tiistai 17. syyskuuta 2019

Syyskuun synttärijuhlia ja keittiöräpsyjä

Uusi viikko starttasi käyntiin niin koleassa säässä, että sormikkaille ja villasukille alkoi olla kovasti kysyntää. Ja viikonlopulla riitti puolestaan vesisateita ja saapaskelejä yllinkyllin, joten selvää syksyn tuntua ilmassa on. Eikä se minua haittaa, koska olen sisällä viihtyvää sorttia ja polttelen mielelläni kynttilöitä...ja toisinaan päreitäkin ;). Meillä nimittäin juhlittiin viikonloppuna kuopuksen 13-vuotis synttäreitä, enkä näköjään selviydy mistään juhlajärjestelyistä ilman hermojen menetystä. Eli jos joku teistä kuvittelee, että täällä jauhoja pöllytellään hymyssä suin ja siivoukset hoituu iloisesti laulellen, niin ehkä parempi kuvaus olisi kuitenkin Justiina kaulimen varressa! Ja vieläpä kiroileva sellainen, vaikken edes normaalisti käytä kirosanoja :D

Mutta jännä, miten aina kuitenkin kaikki hoituu ja koti saadaan siistiksi juuri ennen vieraiden tuloa! Tarjoilutkin valmistuvat ajallaan ja kahvikupit koristavat pöytää sievästi, ja sen jälkeen jopa jo hymyilyttää ja saa nauttia juhlien tunnelmasta vieraiden seurasta.

Kameraan en ehtinyt juhlien tiimellyksessä tarttua, muuta kuin parin hätäisen räpsyn verran. Tässä siis muutamia sekalaisia kuvia kyökin puolelta.



Koska minulla jäi jälleen kerran kaikki hommat viimetinkaan, niin päädyin perinteisiin ja helppoihin tarjoiluihin eli juustokakkuihin, suolaisiin piirakoihin ja pasteijoihin. Voileipäkakku jäi siis jälleen vain haaveeksi. Ehkä sitten ensikerralla ;)

Tytär toivoi toiseksi kakuksi pätkiskakkua ja sen rinnalle tein raikkaan mangokakun Annin uunissa ohjeella. Tämä oli kyllä mielestäni tosi herkullista, vaikka syksyinen koristelu olikin sankarin mielestä hieman ankea :D



Selvisimme siis juhlista kunnialla ja kuopuskin on nyt virallisesti teini-ikäinen. Toivottavasti selviämme siitä kunnialla myös ;)

Syksyistä viikon jatkoa!

Iida Emilia


tiistai 10. syyskuuta 2019

Arjen pieniä kauniita asioita

Lämpöistä syystiistaita!

Havahduin aamuyöllä hentoon sateenropinaan ja olin juuri vaipumassa uudelleen unten maille, kun talon päällä jysähti niin, että ikkunat helisi! Herra ukkosen raivo sai hereille koko perheen ja nöyrinä kuulostelimme sen pitkään kestävää möykkää. Muut jatkoivat lopulta uniaan, mutta omani katosivat kaatosateen mukana. Peiton alta tarkasteltuna tuo pelottava myräkkä oli aika vaikuttavakin.

Myrskyn jälkeen aamu valkeni kuitenkin rauhallisen seesteisenä, eikä yön hurjasta luonnonilmiöstä näkynyt enää jälkeäkään. Omakin oloni oli varsin tyyni, kun sain jäädä vielä toviksi kotiin muiden  lähdettyä. Järjestelin keittiötä, sytyttelin kynttilöitä ja kuuntelin hiljaisuutta.

Nautiskelin hetken arjen pienistä, ehkä vähän turhamaisistakin jutuista, kuten noista pikkukaapin kätköissä olevista samansävyisistä esineistä. Materiaalihan ei tuo onnea, mutta olen sitä mieltä, että arkiset käyttöesineetkin saavat olla kauniita.



Aamuteetä hörppiessä selailin myös uudenuutukaista keittokirjaani, jonka sain ihanalta Hirsitalon taikaa-Riitalta.

Tämän erittäin aikaansaavan ja taitavan nuoren naisen käsissä on syntynyt hänen ensimmäinen reseptikirjansa, jonne kätkeytyy kauniiden kuvien lisäksi monia helppoja ja herkullisia reseptejä niin arkeen kuin juhlaan. 

