Friday!

Leppoisaa perjantai iltaa!

Suvivirren nostalgiset sävelet kaikuivat eilen koulun juhlasalissa, ja lasten suloiset esitykset saivat jälleen kerran palan nousemaan kurkkuun. Aina yhtä herkkää ja haikeaa! Yksi kouluvuosi on taas saatettu päätökseen, eikä ajanjuoksua voi pysäyttää, vaikka joskus niin haluaisikin.

Huomenna heräillään vielä kouluaamuun ja noudetaan todistukset. Jännittävää sekin. Sitten lapsukaiset pääsevät ansaitulle kesälomalleen. 

Me aloiteltiin jo vähän fiilistelemään tulevaa lomaa herkkujen ja leffaillan merkeissä.

Ihanaa viikonloppua!

Iida Emilia

Viikonlopun touhuja

Heipparallaa!

Pahoittelut, etten ehtinyt vastailemaan viesteihinne aiemmin, sillä viikonloppu oli täynnä touhua ja kaiken kukkuraksi isompi tietokoneemme sanoi sopimuksensa irti! Olihan se jo odotettavissakin, kun kone oli ollut "puolikuntoinen" pidemmän aikaa. 

Mutta äitienpäiväviikonloppu oli ihana! Lämpimät onnittelut vielä tätäkin kautta kaikille upeille äideille, meille arjen sankareille! Me suuntasimme mökille luonnonhelmaan ja kylläpä maistui kevään ensimmäiset pihasaunan löylyt, sekä appiukon grilliherkut makoisilta. Lapset heittivät jo talviturkkinsakin, mutta itse en jäätävään veteen pystynyt jättämään kuin villasukkani! Euroviisu-studiota yritettiin pitää myös vireillä, mutta taisi siinä yksi jos toinenkin torkahdella vuoronperään ;)

Oma ehdoton suosikkini voitti lopulta koko kisan! ( ainut viisu joka teki minuun lähtemättömän vaikutuksen ) Toki Suomenkin kaunis kappale olisi ansainnut paikan finaalissa.

Äitienpäivän aamua juhlistimme mökillä herkullisen vohvelibrunssin äärellä, ja sieltä säntäsimme  vatsat täysinäisinä äiti-tytär futismatsiin, joka olikin ihan hurjan hauskaa! Meinasin kyllä läkähtyä jo pelkkään alkulämmittelyyn, mutta niinpä vaan itseni kokosin, että sain jopa jotenkin vahingossa laukaistua äitien avausmaalin :D

Matsin aikana armas mieheni valmisteli kotona herkullisen äitienpäivälounaan, ja haimme oman äitini meille myös syömään. 

Jälkkäriksi olin leiponut esikoisen kanssa suklaisen britakakun, johon ohjeen nappasin täältä.

Kakku oli todella herkullista, vaikka marengista ei ihan sellaista kovin rapsakkaa tullutkaan. En myöskään löytänyt lähikaupastamme suklaakermaa tai kaakaotomusokeria, joten korvasin ne ihan tavallisilla versioilla. ( En ole itseasiassa ennen kuullutkaan tuollaisesta suklaakermasta, että onkohan sellaista valmiina olemassa, vai olisiko kerman sekaan pitänyt vain sulattaa suklaata )? 

Vadelmat korvasin mansikoilla. Yllättävän nättikin kakusta tuli kaikessa yksinkertaisuudessaan :)

Mutta nyt kohti uutta viikkoa! Toivottavasti lämpenevää sellaista. Ainakin äitienpäivän kunniaksi säänvaltija pisti parastaan :)

Mainiota maanantaita!

Iida Emilia

Iloista vappua!

Vapputervehdys simasuilta!

Ihan ei vappuaattoon grillailukelejä saatu, kun maa peittyi lumesta ja märkää räntää tuiskutti koko päivän, mutta lumimyräkän jälkeen näyttäisi aurinko paistavan, ja toukokuun ensimmäistä juhlitaan varsin keväisessä säässä.

