keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Istutuspöytä kuormalavoista


Heipsan!

Taas pääsi vierähtämään tovi jos toinenkin viime postauksesta. Olemme viettäneet kaiken liikenevän ajan ulkosalla, lähinnä mökillä kevätpuuhissa, mutta omassakin pihassa on saatu jotain aikaan.
( reissukuvat on melkein jo muokattu, joten pian pääsen niistäkin postailemaan ).

Siis ensinnäkin...IHME on tapahtunut!!! Minussa asuu ehkä sittenkin pienenpieni puutarhurin alku.
Olen yhtäkkiä yllättänyt itseni selailemalla puutarha-aiheisia blogeja ja lehtiä. Kirjastostakin tarttui mukaan pienen pihan puutarhakirja ja jokin kumma palo on syttynyt sisälläni: 

haluan meille vihreän keitaan!

Tiedän että matka tästä nykyisestä tilasta unelmien puutarhaan tulee olemaan pitkä ja kivinen, mutta alkuun on jo päästy ;) Pikkuhiljaa opetellen eteenpäin. Haastetta toki riittää kun kaikki pitää tehdä pienellä pudjetilla, mutta uskon että se on mahdollista. 






Ihan ensimmäinen haaveeni puutarhaan on ollut jo pidemmän aikaa istuspöytä. 

Pinterestiä selaillessani silmiini osui yksinkertainen ja helppo idea, jossa kuormalavoista ja laudoista oli kyhäilty pöytä istutushommia varten.

Meillä sattuikin pihasta löytymään vielä pari ylimääräistä kuormalavaa, koska olin juuri saanut työkaveriltani kasan lavoja terassiprojektiani varten. Lisäksi mökiltä purettiin eräs vanha varasto, josta jäi kaunista harmaantunutta lautaa yli. Materiaalit olivat siis valmiina, enää tarvittiin vain saha, vasara ja kasa nauloja. 

Sahasimme lavat puoliksi ja asetimme ne pystyyn, jolloin laudat voi helposti naputella lavojen päälle ja välikköihin. Pöydän leveyden voi itse määritellä lautojen pituuksien mukaan. Pöydästä tuli myös ihan tukeva kun laudat naulattiin pöytään kiinni. Toki tuonne takaosaan voi halutessaan tehdä laudoista ristikot lisätueksi.



Asetin maahan lavan alle kuitukangasta, jotta pohja pysyisi siistimpänä.
Pöydän alaosaan virittelin vanhan verhokankaan palan, joka peittää mukavasti multasäkit taakseen.
Hyllyille ja tasoille saakin sitten kaiken tarpeellisen: ruukuista kastelukannuihin nätisti esille ja helposti saataville.

Yhdestä laudanpätkästä naputtelin seinään vielä naulakon. Siinä suuret naulat toimivat koukkuina istutuslapiolle ym härpäkkeille.

Mökiltä löytyi varaston purkuhommissa ihania vanhoja juttuja, kuten puinen lapio, pikkusanko ja vesisäiliö, jotka pelastin pihamme koristukseksi.


Pöydästä tulikin oikeastaan juuri sopivan karu ja rouhea minun makuuni ja erityisesti ilahdutti se, että tähän hommaan ei kulunut penniäkään, ainoastaan hieman aikaa ja vaivaa.

Lisäksi sain pihan yhteen tyhjään varjoisaan nurkkaan ( jossa kasvit eivät oikein menestyneet ainakaan minun konsteillani ) silmiä miellyttävän alueen.


Eilen olikin ensimmäistä kertaa oikein kesäisen oloinen päivä. Tarkeni jopa ilman takkia pihassa puuhastella. Kyllä se kesä sieltä tulla tupsuttaa!
Aurinkoista viikkoa!


Iida Emilia


maanantai 11. toukokuuta 2015

Vaatehuoneesta leikkikomeroksi

Laitetaanpas toinenkin värikkäämpi postaus tähän perään :)

Olisikohan se ollut joskus hiihtolomien aikaan, kun päätin vihdoin toteuttaa villin ideani: vaatehuoneesta tehtäisiin kuopukselle oma huone!

