tiistai 31. maaliskuuta 2020

Erilaista arkea

Mitä teille kuuluu?

Vihdoin sain itseni kammettua koneen ääreen, vaikka ajatukset ovatkin niin hajallaan, etten tiedä saanko niistä vieläkään kiinni! Viimeiset pari viikkoa ovat olleet henkisesti raskaita varmasti itse kullekin ja mieli on samoillut laidasta laitaan. On nielty epätoivon kyyneleitä, on pelätty, murehdittu, noudatettu varovaisuutta ja totuteltu uuteen erilaiseen arkeen. Ja toisaalta samaan aikaan kevät on tehnyt tuloaan niinkuin aina ennenkin ja aurinko on ilahduttanut läsnäolollaan muistuttaen siitä, että jokainen uusi aamu on uusi mahdollisuus.

Jokaisella meistä on varmasti oma tapansa surra ja selviytyä poikkeusolojen keskellä!
Itse tunteellisena ihmisenä lamaannuin alkuun täysin ja menetin lähes ruokahalunikin ( ja sehän on meikäläisen kohdalla jo todella poikkeuksellista ;). Ahdistus meinasi viedä yöunet ja kroppakin alkoi reagoida oudolla tavalla, mutta näköjään sitä täytyi käydä kaikki tunteet läpi ihan sieltä pahimmista skenaarioista lähtien, jotta pääsi taas räpiköimisen jälkeen takaisin pinnalle.

Nyt olo on jo suht rauhallinen ja mieli valoisampi. Vaikka kaikki onkin vielä epävarmaa, niin positiivinen mieli nostelee päätään ja täytyy oikein ihmetellä, kuinka nopeasti ihminen sopeutuu vaikeisiinkin tilanteisiin. 



Kuinkas korona-arki on sitten sujunut?

Meillä ollaan nyt sellaisessa tilanteessa, että itse jäin eilen lomautetuksi ( tätä ennen jouduin jo sairaslomalle flunssan ja yskän takia, joka tietenkin iski juuri tässä vaiheessa vuotta ). Flunssasta on jo selvitty ja varmaan pikkuhiljaa tästä lomautuksestakin, sillä olihan se jo tiedossa. Mutta monenlaisia ajatuksia toki työttömyyskin herättää...huolta taloudesta, harmia asiakkaiden puolesta, pelkoa tulevasta sekä hyödyttömyyden tunnetta. Positiivisena koen toki sen, että saan olla kotona turvassa lasten kanssa ja saan kokea tavallaan kotiäitiajan uudelleen :)

Mieheni käy vielä ainakin toistaiseksi normaalisti töissä, mutta pienessä firmassa on sielläkin kovat ajat edessä. Tokihan se huolestuttaa ja mietityttää, mutta näinhän se on nyt kaikkialla! Täytyy vain luottaa ja toivoa, että kaikki vielä järjestyy hyvin päin.


Teinien kotikoulut sujuvat pääosin hyvin ja melko itsenäisesti. Lukiolainen kaipaa oikeaa koulua ja kavereitaan kovasti, mutta hoitaa koulutyönsä samalla tunnollisuudella kuin aina ennenkin. Kuopus sensijaan hehkuttaa rennon etäkoulun puolesta ( ainakin vielä ), mutta tarvitsee kyllä päivittäin tuuppaamista ja patistamista, jotta jaksaisi keskittyä tehtäviinsä.

Molemmat ovat olleet iloisella mielellä. Välillä käydään haukkaamassa happea lenkillä tai hyppimässä trampalla. Sanomista tulee helposti liiallisesta kännykällä olosta, mutta tässä kohtaa some on kyllä päivien pelastus ja yhteys kavereihin sen kautta tärkeää! Myös videopuhelut sukulaisten ja ystävien kanssa virkistävät mieltä :)



Itse saan voimaa ihan tavallisista arjen askareista ja päivät kuluvat yllättävän nopeaan kokkaillessa ja kotipuuhia touhutessa. Myös leipomisesta on tullut uusin "harrastukseni" , joka vie ajatuksia pois ikävistä uutisista ja antaahan nuo herkut vähän lohtuakin ;). 

Kaupassa yritetään käydä harvakseltaan, joka onkin hankalaa tällaisille entisille "joka päivä kaupassa - mitä taas syötäisiin" -ihmisille. Hassua on myös se. miten tavallisesta kauppareissusta on tullut viikon kohokohta. Tosin sieltäkin yrittää luimia ulos ihmisiä vältellen, koskematta, hengittämättä ja yskimättä. Ja kotona sitä hinkuttaa käsiä saippualla niin moneen kertaan, että kuivat kädet huutaa hoosiannaa! 


On se outoa! Yhtäkkiä maailma on pysähtynyt ja kiire poistunut. Antaahan tämä kyllä ajatuksen aihetta ja perspektiiviä kaikkeen siihen, mikä maailmassa on oikeasti tärkeää! Ehkä kaikella tällä kamaluudella on lopulta tarkoituksensa. Siihen luotetaan!

