Talviloman tunnelmia

Heipsan kuulijat!

Kaikki kiva loppuu aikanaan...niin myös tämä pieni hiihtoloma, joka on tarjonnut mukavia elämyksiä laidasta laitaan. Olen saanut nauttia yhteisestä ajasta ukkokullan kanssa Jarkko Aholan upean keikan merkeissä. Konsertti oli kyllä mieletön, ja leijailin pari päivää sen jälkeen! ( Eräs ystäväni ihmetteli, olenko yhtäkkiä kääntynyt hevin ystäväksi, mutta en suinkaan, sillä tuo konsertti piti sisällään  suomalaisia klassikkobiisejä 50-80 luvuilta, ja mukana oli myös Elvistä, Gueenia ym. ikivihreitä ). Olisin voinut kuunnella Jarkon komeaa musisointia ihan koko illan! Upeaa kerrassaan!

Mukavia kokemuksia kertyi myös perheen yhteiseltä Tallinan reissulta, jonne seilasimme pariksi päiväksi seikkailemaan. eikä pureva pakkanenkaan menoa haitannut. Talvisen Tallinnan vanha kaupunki oli kuin suoraan sadusta ja teimme mm. mielenkiintoisen aikamatkan keski-ajalle ja käväisimme elämysgolffissa.

Hauskoihin lomamuistoihin lisäisin myös pakohuonepelin, jonne olin jouluna hankkinut lahjakortin koko perheelle ja hurahdimme kyllä täysin tuohon mysteerin ratkomiseen. Meidät siis suljettiin kahteen eri huoneeseen vuoronperään, ja puolessa tunnissa piti ratkaista tiemme huoneesta ulos erilaisten vihjeiden avulla! Ensimmäisestä emme ihan ulos selvinneet, mutta toisesta pääsimme täpärästi pihalle. ( Toki sieltä huoneesta siis tullaan päästämään ulos, vaikkei mysteeri ratkeaisikaan ;). Mutta oli aivan sairaan hauskaa! Suosittelen.

Talviset ja aurinkoiset ulkoilukelit ovat myös suosineet meitä hiihtolomalaisia, kunhan on muistanut pukeutua lämpimästi. Onneksi nyt loppuviikkoa kohden pakkaset ovat hieman hellittäneet, ja eilenkin oli aivan ihana kirjastoreissun jälkeen kävellä järvenjäällä. Sen jälkeen maistuikin lämpimät kaakaot ja pullat kahvilassa.

Reissuvinkiä vielä:

Jos Tallinnassa ei jaksa koko päivää haahuilla ostoskeskuksissa tai vanhan kaupungin kaduilla, niin suosittelen ehdottomasti isompien lasten kanssa "Tallinnan legendat"- nimistä interaktiivista, jännittävää museokierrosta, jossa pääsee koskettavan lähelle keskiajan hyytäviä legendoja ja tarinoita! Osallistujat kulkevat huoneesta toiseen näyttelijöiden mukana ja hienot rekvisiitat takaavat vaikuttavan elämyksen! Tykättiin kaikki todella paljon, mutta kierros oli sen verran pelottava, ettei se sovellu mielestäni kovin pienille tai herkimmille lapsille.

Myös elämysgolf oli todella kiva koko perheen aktiviteetti, jossa hohto-minigolfrata hauskoine erikoistehosteineen toi pientä lisäjännitystä peliin.

Molemmat paikat sijaitsivat vanhassa kaupungissa, eli ihan kävelymatkan päässä Viruhotellista, jossa majailimme.

Kotiin palatessa alkoikin jo arki palautella todenteolla maan pinnalle, kun jo heti satamassa raitiovaunua pitkään hytisten odotellessa ( olimme jättäneet automme mieheni siskon luokse säästääksemme parkkimaksuissa ) selvisi, että raitiovaunu ei kuljekkaan! Isäntä oli jo ehtinyt ostaa liput julkisiin, mutta vahingossa liian kalliit sellaiset! Siirryimme siis taksijonoon tärisemään ja kuuntelemaan laivalta tulleiden, hieman liikaa ilolientä nauttineiden matkailijoiden örinöitä.