Ajatus lähti muhimaan jo aikoja sitten yksinkertaisesti siitä syystä, että saman lastenhuoneen jakavat sisarukset kinastelivat yhtenään milloin mistäkin. Toinen koski toisen tavaroihin ja sotki ja hukkasi...sitten oltiin tukkanuottasilla ja kiljuttiin kilpaa mamman kanssa!

Lisäksi olin kovin kypsynyt maailman epäkäytännöllisimpään vaatehuoneeseen, joka sijaitsi lastenhuoneen vieressä. Suurehkossa huoneessa säilytettiin lastenvaatteiden ja lelujen lisäksi
mm. välikausivaatteita, matkalaukkuja, lakanoita, valokuva-albumeita ym. sekalaista roinaa!
Tiedättehän kuinka helppoa on työntää tavaraa tuollaiseen kaappiin, jos ei muuta säilytyspaikkaa keksi ;)

Tuossa "kaapissa" leveyttä on n. 3m ja syvyyttä 1,30. Vaatehuoneen ovi aukenee suoraan lastenhuoneeseen. Takaseinustalla oli hyllyköt ja sivuseinillä tangot.  ( Harmi kun en löytänyt kuvia ennen muutosta ). Irtohyllyillä ei pysynyt vaatteet mitenkään järjestyksessä ja siivosin vaatehuonetta varmaan ainakin kerran kuussa tuskanhiki otsallani! Velipoikakin aina vitsaili kun soitteli, että taasko olet siellä kaapissa ;)


Kun remppa vihdoin lähti etenemään; tyhjensin kaapin kokonaan ja kävin tavarat yksitellen läpi. Paljon lähti roinaa kiertoon ja osalle löysin uudet säilytyspaikat. 

Sitten otin lekan ja vasaran käteeni ja paukutin sieluni kyllyydestä. Ah, sitä tunnetta kun pääsin vihdoin niistä pinttyneistä hyllynketaleista eroon! Säästin huoneessa ainoastaan tangot ja niiden yläpuolella olevat hyllyköt koska säilytystilaa kuitenkin tarvittiin.

Maalaushommathan tässä sitten antoivatkin odottaa itseään, kun en millään keksinyt kivaa ideaa seinille. Kirsikkapuutapettia meillä olisi vielä ollut hieman jäljellä, mutta jotenkin se tapetointi ei vaan innostanut.

Huone siis odotteli pari kuukautta puolivalmiina, jotta saisin maalaus/tapetointi-inspiksen, mutta tavarat olivat tuolloin jo kutakuinkin paikoillaan jotta nuorimmainen tytär pääsi leikkimään ikiomaan pikku komeroonsa. Ja olihan tyttö onnellinen :)


Ja vihdoin se ideakin sitten löytyi! Allidaalia  kamuseni oli maalannut lastenhuoneeseensa ihanat vinoruutuneliöt ja minähän nappasin heti tuon ajatuksen, ja pistin toteutuksen alle Allin neuvojen mukaisesti. Ensin maalasin seinät perusvalkoisella ja ruudukot piirtelin lyijykynällä pahvimuottia apuna käyttäen. Teippailujen jälkeen sudein ruudukot kertaalleen Country French- vanamon sävyllä. ( Luonnossa tuo vanamo-sävy on oikein kaunis hieman kanervan vaaleanpunertava ). 

Kuvassa näyttää myös siltä kuin neliöt olisivat aivan vinossa vaikkeivat mielestäni luonnossa sitä olekkaan. Toisaalta tein neliöt kyllä ihan silmämääräisesti mittaillen ilman vatupasseja joten voihan ne vinot ollakkin ;) Homma oli kyllä melkoinen, mutta lopputulos ilahduttaa!