Voimia ja varjelusta teillekin sinne!

Iida Emilia

tiistai 17. maaliskuuta 2020

Puunkasvatusterapiaa virus-sodan keskellä

Pilvinen kevät-tiistai.
Vapaapäivä tavanomaisine kotiaskareineen. Pyykkihuoltoa, ruuanlaittoa, kotoilua, kevätkylvöjä, raikasta kevät-tuulta ja lintujen laulua. Voisi melkein hetken luulla, ettei maailmassa mikään ole muuttunut, vaikka oikeasti koko arki on heittänyt hetkessä häränpyllyä. 

Kukapa olisi arvannut, että keväämme alkaa poikkeustilanteessa, jollaista ei olla nähty sitten sotien.
Tällä kertaa sitä sotaa vain käydään näkymätöntä tuholaista vastaan, eikä sen taltuttamiseen löydy  aseita! Päivä kerrallaan, aste asteelta voimme vain seurata sen hiljaisia tuhoja.

Mieltä painaa huoli ja hämmennys.
Huoli läheisistä, vanhuksista, työpaikoista, terveydestä, tulevasta. Voimme vain odottaa, 
tukea, luottaa, rakastaa ja tehdä parhaamme. 

Kun nämä koko maailman kokoiset murheet tuntuvat välillä liian raskailta kantaa, on vain keskityttävä pieniin asioihin, jotka tuottavat iloa. Itselläni esimerkiksi luonto, kevät ja kukat auttavat :)



Ilokseni sain yhteydenoton suomalaiselta pienyritykseltä Lil Plotilta, joka tarjoaa meille tavallisille tallaajille puunkasvatuspaketteja, eli mahdollisuuden kasvattaa oma sisäpuu siemenistä lähtien. Enpä ollut aiemmin tällaisesta kuullutkaan ja halusin ilman muuta kokeilla, sillä mikäpä sen parempaa terapiaa, kuin seurailla kevään aikana pienten taimien kasvua!

Lil Plot tarkoittaa suomeksi "pientä plänttiä" ja parasta tässä onkin juuri se, että sinun ei tarvitse omistaa pihaa ollenkaan, vaan voit kasvattaa omaa puutasi pienellä pläntillä sisätiloissa ikkunalaudallasi. 


Lil Plotilta saat kaiken tarvitsemasi kasvatusprojektia aloittaessasi, eli kierrätettävän kasvatusalustan, mullan, siemenet sekä kasvatusohjeet. Lisäät vain säännöllisesti vettä, varmistat että taimet saavat riittävästi päivänvaloa ja runsaasti rakkautta. Siinä kaikki :)

Itse kokeilen nyt eukalyptus- ja oliivipuun kasvatusta, joten pääsette tekin tätä projektia kevään aikana seurailemaan. Ja mikäli innostutte itse puuterapiasta, niin saan tarjota teille lukijoilleni viiden euron arvoisen alesetelin Lil Plotin puunkasvatuspaketteihin koodilla "pienipilvenhattara5".
Voimassa seuraavan 3.n kk:n ajan.


Toiveissa olisi, että kevään myötä puiden kasvaessa ja niiden juurien hiljaa vahvistuessa, myös tämä koronatilanne helpottaisi vähitellen ja me kaikki vahvistuisimme sen mukana! 

Jospa nyt on aika hidastaa, keskittyä tärkeimpään ja sen jälkeen toipua ja versoa entistä ehonpana.


Täällä jatkuu kotipäivä kera koululaisten, joista lukiolainen aloitti etäopiskelunsa jo maanantaina ja seiskaluokkalainen siirtyy kotiopetukseen huomenna. ( Tosin tänään hän jäi jo kotiin karhentelevan kurkun takia ). Itselläni näyttäisi työt supistuvan pariin päivään viikossa, sillä asiakaskato on jo havaittavissa. Vaikka kotona on hyvä olla, niin toki moni asia askarruttaa mieltä.

Voimia toivotan teille jokaiselle!

Iida Emilia

( Puunkasvatuspaketit saatu )

tiistai 10. maaliskuuta 2020

Turvasatama

Sadepäivän terveiset!

Vietän tänään "puolivapaapäivää", sillä menen vielä illaksi töihin, mutta lapsen terveydellisten asioiden tiimoilta jouduin pitämään aamupäivän vapaana, sillä kävimme mahdollisen skolioosiepäilyn vuoksi tutkimuksissa. Ja skolioosihan sieltä selästä löytyi, mutta onneksi vain hyvin lievä sellainen, joten minkäänlaisia hoitotoimenpiteitä, rajoitteita tai murheita siitä ei pitäisi koitua.

