keskiviikko 19. helmikuuta 2020

Teinin huoneen muutoksia

Hei ihanat!

Kurkataanpa piiiitkästä aikaa lastenhuoneeseen, tai siis teini-ikäisen huoneeseen. Enpä meinaa itsekkään käsittää, että pienet koululaiseni ovat jo nuoria neitokaisia! Kuten jo viime kerralla mainitsinkin, niin nuorison "huoneet"/huone ovat olleet muutosten alla ja tämä kuopuksen huoneen puolisko alkaa olla jo senverran hyvällä mallilla, että innostuin hieman kuvailemaan siellä.

Viime kertaisesta lastenhuonepostauksesta onkin vierähtänyt aikaa. Pari vuotta sitten huoneessa  näytti tältä. Melko samalta järjestys näytti oikeastaan näihin päiviin saakka, tosin sillä erotuksella, että seinät olivat täyttyneet kilvan värikkäistä julisteista ja valokuvista. Hyllyn päällisillä komeili kaikenlaisia tärkeitä pikkutavaroita ja sängynpeitteenä toimivat turkoosit Marcus & Martinus pussilakanat. ( Kuvaa ei löydy tähän hätään todisteeksi, mutta seinät todellakin olivat "tapetoidut" julisteiden peittoon )! Voitte siis varmasti kuvitella sitä onnen määrää, kun kuulin kuopuksen vihdoin mainitsevan, että huoneen ilmettä voisi muuttaa ja selkeyttää ;D. 

Vaikka M&M-fanitus tuntuu jatkuvan edelleenkin, niin onneksi hieman "lievemmässä" mittakaavassa. Eikä siinä mitään sinänsä. Tykkään, että tytöt saavat sisustaa itse mieleiset huoneensa, mutta ah, mikä selkeys huoneeseen saatiinkaan, kun julisteseinät riisuttiin!



Loppujen lopuksi huoneessa ei edes mitään kovin radikaalia muutosta tapahtunut. Järjestys vain hieman muuttui ja ilme selkeentyi. Lisäksi poistimme valkoisilta seiniltä vanhat pilkkutarrat ja yksi seinä maalattiin samalla harmaalla sävyllä, jota löytyy kotimme muiltakin seiniltä. Vanhaa maalia olikin vielä jäljellä varastosta ja kaikki vanhat huonekalut saivat vielä toistaiseksi jäädä. Kuitenkin ilme päivittyi nyt selvästi yläasteelaisen makuun sopivammaksi. Ja miten upeasti nuo kuvatkin on nyt aseteltu tyttären toimesta. Äiti tässä huokailee ylpeänä :)


Pakko laittaa tänne kuvaa myös teinin vaatekaapista! Katsokaapa kuinka siisti se on :).
Olen aina tykännyt viikkailla lasten vaatteita siisteiksi pinoiksi ja edelleenkin yleensä vien puhtaat viikatut vaatteet heidän kaappeihinsa valmiiksi. Mutta ihmeen hyvin he itsekin osaavat järjestyksen säilyttää, sillä lasten kaapit täällä huushollissa ovat aina paljon siistimmät kuin meidän aikuisten.

Nyt kun kaappien siivousten myötä saatiin vielä turhat kiertoon, niin kyllä kelpaa kaapin ovia availla.
Olen myös todennut, että säilytyslaatikkoon pystyyn rinnakkain rullatut t-paidat pysyvät paljon paremmin järjestyksessä, kuin päällekkäin pinotut. Lisäksi tuosta näkee heti, mitä on etsimässä.



Tämän hetkisenä fanituksen kohteena laulavien kaksosten lisäksi toimii Leonardo DiCaprio, josta tyttäremme on tykännyt aina alakouluikäisestä saakka. Siitä lähtien kun hän näki Titanic-elokuvan ekaa kertaa, hän on ollut suuri Leodardo-fani :)

Myös tuo valotaulun lausahdus: "If you jump, I jump" tulee suoraan Titanicista, jota katselimmekin tässä eräänä viikonloppuna tyttöjen kesken. Aina vaan ihan paras tuo elokuva! Ja niin on Leonardokin.



