Syyslomailua ja blogijuhlaa

Syksyistä maanantaita!

Täällä ollaan heräilty kiireettömään syysloma-aamuun ja yllätetty lapsukaiset loman kunniaksi vohvelein. Tai itseasiassa herkuttelimme jo eilen sunnuntaina aamiaisbrunssilla näillä, sillä mikäs sen hauskempaa kuin kattaa silloin tällöin pöytä/sänky koreaksi oikein hotelliaamiastyyliin. 

Ja olihan minulla syytä juhlaan muutoinkin, sillä blogini täytti eilen tasan 10 vuotta!!

Uskomatonta, että kokonainen vuosikymmen kätkeytyy näiden blogisivujen taakse. Kotimme, josta on pikkuhiljaa muodostunut unelmiemme piilopaikka. Kaikki sen remontit ja muutokset vuosien varrella, sekä tietenkin elämämme näiden seinien sisällä, kaikkine iloineen ja murheineen. Ja lasten kasvu...voi että, miten pieniä olivatkaan tuolloin.

Eilen unohduinkin toviksi lueskelemaan niitä ihan ensimmäisiä postauksiani, joista mm. avajaiset löytyvät täältä. Voi ei, mitkä postimerkin kokoiset kuvat, joihin ei sen kummemmin panostettu. Tekstitkin olivat hyvin lyhyitä ja ytimekkäitä. Mutta siihen aikaan tuo blogien kotikutoisuus oli jotenkin sympaattistakin :). 

Mistä kaikki sitten saikaan alkunsa? 

Saan oikeastaan "syyttää" tai kiittää tästä naapurin rouvaa, sillä hän tiesi innostukseni maalaishenkiseen sisustukseen ja suositteli kurkkaamaan sisustustaivas-nimistä sivustoa, jossa innokkaat sisustelijat esittelivät kotejaan ja jakoivat inspiraatiota. Jäin totaalisesti koukkuun ja sain todella paljon hyviä ideoita. Muistan myös sen jännittävän hetken kun uskaltauduin julkaisemaan ekat kuvat omasta kodistani. Tuntui oudolta saada kehuja. Lisäksi "tutustuin" moniin samanhenkisiin ihmisiin, joiden kanssa olemme edelleen facebook-kavereita. Käytin tuolla sivustolla "salanimeä" Iida Emilia, joka on itseasiassa tyttäreni nimi :)

Sisustustaivaassa jaettiin myös vinkkejä kivoista blogeista ja osa näistä tutuiksi tulleista jäsenistä laittoi oman blogin pystyyn. Yksi ihan ensimmäisistä seuraamistani blogeista oli TiinaH:n luotsaama Mustikkamäki. Ja sille tielle jäin...blogien ihmeelliseen maailmaan. Veivät niin mennessään, sillä blogimaailmoihin oli pienten lasten äidin niin mukava iltaisin paeta unelmoimaan :)

Pikkuhiljaa syntyi ajatus myös omasta sisustusblogista. Olinhan tosiaan innokas kodinlaittaja ja tykkäsin valokuvata sekä kirjoittaa. Nautein tuohon aikaan kotiäitinä olosta ja lasten kanssa puuhailusta, mutta kävin myös parina päivänä viikossa töissä. Kauheasti en ehtinyt muuta harrastaa, mutta bloggaamisesta tuli sellainen ihan oma juttuni :)

Blogin nimen halusin kuvaavan pientä kotiamme ja toteutunutta unelmaamme, sekä sitä että olen aina ollut vähän sellainen haaveilija, pilvilinnojen maalailija. Tuo "taiteilijanimeni" jäi elämään Iida Emiliana sivustolleni, koska se vain kuulosti paremmalle kuin oma nimeni. 

Ja niin se vain pieni blogi lähti hiljalleen kasvamaan! Kuinka kiitollinen olenkaan, että olette tänne löytäneet tienne, koska ilman teitä tässä ei mitään järkeä olisikaan. Onkohan siellä enää ketään, joka olisi alusta asti mukana jaksanut kulkea? Vaikka tokihan blogin tyyli ja sisustuskin on tuona aikana väkisinkin muuttunut, ja entinen sisustusteema on ehkä ennemminkin lifestyleä nykyään.

