oma nimeni. 

Ja niin se vain pieni blogi lähti hiljalleen kasvamaan! Kuinka kiitollinen olenkaan, että olette tänne löytäneet tienne, koska ilman teitä tässä ei mitään järkeä olisikaan. Onkohan siellä enää ketään, joka olisi alusta asti mukana jaksanut kulkea? Vaikka tokihan blogin tyyli ja sisustuskin on tuona aikana väkisinkin muuttunut, ja entinen sisustusteema on ehkä ennemminkin lifestyleä nykyään.

Niin ja toisinaan tunnen epävarmuutta siitä, kun enhän oikeastaan osaa mitään! Blogeja on pilvin pimein ja ihmiset niin taitavia: leipureita, käsityöläisiä, tuunaajia, ruuanlaittajia...täällä blogissa vain höpistään niitä näitä :D

Vaikka blogin pitäminen viekin aikaa ja toisinaan stressaakin kiireessä muun elämän ohella, niin on se ihan hirmuisesti näiden vuosien aikana antanutkin. Olen saanut kokea ihania juttuja, joihin ilman blogia ei olisi ollut mahdollisuutta. Lisäksi olen saanut ihania ystäviä, kullanarvoisia! Ja vaikka joskus olin sitä mieltä, ettei tähän kotikutoiseen blogiini/instaan sopisi kaupalliset yhteistyöt, niin kyllä nyt olen tyytyväinen, että niitäkin on hiljalleen vuosien varsille kertynyt. Ja niiden ansiosta olen jopa rohjennut ryhtyä kevytyrittäjäksi oman leipätyöni ohella. Eihän tämä nyt silti kultakaivos ole, mutta pieni lisä perusduunarille kuitenkin. Joten samalla innolla ja vuosien kokemuksella bloggaus jatkukoon...

Kiitollisin mielin

Iida Emilia (alias Maarit)

Onnellinen aamu

Onni läikkyy yli äyräiden, kun herään hyvin nukutun yön jälkeen vapaapäivän aamuun ja kuulen lasten iloisen puheensorinan keittiöstä aamiaistouhuissaan. Reippaina he hoitavat askareensa ennen kouluun lähtöä ja minä päätän vielä pieneksi hetkeksi kaivautua lämpimän peiton alle, mieheni kainaloon.

Vähitellen perhe lähtee kukin omien töidensä pariin. Minä täytän pyykinpesu- ja tiskikoneen. Availen verhoja ja lumoudun sumuisesta maisemasta niin kovasti, että päätän siltä istumalta pukea toppatakin päälleni ja lähteä kamerani kanssa läheiselle niitylle kuvaamaan.

Rauhallisessa arki-aamussa ihana hiljaisuus, kiireettömyys. Vain luonnon ääriviivat, sen värit ja mystinen usva. Hengitän raikasta syksyä sisään ja ulos. Sydän hymyilee leveintä hymyään.

Kuinka kauniissa maailmassa elämmekään!

Kotona keittelen aamupuuron. Syön sen mustikoiden kera. Samalla kaniherra loikoilee jalkojeni juurella ja nauttii rapsutuksista. Sitten se pyytää päästä ulos, asettuu takaoven eteen ja katsoo anelevasti silmiin. Voi miten sekin nauttii pienen takapihan mitalta kauniista syys-säästä ja hyppelee iloloikilla pitkiä pomppuja. Rouskuttelee puista pudonneita lehtiä ja nostelee uteliaana korviaan, kun tilhet rupattelevat viereisessä pihlajassa. 

Tänään ei ole kiirettä tai pakollista menoa minnekään. Syyslomakin polttelee jo kintereillä :)

Nopeasti on mennyt tämä syyslukukauden alku ja oikein hienosti se on alkanutkin. Lukiolainen tuntuu tykkäävän opiskelusta ja jatkaa koulunkäyntiä samalla tunnollisella tarmollaan kuin aiemminkin. Välillä tuntuu, että "liiankin tunnollisesti" kun aikaa ei meinaa jäädä mihinkään muuhun kuin opiskeluun, mutta onneksi toinen jakso ollut nyt selkeästi helpompaa, niin ehtii neiti tavata myös ystäviään ja käydä isostouhuissa, sekä lukea, harrastaa ja kirjoittaa. Hän nimittäin kirjoittelee tälläkin hetkellä fantasiatarinaa, jossa on jo 200:n sivun verran tekstiä! Yksi unelmien ammatti olisikin kuulemma tulla kirjailijaksi tai äidinkielen opettajaksi. Jännittävää nähdä, minne tulevaisuus aikanaan kuljettaa?

