lauantai 27. elokuuta 2016

VIHDOIN haaveet todeksi!

Nyt se on sitten päätetty! Meidän kodissamme alkaa vihdoinkin remppa :)
Olen niin tohkeissani, etten tiedä miten päin olisin. Kaikki vuosien patoutuneet remonttiunelmat kohisevat päässäni sellaisella myllerryksellä, että hyvä kun yöllä tulee uni silmään ( ja isäntä saa siinä sivussa pian hermoromahduksen ;). 

Ensin oli tarkoitus laittaa kuntoon vain lattiat ja uusia kylppärin kalusteet, mutta nyt kun kerrankin hommiin ryhdytään, niin miksipä ei samalla laitettaisi "kaikkea" uuteen uskoon! Toki remonttiin laadittu budjetti hillitsee ja säätelee hieman haaveitani, joten ei tässä nyt kuitenkaan aivan koko taloa olla räjäyttämässä. Tuntuu joka tapauksessa mahtavalta saada kerrankin jotain isompaa ja konkreettisempaa aikaan, kun tähän asti sisustuksellisia unelmia on lähinnä toteutettu vain pienimuotoisesti pienellä rahalla sieltä täältä rääpien. Eikä noissa pienen budjetin rempoissa mitään pahaa ole...minähän rakastan niitä! Mutta nyt vaan alkoi tuntua siltä ( pian 14:sta täällä asutun vuoden jälkeen, ja asuntomme ollessa kuitenkin jo yli 30:n vuoden ikäinen ), että TARTTIS TEHDÄ JOTAIN!


Jotkut ystäväni ovat heittäneet ilmoille kysymyksen, miksemme samalla vaivalla muuttaisi kokonaan uuteen ja isompaan kotiin? Hyvä kysymys sekin, ja sitäkin vaihtoehtoa olemme toki miettineet. Päädyimme kuitenkin nyt tähän ratkaisuun ja se tuntuu hyvältä! Kuka sitä nyt kotoaan haluaisi mihinkään muuttaa :D


Edelleen unelmissani näkisin itseni asumassa jossakin idyllisessä, vanhassa, omenapuiden ympäröimässä hirsihuvilassa, mutta järjellä ajateltuna tiedän että se olisi meille sula mahdottomuus. Miettikäähän nyt tuota ukko-kultaani siellä remonttihaalareissaan, kun tämänkin kodin remppaan sain häntä ylipuhua useamman vuoden! Ja kuinkahan minä kuvittelisin selviäväni ison puutarhan hoidosta, jos pienen rivitalon pihakin on ihan hunningolla! Kyllä meidän on hyvä tässä! 

Näen myös kivaa haastetta itselleni siinä, kuinka saada tavallinen kasari-rivari muistuttamaan unelmieni vanhaa taloa. Käteni oikein syyhyävät päästä projektissa vauhtiin! Ja vaikka yleisesti ottaen olenkin sitä mieltä, että talon ikää tulisi remontissa kunnioittaa, niin tässä kohteessa en henk.koht. näe tarpeelliseksi säilyttää 80-luvun pinttyneitä pintoja. Ne saavat nyt luvan lähteä!



Mieheni kanssa olemme kyllä melkoinen pari. Kun minä ehdotan jotain, hän tyrmää sen oitis, vaikka tietääkin, että toteutan sen silti, ja yleensä lopputulos miellyttää häntäkin. Haluan toki kuunnella armaanikin mielipiteitä, ja niinpä ajattelin antaa keittiöllemme vielä mahdollisuuden. Joitakin muutoksia tännekin on silti tulossa, ja uneksin toki käytännöllisistä vetolaatikoista noiden syvien tavara-ahmattikaapistojen sijaan, mutta ulkoisesti keittiö miellyttää vielä silmääni. 

Isäni, joka tulee meille remonttireiskaksi, innostuu onneksi useista ajatuksistani ja toteaa ne usein helpoksi toteuttaa. ( Tosin hormitonta pönttöuunia hän pyysi vielä harkitsemaan tilanpuutteen vuoksi ;). Isäni pääsee meille remppa-apuun mahdollisesti lokakuussa, joten minulla on hyvin aikaa tässä vielä suunnitella, vertailla hintoja ja kysellä tarjouksia. Meillä taidetaan elää joulukin rempan keskellä!



Juuh, elikkä sellaisia remonttijuttuja täällä sitten pian tulollaan. 

Unelmien täyteistä viikonloppua teillekin!

Iida Emilia

maanantai 22. elokuuta 2016

Metsien kultaa

Miettikää miten ihania aarteita metsän syvyyksiin kätkeytyykään!