Enää huoneesta puuttuu vain verhot ja iso peili, jolle löytyisi oiva paikka sängyn päädystä oven lähettyviltä.

Seuraavaksi alamme miettiä huoneen toisella puolella olevaa isosiskon aluetta uuteen uskoon, sillä parvisänkyyn kiipeäminen on alkanut kuulemma kyllästyttää. Saatatte ehkä muistaakin vielä tämän esikoisen huoneen muutoksen, jonka teimme kolmisen vuotta sitten vanhan vaatehuoneen tilalle.

Yhteen suurehkoon huoneeseen saatiin tosi kivasti omaa tilaa kahdelle nuorelle ja homma on toiminut mukavasti. Äkkiä kuitenkin lapsoset kasvavat ja huoneet muokkaantuvat kasvun mukana. Innostuin oikein yhtenä iltana lueskelemaan lastenhuonepostauksiani ja olihan siellä vuosien varrella ollut monenlaista viritystä :)


Mutta nyt keskitytään työntäyteiseen loppuviikkoon, ja sen jälkeen lomaillaan! Jee!
Itsekin sain lomaa koululaisten kanssa samaan saumaan. Niin ihanaa. Mitään erityisiä suunnitelmia ei vielä ole, sillä esikoinen joutuu viisauden hampaan poistoon, mutta toivotaan, että leikkaus sujuu hyvin ja hammas paranee nopeasti, ettei koko loma mene toipuessa.

Reipasta loppuviikkoa itse kullekin!

Iida Emilia

keskiviikko 12. helmikuuta 2020

Pienen eteisen säilytysideoita

Moikka!

Kevään odotus on tuonut järjestelyinnon mukanaan ja hyvä niin, sillä parina edellisenä vuotena tuota intoa ei ole näkynyt ja sen seurauksena kaapit ovat olleet kuin maanjäristyksen jäljiltä! Vaikka muutama vuosi sitten innostuin kovasti konmarituksesta ja vähensin jo tuolloin tavaraa huomattavasti, niin itsekseenhän ne kaapit eivät järjestyksessä pysy ja aina sitä roinaa jostakin kertyy lisää!?! 

Itselleni Marie Kondon menetelmät osuivat ja upposivat. Lapsetkin nauroivat, että KonMari-kirjat ovat olleet ainoat opukset, jotka äiti on lukenut alusta loppuun ;). Ihan kirjaimellisesti en hänen metodeitaan ole noudattanut, mutta monia asioita olen kuitenkin järjestyksen pidon suhteen oivaltanut.

Olen toki aina ollut kohtuu-järjestelmällinen ja kaikelle on löytynyt oma paikkansa. En myöskään kiinny tavaroihin, joten pystyn luopumaan helposti vanhoista ja käyttämättömäksi jääneistä asioista. Mutta kun perhe kasvaa ja vuodet vierii, niin samalla myös tavaramäärä lisääntyy. Sitä suorastaan sikiää lisää joka ikisenä jouluna, syntymäpäivänä ja lomareissujen jälkeen. Shoppailupäivistä puhumattakaan! Ja jossain kohtaa sitä vaan tajuaa, että tuo kaikki "turhake" enemmänkin ahdistaa kuin tuo hyvää mieltä.

Omalla kohdallani jonkinlainen onni on toki ollut se, että olemme asuneet aina niin pienessä kodissa, että materiaa on tullut karsittua säännöllisesti. Silti se ei tarkoita sitä, että kaapit olisivat pysyneet tiptop-kunnossa, ( varsinkin kun säilytystilaa on ollut niin vähän ) mutta suurin toiveeni ja tavoitteeni tällä hetkellä olisi se, että arki rullaisi hyvin ja kaikella olisi paikkansa. Haluaisin todella säilyttää balanssin ja selkeyden myös kaappien uumenissa, enkä hikipäässä vain säilöä, sulloa ja kätkeä. Epäjärjestys ja etsiminen vie nimittäin hirveästi energiaa!