Niin ja toisinaan tunnen epävarmuutta siitä, kun enhän oikeastaan osaa mitään! Blogeja on pilvin pimein ja ihmiset niin taitavia: leipureita, käsityöläisiä, tuunaajia, ruuanlaittajia...täällä blogissa vain höpistään niitä näitä :D

Vaikka blogin pitäminen viekin aikaa ja toisinaan stressaakin kiireessä muun elämän ohella, niin on se ihan hirmuisesti näiden vuosien aikana antanutkin. Olen saanut kokea ihania juttuja, joihin ilman blogia ei olisi ollut mahdollisuutta. Lisäksi olen saanut ihania ystäviä, kullanarvoisia! Ja vaikka joskus olin sitä mieltä, ettei tähän kotikutoiseen blogiini/instaan sopisi kaupalliset yhteistyöt, niin kyllä nyt olen tyytyväinen, että niitäkin on hiljalleen vuosien varsille kertynyt. Ja niiden ansiosta olen jopa rohjennut ryhtyä kevytyrittäjäksi oman leipätyöni ohella. Eihän tämä nyt silti kultakaivos ole, mutta pieni lisä perusduunarille kuitenkin. Joten samalla innolla ja vuosien kokemuksella bloggaus jatkukoon...

Kiitollisin mielin

Iida Emilia (alias Maarit)

Syyskuun synttärijuhlia ja keittiöräpsyjä

Uusi viikko starttasi käyntiin niin koleassa säässä, että sormikkaille ja villasukille alkoi olla kovasti kysyntää. Ja viikonlopulla riitti puolestaan vesisateita ja saapaskelejä yllinkyllin, joten selvää syksyn tuntua ilmassa on. Eikä se minua haittaa, koska olen sisällä viihtyvää sorttia ja polttelen mielelläni kynttilöitä...ja toisinaan päreitäkin ;). Meillä nimittäin juhlittiin viikonloppuna kuopuksen 13-vuotis synttäreitä, enkä näköjään selviydy mistään juhlajärjestelyistä ilman hermojen menetystä. Eli jos joku teistä kuvittelee, että täällä jauhoja pöllytellään hymyssä suin ja siivoukset hoituu iloisesti laulellen, niin ehkä parempi kuvaus olisi kuitenkin Justiina kaulimen varressa! Ja vieläpä kiroileva sellainen, vaikken edes normaalisti käytä kirosanoja :D

Mutta jännä, miten aina kuitenkin kaikki hoituu ja koti saadaan siistiksi juuri ennen vieraiden tuloa! Tarjoilutkin valmistuvat ajallaan ja kahvikupit koristavat pöytää sievästi, ja sen jälkeen jopa jo hymyilyttää ja saa nauttia juhlien tunnelmasta vieraiden seurasta.

Kameraan en ehtinyt juhlien tiimellyksessä tarttua, muuta kuin parin hätäisen räpsyn verran. Tässä siis muutamia sekalaisia kuvia kyökin puolelta.

Koska minulla jäi jälleen kerran kaikki hommat viimetinkaan, niin päädyin perinteisiin ja helppoihin tarjoiluihin eli juustokakkuihin, suolaisiin piirakoihin ja pasteijoihin. Voileipäkakku jäi siis jälleen vain haaveeksi. Ehkä sitten ensikerralla ;)

Tytär toivoi toiseksi kakuksi pätkiskakkua ja sen rinnalle tein raikkaan mangokakun Annin uunissa ohjeella. Tämä oli kyllä mielestäni tosi herkullista, vaikka syksyinen koristelu olikin sankarin mielestä hieman ankea :D

Selvisimme siis juhlista kunnialla ja kuopuskin on nyt virallisesti teini-ikäinen. Toivottavasti selviämme siitä kunnialla myös ;)

Syksyistä viikon jatkoa!

Iida Emilia

Kylässä idyllisessä hirsitalossa

Moikka moi ihanat!

 Kuinkas arki on lähtenyt rullaamaan? Täällä tahtoo kiire ja aikataulutettu elämä kiristää hermot tiukille, kun pitää muistaa yhtäkkiä taas sen tuhat asiaa, mutta muuten kuuluu ihan hyvää :)

Aurinko paistaa ja helteitäkin vielä loppukesään lupailtu. Lisänä kivoja juttuja, kuten työkaverin tupareita juhlittu viikonloppuna ja hääpäiväkin häämöttää edessäpäin. 

