Illuusio täydellisestä harmoniasta

Heippa ihanat!

Kun viikonloppuna julkaisin hetken mielijohteesta instan storyessä "kuvan kulissien takaa" eli realityelämää sotkuineen päivineen, sain tempauksesta yllättävän paljon positiivista palautetta.

Siitäpä innostuneena päätinkin kirjoittaa hieman enemmän tuosta täydellisten kuvien illuusiosta. 

Aika usein saan osakseni ihmetystä sen suhteen, onko meidän koti aina niin siisti ja täydellisessä järjestyksessä, kuin kuvista voisi päätellä. Voi kunpa olisikin! Mutta vain unissani! Tämä harhakuva välittyy valitettavasti kuvien kautta lukijoilleni, ja toivon todella, ettei se aiheuttaisi kenellekään paineita,vaan kuvieni tarkoitus on inspiroida ja kannustaa nauttimaan omasta kodistaan, oli se sitten pieni vuokra-asunto tai väliaikaisetappi. 

Itse rakastan katsella kauniita ja siistejä kuvia, sillä se rentouttaa kaiken muun hulabaloon ja kaaoksenkin keskellä. Perheellisenä ihmisenä tiedän varsin hyvin, ettei arjen kiireiden keskellä kodin täydellinen kunnossapito ole mahdollista, ei edes minulle, vaikka teen vain osa-aikatyötä. 

Eteiskuvat saavat aina yllätyksekseni instagramissa hurjasti tykkäyksiä. Omasta mielestäni eteisemme on pieni, hämärä ja epäkäytännöllinen, mutta ilmeisesti saan kuviin luotua tunnelman, joka näyttää kuin totuus olisi tarua ihmeellisempää.

Kauniiden kuvien eteen on kieltämättä tehtävä töitä!

Alakuvassa näette vasemmalla lähtötilanteen, jota ei ole pahemmin stailattu. Toki tilanne kuvassa ei ole edes niin paha, miltä se saattaisi oikein kiireisen viikon jälkeen näyttää. Pahimmillaan lattialla lojuisi vaatteita ja penkki notkuisi kirjoista. Sotkutkin ovat silti osa elämää ja kuuluvat myös arkeen, enkä minä aina niitä pois siivoile, vaikka mieluiten katselisinkin näkymää tiptop-siistinä. ( Tuossa oikealla puolella seinän takana on muuten vielä tuulikaappi, jossa suurin osa kengistä ja takeista majailee, eli tämä puoli on enemmän edustuspuoli ).

Jos lataisin tuon vasemmanpuoleisen kuvan blogiini, se näyttäisi mielestäni hieman tylsältä.

Mutta pienen raivaamisen ja stailauksen jälkeen kuvaan saa ihan erilaista hohtoa, vai mitä olette mieltä? Kasvit ja kynttilät toimivat myös aina tunnelmanluojina, vaikken toki oikeasti perus-arkena täällä eteisessä kynttilöitä polttelekaan ;). 

Siirtelen tavaroita hieman sen mukaan, miten ne asettuvat kuvaan sopivasti kamerasta katsellessani.

Esim. kuva-alueelle siirretty matto tuo lämpöä ja kodikkuutta.

Toinen tärkeä asia on valaistus. Itse tykkään kuvata luonnonvalossa, ilman salamaa.

Tässäkin tapauksessa avasin etuovea, jotta luonnonvaloa tulvisi kunnolla sisään. Kameran säädöistä kuvaa voi myös säätää kirkkaammaksi, mutta aika usein kuvaan ihan automaatilla tai P-asennolla.

Kuvakulma on myös tärkeä. Kun siirryn ottamaan kuvaa pariovien takaa, näyttää kuin tilaa olisi enemmän ja ovet luovat kartanotunnelmaa, vaikka pienessä rivarissa asutaankin.

Myös kuvien muokkaus tuo tietyn loppusilauksen, eli lisäilen kuviin muokkausohjelmalla ainakin kirkkautta, terävyyttä ja kontrastia. Saatan innostua leikkimään säädöillä toisinaan paljonkin.

