lauantai 27. kesäkuuta 2020

Kesäinen tuulahdus olohuoneessa

Helteiset terveiset täältä loman kynnykseltä :)

Jopas on ilmoja pidellyt! Ei voi kyllä moittia, vaikka itselleni nuo 30 asteen rajat alkavat olla jo himppusen liikaa. Mutta lämpimät kesäillat uinteineen ovat kyllä aivan parasta, eikä pihan terassilta malttaisi valoisina iltoina lähteä nukkumaan ollenkaan. Myös hiljaiset aamut, kun muut vielä nukkuvat ja kiertelen pihassa kukkia tuoksuttelemassa. Voi kunpa kaikki nämä kesän tuoksut saisi säilöttyä purkkiin talven varalle.

Kuinkas teillä muilla kesä on lähtenyt käyntiin? Luistiko juhannus mukavissa merkeissä? Meidän juhannuksen viettomme sujui perinteikkäästi mökillä mieheni lähisuvun kesken ja oli kyllä niin huikeaa, kun kerrankin pihalla tarkeni oleskella aamusta iltamyöhään. Oli ihanaa nähdä kälyni perhettä ja lasten serkkuja pitkästä aikaa. Viettää aikaa yhdessä pelaillen, nauraen, syöden, kippistellen, saunoen, uiden ja rupatellen. Ikimuistoinen juhannus jälleen kerran ja kiitollinen olo siitä, että olen tuon juhannusheilani myötä 25 vuotta sitten saanut ihanan toisenkin suuren perheen :)



Huomaattekos muuten, että olohuoneessamme on tapahtunut muutoksia? 
Kesäkuun alkupuoliskolla sadepäivänä käynnistyi huonekaluralli, jota olin mielessäni jo pitkään hahmotellut, mutta jokin siinä oli tökkinyt. Ehkä kuvittelin, että painava talonpoikaiskaappi olisi liian hankala siirtää tai televisiolle ei vain kertakaikkiaan olisi huushollissamme muuta sopivaa paikkaa. Onneksi lähdin ideaani kuitenkin toteuttamaan, vaikka isäntä ei alkuun ajatuksesta innostunutkaan 
( jännä, miten hänen pitääkin kaikessa olla aina vastaan ;). Tytär kuitenkin kannusti reippaasti, että äidin muutoksethan onnistuvat aina, joten tuumasta toimeen...



Maalasin samassa rytäkässä kolme valkoista seinää, eli nyt kaikki olohuoneen seinät ovat harmaita ( kun aiemmin vain yksi tehosteseinä oli harmaa ) ja mielestäni ovat nyt pehmeämmän lämpöisiä kuin aivan vitivalkoisina. Lisäksi maalasin myös keittiön ikkunaseinän vaaleanharmaaksi, joten sekin seinä siistiytyi kummasti vaikkei muutoksena ollutkaan suurensuuri.

Tummanharmaa vanha lipasto siirtyi toimittamaan televisiotason virkaa tuonne seinustalle, missä aiemmin oli Juvin sivupöytä peileineen. Yritin naamioida televisiota taulukollaasin sekaan ;D.
Parasta tässä on nyt se, että töllötin on suoraan sohvaa vastapäätä ja katseluetäisyys juuri sopiva. Isännän mielestä television tulisi tosin olla huomattavasti isompi ;). Juvin sivutaso sopii myös mukavasti entiselle tv-seinustalle.



Vanha kaappi siirtyi sohvan entiselle paikalle ja pääsee paremmin edukseen "ruokailutilan" jatkeena. Nyt myös astioilleni ja sisustustavaroille tuli kivasti lisätilaa antiikkikaapin hyllyköille :)

Olohuoneemme on itseasiassa aika tilava ja ehkä siksikin vaikea sisustaa. Nojatuoli onkin nyt uudessa järjestyksessä melko kaukana sohvasta, mutta sen saa mukavasti siirrettyä leffailtoina lähemmäs televisiota. 