Pidän kirjan ideasta kovasti, sillä siinä matkataan tammikuusta jouluun ja nautiskellaan kuhunkin kuukauteen sopivilla herkuilla.


Itse ammennan kirjasta varmasti useampiakin leivonnais- sekä arkiruoka-ohjeita, mutta nyt kuopuksen sukulais-syntymäpäiviä suunnitellessa taidan uskaltautua testaamaan ensimmäistä kertaa voileipäkakkua.

Riitan ruokavinkkejä voit seurailla myös täällä: Hirsitalon keittiössä. Tai jos haluat kirjan itsellesi, sen tilaaminen onnistuu samaisesta paikasta.

( Meidän kaniherra näytti nauttivan kirjasta kovasti, sillä hän löysi kirjan sohvan reunalta ja päätti heti maistella!!! Argh. Onneksi ohjeet säilyivät ehjinä, vaikka kirjan kannet saivatkin uutta ilmettä ;)




Tulevana viikonloppuna juhlistamme tosiaan sukulaisten kesken 13-vuotiasta kuopustamme ja juuri kun ajattelin, että täytyisi hankkia kivoja servettejä juhliin, niin muistin, että niitähän löytyy niin pikkukaapin laatikoista kuin tuolta jääkaapin päällä olevasta isosta sinkkiastiastakin, joten taidamme pärjätä entisilläkin ;)



Ennen tykkäsin järjestellä ja suunnitella erilaisia teemajuhlia, mutta nyt lasten kasvaessa huomaan, että juhlien suhteen haluaa päästä huomattavasti helpommalla. Mutta herkkujen suunnittelussa ei toki kitsastella. Riitan suklaaunelmakakkukin kuulostaa niin taivaalliselta :)


Arjen pienistä iloista: syksyn omenoista, heinistä maljakossa, kynttilänvälkkeestä, ystävän itsetekemästä kortista ja auringonpaisteesta ukkosen jälkeen...niistä ne kauniit hetket syntyvät.

Mukavaa viikon jatkoa!

Iida Emilia

keskiviikko 4. syyskuuta 2019

Ripaus ruskeaa syksyyn ja roppakaupalla kiitollisuutta

Suloista syyskuun alkua!

Tänään tahdon hehkuttaa syksyn, rakkauden ja kiitollisuuden puolesta. 
Tuntuu kuin matka keväästä tähän päivään olisi ollut vain silmänräpäyksen mittainen, mutta tässä räpäyksessä olen oppinut jotakin tärkeää itsestäni. 

Olen oppinut mielestäni kuuntelemaan kehoani ja ajatuksiani paremmin, olemaan itselleni armollisempi ja hyväksymään puutteeni. Keväisen väsymyksen ja uupuneen olon myötä opin vihdoin liian kiltin ihmisen roolista ulos ja sanomaan EI! Olen ollut vähän liian joustava ja suorittanut asioita oman jaksamisen äärirajoilla. Nyt pyrin kuuntelemaan itseäni enemmän ja huomaan jo nyt muutoksen, sillä elämään on jälleen palannut ilo. Keväällä nimittäin oloni oli kovin alakuloinen...enkä tiedä, oliko se jotakin vuodenaikaan liittyvää lievää masennusta vai stressiä, mutta jossain siinä perunamaan myllerryksen ja kesälomien tienoilla alkoi selvästi helpottamaan ihan itseäni tutkiskellen ja aiheeseen perehtyen.

Suurena apuna minulle kirjoittamisen ohella toimivat myös rakkaat ystävät, sekä puolisoni, oma tuki ja turvakallioni, jonka kanssa juhlistimme juuri 18-vuotis hääpäiväämme. Voiko suurempaa kiitollisuudenaihetta ollakaan, kuin tuo läheinen ihminen, kulkemassa vierelläni jo 24:ttä vuotta, niin myötä- kuin vastamäessä. Vaikkemme kumpikaan ole täydellisiä ihmisiä, niin tärkeintä on se, että täydennämme toisiamme :)

Enkä kätke onneani senkään asian suhteen, että olemme saaneet kaksi ihanaa lasta, sillä sehän ei ole itsestäänselvää. Tai sekään, että olemme eläneet näin onnellista ja tasapainoista elämää yhdessä perheenä, sillä itse avioerolapsena en saanut ihan samanlaista kokea. 