Rauhallisesti täällä vappua vastaanotettiin veljeni perheen kyläillessä ja serkuilla oli niin hauskaa keskenään, että veljen lapset jäivät meille ekstempore-yökyläilemään.

Nyt aamupalaa lapsukaisille pöytään. Tänään taidetaan pyörähtää vähän kaupungillakin.

Riemukasta wappua ja ihanaa toukokuuta!

Iida Emilia

Sunnuntai

Huomenta sunnuntai!

Talvi tuli takaisin juuri sopivasti koululaisten hiihtoloman alkuun, joten ulkonakin luulisi riittävän tekemistä nyt. Lapset lomailevat alkuviikosta keskenään, mutta loppuviikkoon saatiin me aikuisetkin vapaata. Lomasuunnitelmat ovat vielä hieman auki, mutta todennäköisesti lähdemme pyörähtämään suurelle kirkolle, kauniiseen pääkaupunkiimme.

Loma alkoi lapsilla oikein mukavissa merkeissä, sillä esikoisemme sai kummeiltaan aivan upean synttärilahjan! Hän pääsi nimittäin ensimmäistä kertaa elämässään oopperatalolle katsomaan joutsenlampi-balettia ja tykkäsi siitä todella paljon :)

Me kävimme sitten puolestaan Lilliputin kanssa elokuvissa ja shoppailemassa hänen joululahjaksi saamallaan lahjakortilla uusia vaatteita.

Viikonloppuna sain myös ystävän lapsineen kylään, ja leipaisin nopean puolukkapanoffee-kakun.

Tähän makeaan herkkuun puolukka antoi sopivasti kirpeyttä ja pohjaan lisätyt suolapähkinät tasoittivat kinuskin makeutta.

-Kakun pohjan tein irtopohjavuokaan Digestivekeksistä ( n. 250 g ) ja sulatetusta margariinista ( 70-80g ).

-Pohjan päälle levitin valmiiksi lämpökäsitellyn kondensoidun maidon eli kinuskin. Kaupasta löytyy myös valmiita kinuskeja joita ei tarvitse erikseen keittää.

-Kinuskin päälle ripottelin puolukoita ja suolapähkinöitä.

-Täytteeksi vatkasin yhden purkillisen Flora vispiä, johon lisäsin vain nimeksi ripauksen sokeria.

-Koristeeksi keksinmurusia ja puolukoita, ja kakku hetkeksi jääkaappiin!

Suolaiseen tarjoiluun tein pestomozzarella-patonkeja, jotka vievät kielen mennessään!

Kaupan pakastealtaan yrttitäytteiset patongit leikataan pieniksi siivuiksi, joiden päälle laitetaan pestoa, kirsikkatomaatin puolikkaat, punasipulia ja mozzarellasiivut. Kymmeneksi minuutiksi uuniin ja koristeeksi vielä basilikan lehdet! Ai että on hyvvää!

Näiden herkkuohjeiden myötä toivottelen teille oikein leppoisaa sunnuntaita, ja ihanaa lomaa niille, jotka talvilomaansa aloittelevat!

Me alamme valmistautua nyt suuriin juhliin, sillä mieheni isomummi täyttää 90 vuotta!

Lämpimin terveisin:

Iida Emilia

Will you be my valentine!

Aurinkoista tiistaita ja ihanaa ystävänpäivää!

Mukavaa kun ystävyydellekin on oma juhlapäivänsä, vaikka itselleni ei olekaan sen tiimoilta vakiintunut mitään sen kummempaa perinnettä. En askartele kortteja, enkä ostele ystäville pieniä suklaasydämiä. Tekstiviestit saatan toki lähettää, mutta jotenkin tuo merten takaa rantautunut juhla tuntuu silti hieman teennäiseltä tänne kaukaiseen pohjolaan? Toki en voi kieltää, ettenkö ilahtuisi, kun postiluukkuuni tipahtaa jokunen kortti. Onhan se aina todella sydäntä lämmittävää kun joku muistaa! Itse en vaan saa sellaista aikaiseksi.

