maanantai 13. tammikuuta 2020

Harmien harmi!

Kun viikonlopun kivat suunnitelmat muuttuivat lennossa, niin harmitus oli todella suuri!
Minun oli tarkoitus lähteä perjantai-iltana töiden jälkeen Turkuun tapaamaan lapsuuden ystäviäni, mutta viimehetken sairastumiset ja menot saivat porukkaa tipahtamaan matkasta pois ja päätimme perjantaiaamusta, että siirrämme tapaamista tuonnemmaksi, jotta saadaan koko konkkaronkka kerralla sitten kasaan. Etukäteen maksettu bussimatka oli tuossa harmituksessa pienin tappio, sillä pitkään ja hartaasti oli reissua jo odoteltu. 

Eipä siinä sitten auttanut muu, kuin suunnata töistä kotiin ja kuskaushommiin. Kuopuksen treenit olivat peruuntuneet, mutta esikoisen vein kampaajalle, koska hän halusi välttämättä omilla joululahjarahoillaan leikkauttaa itselleen lyhyet hiukset ( tämä tempaus vaati itseltäni pientä totuttelua, mutta olinhan itseasiassa saman ikäisenä leikkauttanut itsekin pitkät hiukseni lyhyiksi ;). 

Äitini oli pyytänyt nuorisoamme kampaajan jälkeen luokseen yökyläilemään ja mieheni oli matkalla  jääkiekkomatsiin, joten ajattelin pääseväni rauhassa kotiin huuhtomaan pettymyksen rippeet suklaalevyn ja lempisarjani parissa. Mutta olisihan se pitänyt arvata, että boheemi ja huoleton taiteilijaäitini järjestikin meille muuta ohjelmaa, sillä mummulan oviaukolla tajusimme olevamme keskellä taiteilijan suurta siivousinspiraatiota ja jouduimme myös tahtomattamme mukaan siihen ;D. Siinä sitten sinkoilivat kipinät pölypalleroiden seassa, kun rva huoleton ja rva bedantti "neuvottelivat" siivouksen ajankohdasta. 

Noh, lopulta urakan päälle lähdimme koko porukka pizzeriaan, ( vaikkei sekään reissu ihan kokonaan putkeen mennyt ja mielessäni sadattelin, että tälläkin hetkellä voisin olla toisaalla ystävieni kanssa iltaa istumassa ;) mutta pääsivätpä teinit sitten vatsat täysinäisinä siistiin mummolaan takaisin ja minä lopulta kotiinkin, mutta senverran myöhään, että ilta oli siinä :D



Lauantaiaamuna olin päässyt yli harmituksestani ja päätin pitää kotonakin kunnon siivouspäivän, sillä rakastan siivoilla yksin ja rauhassa ( isäntä lähti pois jaloista työmaalle ja lapset olivat edelleen mummolassa ). Siinä siivoillessa mielikin keveni kummasti!

Vielä jätin joitakin jouluisia juttuja, kuten tähtiä ja valoja pimeiden iltojen iloksi. Saavat ainakin tammikuun loppuun asti puolestani olla :)


Iltasella huomasimme taas istuskelevamme mieheni kanssa iltaa kahden, kun teinit lähtivät naapuriin kavereidensa kanssa leffaa katsomaan ja jäivät sinnekin yöksi. Että tähän on tosiaan tultu. Nuorisolla on omat menonsa ja me kaksi vanhaa varista täällä kotona vain kökötetään :D

Kun lapset olivat pieniä, niin olivat itseasiassa todella vähän yökyläilyreissuissa. Alle kouluikäisinä  vain 2-3 kertaa vuodessa, sillä itse rakastin vaalia yhteistä perheaikaa, enkä kaivannut omia menoja ja olimmehan me jo ehtineet ennen lapsia viettää ihan riittävästi sitä omaa aikaa ja vapaatakin elämää.