Joku voi pitää minua hulluna, kun käytän vapaa-aikaani tällaiseen hölynpölyyn, mutta itse nautin siitä suuresti. Ja tuleehan tuossa samalla aina paikat siistittyäkin sivussa ;)

Joten muistutuksena tosiaan kaikille muillekin "väsyneille" äideille, että ei ole bloggareillakaan koti kokoajan vimpan päälle. Mutta nautitaan ja inspiroidutaan edelleenkin muiden kuvista, ja ollaan itsellemme armollisia.

Lämpöisin terkuin:

Iida Emilia

1-v pikkuprinsessa

Tuulista torstaita!

Sain alkuviikosta iloisen ja jännittävän tehtävän, kun eräs tuttavani kyseli, josko kuvaisin hänen 1-vuotiasta tytärtään. Innostuin tuosta kunniatehtävästä oitis, vaikka lapsikuvauskokemukseni rajoittuvat lähinnä vain omieni kuvaamiseen. Toki tiesin myös sen, että omat kuvauspuitteet ja välineistö eivät ammattitasoa vastaa, mutta päätimme kuitenkin yrittää.

Kuvauspäivä koitti, mutta eihän se sujunut ollenkaan käsikirjoitusten mukaan :D

Ensinnäkin olin jo vallan unohtanut, kuinka vikkeliä nuo 1-vuotiaat ovat! Eiväthän ne pysy paikallaan ollenkaan. Suurin osa kuvista olivatkin sellaisia, missä näkyivät vain vauhtiviivat ;).

Lisäksi pikkuinen oli juuri sairastunut flunssaan ja siihen kun lisäsi vielä oudon ympäristön, niin hymyt olivat harvassa. Tai kuvaaja ei vain ehtinyt niitä napata :)

Päivä sattui olemaan pilvinen ja harmaa, joten luonnonvaloa tulvi sisään kovin niukasti. Itse kun en tykkää kameran kovaa salamavaloa käyttää, niin kuvien laatu jäi tästä kärsimään. Mutta olihan meillä silti hauskaa! Pikkuprinsessa oli kyllä niin valloittava persoona, että sulatti sydämeni täysin! Voi miten siitä onkaan aikaa, kun omat olivat tällaisia palleroisia. Ja saatiinhan me lopulta kuitenkin muutama tosi suloinen otos ikuistettua :)

Voihan kaniherra, kun käänsit meille selän! ;)

Onneksi mieheni työskentelee valokuvaamossa, niin pystyin ohjaamaan tuttavani sinne, mikäli mielii saada hieman laadukkaampia ja tarkempia studiokuvia. Lisäksi ammattilaisilla on hallussa se ote, jolla he pystyvät ikuistamaan sen pienenkin hetken ja hymyn juuri oikeassa kohtaa. Tämä oli kuitenkin itselleni mukavaa harjoitusta, jos vaikka joskus innostun kokeilemaan uudelleenkin.

Siihen asti taidan pysytellä sisustuskuvien parissa. Huonekalut kun eivät karkaa mihinkään :D

Hempeää loppuviikkoa!

Iida Emilia

Keskikesän taikaa

Jälleen yksi ihanan ikimuistoinen juhannus takanapäin! Toivottavasti teillä muillakin?

Ilmojen haltija loihti mitä parhaimman suvisään keskikesän juhlaan,

ja nautiskelimme mökkeilystä koko viikonlopun täysin rinnoin, hyvässä seurassa,

maukkaiden ruokien äärellä ja mukavien kesätouhujen parissa. 

Perinteisiin kuuluvat kokon, saunomisen ja uimisen lisäksi erilaiset kisailut ja visailut, sekä saunatontun hauskat aarrejahdit lapsille. Onneksi teinimmekin viihtyy vielä toistaiseksi oikein hyvin tuolla maalla kun on serkkutytöt seurana, ja naapurimökiltäkin löytyy samanikäistä kaveria.