Mielestäni ystävänpäivä on joka päivä! Varsinkin silloin kun tapaa ystäviä ja saa viettää aikaa hiedän kanssaan. Ystävät ovat ainutlaatuisia ja tärkeitä! He ovat kuin elämän suola ja sokeri, joita ilman elämä olisi aikalailla mauttomampaa :) 

Viikonloppuna sain juuri viettää ihanan naistenillan ystävien seurassa. Nautittiin hyvästä ruuasta ja kuplivasta juomasta, sekä pihasaunan lämmöstä. Juteltiin niitä ja näitä, yömyöhään asti! Välillä naurettiin ja välillä itkettiinkin. Tuettiin ja kuunneltiin rakasta ystävääni, joka on joutunut raskaaseen elämänvaiheeseen läheisen sairastuttua vakavasti. Ei siinä kohtaa oikein löydy riittäviä lohdutuksen sanoja, mutta uskon, että sekin auttaa, kun voi jutella ja jakaa taakkaansa. Onnea on silloinkin ystävät, mukana elämän ilossa ja surussa!

Tänään kaupasta tarttui mukaan keväisiä pinkkejä tulppaaneja ja päätin yllättää perheenjäseneni tekemällä illaksi koko perheen herkkuruokaa ja jälkkäriksi mudcake-sydämiä.

Sydämellistä Ystävänpäivää!

Iida Emilia

Uusi viikko ja uudet kujeet! Eroon tavaraähkystä!

Uusi viikko alkoi paukkupakkasilla ja ihanalla auringonpaisteella! Ehdeinpä vielä tallettaa eilen iltapäivän viimeiset auringonsäteetkin kameralla kotiin palatessa. Herkuteltiin myös hieman. Lämpimän kaakaon ja laskiaispullan kombinaatiota ei vain voita mikään.

Loma oli ja meni! Ensin ajattelin, että olipa se turha viikko...päättyikin kaikenlisäksi vatsapöpön kourissa kiemurtelemiseen. Mutta toisaalta, kun tarkemmin miettii, niin tulipahan levättyä ja toivuttua tammikuusta. Tapasin ystävääni ja sain kotonakin jotain sentään aikaan. Ei se nyt ihan hukkaan mennyt!

..........

Kirjastosta varasin muuten erään mielenkiintoisen opuksen ( jota joudunkin jonottamaan aika pitkään). Joko olette kuulleet KonMarista? Tuosta kodin raivaukseen ja tavaran karsimiseen keskittyvästä elämäämullistavasta teoksesta, josta onkin noussut melkoinen hitti ympäri maailmaa? Itse haluan ihan silkasta uteliaisuudesta kyseisen kirjan lukea, ja toki taustalla vaikuttaa sekin, että olen jo pitkään kärsinyt jonkinasteisesta tavaraähkystä! 

Minimalistia minusta ei varmasti saa tekemälläkään, enkä täysin osaisi luopua kaikesta maallisesta mammonasta. Kauniit tavarat tuovat kuitenkin kodikkuutta ja lämpöä, mutta mielestäni se olisi hyvä sääntö, että kullakin esineellä olisi oikeasti jokin käyttötarkoituksensa! Osaan luopua kohtuuhyvin vanhasta tavarasta, mutta kieltämättä jokin kunnon raivausoperaatio olisi meilläkin paikallaan! Olen usein nimittäin miettinyt, että eihän me oikeasti edes tarvittaisi kotiimme lisää tilaa, vaan meidän pitäisi vain yksinkertaisesti luopua kaikesta turhasta mikä sitä tilaa vie? Loppujen lopuksi nimittäin ihminen ei paljoa tavaraa tarvitse? Vähemmälläkin tulisi toimeen? Eihän ympärille tarvisi, kuin niitä asioita, jotka tekevät oikeasti iloiseksi? 

Näiden kysymysten äärellä jään mielenkiinnolla odottelemaan kyseistä bestselleriä, ja sen mukanaan tuomaa lupausta pysyvästi siististä kodista.

Jatkan täällä edelleen kaappien raivausta, jota olen remontista lähtien hiljalleen tehnytkin ( tai olen tehnyt sitä mielestäni koko aikuisikäni, eikä loppua vain näy)?! Tuoko se mukanaan ikuisen onnen ja selkeän kodin...se jäänee nähtäväksi ;)

Auringonsäteitä päiväänne!