Toki tämäkin on ihan kivaa huomata, että näin ne nuoret vähitellen itsenäistyy ja meidän vanhempien yhteinen aika lisääntyy. Eipä siis tämä viikonloppu yhtään hukkaan mennytkään, vaikka ne allkuperäiset suunnitelmat eivät toteutuneetkaan.


Nytpä jäänkin sitten innolla odottelemaan uutta tammikuista reissua, sillä parin viikon päästä olisi tarkoitus kokoontua blogisiskojen kanssa yhteen. Toivotaan, ettei taudit iske keneenkään tällä kertaa.

Tsemppiä viikon alkuun!

Iida Emilia

keskiviikko 8. tammikuuta 2020

Paluu arkeen

Onko elämää joulunkin jälkeen? ;)

Onhan sitä tietenkin, vaikka näin alkuun huomaan kärsiväni lievästä joulun jälkeisestä "christmas bluesista" ja hieman tyhjästä olotilasta. Joulukoristeiden mukana käärin kaappiin haikeudella koko syyskauden. Sen hämyisät illat kynttilänvalossa, fiilistelyt glögilasillisen parissa, kutkuttavan odotuksen ja säkenöivän tunnelman. 

Moni kärsii kaamoksesta, mutta itse koen juuri syksyllä ja joulun alla olevani kaikkein inspiroitunein, enkä tuolloin edes huomaa pimeyttä ympärilläni, mutta joulun jälkeen tammikuu iskee päin kasvoja kylmällä kädellään, eikä sillä ole minulle oikein mitään tarjottavaa. Kevääseen on ikuisuus ja jotenkin sitä olisi tarvottava tahmean talven yli? 


Toki joulutteluunkin turtuu ja loppiais-siivousten myötä koittaa aina se huikea hetki, jolloin koti tuntuu aivan kummallisen raikkaalta ja avaralta. Sitä hetkeä juhlistan joka kerta valkoisin tulppaanein ja vaalein tekstiilein.

Onneksi ne päivätkin alkavat hiljalleen pidentymään, sillä nyt sitä valoa alkaa todentotta kaivata. 
Vielä kuitenkin kynttilät ja tähdet saavat valaista harmaita päiviä. Täällä etelässä päivät todellakin ovat harmaita, sillä talvesta täällä ei ole tietoakaan.


Arkeen paluu tuo elämään toivottua ryhtiä. Teineihinkin saadaan taas vähän vauhtia, unirytmit palaavat normaaliin ja suklaavieroitus on käynnissä. Makeanhimoa vastaan taistelen hedelmin, taatelein ja pähkinöin. Leivoinpa innoissani ensimmäistä kertaa myös siemen-näkkäriä, mutta se pääsi tummumaan uunissa liikaa. Täytynee yrittää toisen kerran uudelleen. Olisi varmasti maistunut ;)


Uuden vuoden lupauksia en tehnyt laisinkaan, mutta se edellisessäkin postauksessa mainitsemani karsiminen olisi tulevan kevään juttu! Kunnon konmaritus olisi paikallaan niin kaappien kuin ajatusten ja ruokavalionkin suhteen, mutta ennenkaikkea niiden kaappien. Jospa siis esittelenkin teille kevään aikana uudelleen järkättyjä kaappeja? Vai kiinnostaisiko sellainen ollenkaan? 
Ehkä en lupaa mitään kuitenkaan ;D


Toivelistalla olisi myös ( edelleen varmaan sadatta vuotta ) kylpyhuoneen pintaremontti!
Tässä yläkuvassa näkymää kylpyhuoneen ovelta keittiöömme ja olohuoneeseen. Pyykkejä ripustellessa ajattelin, että täältä kulmasta on tullut ehkä vähemmän otettua kuvia.


Amaryllikset pukkaavat edelleen nuppuja ja ne ovat muutenkin säilyneet hienosti koko joulun ajan. Pari tulppaania siinä vieressä tuovat kevään tuntua. 

Loppiaisen lumiukkokaakaot lämmittivät mukavasti ulkoilun jälkeen. Saimme nuo suloiset vaahtokarkki-ukkelit lasten serkuilta jouluna, eikä niitä melkein olisi raaskinut syödä ollenkaan. 