Uusi juuttimatto löytyi Tokmannilta hyvästä tarjouksesta ja se sitoo tuon sohvaryhmän kivasti yhteen.
Eli kaikki palaset loksahtivat tässä järjestyksessä oikein oivasti paikoilleen ja koko perhe tykkää! 
( myös vastarannan kiiski ; ). Ja sain muuten siirrettyä kaappivanhuksen ihan itse ukkokullan töissä ollessa, sillä pyyhkeet jalkojen alla toimii kuin rasvattu. 


Nyt kelpaa sisälläkin istuskella sadepäivinä tai viimeistään syksyn tullen. Tuntuu kyllä hullulta, miten en ollut tätä järjestystä jo aikaisemmin testannut, vaikka mielestäni kaikki muut mahdollisuudet olikin kokeiltu :)

Seuraavaksi meinaan nauttia juuri alkaneesta lomastani. Eikä haittaa, vaikka ilmat vähän viilenisikin. Oikein rattoisia kesäkuun viimeisiä sinne teillekin!

Aurinkoisin viikonlopputerkuin:

Iida Emilia

maanantai 15. kesäkuuta 2020

Kesäkuulumisia pihamaalta

Aurinkoista juhannusviikkoa!

Pahoittelut jälleen pitkäksi venähtäneestä blogitauosta. Kyllä se vain meinaa tuo Instagramin helppous ja nopeus mennä blogin edelle, mutta tykkään edelleen tännekin höpötellä, mikäli jokunen lukija tänne vielä eksyy lueskelemaan?

Kylmän kevään jälkeen kesä iski kertarytinällä. Kesäkuuhun kiteytyy niin paljon kauneutta, ettei hymyä voi pidätellä. Auringon lämpö, kesän kauneus ja tuoksut, lintujen laulu, niittykukista notkuvat tienpientareet, lämpenevät uimavedet ja valoisat yöt. Kesän parhautta ylimmillään!

Mikä parasta, myös kevään poikkeusolot alkavat helpottaa ja elämä jotakuinkin normalisoituu. Enää päällimmäisenä mielessä ei ole korona, vaikka toki järjen ääni sen suhteen onkin sallittua. Koululaiset lomailevat ja itsekin "lomailen" edelleen osan viikosta. Ehkä isoimpana tämän kesän muutoksista tulee olemaan se, että esikoisemme vaihtoon lähtö siirtyy vuodella ja näinä aikoina todellakin hyvä niin.

Tähän kesään ei ole oikeastaan mitään suunnitelmia ja se tuntuu nyt todella hyvältä. Pieniä päiväretkiä, mökkeilyä, ehkä hieman kotimaan matkailua ja sen lisäksi rutkasti omasta pihasta nauttimista :)




Tällä hetkellä alan olla todella tyytyväinen pienen takapihamme ilmeeseen. Kuinka mukavaa, että rivitalon pihaankin saa unelmia toteutettua ainakin pienessä mittakaavassa ja puuhastelua riittää kivasti, muttei kuitenkaan liiaksi asti. Välillä ehtii myös istahtaa ja nautiskella:)


Pihastamme löytyy nyt oikeastaan kaikkea sellaista, mistä olen haaveillutkin: löhöpaikkaa, ruokailuryhmää, kesäkeittiötä, kasvihuonetta, ruukkutarhaa ja lavaviljelyä. Ainoastaan palju enää puuttuu ;D

Erityisen ylpeä olen mieheni rakentamasta portista, johon tehtiin myös puinen kaariosuus, jonka villiviini saa vapaasti vallata. Ensi kesään asti voin pähkäillä kestopuisen portin väritystä, sillä tänä kesänä sitä ei kannata vielä maalata. Toisaalta se on varmasti kaunis puun harmaantuessakin, kuten tuo portin vieressä nököttävä naapurimme vanha penkki, jonka pelastin kaatopaikkareissulta.