Iida Emilia

Synttärihumua

Huhhei! Nyt on kaksi viikonloppua putkeen juhlittu tammikuun sankariamme ja räpsäisin muutaman hätäisen kuvan juhlahumun keskeltä. Tällä kertaa päätin järjestää kemut mahdollisimman helpon kautta, joten tarjoilut olivat yksinkertaisia ja vanhoilla, hyväksi todetuilla resepteillä toteutettuja. Koristelun suhteen pääsin myös helpolla, sillä teinimme ei teemajuhlia enää kaivannut.

Kun lapset ovat jo isompia, eivätkä levittele tavaroitaan enää ympäri huushollia niinkuin vielä muutama vuosi sitten, ja osallistuvatkin ihan kiitettävästi kotitöihin ( ainakin pienen lahjonnan ja kiristyksen avulla ;) niin siivouskin sujuu aika mallikkaasti. Esikoisemme on myös valtavan innostunut leipuri ja auttoi hienosti tarjoilujen kanssa. Siitäkin huolimatta kehitin itselleni jonkin viimehetken stressin ja paniikin muutamaa tuntia ennen vieraiden tuloa, ja siitähän joutui taas koko perheparka kärsimään! 

Suurimman stressin minulle aiheuttaa joka kerta nämä pienet tilat! Vaikka perusarkemme sujuu pienistä neliöistä huolimatta hyvin, niin parinkymmenen hengen kanssa tekee kieltämättä tiukkaa. Tarjoiluja ei voi esimerkiksi tehdä etukäteen, koska ei ole tilaa ruuansäilytykseen. Tarjoiluja ei myöskään saa nätisti esille yhteen paikkaan, vaan niitä ripotellaan aina parille tai kolmellekin tasolle. 

No mutta, vaikka tunnelma oli tiivis, niin hyvin leppoisaa ja mukavaa meillä oli, ja vieraat viihtyivät pitkään :)

Kahvit juodaan rennosti mukeista ja sattuipa lähikaupasta löytymään mukien väriin sointuvat servetitkin.

Tigeristä löytynyt valoketju sopi kivasti teini-ikäisen juhliin.

Kakussa oli jo 14 kynttilää! 
Juustokakun täytteet syntyivät suklaan, kerman, minttudominon ja tuorejuuston yhdistelmästä, ja vakkei kakku ollut kovin korea, niin maistuva se oli ainakin. ( Unohdin kauppareissulla ostaa kakun koristeet ja väkästin kiireessä koristelun niistä aineista, mitä kotoa sattui löytymään ;). Nuo juustokakut ovat monasti aika lättänän näköisiä, vaikka täytteitä tein tuplasti. Täytyisi hommata pienempi irtopohjavuoka, jotta saisi kakkuihin korkeutta!

Nämä vaahtokarkki/hedelmävartaat olivat näyttäviä ja maistuivat niin lapsille, kuin aikuisillekin. Vielä kun olisi saanut mansikoita sinne sekaan, niin avot!

Kaupan valmiiden coctailpiirakoiden ja suolaisen jauhelihafetapiirakan lisäksi tein pieniä ruis/ ruohosipulituorejuusto/lohineppareita, jotka ovat helppoja ja erittäin maukkaita suupaloja.

Makean ystäville löytyi vielä kakun kaveriksi mokkapaloja kinuskikuorrutteella, joihin idean nappasin ystäväni Jonnan blogista. Olivatkin erittäin herkullisia ja vähän uudenlaisia perinteisten sijasta.

Olisi niin ihanaa tarjoilla monemoisia sortteja, mutta minun leivontataidoillani nämä riittävät.

Vielä täällä aamiaisellakin piti synttärijämillä herkutella, joten

Makeaa sunnuntaita!

Iida Emilia

Takkuileva tammikuu

Huhuu pitkästä aikaa!

