Helmililjan sävyissä

Pari viikkoa sitten huristelin Lilliputin kanssa Tampereelle ystävääni Allidaaliaa tapaamaan. Samalla reissulla kävimme Ikeassa säilytysjärjestelmiä tutkailemassa. Meillä molemmilla Allin kanssa olisi tarvetta vaatekaapille, muttei mieleistä ole vielä tullut vastaan. Vanha talonpoikaiskaappi olisi tietenkin se ainut oikea, mutta ei nuo Ikeankaan vaihtoehdot laisinkaan huonoja olleet.

 Vielä ei kuitenkaan kaappia lähdetty kotiin roudaamaan, mutta eihän sieltä Ikeasta ihan tyhjin käsinkään päässyt pois lähtemään. Pellavakankaan lisäksi ihastuin vaaleansinisiin jälkiruokakippoihin, oikein tuollaisiin keväisen helmililjan-sinisiin, jotka passaavat hyvin yhteen GG-kuppienkin kanssa :). 

Babyblue-astiakaartiin liittyi vielä seuraksi Halpahallin muutto-alesta löytynyt
 pilkullinen tarjoiluastia.

Noh, sitä uutta kaappia ei tosiaan vielä reissulta löydetty, mutta sensijaan kotiutin meille vanhan tuoli-ihanuuden, jonka Allidaalia löysi mulle kirpparilta. Se onkin hyvä, kun ystävät tietävät makuni, niin ei tarvitse enää itse lähteä ostoksille ollenkaan, vaan kamut tekevät löytöjä puolestani ;). Allidaalia sattui tosiaan huomaamaan tämän edullisen vanhan tuolin, ja koska hän tiesi intohimoni juuri näihin korkeaselkäisiin kolmepinnaisiin tuoleihin, soitti hän minulle samantien, ja nappasi tuolin matkaansa. ( Toki maksoin tuolin itse :).

Kuvassa tuoli näyttää kauniin harmaalta, mutta sen väri on luonnossa vaaleanvihreään vivahtava, eikä tunnu istuvan sisustukseemme, joten taidan kevään saapuessa poistella vanhat maalit, ja miettiä väriä uudelleen. Mutta ah, miten se on kaunis! Kiitos vielä kamuselleni löydöstä :)

Ihanat helmililjat nostavat pian kukintonsa kohti aurinkoa. 

Ihanaa kevään vehreyttä ( lumikinoskien keskellä ).

Kepeää keväistä keskiviikkoa!

Iida Emilia

Hiihtimet

 Pitkään haaveilin ikiomista suksista. En ehkä niinkään kunnonkohotus-mielessä, 

vaan lähinnä sisustelun takia ;)

Ja kuinkas hauskasti sattuikaan, kun ihastelin blogiystäväni Anskun (http://villahovineloa.blogspot.fi/) hienoja vanhoja hiihtimiä, kertoi hän minulle varastossaan lojuvista ylimääräisistä suksipareista! Siitäpä innostuneena sovimme tärskyt eräälle viikonlopulle, kun satuimme kyläilemään VillaHovin suunnalla. 

Oli suuri ilo tavata ihana pirtsakka Ansku livenä! Villahoviinkin pääsin kierrokselle, ja voi luoja kuinka kaunista heillä olikaan. Blogin kauniista kuvista ei paljastu koko komeus samalla tavalla kuin todellisuudessa. Huoh... olisin voinut jäädä pidemmäksikin aikaa ( vaikka viikoksi lomailemaan ; ), mutta harmikseni aikataulumme oli kiiruinen, eikä ehditty edes kahveelle jäädä. Toisella kertaa sitten, sillä juttua olisi riittänyt :)

Sain siis tuolta reissulta erittäin iloisen mielen, ja upeat sukset kaupan päälle!

Kiitos Ansku :)

Uudet tervantuoksuiset hiihtimeni koristivat ensialkuun etupihamme sisääntuloa, mutta joulun kunniaksi pääsivät asettumaan olohuoneen nurkkaan. Eikä sitä koskaan tiedä, vaikka jonain kauniina päivänä päätyisivät jalkaani valkeille hangille ;) On ne vaan niin komiat!