Tällaisia sekalaisia aatoksia joulun jälkeiseen elämään. Onhan se mahtavaa, että kevättä kohden mennään, vaikka sinne onkin ihan liian pitkä matka :). Oletteko itse talvi-ihmisiä vai joko alkaa viherpeukaloita kutkuttaa? 

Mukavaa arjen hulinaa!

Iida Emilia

keskiviikko 1. tammikuuta 2020

Onnellista Uutta Vuotta!

 Uusi uljas vuosikymmen! 

Emme vielä tiedä mitä tuot tullessasi, mutta ilolla sinut otamme vastaan!

Vuodenvaihdetta juhlistimme ihanassa seurassa, hyvän ruuan ja kuplivan äärellä. Räiskyvien rakettien paukkeessa, kynttilöiden loisteessa, naurusta tikahdellen. Kunpa vuosi jatkuisi yhtä iloisissa merkeissä eteenkin päin. 

Tiedän, että tämä vuosi tuo tullessaan uutta ja vähän haikeaakin luopumista esikoisen lähtiessä vaihtoon. Tuntuu niin oudolta, että hän ei ole kotona seuraavana jouluna tai uutta vuotta vastaanottamassa. Siksi tänä vuonna olen erityisen kiitollinen siitä, että teinimme viihtyvät hyvin kotosalla ja seurassamme. Uusi vuosikin vaihtui turvallisesti ja kaikkien kannalta hauskoissa merkeissä, kun veljeni perhe ja naapurit tulivat kylään. Saman ikäisiä lapsia, jotka ovat tunteneet toisensa jo vauvasta saakka, sekä samanhenkisiä aikuisia, joilla juttua riittää. Täytyy ehdottomasti kutsua tätä porukkaa koolle muulloinkin, kuin vain kerran vuodessa :)


Kiitollisuuden ja onnen tunteen otan ilomielin mukaani tällekin vuosikymmenelle, mutta stressin ja kiireen jättäisin pois kyydistäni. Karsisin mielelläni pois turhia asioita elämästäni ja antaisin enemmän tilaa hyville. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta yritystä löytyy :)

Oikein mukavaa uutta vuotta!
Ja kiitos kun kuljette mukana :)

Iida emilia

maanantai 30. joulukuuta 2019

Meidän joulumme

Leppoisia välipäiviä!

Täällä nautiskellaan vielä täysin siemauksin joulun tunnelmista ja konvehdin makuisista hetkistä lomamoodiin uppoutuneena. Enpä muista milloin viimeksi olisin saanut lomailla näin välipäivinäkin, enkä laita pahakseni laisinkaan, sillä tähän kohtaan vuotta pieni pysähtyminen on todellakin paikallaan. Tai no oikeastaan emme ole tällä lomalla kauheasti edes ehtineet kotona löhöillä, vaan olemme olleet aika paljon menossa, joten tänään otan kotipäivästä kaiken ilon irti :)

Voi miten tuo joulun aika meneekin aina niin kovin nopeasti ohi! Hieman haikeaa suorastaan, mutta toisaalta katseet alkavat jo hakeutua uuteen vuoteen ja uusiin projekteihin! Mutta sitä ennen palataan vielä joulumme fiiliksiin....



Vietimme aattoa kotosalla oman perheen sekä äitini kanssa perinteisin menoin. Aattoaamuna lämmitimme joulusaunan ja lounaaksi söimme riisipuuroa tuoreen leivän sekä uunista tulleiden kinkkusiivujen kera. Taustalla soi tänäkin vuonna joululupukin kuuma linja, vaikkei talosta pieniä lapsia enää löydykään. Ihanasti teinitkin vielä innostuvat joulusta, sillä jotakin taikaa siinä aina vain on, eikä kuopus halunnut esimerkiksi pilata joulutunnelmaa olemalla kännykällään ( ja tuntui pitävän jöötä muillekin someriippuvaisille ;)




Iltapäivän hämärtyessä kävimme laskemassa haudoille kynttilät ja sen jälkeen olikin jo juhlaillallisen aika, jonka kattauksesta en kuvia enää ehtinyt/jaksanut ottaa, mutta käytin tuota samaa lautasliina-ideaa myös illan kattauksessa, eli piparkakkumuotit toimivat hyvin serviettirenkaina ja niihin sai kivasti kuusen oksia koristeeksi mukaan.