Kovasti on kiirettä, harmia ja kaikenlaista takaiskua mahtunut tähän tammikuuhun! Ei siis mitään ylitsepääsemätöntä, mutta pieniä vastoinkäymisiä kuitenkin, jotka meinaavat vetää mielen matalaksi. Onneksi positiivinen asenne auttaa pitkälle ja pienistä asioista nauttiminen synnyttää puron, joka kasvaa yhä suuremmaksi, ja pyyhkii lopulta huolet mennessään :)

Tänä aamuna iloitsen vapaapäivästä ja siitä, että saattaessani kuopusta kouluun huomaan aamun valkenevan nopeammin ja lintujen laulavan täydestä sydämestään. Kauppareissulta tarttuu mukaan keväinen sisustuslehti ja kimppu tulppaaneja. Tänään meinaan olla vaan. Pestä vähän pyykkiä ja tehdä hyvää ruokaa. Jospa se kipeytynyt selkäkin siinä asettuisi.

Remontin rippeistä en ota vielä stressiä, vaikka kylpyhuoneen muutos siellä jo kovasti kutsuukin. ja muutama seinä huutaa maalia! Taidetaan pitää pieni tauko nyt kuitenkin. Ehtiihän sitä.

Viikonloppuna meillä muuten juhlittiin, sillä esikoisemme täytti 14 vuotta. Hui että kuinka vuodet vieriikään! Välillä oikein hämmästelen, kuinka tuo pikkuprinsessamme onkin yhtäkkiä venähtänyt jo melkein äitinsä mittaiseksi nuoreksi naisen aluksi! Aamuisin hän sipaisee hillitysti meikkiä ja huolehtii itse vaatteensa ja aamupalansa. Niin ne vain kasvaa. Jotenkin huojentavaa ja samaa aikaa haikeaakin!

Ensi viikonloppuna pidämme vasta varsinaiset kakkukahvitukset, mutta viime lauantaina saimme  tyttäremme parhaat kolme ystävystä yökylään ja kunnon teinipirskeet käyntiin. Isoja kaverisynttäreitä ei nyt enää pidetä, joten sen osalta saapi jo huokaista ;)

Nuoret neidit kävivät appiukkoni valokuvastudiolla kaverikuvauksissa, katselivat leffaa, pelasivat, saunoivat ja herkuttelivat. ( Ja supattelivat siskonpedissään aamuneljään asti ).

Tarjoilutoiveena olivat omatekoiset hampurilaiset, popparit ja karkit. Jälkkäriksi teimme kakun sijasta panoffee-kuppikakkuja, ja aamupalalla tarjoiltiin vohveleita tuoreiden hedelmien kera. Melkoisen makeaa touhua!

Näihin helppoihin panoffee-jälkiruokiin ladoin kerroksittain Marie-keksinmurusia, valmiiksi lämpökäsiteltyä kondensoitua maitoa, kiiviä ja banaania sekä kerman sijasta vaniliavaahtoa. 

Täytyisikin alkaa jo pähkäillä ensi viikonlopun juhliin tarjoiluja. Mitään varsinaista teemaa ei teinimme enää juhliin kaipaakkaan, joten helpommalla päästään silläkin saralla. 

Nyt kuitenkin siivous ja pyykit odottaa:

Iloa viikkoonne!

Iida Emilia

Futis-synttärit tyttömäiseen tyyliin

Heipsan! Ihanaa alkanutta syksyä kaikille.

Syyskuu on ehdoton lempparikuukauteni ja se onkin meillä alkanut isojen juhlien merkeissä :).

Kuun ensimmäisenä päivänä juhlistimme isännän kanssa kristallihääpäiväämme ( teemme myöhemmin jonkun pikku reissun kahdenkesken sen kunniaksi ) ja kuopuksemme puolestaan täytti toinen päivä täydet 10 vuotta!

Synttärihulinat alkoivat tänä viikonloppuna kunnon kaverikemuilla, vaikka pientä jännitystä olikin ilmassa, että peruuntuuko juhlat vallan flunssan takia. Onneksi nuha alkoi kuitenkin sankarilla helpottaa ja kekkerit saatiin pidettyä.