Ystävien tapaaminen onkin ihan parasta terapiaa arjen keskellä, mutta valitettavasti näissä ruuhkavuosissa aika harvinaista herkkua. Aikataulujen sovittaminen yhteen on monasti hankalaa, tai paukut eivät vaan riitä vieraiden kestittämiseen. Itsessäni ainakin olen huomannut suuren eron menneisiin vuosiin, kun tykkäsin vielä täyttää talon kutsuilla ja kekkereillä. Nykyään pelkkä ajatuskin väsyttää. 

Haluaisin olla sellainen extempore-ihminen, joka mielellään pitää ovet avoinna ja kahvipannun kuumana yllärivieraillekin ( kaaoksenkin keskellä ), mutta en vain ole! Ennemminkin viihdyn nykyään omissa oloissani?! Onko tämäkin joku vanhenemiseen liittyvä juttu? Ehkä toivottavasti ohimenevä sellainen ;)

Kesän aikana on kuitenkin tullut nähtyä paljon ystäviä ja tehtyä kivoja asioita, jotka antavat hurjasti voimaa ja onnenpilkahduksia elämään. Yksi näistä kohtaamisista tapahtui erään lapsuudenystäväni kauniissa kodissa viime viikolla, josta tallensin luvan kanssa kuvia tänne teillekin.

Tämä ikätoverini on ollut elämässäni mukana aina lapsuusvuosistani saakka, sillä vanhempamme olivat ja ovat edelleen perhetuttuja. Tähän samaan porukkaan kuuluu myös kolmaskin rakas ystävä ja yhdessä olemme kulkeneet ihan sieltä ala-asteiästä asti. Voi miten paljon tapahtumia, unelmien täyttymisiä sekä myös pettymyksen kyyneleitä näihin yhteisiin vuosiin onkaan mahtunut.

Tällä hetkellä tämä ystäväni, Hirsitalon Susanna elääkin suurta unelmaansa todeksi, vaikkei matka siihen ole ollut mutkaton.

Hän on kaveripiiristäni niitä ensimmäisiä, joka muutti jo nuorena pois kotoa. Hän meni nuorena naimisiin ja sai eikoisensa jo paljon ennen meitä muita. Hän joutui myös myöhemmin kokemaan raskaan eron ja asui vuosia kahdestaan tyttärensä kanssa. Muistan kuinka hän haaveili tuolloin suurperheestä ja maalaistalosta, vaikka mukavasti elämä siinä kaksinkin heillä sujui.

Ystäväni on juuri sellainen ihminen, joka rakastaa kutsua vieraita yhteen suuren pöydän ääreen. Hänellä on aina syli avoinna ja vierasvaraa kaapissa. Hän järjestää helposti juhlat vaikkapa tyttärensä toisen nimen nimipäivän tai kissan syntymäpäivän kunniaksi :D. Juuri sellainen hersyvän avoin ja iloinen persoona!

Ja kuinkas ollakkaan, eräänä päivänä hänen elämäänsä ratsasti se komea ritari, jonka myötä unelmat saivat tuulta purjeisiin. Uuden liiton mukana hän sai ne pari bonus-lastakin sekä kaksi yhteistä rakkauden hedelmää, joten suuremmalle talollekin alkoi olla 7-henkisellä perheellä tarvetta.

Pitkään hakuksessa heillä olikin vanha maalaistalo, mutta kun sitä oikeaa ei tullut vastaan ja tilan tarve oli suuri, päätyivät he lopulta kompromissiin jonka lopputulos remontin jälkeen on aivan valloittava! Tämä hirsitalo ei nimittäin ole kuin reilu 30-vuotias, mutta tunnelmaltaan kuitenkin paljon "iäkkäämpi" ja arvokkaampi!

Hirsitaloissa on tietynlaista eleganssia ja ajattomuutta. Kestävyydestä ja ekologisuudesta puhumattakaan. Tässäkin kyseisessä talossa löytyy upean korkeat huoneet, parrut katossa, puulattiat, leivinuuni- ja takkayhdistelmä, lasiveranta, monta makuuhuonetta ja ympärillä suurensuuri tontti mäntymetsän keskellä. Melkoinen unelma!