Siinä samassa myös isännän lonkeropaketti ( joka oli kuulemma pakko raahata mukaan edullisen hinnan vuoksi ) levisi pitkin jäistä piennarta ja siinä tölkkejä keräillessä taksikin sieltä vihdoin saapui ja saimme itsemme kammettua kyytiin. Taksimatka oli kaikkea muuta kuin rentouttava, sillä kuski kaahasi kuin mikäkin actionleffan sankari!! Perille päästiin kuitenkin ehjinä ja aika paljon köyhempinä, joten se niistä parkkimaksun säästöistä sitten :D

Automatka kotiin tuntui puuduttavan pitkältä ja väsyttävältä...varsinkin kun automme lämmitys kieltäytyi toimimasta ja lopulta kymmeneltä illalla, kun saavuimme jääkuutioina kotiin, napsautimme ensitöiksemme saunan päälle! Onneksi seuraavana päivänä auton ilmastointi alkoi todentotta "toimia"...nimittäin kuskin puolen ikkuna jäi alas, eikä noussutkaan enää ylös!! Mutta hätä keinot keksii ja ikkuna saatiin kiinni....ilmastointiteipin avulla.

Isäntä ilmeisesti kuitenkin vilustui reissussa, sillä viikonlopuksi hänelle paukahti korkea kuume ja flunssa päälle. Kunpa ei tulisi lisää potilaita.

Mutta vaikka se elämä joskus potkiikin päähän, niin kyllä se myös antaa paljon :).

Lomasta jäi mukavat muistot ja nyt saa arki taas alkaa!

Onnittelut jos jaksoit lukea tänne asti!

Halauksin

Iida Emilia

Hiihtolomille lompsis

Hiphei!

Täällä starttaa hiihtoloma ihan näillä näppäimillä käyntiin ja kaikenlaista kivaa on tiedossa.

Olen itseasiassa lähdössä kohta puoliin erääseen oman kotikaupungin blogitapaamiseen, joka käynnistyi facebookin kautta. Mukavaa, kun joku jaksaa tällaisia järjestää ja kiva tutustua samalla uusiin ihmisiin.

Tein aamusta pikasiivoukset huusholliin, sillä tytär aikoo järjestää ystävälleen luokkatovereiden kanssa yllätys-synttärit. Tämän sankarin kotona ei ole ollut tapana kaverisynttäreitä pitää, joten kaverit haluavat järjestää ne yhdessä! Tuovat jokainen herkkuja tullessaan ja ovat ostaneet pienet lahjatkin. Ihana ajatus mielestäni, joten annoin kotimme käyttöön synttäreitä varten.

Lisäksi meille tuli mieheni kanssa ihan huippuyllätys tähän iltaan, sillä saimme appivanhemmiltani liput Jarkko Aholan Romanssi-keikalle!!! Ja lastenhoito on järkätty koko yöksi! En ehkä kestä, miten mahtavaa!!! Pillahdin itkuun ensitöikseni, kun tästä kuulin, sillä olen aina halunnut Jarkon keikalle. Rakastan hänen ääntään ja karismaansa! Nuo konsertin klassikkobiisitkin on ihan huippuja, joten tästä ei voi tulla muuta kuin upea ilta. Ja ihanaa toki päästä samalla viettämään aikaa tuon oman ukko-kullan kanssa, koska kahdenkeskeinen aika jää niin vähiin nykyään. 

Niin ja Tallinnan reissukin häämöttää jo edessä, joten elämä tuntuu olevan yhtä juhlaa!

Kelit ovat olleet todella upeat ja talviset...joskin aika hyytävän kylmät... ja lupailevat että pakkaset kiristyvät vaan entisestään. Eiköhän mullakin sitten juuri sopivaan saumaan talvitakki hajonnut ( se ainut siisti ja lämmin ) joten kaupoillekin pitäisi tässä ehtiä, ettei tarvitse koko lopputalvea kulkea takki auki! :D 

Pirtsakkaa perjantaita ja iloista hiihtolomaa niille, joilla sellainen on!