Kuopuksemme sensijaan suhtautuu koulunkäyntiin huomattavasti rennommalla otteella, eikä hän jaksa toiminnan naisena kauaa läksyjen parissa pakertaa. Hän pelaa mieluummin futista, tai tekee temppuja trampalla. Nytkin tyttö on kuin tulisilla hiilillä, kun treenit ovat tauolla. Mutta reippaasti hän kouluun aina lähtee ja hommansakin hoitaa, vaikka joskus joutuukin muistuttamaan ;). Muutoinkin yläaste on lähtenyt käyntiin tosi mallikkaasti. Jotenkin tuntuu, kuin neiti olisi kasvanut henkisesti yhden kesän aikana kokonaisen valovuoden verran. Niin ja ihan uutena juttuna meillä myös sellainen tilanne, että tämä nuorimmainen "seurustelee"! Mutta vielä hän ei ole poikakamua tuonut kotiin näytille, koska me olisimme kuitenkin niin noloja ;D

Onnesta sydän mykkyrällä, pistän sämpylätaikinan kohoamaan ja jään odottamaan noita lapsosia, niin erilaisia ja niin ihanaisia, kotiin koulusta kera päivän kuulumisten. Onnellinen siitä, että ovat vielä tässä, hetken edes äidin lähettyvillä.

Suloista päivää sinnekin!

Iida Emilia

Syysistutuksia

Värikästä lokakuun alkua!

Syksy on mulle kuin uusi kevät. Odotan aivan yhtä innolla ruskan sävyjä, kuin hiirenkorviakin. Hämärän laskeutuminen iltaisin tuntuu myös tässä hetkessä hyvältä, ihan niinkuin valon lisääntyminen keväisin. Lämpötilatkin ovat itselleni juuri sopivia näin syys- ja kevätaikaan, eikä sadepäivätkään kauheasti haittaa. Ja siinä missä kevättä seuraa kesä, niin syksyähän seuraa joulu! Aina on jotain ihanaa, mitä odottaa :)

Ainoa harmitus toki keväässä ja syksyssä on se, että ne kestävät vain hetken. Katselisin mieluusti pidempäänkin tuota luonnon väriloistoa. Ja onhan niissä kuuran peittämissä pakkaspäivissäkin oma tunnelmansa. Tai ensilumen hohteessa. Mutta niitä pimeitä ja loskaisia päiviä en suostu vielä ajattelemaankaan...

Pihan syysistutuksista innostun ihan yhtä lailla, (ellen jopa enemmänkin) kuin kevätistutuksista.

Valitsin murattien ja lankaköynnösten seuraan ihan perinteisiä vaaleita callunoita sekä hopealankaa, mutta nuo vihreät callunat ovat meidän pihassa uusi juttu. Sopivat tosi ihanasti valkoisten kaveriksi. Ja kurpitsat kuuluvat tietenkin syksyyn. Onneksi niistäkin löytyy erilaisia värivaihtoehtoja, jos oranssi ei tunnu omimmalta.

Maalasin muuten jo alkukesästä vanhan helkamani tummanharmaalla kalkkimaalilla. Näin sain etupihaamme vievälle tyhjälle sivuseinustalle silmäniloa, jota voi koristella mieleisekseen vuodenaikojen mukaan. Toivottavasti naapuritkin ilahtuvat tästä, sillä tämä sivuseinämä kuuluu rivitalomme yhteiselle kulkuväylälle. Ainakaan kukaan ei ole valittanut ;)

Pian saa hakea myös havuja ja sammalia istutusten sekaan, ja kranssikin sopisi tuohon naulakkoon ihanasti. Pikkuhiljaa sitten iltojen pimentyessä yhä enemmissä määrin syttyy myös kausivalot harmautta piristämään. Mutta ensin täytyy kehitellä valojen johdoille paremmat kulkureitit, etteivät joudu kaniherramme nenän eteen!!  Edelliset on nimittäin järsitty poikki :/ 

Siellähän se jänis jo väijyykin, että mitäs kivaa syötävää äiti on taas hänelle istutellut :D 

Onneksi hän ei hyppele kovin korkealle, mutta mystisesti noista istutuksista osa aina katoaa, vaikka heinää ja oksiakin on tarjolla. Minähän en raaski kaniherraa häkkiin sulkea, niin hän saa aidatulla takapihallamme päivittäin valvotusti hyppelehtiä.