Ystäväni puoliso on käsistään varsin kätevä ja pääasiassa hänen käsittelyssään koti ja pihapiiri ovat saaneet viimeisen 3:n vuoden aikana jo hurjasti muutosta, vaikka vieläkin kuulemma hommia riittää. Ystäväni suunnittelee ja mies osaa toteuttaa. Aika kadehdittavaa yhteistyötä:)

Kodin pinnat on käsitelty kauttaaltaan mm. kellastuneet puulattiat maalattu harmaiksi, hirsiseinät valkoisiksi ja osa seinistä tapetoitu tunnelmallisin kuviotapetein.

Keittiö on remontoitu kokonaisuudessaan sekä vanha pieni eteinen purettu niin, että ruokailutilaa saatiin samalla avarrettua. Uusi eteinen on otettu käyttöön suurelle lasiverannalle ja seuraavaksi valmistuu vessa.

Uloskin on tehty leikkimökkiä, puuvajaa ja kasvihuonetta. On istuteltu omena- luumu ja riikunapuita. Ruusutarhaa unohtamatta! Ai että, jotkut ovat aikaansaavia :). Nappasin itseasiassa kuvia ulkoakin, mutta niistä teen vielä oman postauksen, kun ihastuttavia kuvia tuli niin paljon!

Huomaatte muuten varmaan, että sisustusmakumme ovat ystäväni kanssa aika samankaltaiset ja tänne usein kauppaankin ensimmäisenä meiltä poistuvaa tavaraa. Myös puheenaiheet pyörivät hyvin usein remonteissa, sisustuksissa ja uusissa ideoissa ( perheen ja ruuhkavuosi-stressin lisäksi ;).

On se suuri rikkaus, kun saa vaihtaa kuulumisia samassa elämäntilanteessa olevien kanssa. 

Olen niin onnellinen ystäväni toteutuneesta unelmasta, idyllisestä hirsitalosta, jonka täyttää nykyään iso lapsikatras äänillään. Vauhtia ei täältä talosta puutu, kun lapsia löytyy uhmaikäisestä aina murrosikäiseen ja jo kotoa pois muuttaneella esikoisellakin on oma taaperonsa. Ystäväni on siis mummikin jo :). Niin ja kuuluuhan maalaisidylliin toki koira, kani ja viiriäisetkin. Ja ison ruokapöydän ympärille kerääntyy lähes päivittäin sukua, ystäviä tai naapurin lapsiakin.

Siinä sivussa seuraava projekti onkin jo valmistumassa vanhoihin autoihin hullaantuneen isännän käsissä,( eikä se ole siis uusi autalli ) vaan ihana vanha hirsisauna! Tästäkin täytynee napata kuvia lisää, kunhan päästään testaamaan pihasaunan löylyt loppusyksyn hämärissä.

Mitäs sanotte? Aikas mukavaa idylliä ja elämänmakuista menoa.

Ystävältäni sain tosiaan luvan tehdä tällaisen kotijutun, sillä hänkin on haaveillut joskus blogin kirjoittamisesta, mutta ymmärrettävästi suurperheen opettaja-äidillä ei aikaa tällaiseen liikene :). 
Hieman vaihtelua omiin koti-kuviini välillä.

Halauksin

Iida Emilia

Huhtikuun viimeisiä viedään

Hellurei!

Ihan käsittämätöntä, että huhtikuu on jo lopuillaan! Sehän meni ihan silmänräpäyksessä! 

Ja jos pääsiäinen tuli tänä vuonna myöhään, niin nyt tuntuu vappu tulevan liian aikaisin :D

Eihän tässä meinaa perässä pysyä.

Itselläni alkoi eilen myös loma, mutta viikonloppuna sain kauhean yskän ja köhän, joka vei äänen mennessään. Alkuloma on siis mennyt aika rennosti lepäillen ja rauhassa kotihommia tehden.

Joku kummallinen kevätväsymyskin yhä jatkuu, enkä saa oikein mitään aikaiseksi.