Iida Emilia

Liukasta laskiaista!

Ratiritirallaa!

Talvinen laskiaistiistai on kääntynyt iltaan! Mäenlaskut jäivät tänään tosin väliin, mutta yllätin lapsukaiset koulusta palatessaan tuoreilla pullilla. Ihanaa olla joskus edes pullantuoksuinen äiti, vaikka pullat olisivatkin suoraan kaupan pakastealtaasta. Lumitöiden jälkeen maistuivat kyllä niin herkullisilta.

Lunta onkin nyt tähän talveen riittänyt ja lisää vain satelee. Aika ihanaa, sillä hiihtolomakin häämöttää jo ihan nurkan takana. Ja mehän kuulkaas repäistiin ja varattiin reissu etelään...

tai no ainakin vähän etelämmäs, nimittäin Tallinnaan ;)

Mukavaa päästä pitkästä aikaa vähän muualle täältä pienistä ympyröistä.

Kertokaahan muuten hyviä vinkkejä talviseen Tallinnaan? Mitä siellä isompien lasten kanssa voisi tehdä? Tietenkin kylpylät, shoppailu ja vanha kaupunki ovat aina ihania juttuja! Parissa päivässä ei tosin kovin paljoa ehdi, mutta jokin aktiviteetti tai museo ym. olisi kiva:)

Mitäs suunnitelmia teillä muilla on hiihtoloman varalle?

Iloista viikon jatkoa!

Iida Emilia

Weekend

Viikonlopun lempeitä ja kiireettömiä hetkiä! 

Hitaita aamuja, ulkoilua, kotitöitä, hyvää ruokaa ja perheen yhteistä aikaa. 

Rakastan!

Osuvasti eräs tuttavani sanoikin, että onnellisia ovat ne, jotka osaavat nauttia pienistä tavallisista hetkistä, sillä ne jotka haikailevat vain suuria, eivät ehkä koskaan tavoita onnea. 

Samaan hengenvetoon täytyy todeta, että juuri eilen tuskailin, kun lähes joka toinen asiakkaani tai tuttuni on lähdössä lomalle lämpöön tai edes johonkin reissuun! Kyllä lähtisin minäkin! Tuntuu, että tavallisia kotiviikonloppuja on ollut syksyn ja talven aikana loputtomiin. Kieltämättä edes jokin pieni vaihtelu piristäisi. On tämä talvi vaan niiiin pitkä!

Harmitti kun vesisade vei lähes kaikki lumet mennessään, mutta silti osa minusta iloitsi siitä, että maata oli jälleen näkyvissä. Talitintit visersivät ja räystäät tippuivat. Keväthaikeus iski!

Pakkasukko ei antanut kuitenkaan vielä periksi, ja hyvä niin :)

Tavallisuudesta poiketen matkaan tänään kuitenkin kotisohvan sijasta elokuvateatterin penkille! 

Esikoisen kanssa menemme katsomaan The Greatest Showman-leffaa. Tytär kävi elokuvan jo kertaalleen ystäviensä kanssa katsomassa, ja kehui sen niin maasta taivaaseen, että minunkin on se nähtävä! Nessut vain mukaan ja menoksi :)

Tavallisen ihanaa viikonloppua!

Iida Emilia

Ps: Ihan piakkoin ihanaa julistearvontaa tulossa! Pysykäähän kuulolla.

Juustokakkurakkautta

Hellurei uuteen viikkoon!

Täällä on nyt viikonlopun juhlahumut takanapäin ja kakkua syöty niin, että napa paukkuu!

Tällä kertaa kaikki sukulaiset eivät päässeet samana päivänä paikalle, joka oli tietysti harmillista, mutta toisaalta ehti sitten paremmin jutustella niiden paikalla olevien kanssa ja tilaakin oli väljemmin. Kakkuja jäikin ihan liiaksi yli, joten tämä viikko ei kovin kevyesti alkanut ;)

Teinitytön juhliin ei mitään varsinaista teemaa kehitelty, mutta kotia koristeltiin tuorein tulppaanein ja kattoon viritellyin pallovaloin. Sankarimme tarjoilutoiveena olivat kinkkupaprika-piirakka ja 
Brita-kakku, sekä jonkinlainen juustokakku. Lisäksi tein vielä pestomozzarella-patonkisiivuja. 