Mutta nyt kääriydyn vilttiin sohvalle ja lähettelen syys-sateiden ja lyhtyjen keskeltä terkkusia 

Leppoisaa loppuviikkoa!

Iida Emilia

Syysfiiliksiä

Kolea, mutta kauniin aurinkoinen syyspäivä aluillaan.

Aamulla maa oli kimaltelevan kuuran peitossa ja puiden punastelevat lehdet lennähtelivät tuulen matkassa kauas kotikonnuiltaan, osa näemmä pujahti etuovesta meille kyläänkin :)

Lasten lähdettyä kouluun, jäin nauttimaan vapaapäivän hiljaisuudesta lämpöisen teekupposen ääreen ja katselemaan ikkunasta avautuvaa, syksyisen kaunista maisemaa. Taitaakin pihan syyspuuhat kutsua tänään ulkoilemaan.

Kaapin perukoilta kaivelin neuleita ja villapaitoja esille. Rakastan syyspukeutumista, vaikka paksumpiin vaatekerroksiin kietoutuminen vaatiikin jälleen totuttelua kesän jälkeen. Mutta mikäs sen ihanampaa, kuin pehmoiset villasukat tai neulepusero lämmittämässä mieltä ja kehoa viileänä päivänä.

Olenko ainut, jonka mielestä juuri tämä syyslukukausi kuluu ihan hirveällä vauhdilla? 

Tuntuu kuin juuri koulut olisivat vasta alkaneet ja silti syyslomakin häämöttää aivan näköpiirissä! Eikä aikaakaan, kun se "nimeltämainitsematon juhlakausikin" sieltä koittaa ;)

Tunnustan, että saatoin tällä viikolla selailla jo vanhoja j...ulehtiä. Ehkä Pinterestissäkin eksyin jou.... eipäs kun talvisten kuvien pariin. Fiilistely on ihan parasta!

Mutta nyt nautitaan syksystä: sen väreistä, raikkaudesta, hämäristä illoista lyhtyineen.

Niin kliseistä, mutta toimii...ihan joka vuosi :)

Tunnelmallista tiistaipäivää!

Iida Emilia

Syyskuun synttärijuhlia ja keittiöräpsyjä

Uusi viikko starttasi käyntiin niin koleassa säässä, että sormikkaille ja villasukille alkoi olla kovasti kysyntää. Ja viikonlopulla riitti puolestaan vesisateita ja saapaskelejä yllinkyllin, joten selvää syksyn tuntua ilmassa on. Eikä se minua haittaa, koska olen sisällä viihtyvää sorttia ja polttelen mielelläni kynttilöitä...ja toisinaan päreitäkin ;). Meillä nimittäin juhlittiin viikonloppuna kuopuksen 13-vuotis synttäreitä, enkä näköjään selviydy mistään juhlajärjestelyistä ilman hermojen menetystä. Eli jos joku teistä kuvittelee, että täällä jauhoja pöllytellään hymyssä suin ja siivoukset hoituu iloisesti laulellen, niin ehkä parempi kuvaus olisi kuitenkin Justiina kaulimen varressa! Ja vieläpä kiroileva sellainen, vaikken edes normaalisti käytä kirosanoja :D

Mutta jännä, miten aina kuitenkin kaikki hoituu ja koti saadaan siistiksi juuri ennen vieraiden tuloa! Tarjoilutkin valmistuvat ajallaan ja kahvikupit koristavat pöytää sievästi, ja sen jälkeen jopa jo hymyilyttää ja saa nauttia juhlien tunnelmasta vieraiden seurasta.