Mutta tänään me meinataan perheen kanssa karata pienelle vappureissulle. Yleensä ollaan aina vietetty vappua kotona, joko keskenämme tai vieraiden kanssa, mutta nyt tuntui siltä, että vaihtelu voisi virkistää. Ja oikein mukavasti tämä reissu osuu muutenkin tähän lomaviikkooni, niin pääsee vähän paremmin lomafiilikseen. Instagramiin laittelen illan mittaan alkupaloja storyn muodossa ja myöhemmin kerron täällä blogissakin seikkailustamme :)

Ajattelin yllättää lapsukaiset koulusta tullessaan simalla ja munkeilla. Koristelin myös vähäsen kotia juhlan kunniaksi kaapista löytynein ilmapalloin. Nehän kuuluvat ehdottomasti vappuun. 

En tehnyt simaa itse tänäkään vuonna, eikä äitinikään tehnyt tällä kertaa, joten sima on ihan kaupan hyllyltä noukittua. Munkit saa myös niin kätevästi leipomosta, etten alkanut itse kuuman rasvan kanssa räiskimään ;). On ne kyllä liian hyviä!

Nyt mun on kuitenkin syytä alkaa pakkailemaan, jotta päästään heti matkaan, kun isäntä pääsee töistä. Mitäs suunnitelmia teillä vapuksi? 

Oikein iloista vappuaattoa!

Iida Emilia

16-vuotisjuhlia ja geishasuklaakakkua

Moikka talviseen keskiviikkoon!

Arkea tarvotaan eteenpäin korkeiden lumikinosten keskellä. Vapaapäivän aamu alkoikin kolan varressa ja kotihommat huutelevat takaraivossa, mutta päätin päivittää blogia ensin, kun sain noottia hitaasta päivitystahdista ;)

 Viikonloppu meni suitsaitsukkelaan esikoisemme 16v-synttäreitä järjestellen ja juhlien. Tuntuu niin hullulta, että parin vuoden päästä lapsemme on jo täysi-ikäinen! Jotenkin pidän häntä yhä edelleen äidin pikkuisena tyllerönä, vaikka hän onkin jo 177-centtinen, pitkäsäärinen ja fiksu naisen alku. Elämä edessä ja kaikki ovet avoinna!  Kuinka sitä saisikin pidettyä lapsensa turvallisesti siipiensä suojassa mahdollisimman pitkään niin, ettei maailman vaarat ja pettymykset satuttaisi? Jossakin vaiheessa se on vain päästettävä irti ja luotettava, että olemme antaneet kaikki ne oikeat neuvot ja elämänohjeet heidän omille elämänpoluilleen. ( Huutoitkuhymiö ) Mutta onneksi vielä toistaiseksi tuleva lukiolainen aikoo pysytellä kotona, joten voinen siirtää luopumisen tuskat tulevaisuuteen.

Juhlat menivät oikein kivasti, vaikka etukäteen jo tarjoiluja ja tilan riittävyyttä stressasinkin.

Onneksi anoppini tarjoutui tekemään suolaista piirakkaa ja äitini leipomaan korvapuusteja.

Itse tein muut tarjoilut helpon kautta, mutta kakkuun panostin ja siitä tulikin tosi hyvä :)

Suklaisen geishakakun lisäksi tein myös lasten suuhun sopivan, helpon puffet-kakun, jossa kaupan valmiita puffet jäätelöitä kasataan päällekkäin ja väleihin lapataan kermavaahtoa ja koristellaan mieleisillä hedelmillä, marjoilla tai karkeilla. Hyvää, nopeaa ja herkullista!

Suolaisia tarjoiluja ei tullut kiireessä kuvailtua, mutta anopin kinkkupiirakan sekä kaupan coctailpiirakoiden ja juustotikkujen lisäksi tein näitä helppoja pestomozzarella-patonkisiivuja, jotka vievät kielen mennessään. Ovat esikoisemme ehdottomia lemppareita. Mozzarellan tilalle voi laittaa myös juustoraastetta.

Ja sitten tuo juhlapöydän kruunu, eli suklainen täytekakku! Tämän ohjeen löysin joskus Pinterestistä ja alkuperäinen ohje on täältä. Suklainen pohja oli ihanan mehevä ja kostea, ja pehmeän täyteläinen geishavaahto sopi pohjaan täydellisestä, olematta kuitenkaan ällömakea.