Itseasiassa en ole oikein koskaan ollut mikään intohimoinen leipuri. Perinteiset kakkupohjat eivät onnistu minulta laisinkaan! Olen myös todella huono testaamaan uusia leipomuksia, joten käytän hyvin usein samoja hyväksi todettuja reseptejä. Lisäksi kaupan hyllyiltä löytyy hyvin valmiitakin vaihtoehtoja, joilla täydennän aina juhlapöydän antimia.

Lasten synttärijuhlien myötä leipurintaidot ovat toki vähän karttuneet ja vuosien varrella olen rakastunut yhä enemmän tuorejuustokakkuihin. Ne eivät petä koskaan!  Niistä saa aina näyttäviä ja herkullisia tarjottavia juhliin kuin juhliin :)

Tähän valkosuklaiseen mustikkakakkuun käytin halkaisijaltaan 20 cm irtopohjavuokaa, jonka pohjalle laitoin leivinpaperia ja reunoille öljyä, sekä tomusokeria. Tämän tomusokerivinkin sain eräältä leipuriystävältäni, ja sen avulla kakun reunat pysyivät siisteinä.

Kakun pohjaa varten murenna keksit ja lisää sulatettu voi (tai margariini) keksien joukkoon. Painele keksiseos irtopohjavuoan pohjalle. Pohjan päälle voit halutessasi laittaa kerroksen mustikoita.

Laita liivatteet kylmään veteen pehmenemään ja sulata valkosuklaa.

Vatkaa kermavaahto. Mausta sokerilla. ( Valkosuklaa tuo kakkuun makeutta, joten jos kakusta ei halua liian makeaa, kannattaa sokeria laittaa vähemmän ). 

Sekoita kermavaahdon sekaan tuorejuusto, sekä valkosuklaa.

Valuta liivatelehdistä ylimääräinen vesi ja sulata ne tilkkaan ( n.2-3 rkl ) kiehuvaa vettä. Vatkaa seos ohuena nauhana tuorejuusto-kermaseokseen. 

Kaada valmis täyte kakkupohjan päälle ja nosta jääkaappiin hyytymään väh. neljäksi tunniksi.

Koristele hyytynyt kakku ennen tarjoilua pensasmustikoilla.

Synttärisankarille tuntui ainakin kakku maistuvan :)

Samankaltaisen kakun tein muuten uudeksivuodeksi ja se tuhoutui hetkessä 13 hengen kesken, joten kakun riittoisuus on varmasti n. 10-15 henkilölle. Toki jos muutakin herkkua on tarjolla, niin tätä makeaa kakkua menee yleensä vähemmän.

Tässä vielä lauantai-illan tunnelmia vieraiden lähdettyä. Illan hämärtyessä on niin ihanaa sytytellä kynttilät, nostaa jalat pöydälle ja katsella jotakin hömppää telkkarista. Putouksen sketsihahmot saivat jälleen hyvälle tuulelle! Etenkin se suloinen Tanhupallo, josta tuli heti oma suosikkini :D

Nyt keittoa padalle porisemaan ja viimeiset kakkupalat jälkkäriksi naamariin.

Sitten pitääkin ehkä pakottautua kävelylenkille pakkaseen, vaikkei kylmyys oikein ulos houkutakkaan. Toisaalta ulkona on nyt vielä toistaiseksi niin kaunista, että tästä pitäisi nauttia niin kauan kuin voi 

( loppuviikoksi luvattu vesisadetta )!!

Mukavaa viikkoa!

Iida Emilia

Tammikuun sävyjä

Talvinen tervehdys keskiviikkoon!

Arki on asettunut uomiinsa, jopa siinä määrin vauhdikkaasti, että seuraava lomakin on käynyt jo häivähdyksenä mielessä ;). Ei vaan, arki on ihan mukavaa, mutta kuinka sattuikin monenlaista muistettavaa ja tehtävää kasaantumaan tähän tammikuun alkuun!