Synttäriteema rakentui tyttäremme uuden harrastuksen pohjalta, sillä monien lajikokeilujen jälkeen  se oikea on nyt tainnut löytyä! Jalkapallo on vienyt neidin sydämen täysin :)

Lilliputtimme lemppariväri on ollut jo ihan pienestä pitäen sininen, joten väriteema napattiin sieltä, ja mustavalkoisuus antaa hempeään siniseen särmää, sekä sopii tietenkin futikseen. Halusin tehdä hieman "poikamaisesta"  teemasta kuitenkin herkän ja tyttömäisen.

Juomapullojen koristelut olivat päivänsankarin itse ideoimat ja askartelemat. Jalkapallot tulostettiin netistä ja teipattiin pilleihin kiinni. Pallot kannattaa vain kiinnittää hieman alemmas kuin kuvassa olevat, etteivät pallot tule juodessa suun eteen :)

Netistä sai tulostettua myös tuollaista jalkapallokuosia, josta leikkelimme muffinsseihin sydänkoristeet. Söpöt tähtinompparellit ja ilmapallot löytyivät Tigeristä. 

Kauppareissulta Prismasta ostin lähes kaikki muut tarpeet serveteistä ja silkkipapereista muffinivuokiin. Prismassa pitäisi tietääkseni olla myös jalkapallo-ilmapalloja, mutta niitä en tähän hätään löytänyt. Viirinauhan tein serveteistä.

Pätkisjuustokakun koristelin teemaväreihin sopivilla karkeilla, mutta ensiviikon sukusynttäreille lupasin tehdä jalkapallon näköisen kakun! Kääk...tulikohan lupailtua liikoja ;)

Menyyseen kuuluivat kymppivuotiaan toiveiden mukaan: pikkupizzat, coctailtikut, muffinit, kakku, karkit ja juustonaksut. Lapset auttoivatkin tosi kivasti kaikissa järjestelyissä, joten äiti pääsi loppujenlopuksi aika helpolla :)

Juhlien jälkeen on mukava huokaista hetki! Selvittiinhän taas näistäkin :)

Viikon päästä sitten toinen erä edessä.

Iloa päiväänne!

Iida Emilia

A niinkuin arki!

Elokuun tuulessa on jo selvästi syksyinen väre. Takapihan pihlajat punastelevat ja metsien marjamättäät notkuvat houkuttelevan runsaina. Yksinäinen puusta pudonnut lehti kuiskii jo sitä, mitä ei vielä haluaisi kuulla. Illat hämärtyvät hiljalleen, kuin pakottaen kesävillikon rauhoittumaan! Niin se vain on. Arki on täällä ja kesä pian kaunis muisto vain.

Täällä on reput pakattu valmiiksi ja kynät teroitettu teräviksi.

Huomenna se alkaa. Uusi arki ja uudet mahdollisuudet! Samassa hetkessä ripaus haikeutta ja kourallinen seikkailumieltä. Muistan itsekin vatsassa lentelevät perhoset, kun pitkän loman jälkeen palattiin kouluun. Nyt varsinkin, kun esikoinen siirtyy yläasteelle! Kuinka jännää se onkaan!

Työpisteeltäkin on kesän pölyjä pyyhkäisty pois ja arki voi sen puolesta myös alkaa. 

Ystäviltä saadulla lahjakortilla hankein pitkään haaveissa muhineen Tine K:n olkilaukun.

Mustikka-aikaa elellään parhaimmillaan, ja täällä onkin herkuteltu niin tuorein mustikoin kuin piirakoinkin. Osa on saatu pakkaseenkin asti, mutta vielä pitäisi lisää tuota superfoodia hakea. 

Eipä mulla sitten muuta tällä erää, joten:

Tsemppiä alkavaan arkeen!

Iida Emilia

Kuulumisia loman varrelta

Heippa!