Mehevä suklainen geishakakku:

22-24 cm vuokaan ( itselläni oli 24 cm )

Pohja:

125 g voita

50 g tummaa suklaata sulatettuna

1 dl rypsiöljyä

2 dl vettä

1,5 dl ranskankermaa

3 munaa

1,5 dl sokeria

1,5 dl fariinisokeria

4,75 dl vehnäjauhoja

1 dl tummaa kaakaojauhetta

1,5 tl leivinjauhetta

1 tl ruokasoodaa

0,5 tl suolaa

1 rkl vaniljasokeria

-Sulata voi ja suklaa varovasti kattilassa tai mikrossa välillä sekoitellen.

-Sekoita suklaavoisulan joukkoon öljy, vesi, ranskankerma, sokerit sekä munat yksitellen.

- Sekoita loput kuivat aineet keskenään ja lisää ne nesteseoksen joukkoon. 

-Sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi, mutta varo vaivaamasta liikaa, jottei taikina sitkisty.

- Kaada taikina voideltuun irtopohjavuokaan ja paista 170 C n.55 minuuttia tai kunnes tikkuun ei jää kokeiltaessa taikinaa. ( Itselläni kakku kypsyi n.45-50 minuutin kohdalla ). 

Pohja saa jäädä mieluummin hieman "raa`aksi" kuin ylikypsäksi.

( Laita tarvittaessa vuoan päälle folio paistamisen loppupuolella, ettei pinta pala ).

Anna pohjan jäähtyä kunnolla ennen leikkaamista! Pohja on melko helposti murenevaa, joten itse leikkasin pohjan kahteen osaan kolmen sijasta. Mikäli pohja murenee nostellessa, niin ei hätää, kasaa se palasina takaisin vuokaan täytteiden teon yhteydessä. Pohja ei myöskään vaadi erillistä kostutusta, sillä se on valmiiksi hyvin kostea.

Geisha-täyte

3 kpl liivatelehtiä

6 kpl ( n. 37 g ) geisha-patukoita

250 g mascarponea

2,5-3 dl vispikermaa

-Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen.

- Notkista mascarpone.

-Sulata suklaa varovasti mikrossa välillä sekoittaen.

-Vatkaa kerma vaahdoksi. ( Hieman pursotusvaahtoa löysemmäksi )

-Yhdistä mascarpone sekä suklaa sekaisin ja lisää ne kermavaahdon joukkoon hyvin sekoittaen.

-Kuumenna tilkka ( n. 5rkl ) vettä ja sekoita liivatelehdet kuuman veden joukkoon. Lisää seos ohuena norona täytteeseen kunnolla sekoittaen.

-Kasaa kakku irtopohjavuokaan siten, että alimmaiseksi tulee kakkupohjakerros ja päälle geishatäytekerros.

 - Anna hyytyä jääkaapissa n.4 h ja lisää hyytyneen täytekerroksen päälle toinen kakkupohjakerros.( Toinen kakkupohja voi odotella huoneenlämmössä kelmuun kääriytyneenä )

-Anna kakun hyytyä jääkaapissa rauhassa yön yli.

Vähensin kerman määrää alkuperäisestä 5dl:n määrästä, koska täytin kakusta vain yhden välikön kahden sijaan. ( Itse laitoin kermaa 4 dl, mutta valmista täytettä oli niin runsaasti, että siitä jäi vielä n. 2 dl yli ). Lisäsin itse ohjeeseen myös liivatteet, jotta täyte pysyisi varmuudella kasassa. Suklaahan hyydyttää toki täytettä itsekin, mutta täyte saattaa jäädä löysähköksi ilman liivatetta.

Maitosuklaakreemi

100 g huoneen lämpöistä voita

250 g mascarponea

150 g maitosuklaata

2 rkl tomusokeria

-Sulata suklaa varovasti mikrossa

-Vatkaa voi ja mascarpone keskenään tasaiseksi.

-Lisää suklaa sekä tomusokeri ja vatkaa hyvin sekaisin.

- Kuorruta kakku ja nosta hetkeksi jääkaappiin ennen koristelua

-Koristele lopuksi marjoilla ja suklaalla :)

Kreemiä tein ensimmäistä kertaa elämässäni ja ihme kyllä onnistuin! Kreemillä sain suhteellisen siistin päällisen kakkuun ilman ammattivälineitäkin.