Tässäpä siis kurkistus pieneen eteiseemme, joka ei varmasti ole käytännöllisyyden perikuva, mutta yllättävän toimiva kuitenkin. Mieluummin pidän vaate- ja kenkävalikoimat mahdollisimman pieninä, kuin täytän valmiiksi pienen eteisen suurilla ja kookkailla kaapeilla, jotka pursuaa vaatteita, joista suurinta osaa ei edes käytetä.

Eteisemme koostuu kolmesta eri naulakko-alueesta.
Heti ulko-ovella vastassa on tuulikaappiin sijoitettu "vierasnaulakko", johon jätämme kotiin tullessamme tämän hetkisessä arkikäytössä olevat takit ja kengät. Ylensä naulakossa roikkuu 4-8 takkia ja kengät valtaavat lattian, mutta yritän pitää pikkueteisen selkeänä (varsinkin silloin jos vieraita on tulossa). Ylähyllyn koreista löytyy lisäksi minun ja mieheni käsineitä, pipoja ja huiveja.


"Aulatilasta" tai eteiskäytävältä löytyykin sitten teinien naulakko oikein paraatipaikalta, jossa olkikasseihin ja koreihin on piiloteltu nuorison myssyt ja tumput. Penkin päälle voi laskea reput ym. tarvikkeet ja kotiavaimet roikkuvat usein naulakossa. Tämä kohta kodistamme onkin yksi omia suosikkejani.

Kaniherra viihtyy usein eteisessä pyöreän juuttimaton päällä, sillä tuosta kohtaa näkee melkein kodin joka huoneeseen. Siinä hän päivystää usein vastassa kotiin tullessa, ellei sitten ole vielä nukkumassa sängyn alla.


Kolmas naulakko ja varsinainen vaatekaappi löytyy sitten eteisen loppupäästä keittiön ja wc:n kulmilta ja täällä säilötään loppuja ulkovarusteita. Periaatteessa pidän sekä kesä- että talvitakkeja samassa paikassa, koska en jaksa rahdata vaatteita erikseen säilöön vuodenaikojen vaihdellessa. Osa kesäkengistä- tai takeista on kuitenkin kunkin omassa vaatekaapissa odottamassa vuoroaan.

Samanlaiset henkarit ja korit selkeyttävät kaapin sisältöä ja vanhasta lakanasta ommeltu verho hillitsee näkymää. Kaapin ovet ovat kotimme alkuperääistä tekoa suoraan 80-luvulta, mutta uuden maalikerroksen ja vetimien myötä niistäkin tuli ihan kelvolliset. 


Tämä kyseinen vaatenaulakko ( alakuvassa ) ja sen vieressä sijaitseva siivous/sekatavara/työkalu-kaappi olivatkin päässeet aivan järkyttävään kuntoon, jota saatoitte todistaa instagramstooryjen kuvissa jo aiemmin! En edes kehtaa blogiin niitä ennen-kuvia laittaa, sillä remonttimme aikana muistan vain hätäpäissäni sulloneeni sekalaista tavaraa, maalipurkkeja ym..ym..piiloon, enkä saanut millään aikaiseksi siivota niitä!

Nyt onneksi into ja motivaatio löytyivät ja fiilis on ihan mieletön! Miten voikin olla niiiin kevyt ja hyvä fiilis, kun pääsee romuista eroon ja saa kaapit organisoitua uudelleen! On kyllä tuhat kertaa parempi olo päästä tavaran otteesta, kuin se, että hankkisi kokoajan uutta tilalle.


Verhon taakse naulakkoon oli kerääntynyt hirveä keko kenkiä. Löytyi ihan kaikenlaista vaihtoehtoa monoista, futiskengistä ja luistimista lähtien! Lopulta kaappien siivouksen myötä sain makuuhuoneen kaappiin hyvin tilaa urheilukengille ja loput kengät mahtuivatkin tähän mainiosti, kunhan rikkinäiset poistettiin ja pienet kengät kierrätettiin. Löysinpä kaapin uumenista myös omat vanhat nahkanilkkurini, joista vetoketju oli aikoinaan hajonnut. Onneksi en ollut heittänyt kotimaisia laatukenkiä menemään, sillä kun kuskasin nilkkurit suutarille, niin hän teki niistä pikkusummalla ihan uudet!