Nyt istun keittiön pöydän ääressä. Kuuntelen vapaapäivän hiljaisuutta ja ihastelen ikkunasta näkyvää, uinuvaa talvimaisemaa. Pidentyneen päivän kajastus on ehkä kaunein valo mitä tiedän. Muutoinkin nämä tammikuun sävyt ovat niin harmoonisia ja rauhallisia. Sopivat täydellisesti omaan värimaailmaani.

Tammikuun valopilkkuihin kuuluvat myös esikoisemme syntymäpäivät, joita tulevana viikonloppuna juhlistamme suvun kesken. Hän saapui elämäämme 15 vuotta sitten. Tuntuu kuin siitä olisi vain hetki, vaikka paljon on siinäkin välissä ehtinyt tapahtua. Jännä, miten voi muistaa vieläkin sen kaiken kuin eilisen päivän. Sen suuren hetken, kun minusta tuli äiti ja miehestäni isä!  On se vain uskomatonta!

Ehkä nämä muistelot ovat olleet nyt erityisen pinnalla siitäkin syystä, että eräästä ystävästäni tuli muutama päivä sitten mummi! Sitä aijomme myös juhlistaa huomenna iltasella hyvän ruuan äärellä.

Tänään täytyisi aloitella jo siivouksia ja mietiskellä viikonlopun tarjoiluja. Joulun jälkeen ei olekaan tullut tehtyä kunnon siivoja juuri ollenkaan. Vähän vain imuroitu ja pyyhitty sieltätäältä suitsaitsukkelaan. Mutta järjestys se olla pitää! Itseäni ei häiritse pölypallerot ollenkaan niin paljoa, kuin levällään lojuvat tavarat. Tässä suhteessa onkin ollut lapsiperheessä totuttelua, enkä ole oikein vieläkään tämän viidentoista vuoden aikana oppinut ottamaan rennosti tuon järjestyksen suhteen! 

Nykyään toki on jo huomattavasti helpompaa, kun lapset ovat isompia, mutta kyllä välillä töistä kotiin tullessa, kun kuopuksen ulkovaatteet ja reppu toivottavat minut tervetulleeksi eteisen LATTIALLA! Ja tiskit notkuu tiskipöydillä, koulukirjat ja askartelut keittiön pöydällä, viltit ja sohvatyynyt mullinmallin olkkarissa! Niin silloin kyllä mietin mielessäni, että luojan kiitos, nuo tenavat kasvavat ja muuttavat joskus pois kotoa! :D

Mutta sehän on vain elämää se! ( Nuo Parolan aseman ihanat paperisäkit auttavat muuten järjestyksenpidossa, sillä säilön säkkeihin kierrätettäviä juttuja, kuten pahveja, laseja ja metalleja ).

Mutta nyt kotihommien pariin. Olipas ihanaa kirjoitella blogiin pitkästä aikaa! Tämä on sellainen oma hengähdystaukopaikkani ja oikeastaan melkein terapeuttista itselleni. Kiva jos olitte kuulolla.

Lumisia tammikuun päiviä!

Iida Emilia

Villan lämpöä talven tuiskuihin

Loppiaispäivän tervehdys!

Tämä viikonloppu eletään vielä joulun viimehenkäyksissä. Kuusi on ilahduttanut meitä pitkään, mutta tänään se saa siirtyä ulos, ja tontut voivat kipitellä varastoon seuraavaa joulua odottelemaan. Tunnelmavalot ja jouluiset kukat saavat sensijaan pysytellä vielä tovin. Sitten voi arki alkaa ja elämä palata ruotuunsa.

Kevään valo ja lämpö pulpahtelevat mieleen tuon tuostakin, mutta talven tuiskuja ja paukkupakkasia on jäljellä vielä riittämiin. Tai oikeastaan ne ovat vasta aluillaan. Kun talven viimat puhaltavat ulkosalla, on sisällä mukava panostaa lämpöön ja kodikkuuteen.