Puusohvan tyynyläjän päälle ilmestyi myös tälläviikolla uusi lemmikkimme; Putte-possunen. Olkoon nyt vaikka joululahja itselleni, tuo pehmoinen röhnöttäjä. (Itselleen oliskin niin kovin helppoa tuo lahjojen ostaminen :)

 Lahjoista puheenollen muuten, ihan suotta stressasin, sillä eilisellä kauppareissulla sain hankittua lähestulkoon kaikki loput lahjat. Ja viikko vielä jouluun aikaa! 

Stressitöntä viikkoa teillekkin!

Iida Emilia

Vanha vaaka-aarteeni :)

Syystuulet puhalsivat köökkiimme ihan mielettömän hienon aarteen! Olin ihastellut tuollaista kaupan vanhaa vaakaa monessakin blogissa, ja salaa tietenkin haaveilin saavani sellaisen joskus omaankin kotiin. Ilmeisesti näitä ei ole kovin helposti saatavilla ( ? ), koska itselleni ei ainakaan moista ole koskaan tullut vastaan kirpparikierroksella taikka muuallakaan. 

Eräänä iltana selailin pitkästä aikaa tori.fi:n tarjontaa, kun yhtäkkiä eteeni ilmestyi kaupan vanha vaaka! Kiljahdin jo innosta, mutta hinnan nähdessäni päätin unohtaa koko asian. Kyselin vielä tuttaviltani, kuinka paljon olisivat valmiit maksamaan tuollaisesta vaaka-ihanuudesta. Ja arvatkaapa mitä? Siihenpä eräs sisustus-siskoseni vastasi, että hänellä sattuu olemaan kotona juuri samanmoinen vaaka tarpeettomana, että voisin kyllä hakea sen pois nurkista pyörimästä! Ja ilmaiseksi vielä? No eipä tarvinnut pitkään miettiä :D

Vaaka on todella suuri ja painava, mutta se löysi heti paikkansa keittiöstä vanhan patakaapin päältä. Tykkään kyllä tosi paljon, ja ihanaa vaihdella erilaisia asetelmia tuohon vuodenaikojen mukaan. Kyllä kannatti taas hyvää odotella ;)

Joku tarkkasilmäinen saattoi sielä jo huomata, että tämä äidiltäni saatu vanha patakaappikin on uudistunut! Juuh...pitkällisen harkinnan jälkeen päätin "tuhota" antiikkisen lipastoni maalilla! 

(Tiedän että eräs ystäväni järkyttyy syvästi tämän nähdessään ;). En kyennyt enää ollenkaan hillitsemään itseäni, kun siivouskaapin perukoilta löysin valkoista maalia purkin pohjalta. Ja täytyy sanoa, että olen lopputulokseen tosi tyytyväinen, sillä tämä väritys sopii paaaljon paremmin meille! Patakaappi on sananmukaisesti nyt hyvää pataa tuon meidän uuden pöydänkin kanssa.

Innostuin viikonloppuna uudistamaan vähän muitakin pikkujuttuja keittiössä, joten niistä lisää sitten seuraavalla kerralla :)

Maanantai-terkkusin:

Iida Emilia

Kesän aarteita

Kesäaika on vienyt niin mennessään, että blogi näyttää päivittyvän erittäin verkkaiseen tahtiin. 

Nautiskelen jokaisella solullani suven suloista.

Takaovi saa olla apposen avoinna kesälle. Vieno tuuli saa tanssittaa verhojenhapsuja, ja tuoda syreenien tuoksua tupaan. Antaa valonsäteiden tunkeutua jokaiseen nurkkaan, ja kärpästen pöristä, sillä nyt on KESÄ!

Ja arvatkaapas mikä minulla siellä taka-oven vierellä nököttää?

Uusin aarteeni; vanha patakaappi, jonka sain äidiltäni. Niin täydellinen!

Säilöö hyvin astioita sisäänsä, ja toimii oivana apupöytänä keittiötouhuissa :)

Voitteko kuvitella, että joku oli jättänyt tämän hurmaavan esineen kerrostalon rappukäytävään muutossa, ja päällä oli lappu; "SAA OTTAA"!? Äitini sen onneksi sitten pelasti, mutta totesi piakkoin, ettei hänellä ollut tilaa tätä säilytellä, ja muutenkin tämä sopisi kuulemma paremmin meille. Enkä todellakaan pistänyt hanttiin. Onneksi meillä sattui olemaan juuri tämän kaapin verran vielä tilaa ;)

Ensin mietiskelin, josko hieman maalia siihen pintaan sutaisisin,

vaan tulinkin sitten toisiin aatoksiin. Kaunis on vanha rouva tällaisenaankin.