Suosittelen lämpimästi testaamaan kakkua, vaikkei ihan helpoimmasta päästä olekaan ainakaan tällaiselle "harrastekotileipurille". Oli kyllä todella herkullista ja ajattelin seuraaviin juhliin testata tuota ihanaa pohjaa jonkun muunlaisen täytteen kanssa.

Eipä sitten muuta kuin:

Lumista loppuviikkoa!

Iida Emilia

Joulu kultainen

Leppoisia välipäiviä ystävät!

Toivottavasti saitte viettää mukavan joulun läheisten ihmisten ympäröimänä?

Täällä nautiskeltiin joulun pyhistä varsin perinteisissä merkeissä ja vietettiin kiireettömön rentoja hetkiä rakkaiden kanssa. Pelailtiin, katsottiin leffoja, ulkoiltiin, luettiin kirjoja, valvottiin yömyöhään, tavattiin sukulaisia ja syötiin ihan liikaa! 

Eilen täytyi ryhdistäytyä ja palailla takaisin työmoodiin, mutta ensi viikolla saan vielä jatkaa muutaman päivän lomailua koululaisten kanssa.

Onhan tämä aina jotenkin haikeaa, kun kaiken sen hälinän ja hösäyksen jälkeen joulu on niin nopeasti ohi. Tai jatkuuhan se tavallaan sinne loppiaiseen, mutta ainakin itselläni se joulufiilis lopahtaa viimeistään uuteen vuoteen, ja monasti jo aijemminkin. 

Vielä joulukoristeet saavat kuitenkin pysytellä paikoillaan, mutta kuusi täytynee siirtää jo viikonlopuksi terassille, sillä isäntä on kärsinyt kovasta tukkoisuudesta kuusen saapumisesta lähtien. Lieneekö meidän siis syytä hankkia seuraavaksi jouluksi muovikuusi?!

Tyttäret koristelivat kuusen aatonaattona ja yllätyin iloisesti, kun lopputuloksesta tuli niin yksinkertainen ja valkoinen :)

Aatonaattona leivottiin myös yksi satsi pipareita, jotka koristeltiin aattoaamuna.

Valmiit piparit päätyivät joulukakun koristeiksi, sekä joulun puurokattauksen somisteiksi.

Aattona käymme aina aamusaunassa ja tyttäret kävivät myös lumikinoksessa pyörimässä!! Kääk!

Aamusaunan, puuron ja jouluohjelmien jälkeen käymme joka vuosi perinteisesti laskemassa kynttilät haudoille.

Illaksi suuntasimme kakku ja lahjasäkki kainalossa mummilaan. Siellä meitä odotteli herkullinen joulupäivällinen ja kuusen alla iso kasa lahjoja. Kilttejä oltiin oltu, ja paljon saatiin tarpeellisia juttuja, joista olikin etukäteen "tontuille" vinkkailtu.

Kiitos joulu kultainen! Ensivuonna taas tavataan :)

Nyt kohti Uutta Vuotta ja uusia kujeita!

Lämpimin terveisin:

Iida Emilia

Blogisiskot koolla!

Mukavaa tiistaita!

Harmaana ja sateisena vapaapäivänä on piristävää palata ajassa taaksepäin ja muistella kuvien kautta ihanaa naisten reissua. Nämä ystävien kanssa vietetyt hetket ovat todella tärkeitä, kun saa uppoutua juuri itselleen mieleisille asioille samanhenkisessä seurassa. Todellisia henkireikiä, joita pyrimme pitämään yllä edes pari kertaa vuodessa.

Tällä kertaa matkasimme kohti Kokkolaa, jossa pari blogiystäväämme asuvat! 
Junassa seuraani liittyivät Ansku, Allidaalia ja Niina. Kolmen tunnin köröttely taittui hyvässä seurassa nopeasti ja Kokkolan asemalla meidät vastaanotti Jonna, jonka luokse ajelimme ensitöiksemme kyläilemään. Jonnalle saapui myös ystävämme Kikke, joten tuttu kööri oli kasassa jälleen :)

Jonnan upeassa kodissa vaihdoimme kuulumisia herkullisen lounaan äärellä ja ihastelimme huokaillen ympärillemme. Tämän, omin käsin rakennetun omakotitalon tunnelmallisia kuvia löydät lisää mm. täältä 

Rauhallisen ja pitkään nautiskellun ruokailun jälkeen lähdimme jälkkärikahvituksille Kiken kauniiseen kotiin. (Klik) Täällä upeissa maalaismaisemissa sijaitsee vanha, idyllinen talo, jossa kelpasi kahvia hörppiä leivinuunin lämmössä.