Ja tästä siivouskaapista tuli niin nätti, että kaapin ovea voisi pitää auki päivät pääksytysten :D
Täältäkin kaapista lähti monta kassillista roinaa kierrätykseen ja nyt löytyy helposti työkalut, maalit, johdot, siivousvälineet, suksivoiteet, kestokassit, mutterit, tyhjät panttipullot jne...

Sisustuksellisesti ajatellen oli hauskaa hyödyntää väreihin sointuvia säilytysratkaisuja, kuten vanhoja paperikasseja tai käyttämättömäksi jääneitä puu- ja sinkkilaatikoita. Onpahan sitten mukavampaa kurkata siivouskomeroonkin tästä eteenpäin :)


Tämän pitkäkorvan kuvan myötä toivottelen iloista viikon jatkoa ja siivousinspiraatiota itse kullekin! Itselläni on vauhti päällä ja aion kevään aikana käydä ihan kaikki kaapit, lipastot ja kasat läpi. Lisäksi olemme myös uudistamassa teinien huoneita, joten niistä ehkä lisää seuraavalla kerralla.

Helmeilevää helmikuuta!

Iida Emilia

tiistai 4. helmikuuta 2020

Voileipäkakkua ja synttärihulinoita

Hellurei!

Viimeaikoina on tainnut tulla blogiin paljon keittiökuvia, mutta pysytellään nyt vielä tälläkin kertaa kyökin puolella, sillä siellä vietin muutenkin koko viikonlopun hellan äärellä. Meillä juhlittiin nimittäin rakkaan esikoisemme 17-vuotis synttäreitä sukulaisten voimin, hieman myöhässä tosin, sillä neitonen täytti vuosia jo tammikuun puolella. Mutta nyt on sitten juhlittu ensivuodenkin edestä! Täysi-ikäisyys nimittäin vaihtuu kaukana maailmalla ja sekös tuntuu äidistä aika haikealta, mutta toisaalta olen tulevaan vaihtovuoteen mielestäni hyvin sopeutunutkin. Ja vielä saadaan onneksi koko kevät yhdessä odottaa tietoja tulevasta host familystä. On tämä jännittävää aikaa!

Esikoisemme on aina ollut seikkailunhaluinen ja rohkea. Hän ei jännitä uusia tilanteita tai ihmisiä, vaan innostuu aina kaikesta uudesta. Isoshommien lisäksi hän esiintyy tänä vuonna myös koulun musikaalissa. Ja puhetta hänellä piisaa ( ellei sitten ole syventyneenä koulutehtävien, kirjojen tai tarinoidensa pariin...tai kännykän ; ). Mutta yksi asia, jota todella ihailen tyttäressämme, on se, että hän hymyilee lähestulkoon aina! Positiivinen elämänasenne pelastaa pimeimmänkin päivän.
Tammikuun aurinkomme todellakin! Joten luotan kyllä, että hän jos kuka tulee pärjäämään maailmalla :)



Viimeviikko oli todella kiireinen ja tuntuu, että synttäritkin valmistuivat vähän ohimennen vasemmalla kädellä, mutta onneksi sain koko perheen avukseni viimehetken siivoiluihin ja leivontaan. Kuviahan en taaskaan ehtinyt juuri ottaa, sillä mikä siinä onkaan, että aina valmistelut kestävät ihan sinne viimeminuuteille saakka? Yleensä saan juuri sen viimeisen kahvikupin ja lusikan esille, kun ensimmäinen vieras jo soittaa ovikelloa. Ihmettelen sitäkin, että kuinka ylipäätään kerkesin lasten ollessa pienempiä tehdä kaikenmaailman koristeita syntymäpäiville? Värit ja teemat toistuivat tuolloin kaikessa mahdollisessa kattauksesta lähtien. Aikansa kutakin!