Toinen ilonaiheeni ovat nuo pihamme vanhat kivetykset! Teimme niille suuren puhdistusoperaation ja ovat aivan kuin uudet jälleen. ( Otin kyllä ennen-kuviakin entisistä pihalaatoistamme, mutta kuvat olivat mystisesti kadonneet )?! Voitte varmasti silti kuvitella vuosien saatossa tummentuneet ja sammaloituneet laatat, joiden välistä tunki niin paljon sammalta ja heinää, ettei laatoituksia edes enää erottanut nurmen seasta!! 

Koska meillä ei ollut painepesuria, eikä pelkkä harjaus tai sammaleiden raaputtaminen auttanut asiaa, niin päätin kokeilla, miltä laatan alapuoli näyttää. Käänsin yhden laatan lapion avulla ympäri, putsasin reunat sammaleesta ja tadaa...toinen puoli olikin todella siisti! Niinpä aloin käännellä laattoja toinen toisensa perään ja isäntäkin innostui avukseni, sillä voimaa tuohon työhön tarvittiin. Tarkastin, että suojakangas oli kunnossa laattojen alla ja näin helposti meidän laatat lopulta uudistuivat! Vähän vielä välikköihin kivituhkaa ja valmista tuli :). 


Terassien puuritilät öljysin mustiksi ja pidän tuosta mustan ja harmaan kontrastista kovasti, mutta mikäli jonain kesänä saamme tehtyä haaveilemani laajemman terassin pihaamme, niin mustaksi sitä en enää öljyäisi, sillä siinä näkyy ihan kaikki: siitepölyt ja jopa hiekkaiset kengän jäljet, jonka kuvastakin voi todistaa vastapestyllä terassilla ;). Kuvan yläosassa näkyvät terassin kattoparrut ovat muuten naapurin puolella ja minua häiritsee niin paljon niiden likaisuus, että taidan jonain yönä mennä pesemään ne salaa ;D

Haaveilin tuonne terassille sohvaryhmästä, mutta valmiit vaihtoehdot eivät miellyttäneet silmääni tai olivat liian kalliita, joten päätin yhdistää kaksi vanhaa ruokapöydän penkkiä ja niistä kehkeytyikin tyynyjen ja istuinpehmusteiden avulla oiva daybed, jossa kelpaa löhöillä.


Kesäkeittiöön saimme mökiltä turhaksi jääneen saarekkeen ja siitä syntyikin hieno lisätaso. Tuo Ikean vanha taso oli jo melkoisen kärsineen näköinen, mutta uudella maalikerroksella siitäkin tuli ihan uuden veroinen. Nyt grillimaisterilla on paremmin laskutilaa kokkaillessa ja tarvittaessa taso siirtyy myös ruokapöydän viereen tarjoilupöydäksi.

Tälle alueelle haluaisin ehdottomasti puuterassia, sillä sepeli on epämukavaa paljaiden varpaiden alla, eikä toimi kaniperheessä, sillä herra jänis kaivelee ja viskoo tuota hiekkaa minkä vemmelsääriltään kerkiää. Syksylläkin grillin takaa löytyi valtava kaivuumaa, jonka nyt taas keväällä peittelin ja siistein. Täytynee ehkä hankkia jotakin kivilaattaa tuonne grillin ja tason alle, vaikka säälihän se toisaalta olisi, ettei toinen saisi luontoaan toteuttaa.


Eikä tuo jänis suinkaan saanut lämpöhalvausta tihutöitä tehdessään vaan heittäytyi onnellisena selälleen hiekalle piehtaroimaan mamman puuhaillessa puutarhassa :D


Tällaisia kesäkuulumisia ja pihapuuhasteluita Pilvenhattaralta tällä erää. Lupaan palata takaisin pikimmiten, mutta mikäli en ehdi juhannuksia toivottamaan niin oikein upeaa keskikesän juhlaa teille kaikille ihanille blogini lukijoille! Ilmojakin on lupailtu, oikein helteisiä sellaisia :)

Lämpöistä kesäkuun jatkoa!