Täällä alkaa lomapäivät hiipua vähiin, mutta kyllä on ollut ihanan leppoisaa ja loma on tuntunut pitkältä ja lämpimältä :). On mökkeilty, pesty mattoja, vietetty rantapäiviä, tavattu ystäviä ja juhlittu pienimuotoisesti minun ja mieheni synttäreitä. ( Enkä ole tuhlannut aikaani juuri ollenkaan siivoamiseen )! Itse täytin tänävuonna nyt sitten pyöreitä, ja olenkin sen tiimoilta potenut pientä ikäkriisiä pitkin vuotta, mutta viime sunnuntaina herätessäni nelikymppisenä, tajusin ettei nuo numerot mikään katastrofi olekkaan :D . 

En saanut aikaiseksi pidettyä minkäänlaisia juhlia, vaikka kovasti sellaisiakin alkuun suunnittelin. Kahvittelimme vain suvun kesken ja sain kyllä ihan liian ihania lahjoja, joten kiitoksia vain kaikille. Pari mahtavaa nelikymppistä ystävääni veivät minut yllärinä Tiirinkosken tehtaalle vohvelille, ja sain sinne samalla lahjakortin, jonka käytin samantien pois kuleksimasta ;). Istuimme vielä iltaa pitkään terassillamme rupatellen. Kriisipalaveria parhaimmillaan! Tapasin samaisella viikolla paria muutakin pitkäaikaista ystävääni, joiden kanssa kävimme myös kahvittelemassa tuolla Tiirinkosken tehtaassa, joten antoisa viikko todellakin takana! Niin, ja ihanille blogiystävilleni myös kiitokset upeasta korulahjasta! Olen niin kiitollinen näistä kaikista mukavista ihmisistä ympärilläni!

Kuvissa muutamia räpsyjä keittiön puolelta. Olen niin supertäpinöissäni tulevasta remontista, jota toivottavasti pääsisimme syksyn mittaan aloittamaan, ettei oikein huvittaisi edes enää kuvailla näitä nuhjuisia nurkkia. En nyt tosin ole varma vielä rempan laajuudesta, että tuleeko keittiön kaapistoihin suuriakaan muutoksia, mutta toivossa on hyvä elää ;). Yksityiskohdista ja köökin tyylistä pidän kyllä edelleen, mutta nuo komerot lahoavat kohta käsiin!

Meillä on isännän kanssa tulevalle viikonlopulle kahdenkeskeinen reissu tulossa, mutta kerronpa siitä lisää myöhemmin.

Mainiota torstaita!

Iida Emilia

Sadepäivän herkkuvohvelit

Moro! Tääl ollaa viipotettu pitki Pori torrii, mut onneks ei jouduttu pärekorrii...

Tuo synnyinseutuni murre on aina vaan yhtä ihana ja rakas. Tulee jotenkin kotoisa olo kun sitä Porin vierailulla kuulee :). Olimme pari yötä isäni luona kylässä ja jazzahdeltiin myös, mutta ilmat olivat senverran viileähköt, että Yyterin hiekkadyynit jäivät seuraavaan kertaan. Kivaa oli reissussa jälleen, mutta kyllä kotiin on aina niin ihana palata!

Tänään on pidellyt sadetta, ja tuntuu kuin koko taivas itkisi Ranskasta kuuluneiden suru-uutisten johdosta! Ei voi aina pieni ihminen ymmärtää tätä kaikkea pahuutta, jota valitettavasti tänne maailmaan mahtuu! 

Täällä oma arki kuitenkin jatkuu ja jokaisesta päivästä iloitaan, sadesäästä piittaamatta. Aamuisen marjamaa-keikan jälkeen olemme kyllä kökkineet loppupäivän sisätiloissa. Mansikat maksaa tänävuonna mansikoita, mutta pitihän niitä vähän käydä pakkaseen poimimassa. Lisäksi noukimme koriimme myös muhkeita vadelmia, joiden seuraksi piti tietenkin paistaa rapeita vohveleita :)

Vohvelit on kyllä helppoja valmistaa, ja kaapin kätköistä löytyy oikeastaan aina tarpeet näihin tuttuihin herkkuihin. Tuossa vielä alhaalla ohjetta, josta itse olen tykännyt:

( vichykin tuli oikein s:llä ;)

Makeaa viikonloppua joka kotiin!

Iida Emilia