Ruuan jälkeen availtiin paketit ja saatiin mielestäni todella kivoja ja tarpeellisia juttuja, joista oltiin pukille vihjailtukin. Mutta ihania ylläreitäkin tuli, kuten minulle koko seuraavaksi vuodeksi lukuelämyksiä lempisisustuslehden parissa. Etenkin olin mielissäni siitä, että nuorisonkin lahjatoiveet olivat hyvin järkeviä ja maltillisia :D


Aattoiltaa vietimme rennosti joululeffan ja suklaiden parissa. Yökirkkoon olimme myös kovasti menossa, mutta väsymys iski siinä määrin, ettei sitten kuitenkaan jaksettu. 

Hankimme muuten pitkällisen harkinnan jälkeen aidon kuusen, ( kun emme oikeastaan jouluviikon kiireissä enää muutakaan ehtineet ) vaikka hieman jännitimme kuinka isännän allergian käy. Onneksemme tänä vuonna ukko-kullalle ei ilmaantunut mitään oireita, joten hieman mysteeriksi jäi viimevuotinen tukkoisuus?


Joulupäivänä koristelimme tyttöjen kanssa talopipareita ja käytin niitä kakun somisteina, sillä lähdimme joulupäivän viettoon muorilaan, jonne tulikin iso joukko mieheni sukua juhlimaan.

Tein kahvipöytään Annin uunissa- blogista tutun suklaisen piparijuustokakun 
ja se olikin oikein herkullinen sekä näyttävä kaakku joulupöytään. Nuo talopiparit ovat jotenkin niin sööttejä! ( Kuvassa näkyvä taatelikakku äitini käsialaa ).



Tapaninpäivänä pääsimme myös valmiiseen pöytään syömään anopin ja appiukon jouluherkkuja, jonka jälkeen meille tuli lasten serkut yökyläilemään ja perjantaina meidän neidit menivät vuorostaan serkuille yöksi, joten saimme mieheni kanssa rauhallisen kahdenkeskeisen koti-illan.


Lauantaina kävin pikaisesti aleostoksilla ja tapasin erästä tuttavaani vuosien takaa brunssin äärellä.
Iltasella kävimme vielä lasten kanssa elokuvissa katsomassa uusinta Frozen-leffaa.

Eilisen sunnuntaipäivän vietimme puolestaan Helsingissä uudessa Tripla-kauppakeskuksessa mieheni siskon perheen kanssa, sillä serkukset saivat joululahjaksi hauskan elämyslahjan sisäsurffauspuistoon, jossa pääsivät tutustumaan surffauksen saloihin! Olikin muuten hurjan hauskan näköistä menoa ja kiva viikonloppu kaiken kaikkiaan takana :)


Tänään olisi tarkoitus viettää vihdoin rauhallista kotipäivää ja laittaa pyykkikone pyörimään sekä imuri laulamaan, sillä uudeksi vuodeksi saadaan meille vieraita. Tosin lupauduin jo äidilleni kuskiksi ja tapettikaupoille makutuomariksi ;)



Tässä siis pikakelaus joulustamme ja välipäivien puuhistamme, vaikka välillä tuntuukin, että toistan itseäni, kun kerron samat tarinat jo instassakin ;). Välillä käy jopa mielessä, että olisikohan helpompaa siirtyä kokonaan vain instagramin puolelle kirjoittelemaan, mutta jokin tänne blogiin vielä vetää mukanaan? 

Toivottavasti siellä ruudun toisella puolella on myös mukavat joulut takana :)

Ihania vuoden viimeisiä päiviä!

Iida Emilia