Tuohon kaapin ylle vielä jotain pitäisi suunnitella, mutta ikkunanpokakin sopii ihan mukavasti väliaikaisratkaisuna. Täytyy pitää silmiä auki, josko vaikka vanha renginkaappi jostain eteeni putkahtaisi ;)

Ja arvatkaapa mitä? Enää pari työpäivää, ja sitten kirmaan kesälomille :)

Iloa viikkoonne!

Iida Emilia

Ps: Tuhannet kiitokset vielä äitylille <3

Piristystä harmauteen

 Tämän vapaapäivän kirppiskierros toi kyllä roimasti pirteyttä harmaaseen ja synkkään päivään. En tiedä, mikä villitys minuun on iskenyt, mutta suorastaan himoitsen yhtäkkiä punaista väriä!!! Aiemmin en olisi voinut kuvitellakkaan punaista muualle, kuin lastenhuoneeseen. (Toki pieninä ripauksina se on mennyt joulun aikaan). Näin se vaan näköjään mieli voi muuttua :)

Nämä pirteän punaiset kannut ja purkit maksoivat yhteensä viisi euroa, joten en kovin pahasti köyhtynytkään. Tuovat muuten kovasti mieleeni oman mummolan, ja ihanat lapsuuden joulut :)

Täytyykin alkaa kaivella varastosta jouluvaloja enemmän esille, sillä tänäänkin tuntui hämärä kietoutuvan ympärille jo ennen neljää!? Tai oikeastaan koko päivä oli niin synkkä, ettei tässä pian erota yötä päivästä ;) Mutta kyllä tästä kaamoksesta taas selvitään., eikös vaan?

Nyt valmistaudun jokamaanantaiseen tapaan iltalenkille tuttavan kanssa. ( Harmi vaan, että lenkkipolkumme kulkee yleensä kaupan ohi, enkä pysty aina välttämään herkkuhyllyjen kiusausta, sillä maanantai illan ohjelmistoon kuuluu myös oleellisesti Täydelliset naiset ja Garl Fazer ;)

Pirteätä viikkoa!

Iida Emilia

 Ps: Onko kenelläkään hyviä ideoita isänpäivä-lahjoista? Aina jotenkin niin vaikeaa ostaa jotain miehille...

Pikkiriikkisen punaista

Suloista Sunnuntaita kaikille!

Tämä viikonloppu on sujahtanut haravanvarressa heiluen, ja romuja roudaten. Saimme vihdoin ulkovarastomme siivoiltua, niin että varastoon mahtuu jopa ihan sisällekkin ;) Mikä ihme on, että ihminen kerää ympärilleen niin hirveästi roinaa? Sitä päivitellessäni sulloin sisätiloista turhaa tavaraa varaston juuri tyhjennetyille hyllyille (sellaista, mitäsaattaajoskuskuitenkintarvita), ja varasto tulikin taas melkein täyteen! Mutta kyllähän se mieli keveni samalla, kun tavara väheni! Vaikka hieman kieltämättä omatuntokin kolkutti, kun rompetta kaatopaikalle hävitti. Käyttökelpoiset asiat toki vien aina kirpputoreille, ja kannatan kierrätystä muutenkin. ( Sädekehä kiiltää taas ;)

Kierrätyksestä puheenollen; sainpas sieltä jätelavan uumenista myös pelastettua yhden täysin tukevan tuolivanhuksen, joka kaipaa vain hieman uutta maalikerrosta pintaansa. (Tai itseasiassa se oli meidän isäntä, joka tuolin huomasi, ja siitä minulle vinkkasi. Alkaa ukko-kultakin jo oppia :) Paitsi että, nythän sitä roinaa tuli taas LISÄÄ! Täytyy nyt vielä ehkä miettiä,tarvitsenko tuota todella ;)Tuolin punertava väri miellytti kyllä kovasti silmääni, sillä näin joulun alla koti alkaa pikkuhiljaa saamaan punaisia väripilkkuja.

Pihatalkoissa lapset keräilivät kupposiin orapihlajamarjoja, joita kokeilin pujotella rautalankaan. Rautalanka oli hieman liian ohutta, mutta ihan hauskan koristeen siitä sai aikaan.

 Lämpimin Sunnuntaiterkuin:

Iida Emilia