Haluankin esitellä teille erään ihanan joululahjani, joka lämmittää mielen lisäksi aamuisin myös peiton alta herääviä varpaita. Enää ei haittaa, vaikka lattiat olisivat koleat, sillä pehmoinen, aito villamatto tuntuu niin mukavalta jalkojen alla, etteivät aamut enää paremmin voisi alkaa!

Tämä palmikoitu Sukhimatto on räätälöity minulle juuri omien toiveideni mukaan. Se on valmistettu Intiassa käsityönä perinteitä kunnioittaen. Huikean laadun voi tuntea käsinkoskettamalla. Maton skandinaavisen selkeä ilme, ja villan lämpöä huokuva pehmeys sopivat kotiimme täydellisesti. 

Sukhimattoja valmistetaan Intiassa, Nepalissa, Turkissa ja Marokossa. Sana:"Sukhi" on Nepalia, ja tarkoittaa onnellista! Mielestäni on ihanaa tietää, että mattojen tekijät työskentelevät hyvissä oloissa, ja saavat työstään kunnon palkan. Materiaalit ovat myrkyttömiä ja puhtaita luonnontuotteita. Villatuotteet ovat myös hyvin helppohoitoisia.  

Toki ainut "ongelma" on se, että aito villamatto on melko arvokas, mutta Sukhilla hinnat on pystytty pitämään alhaisempina siksi, että matot lähtevät uusiin koteihinsa suoraan maton tekijältä. Tuolloin ylimääräisiä varastotiloja ja välikäsiä ei tarvita. Olen myös huomannut vuosien saatossa, että laatuun ja aitoihin materiaaleihin kannattaa satsata, sillä ne kestävät aikaa ja säilyttävät kuosinsa.

Kun laatu, luonnonläheisyys, eettisyys ja kauneus kulkevat käsikädessä, voin hyvillä mielin todeta, että makuuhuoneestamme löytyy pala onnea! 

Mutta nyt taidan aloittaa joulun poislakaisun, ja ulkoilukin tekisi hyvää!

Illan vietämme täällä tyttöjen kesken, sillä isäntä lähtee miesten kanssa peliin ja juhlistamaan sen jälkeen ystävänsä synttäreitä.

Me taidamme tänään(kin) vähän herkutella...ihan kuin sitä ei olisi tehty jo kylliksi! ;)

Leppoisaa Loppiaista!

Iida Emilia

-Yhteistyössä Sukhimatot-

Jouluiloa!

Rauhaisaa huomenta jouluaaton aamuun!

Täällä on herätty kinkun tuoksuun ja kuusen kynttilöiden tuikkeeseen! Muun perheen vielä nukkuessa  istuskelen täällä hiljaa nautiskellen ja kuuntelen jouluradiota. Kiireet ovat jääneet taa ja ikkunasta avautuu kauniin valkoinen maisema! Koti on koristeltu kynttilöin, piparein ja valkein joulukukkasin.

Sydämen on täyttänyt lämmin joulumieli!

Tämän vuoden kuusi yllätti meidät pöyheydellään, kun sen säkistä avasimme. Mielestäni kuusi on jo itsessään niin kaunis, ettei se paljoa koristeita vaadi. Lasten kanssa yhdessä koristelimme ja päätimme, että näin se on hyvä. Pupuherra on kierrellyt uteliaana kuusen ympärillä ja kurkotellut hieman oksillekin! Sattuikin kanitalouteen hyvä kuusi, kun siinä oli niin pitkä varsi, että vielä sahaamisenkin jälkeen jäi varsi aika pitkäksi.

No nyt heräilevät täällä jo muutkin, joten alamme lämmitellä perinteisesti joulusaunaa!

Aamiaiseksi on ihana maistella kinkkua kera joululimpun. Päivällä käymme joulupuurolla mummilassa, ja iltaa vietämme täällä kotosalla perheeni ja äitini kanssa.

Näiden jouluisten kotikuvien myötä haluan toivottaa teille kaikille:

Ihanaa ja Rauhallista Joulun aikaa!

Iida Emilia