Huoltahan tässä elämässä aina riittää! Eikä suinkaan vähäisimpänä nämä viimeaikojen uutisotsikot, joiden takia huomaan olevani hieman varuillani. En yleensä ole taipuvainen hysteriaan, enkä yleisesti ottaen lue uutisiakaan kauheasti, mutta jostain syystä maailmalla leviävä virus laittaa miettimään. Huomaan peseväni käsiäni enemmän ja "hamstraavani" kauppareissuilta säilykkeitä. Tieto lisää tuskaa ja tuota tietoahan tulvii kyllä joka tuutista! En halunnut tuosta skolioosistakaan lukea etukäteen, vaan luotan nyt tohtorin sanaan.

Huolet ja murheet kuuluvat elämään, mutta blogissa haluan pitää yllä positiivisia ja kevyempiä aiheita. Vaikka maailman myrskyt välillä ahdistaa, niin onneksi koti on turvasatama, jonne käpertyä pitkän päivän jälkeen rakkaiden kanssa :)



Tänään pyöräytin koulusta palaaville sämpylöitä ja tein illan ruuankin valmiiksi. Maustekaappiin kelpaa nyt kurkistella, sillä löysin lomalla Tigerista nättejä ja edukkaita maustepurkkeja. Mielestäni kaappien järjestäminen luo arkeen helpotusta, eikä sekään mitään haittaa, että kaapin sisältö tuo lisäksi silmäniloa.



Viihdyn aina niin hyvin kotona ja kaikenlaisten kotipuuhien parissa, että välillä haaveilen tekeväni töitäkin kotosalla. Olisikohan se jo huolestuttavaa? En varmaan poistuisi siinä tapauksessa kotoa enää mihinkään, jos ei olisi pakko ;D. Mitenhän sitä vanhemmiten on niin kotihiireksi tullutkin? Mutta mikäli jossain vaiheessa jokin parin viikon karanteeni napsahtaisi päälle, niin varmasti alkaisi seinätkin jo kaatua! Toivottavasti siihen ei jouduta.


Noh, nyt se on kuitenkin riuhtaistava itsensä ulos ja lähdettävä työtehtävien pariin!

Voikaa hyvin!

Iida Emilia

keskiviikko 4. maaliskuuta 2020

Maaliskuun mietteitä

Moi pitkästä aikaa!

Lomat on nyt lomailtu ja sometaukoakin samalla pidetty. Kylläpä teki hyvää!
Loma oli ihanan aurinkoinen ja rento. Kotoiltiin, ulkoiltiin, pyörähdettiin välillä elokuvissa tai kyläilemässä. Shoppailtiin, syötiin hyvin ja käytiin Helsingissä. Kiikutin tavaraa kirppikselle ja lapsilla kävi yökyläkamuja. Kivan leppoisaa oloa. 

Arkikin pyörähti käyntiin ja juuri alkanut maaliskuu toi lupauksen keväästä....vai toiko sittenkään!? Ulkona nimittäin pyryttää lunta taivaan täydeltä. Oh nou! Juuri kun aloin herätä talvihorroksesta, niin tulikin takapakkia. Mutta ainahan se kevät keikkuupi. Ei vain malttaisi enää odottaa ;).

Itselleni tämä lämmin talvi on ollut jotenkin helpotus. Ei ole tarvinnut liukastella ulkona, eikä tarttua lumihommiin. Ihokin pysynyt ihmeen hyvänä ilman jatkuvaa rasvalla läträystä, eikä kukaan ole ollut kipeänä. ( Kunpa nyt koronatkin pysyisi loitolla )! Lapset kun ovat jo isoja, niin ei ole pulkkamäkeen enää kaipailtu. Tokihan sitä talven valkeutta ja kauneutta jää vähän kaipaamaan, mutta jos sitä ei tähän mennessä ole tullut, niin ei sitä nyt enää tarvittaisi! Onneksi valoa tulvii sisään jo tosi mukavasti :)



Olohuoneeseen tein loman lopuksi pieniä muutoksia ja raahasin ovipöydän varastoon. Alkon vanha kuljetuslaatikko saa toimia jälleen olkkarin keskipisteenä. Tilan tuntua tuli heti enemmän. Ruokapöytäkin vaihtoi taas hetkeksi paikkaansa. Piristävää vaihtelua! 



Helmililjoja olen yrittänyt metsästää, mutta niitä ei ole mistään vielä löytynyt. Pienet narsissit ja  oksat saavat sensijaan tuoda kevään vihreyttä sisätiloihin. Muitakin viherkasveja olen sisätiloihin miettinyt, mutta olen kyllä niin onneton viherpeukalo, ettei kasvit täällä kauaa hengissä säily. 
Yritän myös esikasvattaa yrttejä siemenistä, joten kasvun ihmeitä tässä kovasti odotellaan. 



Mutta lyhyestä virsi kaunis. Eipä tässä muuta tällä erää!

Mukavaa maaliskuun alkua!

Iida Emilia