Olimme viikonloppuna pitkästä aikaa mökillä ja aivan siitä mökin nurkalta löytyy runsain mitoin makoisia mustikoita sekä puolukoita. Lisäksi appiukkoni tiesi kertoa parhaimmat kanttarelliapajat, ja pitihän sitä kahmia noita metsien kultakimpaleita kotiinviemisiksi, vaikka muu perhe ei näiden herkkujen päälle ymmärräkkään. 

Keittelin itselleni reilun kattilallisen kanttarellisoppaa, ja ai että kuinka se maistuikaan taivaalliselta. Tänään vapaapäivänä pyöräilin aamutuimaan asioille kaupungille, niin eiköhän jo alkumatkasta alkanut sadella reippaasti ja lopulta Esteri antoi tulla oikein tuutin täydeltä! Siinäpä tuli kunnon aamulenkki ja suihkukin vielä kaupan päälle! Mutta kodin turvallisessa lämmössä kelpasi laittaa soppa tulille ja vaihtaa kuivat vaatteet päälle.



Keiton ohjeen nappasin K-ruoka lehdestä ja siihen tuli seuraavia aineksia:

1 l kanttarelleja
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
2 rkl voita
2 rkl vehnäjauhoja
6 dl vettä
2 dl kuohukermaa
1 Kasvisannosfondi ( Knorr Fond du Chef )
Kuullota hienonnetut sipulit ja valkosipulit pannulla rasvassa. Lisää puhdistetut sienet ja hauduta kunnes niistä irtoava neste on lähes haihtunut. Lisää pannulle jauhot. 
Lisää myös vesi, kerma ja fondi. Kiehauta.
Soseuta keitto sauvasekoittimella ja mausta vielä ripauksella pippuria. 



Tänään on muuten lähes juhlapäivä. Nimittäin vihdoin nuo Olympialaiset loppuivat!!!
Olen kuullut urheiluselostukset jo melkein unissanikin, sillä niin ahkeraan on täällä isäntä lajeja seuraillut. Ja siis ihan KAIKKIA lajeja! :D Toki nostan hattua kaikille upeille urheilijoille ja hienoille suorituksille, mutta rajansa tuolla penkkiurheilullakin olla pitää ;)

Iloista viikkoa jokaiselle!

Iida Emilia

perjantai 19. elokuuta 2016

Perjantaifiilis

Arjen palautuessa aloilleen, viikonloput saavat taas uuden merkityksen. 
Näinä parina vapaapäivänä ladataan akkuja ja rentoudutaan. Ollaan perheen kanssa yhdessä, eikä kiirehditä mihinkään.  

Perjantai illan hämärissä sytyttelen kynttilöitä ja nautin kodin lämmöstä. Ulkona tuiskuttaa ja sadepisarat koputtelevat ikkunaan. Oikeastaan aika ihanaa tämä alkava syksy! 




Lomilla tuli herkuteltua ihan liian kanssa, mutta onneksi arjen myötä tilanne hieman tasaantuu.
Viikonloppuun kuuluu kuitenkin aina kunnon karkkipäivä ;)

Tuo Clas Ohlsonin metallinen pikkujakkara toimiikin näppäränä apupöytänä olkkarissa.




Makoisaa viikonloppua teillekin!

Iida Emilia

sunnuntai 14. elokuuta 2016

Pihan perukoilla

Jopas onkin ollut laiska sunnuntai, mutta näitä päiviä kyllä tarvitaankin ohjelmoidun arjen vastapainoksi. 

Viimeviikkoon mahtui töiden ja koulujen alun lisäksi fysioterapiaa, oikojaa, uutta harrastusta ja hammaslääkäriä, jonka tosin tyystin unohdin! Auto päätti jatkaa kesälomaa, eikä hievahdakkaan! No onpahan tullut hyötyliikuntaa ja uudenkarhea aktiivisuusrannekkeeni kiittää. 

Tänään on satanut ja paistanut vuoronperään. Ukkonenkin yritää välillä jyrähdellä.
 Istuskelin takapihan terassilla hetken ennen sadetta ja mietein, että onpas tässä pihassa vielä puuhaa! Unelmien puutarhaan on todellakin matkaa! Viime kesänä hetkellisesti puraissut puutarhakärpänen ei löytänyt tänävuonna luokseni. Kesäkukatkin ovat ihan nuupahtaneita. Ideoita olisi, mutta innokas tekijä puuttuu. Lottovoittokin voisi auttaa asiaan ;)



Pikkuinen postilaatikko on muisto Porvoon reissulta. Se sopii kivasti yhteen noiden sinkkisten kannujen ja purkkien kanssa. Laatikkoon voisi joku puutarhatonttu tipauttaa pihasuunnitelman  :)










Kesä on niin harmillisen lyhyt, että hidas hämäläinen ei ehdi näemmä ideointia pidemmälle!
Mutta nyt tuo rannekkeeni piippaa siihen malliin, että eikun askelia keräämään.

Leppoisaa sunnuntaita!

Iida Emilia