Kameraan en ehtinyt juhlien tiimellyksessä tarttua, muuta kuin parin hätäisen räpsyn verran. Tässä siis muutamia sekalaisia kuvia kyökin puolelta.

Koska minulla jäi jälleen kerran kaikki hommat viimetinkaan, niin päädyin perinteisiin ja helppoihin tarjoiluihin eli juustokakkuihin, suolaisiin piirakoihin ja pasteijoihin. Voileipäkakku jäi siis jälleen vain haaveeksi. Ehkä sitten ensikerralla ;)

Tytär toivoi toiseksi kakuksi pätkiskakkua ja sen rinnalle tein raikkaan mangokakun Annin uunissa ohjeella. Tämä oli kyllä mielestäni tosi herkullista, vaikka syksyinen koristelu olikin sankarin mielestä hieman ankea :D

Selvisimme siis juhlista kunnialla ja kuopuskin on nyt virallisesti teini-ikäinen. Toivottavasti selviämme siitä kunnialla myös ;)

Syksyistä viikon jatkoa!

Iida Emilia

Arjen pieniä kauniita asioita

Lämpöistä syystiistaita!

Havahduin aamuyöllä hentoon sateenropinaan ja olin juuri vaipumassa uudelleen unten maille, kun talon päällä jysähti niin, että ikkunat helisi! Herra ukkosen raivo sai hereille koko perheen ja nöyrinä kuulostelimme sen pitkään kestävää möykkää. Muut jatkoivat lopulta uniaan, mutta omani katosivat kaatosateen mukana. Peiton alta tarkasteltuna tuo pelottava myräkkä oli aika vaikuttavakin.

Myrskyn jälkeen aamu valkeni kuitenkin rauhallisen seesteisenä, eikä yön hurjasta luonnonilmiöstä näkynyt enää jälkeäkään. Omakin oloni oli varsin tyyni, kun sain jäädä vielä toviksi kotiin muiden  lähdettyä. Järjestelin keittiötä, sytyttelin kynttilöitä ja kuuntelin hiljaisuutta.

Nautiskelin hetken arjen pienistä, ehkä vähän turhamaisistakin jutuista, kuten noista pikkukaapin kätköissä olevista samansävyisistä esineistä. Materiaalihan ei tuo onnea, mutta olen sitä mieltä, että arkiset käyttöesineetkin saavat olla kauniita.

Aamuteetä hörppiessä selailin myös uudenuutukaista keittokirjaani, jonka sain ihanalta Hirsitalon taikaa-Riitalta.

Tämän erittäin aikaansaavan ja taitavan nuoren naisen käsissä on syntynyt hänen ensimmäinen reseptikirjansa, jonne kätkeytyy kauniiden kuvien lisäksi monia helppoja ja herkullisia reseptejä niin arkeen kuin juhlaan. 

Pidän kirjan ideasta kovasti, sillä siinä matkataan tammikuusta jouluun ja nautiskellaan kuhunkin kuukauteen sopivilla herkuilla.

Itse ammennan kirjasta varmasti useampiakin leivonnais- sekä arkiruoka-ohjeita, mutta nyt kuopuksen sukulais-syntymäpäiviä suunnitellessa taidan uskaltautua testaamaan ensimmäistä kertaa voileipäkakkua.

Riitan ruokavinkkejä voit seurailla myös täällä: Hirsitalon keittiössä. Tai jos haluat kirjan itsellesi, sen tilaaminen onnistuu samaisesta paikasta.

( Meidän kaniherra näytti nauttivan kirjasta kovasti, sillä hän löysi kirjan sohvan reunalta ja päätti heti maistella!!! Argh. Onneksi ohjeet säilyivät ehjinä, vaikka kirjan kannet saivatkin uutta ilmettä ;)

Tulevana viikonloppuna juhlistamme tosiaan sukulaisten kesken 13-vuotiasta kuopustamme ja juuri kun ajattelin, että täytyisi hankkia kivoja servettejä juhliin, niin muistin, että niitähän löytyy niin pikkukaapin laatikoista kuin tuolta jääkaapin päällä olevasta isosta sinkkiastiastakin, joten taidamme pärjätä entisilläkin ;)

Ennen tykkäsin järjestellä ja suunnitella erilaisia teemajuhlia, mutta nyt lasten kasvaessa huomaan, että juhlien suhteen haluaa päästä huomattavasti helpommalla. Mutta herkkujen suunnittelussa ei toki kitsastella. Riitan suklaaunelmakakkukin kuulostaa niin taivaalliselta :)

Arjen pienistä iloista: syksyn omenoista, heinistä maljakossa, kynttilänvälkkeestä, ystävän itsetekemästä kortista ja auringonpaisteesta ukkosen jälkeen...niistä ne kauniit hetket syntyvät.