Isot kiitokset jälleen appivanhemmille kaikesta vaivan-näöstä! 

Kuvat ovat eräältä kauniin aurinkoiselta illalta, kotimme lähellä olevalta niityltä, jossa kävimme poimimassa kukkia. Harmikseni aurinko piiloutui juuri niitylle päästyämme pilven taakse, ja palattuaan kerkesin taltioida vain muutaman kauniin säteen ennenkuin kameran akku loppui!

Näissä kuitenkin ripaus sitä ihanaa kesäillan taikaa, joka on aivan parhautta :)

Meillä jäi nyt isäntä lasten kanssa lomailemaan ja itse yritän jaksaa tarpoa vielä reilun viikon työmaalle ennen omia lomiani.

Iloa uuteen viikkoon!

Iida Emilia

Torstain mietteitä

"Mikä voisikaan olla arvokkaampaa,

kuin tämä päivä"

-Positiivarit-

Piti ihan muistuttaa itseäni näillä arvokkailla sanoilla, kun meinasi tänään niin kovasti sapettaa loman loppuminen. Joka tapauksessahan minulla on ihan mukava työ, johon palata antoisan miniloman jälkeen. ( Mutta olisihan tuota lomaa toki mielellään jatkanutkin ;)

Täällä tosiaan taudit saatiin selätettyä ja itse selvisin pienemmin oirein kuin muut. Autokin saatiin kuntoon, ja jos joskus voi ilahtua huoltolaskun loppusummasta, niin nyt kävi kerrankin niin hyvä tuuri.

Oli niin huippua, että saatiin kerrankin yhteistä talvilomaa koko perheen voimin!

Kävimme pienellä hupireissulla pääkaupunkiseudulla ja pulahdettiin kylpylän lämpimiin aaltoihin.

Kulttuurin janoa sammuteltiin lisäksi Heurekan tiedekeskuksella. 

Kaupan päälle saatiin loistavat, aurinkoiset talvikelit!

Palailen reissutunnelmiin vielä lomakuvien kera...

Nautitaan arjen arvokkaista hetkistä, olipa sitten lomaa tai ei :)

Halauksin!

Iida Emilia

Uudenvuoden tervehdys!

Heipparallaa ja oikein ihanaa uutta vuotta 2016!

Täällä vuodenvaihde alkoi flunssan nipistävässä otteessa, mutta onneksi saan lomailla vielä lasten kanssa loppiaiseen asti, niin on aikaa parannella tautia rauhassa. Uudenvuoden juhlaa vietimme täällä kotosalla veljeni perheen kera, ja illemmalla vielä naapuritkin liittyivät seuraamme. Oikein iloisesti siis vuosi vaihtui hyvän ruuan, kuplivan juoman, pelien, rakettien räiskeen ja naurun merkeissä.

Joulukoristeet korjailin eilen pakettiin. Vain kuusi ja muutama jouluinen kukka, sekä tietenkin valosarjat ja tähdet saavat ilahduttaa pidempään. Aina pienellä haikeudella hyvästelen nisset, mutta ah, sitä raikkauden tunnetta, joka joulun jälkeen mielen valtaakaan! Valkoisen ja harmaan seesteinen liitto on kuin puhdas, avoin kirja, jolle aletaan uutta vuodenmittaista tarinaa kirjoittamaan.

Ilolla muistelen myös kulunutta vuotta, ja halusinkin kietoa vuoden kauneimmat hetket kollaasien muotoon. Päälimmäisenä mieleen ovat jääneet monet mukavat juhlat, joita vuoteen osuikin useita. Mm. mieheni nelikymppiset, äitini lämminhenkiset 60-vuotisjuhlat, sekä appivanhempien upeat kuusikymppiset Tallinnassa.  Tallinnan reissun lisäksi teimme perheen kanssa kivoja pikku reissuja mm. Porvooseen ja Suomenlinnaan. 