Iida Emilia

sunnuntai 17. toukokuuta 2020

Viherpeukalon kevätkylvöjä

Hellurei ja hupsista, kuinka onkin aikaa vierähtänyt edellisestä postauksesta!

Toukokuu toi mukanaan hieman normaalimman arjen, kun meidän peruskoululainen palasi kouluun ja minäkin osittain töihin. Lukiolainen jatkaa etäilyä ja jännätään, kuinka tulevan vaihtovuoden mahtaa käydä. Näillä näkymin lähtö olisi syyskuussa, mutta veikkaanpa että siirtyy kokonaan. Kuulostellaan vielä tovin.

Eikä tämän epätavallisen vuoden epänormaali kevätkään enää paljoa hetkauta! Joskin kevät taitaa aina hieman keikahdella, mutta enpä muista hetkeen tällaista säänvaihteluiden karnevaalia nähneeni! Taivaalta voi sataa saman päivän aikana ihan mitä vain ja talvitakin on saanut kaivaa kaapin uumenista takaisin jo ajat sitten tarjetakseen. 

Kesäkukkien kanssa on joutunut nyt malttamattomana odottelemaan lämpimämpiä päiviä ja pelargonioita pitänyt siirrellä sisään ja ulos. Onneksi en kovin paljoa ole kukkia vielä ehtinyt ostaa, mutta ikkunalaudalla on ruuhkaa silti :)



Sain koulittua juuri viikonloppuna pienet eucalyptusvauvani omiin ruukkuihinsa ja mikäli kaikki lähtevät hyvään kasvuun, niin meillä on pian 15 kpl eucalyptuspuun taimia. Ainakin kranssimateriaalia riittäisi sitten omasta takaa! :D

Yrttikylvöni sensijaan eivät menestyneet ( taisin kastella turhan harvakseltaan ;) mutta huomaan, että peukaloni alkaa ehkä hieman jo vihertää. Ainakin yritys ja into on kova!


Pihalla hommat hieman seisovat säiden oikutellessa, eikä sisätiloissa innosta tällä hetkellä oikein mikään. Ehkä siksi valokuvausinspiskin on kateissa, kun puutarhassa ei ole vielä kuvattavaa, eikä toisaalta sisälläkään. Ideoita ehtii kyllä kertyä senkin edestä, muttei niitä ehdi valitettavasti sitä mukaa toteuttaa. Varsinkaan, kun tarvisin avukseni innokasta timpuria...eikä sellaista kyllä kotoa löydy ;)

Yksi pitkäaikainen haaveeni ikkunoihin on ollut ikkunaristikot ja niitähän toki olisikin uusina saatavilla. Mikään ei mielestäni silti voita vanhojen ikkunoiden patinaa, jota löytyy näissä kuvissakin olevista elämäänähneistä pokista. Ai että, kun löytäisikin juuri sopivan kokoiset vanhat ristikot niin mallaisin ne näiden meidän ikkunalasien väleihin.


Ikkunoista puheenollen...enpä ole vielä edes pessytkään niitä. Se on kertakaikkiaan kotitöistä inhottavinta. Ehkä se saa vielä tovin odottaa...kunhan nyt senverran pilkistää valoa, että viherkasvini jaksavat vielä kasvaa ennen ulkoilmaan siirtoa.

Kesäkelejä odotellen!

Iida Emilia

tiistai 28. huhtikuuta 2020

Vappuiloittelua uusin tekstiilein

Kaupallinen yhteistyö Vilpola 
...........

Heipparallaa! Se on ihan pian jo toukokuu ja kevään karnevaalijuhlat käsillä. Vallitsevien olosuhteiden pakosta perinteiset vappuriehat ja piknikit ovat pannassa, mutta kotioloissakin voi iloitella hyvän ruuan, kuplivan juoman ja iloisen festivaalitunnelman parissa.