Huonekalut ja muut tilpehöörit löytyivät omasta takaa. Ainoastaan tuo pieni vitriinikaappi ostettiin uutena Jyskistä. Kuopuksen toiveena huoneeseen oli oma sohva ja barbitalo, joten vitriinikaappiin tyttö järjesteli nukeilleen uuden talon ja vanhasta barbitalosta tehtiin sohva. Poistin jalat tuollaisesta vanhasta kaapistosta, jolloin siitä tuli niin matala että sen päälle voi istahtaa. Tyynyt tekevät istumisesta mukavampaa. Verhon taakse kaappiin kätkeytyy leluja.

Vaikkei huone ole suurensuuri, niin tämä ratkaisu toimi ainakin meillä hyvin. Siskosten välillä on taas sopu ja pienempikin neiti on oppinut pitämään tavaroitaan paremmin järjestyksessä. 



No jopas tulikin tekstiä ja asiaa! Toivottavasti saitte jotain tolkkua?

Mainiota maanantaita!
Iida Emilia


lauantai 9. toukokuuta 2015

Äidille!


Kiitos äiti elämäni vuosista, 
niin monenlaisista,
 erittäin vahvoista rakennuspuista,
 aidolla rakkaudella lahjoitetuista.
- Kurukukka-  



Tänään aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja keväinen luonto hehkuu kauniina,
kuin kiittääkseen tästä päivästä, elämän tärkeimmistä henkilöistä!


Onnellista äitienpäivää!

Iida Emilia

perjantai 8. toukokuuta 2015

Mustavalkoisen eteisen kuulumiset


Aurinkoiset huomenet! 


Voi miten onkaan nyt keväiset kelit meitä hellineet ja luontokin alkaa kukoistaa suloisissa vaaleanvihreissä sävyissään. Niin parasta aikaa tämä tässä juuri nyt! ( vaikka ne keväiset työkiireet kyllä edelleen haittaavat harrastuksia senverran etten ole ehtinyt esim. reissukuvia läpikäymään ) mutta päätin laitella kuulumisten lomassa hieman eteisen mustavalkoisia tunnelmakuvia pitkästä aikaa.


Kapean ja pienehkön eteisemme katseenvangitsijana toimii mustavalkoinen sukupuumme, jossa oman hääkuvamme lisäksi loistaa tyttäriemme, vanhempiemme, sisarustemme sekä serkkulasten iloiset kasvot. Tämä kollaasi vaatisi kyllä pientä päivitystä osakseen, sillä isovanhempienkin hääkuvat olisi ihanaa saada mukaan seinustalle ja onhan niitä serkkujakin saatu jo pari lisää :)

Mustan vanhan puhelimen sain anopiltani jo tänne kotiin muutettaessamme ja se on yhä yksi suosikkikoristeeni eteisessä. Tämänhetkiseen asetelmaan lisäsin vielä mustaksi spreijatut kynttilänjalat sekä vanhan olutpullon ( joka sai sekin mustan suihkauksen päälleen kun ei istunut ruskeana oikein mihinkään ).




Eteisestämme aukenee oikealle puolelle lastenhuone ja vasemmalle meidän vanhempien kammari.



 



Suoraan edessäpäin kulku olkkariin ja kyökin puolelle. Pieni vitriinikaappi eteisessä toimii liinavaatekaappina ja siellä kaapin päällä vanhat kamerat kertovat perheemme innokkaasta valokuvausharrastuksesta.

( eihän kukaan löydä kuvasta villakoiria? hih...niitä lähdenkin tästä juuri metsästämään ;)




Pikaiset siivoukset siis edessä ja iltapäivästä pitää käydä kääntymässä työpaikallakin, vaikka vapaapäivä tämän piti alunperin olla. Mutta ihan pian on viikonloppu ja me äidit saamme siitä etenkin nauttia :)

No nyt taivaalle ilmestyi niin suuria ja harmaita pilviä, että taitaa luonto saada pian vettä niskaansa...

Loistavaa viikonloppua!

Iida Emilia