Sisustusrintamallakin tapahtui jotain, esim. vanha vaatehuone muuttui kuopuksen leikkikomeroksi, ja olohuoneeseen syntyi puolivahingossa kiva työpiste. Takapihalle valmistui kierrätysmateriaaleista terassi sekä istutuspöytä. Mökilläkin jännättiin kesän alussa, kun saatiin toimittaja ja valokuvaaja kyläilemään. Huonoiltakaan uutisilta ei toki vältytty, sillä sairastuin alkuvuodesta kilpparin liikatoimintaan, mutta oikealla lääkityksellä tauti on pysynyt hyvin aisoissa, vaikka joskus olemassaolostaan muistutteleekin. Kaikenkaikkiaan kuitenkin aika tasaista, ja mukavaa arkea täällä on vietetty.

Kiitos teille lukijani, että olette mukanani näissä hetkissä kulkeneet!

Iloa ja onnea alkavaan vuoteen!

Iida Emilia

Merry. Merry X-mas!

Aatonaaton yö on siirtymässä jouluaaton puolelle. Kinkku paistuu uunissa, koti on siivottu, kuusi koristeltu, lahjat paketoitu ja viimeiset piparit leivottu. Lastenhuoneen puolelta kuuluu edelleen supatusta ja ilmassa leijailee kutkuttavaa jännitystä.

Ihana joulu on taas täällä! 

En ehtinyt napata vielä kuvia kodin jouluisesta asusta ( joka lipsahti jälleen melkoisen runsaan puoleiseksi ;). Tyttäreni kummisetä sanoikin ympärilleen katsellessaan osuvasti, että

"Onpas paljon rekvisiittaa! Eipä jää epäselväksi mitä juhlaa täällä juhlitaan"

:D

Halusin vielä tulla huikkaamaan joulutervehdykseni teille rakkaat lukijani, näiden tämän vuotisten joulukorttiemme kera. Otimme jälleen perinteisesti kuvat lapsistamme mieheni työpaikan studiolla, koska se on meille sattuneesta syystä helpointa, nopeinta ja edukkainta. 

Tänävuonna kortit jäivät kyllä todella viimetippaan, eikä minulla ollut oikein minkäänlaista ideaa. 

( Tai yksi idea olisi ollut ulkokuvaukseen, mutta siihen olisi tarvittu lunta ).

Lopulta löysin kuitenkin Pinterestistä kivan vinkin tuollaiseen "Merry Christmas-liitutauluun", mutta näistä neljästä vaihtoehdosta tuo viimeinen päätyi sitten kuitenkin kortiksi asti. Ensimmäinenkin olisi ollut tosi hauska, mutta kuopuksemme ei pitänyt "hieman" yliampuvasta ilmeestään :)

Nyt lastenhuoneessa kuiskinta hiljeni ja minunkin on aika siirtyä puhtaiden vällyjen väliin.

Oikein rauhallista ja tunnelmallista Joulua!

Iida Emilia

Kahdeksas päivä! Joulukorttikuvia :)

Joulukuun kahdeksatta päivää elellään ( vaikka tonttu-tohelo olikin yöllä laittanut kalenteriyllärin väärän päivän pussukkaan ;) No löytyihän se ylläri kuitenkin ja hyvät naurutkin saatiin. 

Naurun aiheita tänne sairastuvalle kyllä kaivataankin kun sitkeän viruksen kynsissä edelleen taistellaan! Kuume on kaatanut isännän totaalisesti petiin, mutta me muut alamme olla jo jotenkuten tolpillamme. Ja jos jotain positiivista tästä sairastelusta repii niin ainakin olemme saaneet viettää yhteistä kiireetöntä aikaa ;)

Viikonlopun aikana oli tarkoitus mennä räpsimään joulukorttikuvia appiukon studiolle, mutta emme tietenkään kipeinä voineet mihinkään lähteä. Lapset olivat kuitenkin senverran pirteitä, että päätin ottaa kuvat kotosalla. Virittelin olohuoneen kaapin päälle lakanan ja valoketjun, jonka edessä mallit sitten poseerasivat. ( Olen nähnyt tuon jouluvaloidean Pinterestissä ja halusin sitä nyt kokeilla ).
Kuvaus-sessio oli varsin nopea ja mannekiinit aika hepulissa, mutta kyllä sieltä muutama kiva otos saatiin tämän vuoden joulukorttiin. Tai oikeastaan hyviä kuvia oli lopulta liikaakin, enkä osaa itse päättää mikä olisi paras! Mitäs mieltä te olette? 