Koristeiden suhteen olen melko minimalistinen enkä kauheasti revittele värien tai kuosien suhteen. Toki meillä on ollut aikanaan värikkäämpiä kausia ja lasten ollessa pieniä koti on täyttynyt ilmapalloista ja serpentiineistä, mutta nyt jo useamman vuoden ajan neutraalit sävyt ovat istuneet meidän kotiimme parhaiten. Serpentiininä toimii muuten hyvin myös lahjapaperinarut ( jotka voi vapun jälkeen kerätä talteen myöhempää käyttöä varten ) ja ilmapallotkin voi uusiokäyttää monta kertaa uudelleen, kun sitoo ne narulla solmuun.

Vapun ruokalistaa suunnitellessani innostuin testaamaan myös juhlapäivän kattausta, jonka inspiraation lähteenä toimi tämä mielettömän upea uusi Aamuhetki-pöytäliina. Vaikka yleensä arastelen suuria kuvioita, niin tässä kankaassa kolahti kaikki! Ajattomassa ja graafisessa kuosissa yhdistyvät sävyjen harmonia sekä akvarellisiveltimen hentoinen taika. Pöytäliina luo mielestäni arvokkuutta juhlaan kuin juhlaan, ja sopii kivasti niin moderniin- kuin romanttisempaankin tyyliin.



Olen iloinen, että rohkenin valita kotiimme jotakin aivan erilaista, tukien samalla suomalaista työtä.
Vilpola-malliston kuosit ovat nimittäin suomalaista designea ja valmistuotteet ommellaan Suomessa. Tuotteilla on myös Avainlippu-merkki. 

Kyseisestä Aamuhetki-kuosista löytyy myös verhoja sekä pussilakanasettejä. Pähkäilinkin juuri, että tuo 240 cm pitkä pöytäliina toimisi hyvin olohuoneen verhona ja katseenvangitsijana. Ja mikäli väriä kaipaisi lisää, niin Aamuhetki-kuosia saa myös vaaleanpunaisena. Tekstiileillä saa kyllä nopeasti ja helposti vaihtelua kodin ilmeeseen.


Vilpolan uudistuneesta verkkokaupasta löytyy myös muita huikeita kevään 2020-malliston kuvioaiheita ja huom, toimitukset ovat ilmaisia vielä huhtikuun loppuun asti!



Mitäs vappuna siten syötäisiin? Luulenpa että aika perinteisellä linjalla mennään, elikkä tehdään itse perunasalaattia, lohkoperunoita ja lihapullia kera nakkien. Ilmojen salliessa voisi kyllä grillikaudenkin avata, sillä sain männäviikolla pihan sekä terassit putsattua ja öljyttyä kesäkuntoon. Sääthän eivät taida ennusteiden mukaan tänä vuonna vappukansaa helliä, joka on toisaalta hyvä juttu, etteivät juhlijat kokoonnu massoittain toreille.

Oma vapun viettomme ei sinänsä poikkeusoloissakaan paljoa muutu, sillä olemme aina viettäneet vappua kotosalla siitä lähtien, kun lapsia saimme. Välillä toki on vieraita ollut täällä seuranamme, mutta tänä vuonna juhlitaan ihan vain oman väen kesken.



Koronamielitekojakin löytyy, sillä viimeisen parin viikon aikana olen haaveillut viikonloppuisin suu napsuen skumpasta, mutten ole jaksanut Alkoon erikseen ajella. Viimeksi olenkin tainnut käydä Alkossa uuden vuoden aikaan, joten eiköhän nyt vapuksi olisi jo sallittua nautiskella lasillinen kuohuvaa. Ehkä jopa kaksi ;). Mutta eniten olen ikävöinyt irtokarkkeja!

Mutta hei, oikein kivaa viikon jatkoa ja vappua teille ihanille, jos en ehdi linjoille enää loppuviikosta!
Jään tänne nautiskelemaan uuden pöytäliinan tuomasta juhlatunnelmasta :)

Mukavaa Wappuviikkoa!

Iida Emilia