Tällä kertaa päätavoitteeni oli vihdoin tehdä pitkään haaveilemani voileipäkakku! Ja voitteko kuvitella? Onnistuin ihan ekalla yrittämällä. Löysin nimittäin todella hyvän ja selkeän ohjeen Liian hyvää-blogistaTein kakusta vain isomman version ja se vei kyllä kielen mennessään. Täytteenä kinkku/paprikaa ja suolakurkku/punasipulia. Kivan suolaista ja ruokaisaa tarjottavaa, vaikka kieltämättä aika suuritöinen ja monivaiheinen olikin. Koristeluun käytin kinkkurullia, herneenversoa, kurkkua ja viinirypäleitä.

Muita herkullisia suolaisia tarjottavia olivat myös pestofetahyrrät, joista löytyy erilaisia versioita googlettelemalla. Meidän helpossa versiossamme kaulittuun suureen voitaikinalevyyn lisättiin vain pesto ja feta päälle. Käärittiin taikinalevy rullalle ja leikattiin rullasta pieniä kiekkoja, siveltiin kanamunalla ja paisteltiin uunissa 15-20 minuuttia. 


Makeaan jälkkäripöytään tein sankarin toiveesta brita-kakkua, jonka täytteisiin lisäsin kerman ohella viinirypäleitä, hunajamelonia, kiiviä ja pensasmustikoita. Tein kakusta sen verran kookkaan, ettei tarvinnut toista kakkua lisäksi, vaikka illan pikkutunneilla meinasinkin lähteä juustokakun aineita vielä kaupasta hakemaan ;). Onneksi äitini leipaisi pöytään vielä laskiaispullia, niin makeitakin vaihtoehtoja löytyi keksien ja hedelmäpalojen lisäksi. ( Kuvia kakusta en laittanut, koska britasta ei oikein saa kovin näyttävän näköistä, mutta maku onneksi ratkaisee ).

Minunhan tekisi mieli aina kauheasti tehdä erilaisia sortteja tarjottavaksi, mutta mieheni on koittanut takoa päähäni järkeä, että vähempikin riittää! Ja onhan ne aina todellakin riittäneet, sillä jääkaappiinkaan ei paljoa säilytykseen mahdu. Vieraita meillä käy yleensä 20-25 henkeä.


Eli jälleen ovat yhdet mukavat synttärikekkerit takanapäin ja taas on opittu jotakin uutta! Koskaan ei ole liian vanha testailemaan uusia resptejä ;D

Oikein ihanaa ja aurinkoista viikon jatkoa jokaiselle! Minäkin lähden tästä nyt työmaalle!

Terkuin:

Iida Emilia

keskiviikko 29. tammikuuta 2020

Yö Katajanokan vanhassa vankilassa

Kaupallinen yhteistyö/ Hotel Katajanokka
..........

Heippa ihanat!

Mukavan viikonlopun jälkeen kelpaa hymyillä, sillä blogisiskosten tapaaminen onnistui yli odotusten, vaikka alkustartti reissuun olikin hieman takkuinen. Minähän olin lupautunut ajelemaan Helsinkiin omalla autollani, koska tarvitsimme reissussa kahta autoa, mutta jännitin isoon kaupunkiin ajoa niin paljon, että unohdin lähtiessä napata matkalaukun mukaani!!! Kyllä! Aivan uskomatonta, mutta näköjään sekin on kiireessä mahdollista. Huomasin unohdukseni vasta määränpäässä reilun tunnin ajomatkan jälkeen ja saatiin kyllä kunnon naurut, sillä usein olen unohtanut jotakin, mutten sentään kokonaista matkalaukkua ;). Onnekseni kyseessä oli vain yhden yön reissu, joten siitä nyt selviäisi, mutta pahimmalta tuntui se, että bloggarin tärkein työkalu eli kamera oli myöskin siellä laukussa. Argh! Onni, että edes lompakko, kännykkä ja laturi olivat käsiveskassa mukana, joten seuraavat kuvat ovat ihan vain vanhalla kännykällä räpsittyjä. 

Eikä se epäonneni itseasiassa siihen matkalaukkuun loppunut, sillä ajomatkani aikana jouduin myös peltipoliisin ikuistamaksi, mutta eipä siitäkään voi muita kuin itseään syyttää. Pääsin kuitenkin perille ihan kerrasta ja loppureissu sujuikin lähes kommelluksitta. Pääasia, että pääsin nauttimaan ihanien ystävieni seurasta Villahovin Anskun upeassa kodissa, sekä kauniista pikkuputiikeista ja loistokkaasta yöstä Hotel Katajanokalla. ( Tulipahan samalla lusittua tuo liikennerikkomuskin ;).