Pian lapset alkavatkin olla niin isoja, että tuskin enää suostuvat joulukorttikuvauksiin, ( eikä varhaisteini tonttulakki päässä näytä ehkä enää niin söötiltä kuin taaperona aikanaan ;) mutta vielä on ollut kiva muistaa sukulaisia ja ystäviä näillä valokuvakorteilla. Tämä on ollut meille sellainen helpoin tapa, mutta ensivuonna mahdollisesti siirrytään jo askartelulinjalle...ellei sitten synny jotain todella kivaa kuvausideaa :D

Halauksin:

Iida Emilia

"Muotikuvia"

Perjantainen tervehdys Pilvenhattaralta!

Täällä alkaisi pikkuhiljaa tuntua siltä, että viikonlopuksi ehkä tervehdytään. Tai minähän täällä ainut olen, jonka kuume kaatoi petiin, mutta tänään on jo hieman virkeämpi olotila. Ainakin hellää hoivaa olen saanut, sillä lapsukaiset ovat tuoneet lämmintä täkkiä päälle ja juotavaa yllinkyllin silitysten kera. Esikoinen on hoitanut tiskejä ja ripustellut pyykkejä. Pannukakun tekokin kävi neideiltä kädenkääntessä, ja pöytä katettiin samalla koreaksi. On ne vaan melkoisen ihania...

aina toisinaan ;)

Viime viikonloppuna päätimme mökkeilykauden perheen kesken, ja mukavaa oli.
Ulkoilua, pelejä, hyvää ruokaa, saunan lämmitystä, pikauinteja ja takkatulen räiskettä.

Otin myös tuttuun tapaan jokavuotiset syyskuvat siskoksista. 

Näitä on mukava myöhemmin katsella, kuinka ovat neidit vuosivuodelta varttuneet.

Vaatteissa hyvin sekalaista seurakuntaa: Kirppislöytöjä, tutuilta saatuja, Henkkamaukkaa jne.
Minä en ole mikään varsinainen muodin asiantuja ;)

Sellaisia räpsyjä tällä kertaa.

Seuraavaksi aionkin kertoa, mitä uutta lastenhuoneessa on tapahtumassa. Harmi kun nyt tulin kipeäksi niin en päässyt vielä projektia aloittamaan. Mutta nyt lepäillään ja nautitaan alkavasta viikonlopusta. Leffa-ilta kotisohvalla tiedossa :)

Viikonloppuja!

Iida Emilia

Aurinkoinen syyspäivä Aulangolla

Eilinen upea keli houkutteli ulos! Niinpä nappasin kameran kainaloon, ja heitin tylleröille jotain hieman siistimpää vaatetta päälle. Ajelimme Aulangon kauniisiin maisemiin, ja ikuistin muutaman potretin koululaisistamme. Eihän nuo neidit kovinkaan kauaa jaksaneet kuvauksiin keskittyä, mutta muutaman kivan räpsyn sain kuitenkin napsittua. Aika kesäisiltähän nuo maisemat vielä taustalla näyttävät. Turhaan toivoin saavani syksyn värejä jo mukaan. Aurinko suorastaan häikäisi!

Nämä penkkikuvat olivat omat suosikkini:

Sunnuntai alkoikin sateisen harmaana, mutta yllättäin ilma kuitenkin kirkastui, ja taas saimme nauttia kauniista päivästä. Toisaalta odotan jo sellaista himppusen viileämpää ja kuulaampaa keliä,

 mutta eiköhän sitäkin ole vielä riittävästi luvassa ;) 

Nyt pannarikakku pois uunista ja herkuttelemaan!

Iida Emilia