Mukavaa viikon jatkoa!

Iida Emilia

Ripaus ruskeaa syksyyn ja roppakaupalla kiitollisuutta

Suloista syyskuun alkua!

Tänään tahdon hehkuttaa syksyn, rakkauden ja kiitollisuuden puolesta. 
Tuntuu kuin matka keväästä tähän päivään olisi ollut vain silmänräpäyksen mittainen, mutta tässä räpäyksessä olen oppinut jotakin tärkeää itsestäni. 

Olen oppinut mielestäni kuuntelemaan kehoani ja ajatuksiani paremmin, olemaan itselleni armollisempi ja hyväksymään puutteeni. Keväisen väsymyksen ja uupuneen olon myötä opin vihdoin liian kiltin ihmisen roolista ulos ja sanomaan EI! Olen ollut vähän liian joustava ja suorittanut asioita oman jaksamisen äärirajoilla. Nyt pyrin kuuntelemaan itseäni enemmän ja huomaan jo nyt muutoksen, sillä elämään on jälleen palannut ilo. Keväällä nimittäin oloni oli kovin alakuloinen...enkä tiedä, oliko se jotakin vuodenaikaan liittyvää lievää masennusta vai stressiä, mutta jossain siinä perunamaan myllerryksen ja kesälomien tienoilla alkoi selvästi helpottamaan ihan itseäni tutkiskellen ja aiheeseen perehtyen.

Suurena apuna minulle kirjoittamisen ohella toimivat myös rakkaat ystävät, sekä puolisoni, oma tuki ja turvakallioni, jonka kanssa juhlistimme juuri 18-vuotis hääpäiväämme. Voiko suurempaa kiitollisuudenaihetta ollakaan, kuin tuo läheinen ihminen, kulkemassa vierelläni jo 24:ttä vuotta, niin myötä- kuin vastamäessä. Vaikkemme kumpikaan ole täydellisiä ihmisiä, niin tärkeintä on se, että täydennämme toisiamme :)

Enkä kätke onneani senkään asian suhteen, että olemme saaneet kaksi ihanaa lasta, sillä sehän ei ole itsestäänselvää. Tai sekään, että olemme eläneet näin onnellista ja tasapainoista elämää yhdessä perheenä, sillä itse avioerolapsena en saanut ihan samanlaista kokea. 

Melkein sydän halkeaa onnesta tästä kiitollisuuden määrästä!

Alkanut syksy on tuntunut hyvältä, kuin uuden alulta.

Toivon todella, etteivät nuo kevään mielialat enää palaisi, vähän pelkäänkin.

Mutta ehkä osaan nyt hakea heti apua, jos niin kävisi. 

Energiani eivät ole ihan entisellään, mutta teen sen minkä jaksan. En esimerkiksi saanut tänä vuonna pestyä ikkunoita ollenkaan, vaikka vieläkin toki ehtisi, mutta onko se sitten niin kamalaa jos jäävät pesemättä?!

Iloitsen siitä, että sain siivottua ja vähän sisusteltua, jopa nauttien, eikä vain robottimaisesti suorittaen.

Naputtelin olohuoneen seinälle peilin takaisin, koska se sopii tuon Juvin sivupöydän kaveriksi niin hyvin. Julisteen teksti muistuttaa minua siitä, että kaaos voi olla myös kaverini, eikä viholliseni ;). 

Olohuoneen pöydällä ripaus ruskeaa: kesäloman ihania muistoja Porvoosta ja Tertin kartanolta.

Tervetuloa syksyn sateet ja tuiskut! Minä olen valmis :)

Iloa päivääsi!

Iida Emilia