Näiden herkkujen jälkeen vyöryimme vatsat täysinäisinä Puoti & kahvila Anneen, joka sijaitsee Kälviällä. ( Pahoittelen, että kännykällä otetut kuvat ovat kovin huonolaatuisia ). Tämä puoti on oikea vanhan haalijan aarreaitta, sillä se on täynnä vanhoja huonekaluja ja mielenkiintoisia esineitä! 

Vietimme puodilla pitkän tovin kaikkea vanhaa ihastellen ja löytöjäkin teimme. Harmi kun junassa ei saanut mukanaan kuljetettua mm. tuota kuvassa näkyvää vanhaa penkkiä! ;)

Ehdeimme vielä käväistä Kokkolan keskustassa muutamassa liikkeessä ja aamupalaostoksilla ennen illallista, johon mennessä vatsat jo ehtikin laskeutua ja Pedrinas ravintolan texmexruoka taas maittoi.

.................

Illan jo hämärtyessä ajelimme yöpymispaikkaamme Sundholmin tilalle, joka sijaitsee Öjan saaristokylässä, n. 15 km Kokkolan keskustasta. Pimeässä syysillassa tämä vanha, upea kartano näytti ensin hieman aavemaiselta, mutta sisällä talossa oli aivan ihana ja lämmin tunnelma! Sytyttelimme kynttilöitä ja rupattelimme yömyöhään pyjamat päällä ja villasukat jalassa.

Aamun valjetessa heräilimme syksyn ensimmäiseen pakkasaamuun ja söimme rauhassa aamiaisen ennen päivän rientoja.

Talo oli erittäin kauniisti sisustettu ja remontoitu. Todella idyllinen majatalo maalaismiljöössä!

Juuri meidän näköinen paikka.

Rauhallisen aamupalan jälkeen suuntasimme kohti Pietarsaarta, josta löytyi monta ihanaa paikkaa sisustajalle. Vanhat talot ja kauniit puitteet tarjosivat myös silmänruokaa ja inspiraatiota. 

Blossomin lisäksi yksi ehdoton käymiskohde on Lundagård! ( Kuvat alhaalla )

Näiden seinien sisällä on aivan valloittava, oma maailmansa! Täällä vanha gramofoni soittaa leppoisia sävelmiä ja myyjätkin ovat pukeutuneet tyyliin sopivasti. 

Hyllyt notkuvat perinnerakentajan tarvikkeita, sekä kaikkea kaunista, uniikkia sisustustavaraa. Uutta ja vanhaa sulassa sovussa. Kierrätystä ja ympäristöystävällisempää elintapaa noudattaen.

Aivan ihana kerrassaan! Arvostan todella :)

Myös Legerassa oli oma ihana tunnelmansa ja täälläkin kannattaa poiketa jos Pietarsaaressa vierailee. ( Kuvat alhaalla )

Pietarsaaressa kahvittelimme vielä kauniissa Cafe Fiikassa aivan keskustassa ja kävimme Sundin puutarhalla ennenkuin ajelimme takaisin Kokkolaan. Sundin puutarhalla oli myös suuri sisustusosasto puutarhan lisäksi.

Kokkolasta esittelen vielä pari kuvaa Antik Helen-nimisestä upeasta liikkeestä, joka sijaitsee vanhassa kaupungissa. Täällä oli vanha rakennus sisustettu todella hyvällä maulla ja vanhat huonekalut oli kunnostettu pieteetillä. Oikein inspiroiva ( joskin melko kallis ) paikka.

Tässä nyt tällainen "pikajuoksu" reissustamme. Toivottavasti saitte kivoja vinkkejä mukaanne.

Tunnen kyllä olevani etuoikeutettu, että tämän blogiharrastuksen myötä olen saanut elämääni nämä viisi ihanaa ihmistä ja heidän kanssaan on nähty ja koettu kaikkea mukavaa :)

Instagramista: #blogisiskotkoolla löydät lisää kuvia ja tunnelmia.

Halauksin!

Iida Emilia

-Kiitokset yhteistyöstä Sundholmin tilalle-