Joku saattaakin vielä muistaa, että vierailin kyseisellä hotellilla myös vuosi sitten perheeni kanssa. 
Tuosta reissusta ja hotellin mielenkiintoisesta historiasta voit lukea lisää täältä.

Rakastuin tähän historialliseen miljööseen jo ensimmäisellä käynnillä. Nyt vieläkin enemmän! 
Täällä hotellissa ovat kaikki palaset kohdallaan, enkä yhtään ihmettele, että se on palkittu useampaan otteeseen.

Kiven sisään astellessa voi heti aistia lämpimän tunnelman sekä kotoisan vieraanvaraisuuden. 


Sisustajan näkökulmasta hotelli on todellinen elämys! Eikä ainoastaan sen takia, että se sijaitsee vain kivenheiton päässä keskustan putiikeista, vaan myös siksi, että upea vanha rakennus on kunnostettu varsin taitavasti moderniksi lifestyle-hotelliksi samalla vanhaa kunnioittaen. Rakennuksen karu historia on myös otettu hienosti huomioon erilaisissa yksityiskohdissa. 


Hotellin komeassa ravintola Linnankellarissa nautiskelimme herkullisen illallisen pitkän kaavan mukaan ja silmänruuan lisäksi kulinaristin mieli suorastaan hyräili suloisten makuelämysten äärellä. Palvelukin pelasi moitteettomasti.

Illallisen jälkeen kutsui lämmin suihku ja pyjamisillaan kokoonnuimme vielä hotellihuoneeseen rupattelemaan. ( Tai no minullahan ei ollut sitä pyjamaakaan, mutta onneksi sain Villahovin rouvalta lainaksi vähän vaatetta ja löytyipä hovista yksi käyttämätön varahammasharjakin ).

Tapahtumarikkaan päivän jälkeen ei unta tarvinnut kauaa odotella, ja unissani palasin vielä päivän mukaviin hetkiin. Ystäväni kauniiseen kotiin, jossa söimme maittavan lounaan sekä joimme päiväkahvit herkullisen kaakun kera. Lisäksi ajelimme ihaniin puoteihin mm. Tuomarinkylän kartanolla sijaitsevaan Coyntry white-putiikkiin sekä Koiramäen Pajutallille.


Yöni nukuin hieman levottomasti, vaikka sänky olikin ihanan tukeva ja peitto muhkea. Mutta uuteen aurinkoiseen aamuun kelpasi heräillä, kun tiesi pääsevänsä makoisan aamiaispöydän äärelle, jonka esillepanoon oli panostettu sataprosenttisella luovuudella. Aamupalan runsaat valikoimat veivätkin kielen mennessään ja erityisesti maailman paras kaurapuuro sai meiltä kaikilta kunniamaininnan. Niin taivaallisen pehmoista puuroa en ole syönyt ikinä missään :)


Hotellilta ulos kirjauduttuamme päivämme jatkui vielä shoppailun merkeissä mm. Ruskeasuon suloisella Pihapuodilla sekä Kauppakeskus Ainoassa Cafelatte Lifestylessä ja Sostrene Grenessä, joka on viehättävä uutuus Tanskan maalta. Muutamia ihanuuksia mainitakseni. Lisäksi kävimme vielä porukalla syömässä, ennenkuin minun piti kiirehtiä takaisin kotiin, sillä lähdimme vielä mieheni kanssa illalla 40-vuotisjuhliin. Tohinaa siis riitti viikonloppuun!

Tyhjin käsin ei tarvinnut kotiin tulla ( onneksi kaappeja oli jo siivoiltu ennen reissua ;). Ja tietenkin ihania muistoja rikkaampana kaikin puolin!

Kiitos rakkaille ystäville monista ilonaiheista ja Hotel Katajanokalle mieleenpainuvasta majoituksesta :)

Halauksin

Iida Emilia