Melkein sydän halkeaa onnesta tästä kiitollisuuden määrästä!



Alkanut syksy on tuntunut hyvältä, kuin uuden alulta.
Toivon todella, etteivät nuo kevään mielialat enää palaisi, vähän pelkäänkin.
Mutta ehkä osaan nyt hakea heti apua, jos niin kävisi. 


Energiani eivät ole ihan entisellään, mutta teen sen minkä jaksan. En esimerkiksi saanut tänä vuonna pestyä ikkunoita ollenkaan, vaikka vieläkin toki ehtisi, mutta onko se sitten niin kamalaa jos jäävät pesemättä?!



Iloitsen siitä, että sain siivottua ja vähän sisusteltua, jopa nauttien, eikä vain robottimaisesti suorittaen.

Naputtelin olohuoneen seinälle peilin takaisin, koska se sopii tuon Juvin sivupöydän kaveriksi niin hyvin. Julisteen teksti muistuttaa minua siitä, että kaaos voi olla myös kaverini, eikä viholliseni ;). 



Olohuoneen pöydällä ripaus ruskeaa: kesäloman ihania muistoja Porvoosta ja Tertin kartanolta.
Tervetuloa syksyn sateet ja tuiskut! Minä olen valmis :)

Iloa päivääsi!

Iida Emilia

tiistai 27. elokuuta 2019

Kylässä idyllisessä hirsitalossa

Moikka moi ihanat!

 Kuinkas arki on lähtenyt rullaamaan? Täällä tahtoo kiire ja aikataulutettu elämä kiristää hermot tiukille, kun pitää muistaa yhtäkkiä taas sen tuhat asiaa, mutta muuten kuuluu ihan hyvää :)
Aurinko paistaa ja helteitäkin vielä loppukesään lupailtu. Lisänä kivoja juttuja, kuten työkaverin tupareita juhlittu viikonloppuna ja hääpäiväkin häämöttää edessäpäin. 

Ystävien tapaaminen onkin ihan parasta terapiaa arjen keskellä, mutta valitettavasti näissä ruuhkavuosissa aika harvinaista herkkua. Aikataulujen sovittaminen yhteen on monasti hankalaa, tai paukut eivät vaan riitä vieraiden kestittämiseen. Itsessäni ainakin olen huomannut suuren eron menneisiin vuosiin, kun tykkäsin vielä täyttää talon kutsuilla ja kekkereillä. Nykyään pelkkä ajatuskin väsyttää. 

Haluaisin olla sellainen extempore-ihminen, joka mielellään pitää ovet avoinna ja kahvipannun kuumana yllärivieraillekin ( kaaoksenkin keskellä ), mutta en vain ole! Ennemminkin viihdyn nykyään omissa oloissani?! Onko tämäkin joku vanhenemiseen liittyvä juttu? Ehkä toivottavasti ohimenevä sellainen ;)

Kesän aikana on kuitenkin tullut nähtyä paljon ystäviä ja tehtyä kivoja asioita, jotka antavat hurjasti voimaa ja onnenpilkahduksia elämään. Yksi näistä kohtaamisista tapahtui erään lapsuudenystäväni kauniissa kodissa viime viikolla, josta tallensin luvan kanssa kuvia tänne teillekin.

Tämä ikätoverini on ollut elämässäni mukana aina lapsuusvuosistani saakka, sillä vanhempamme olivat ja ovat edelleen perhetuttuja. Tähän samaan porukkaan kuuluu myös kolmaskin rakas ystävä ja yhdessä olemme kulkeneet ihan sieltä ala-asteiästä asti. Voi miten paljon tapahtumia, unelmien täyttymisiä sekä myös pettymyksen kyyneleitä näihin yhteisiin vuosiin onkaan mahtunut.



Tällä hetkellä tämä ystäväni, Hirsitalon Susanna elääkin suurta unelmaansa todeksi, vaikkei matka siihen ole ollut mutkaton.

Hän on kaveripiiristäni niitä ensimmäisiä, joka muutti jo nuorena pois kotoa. Hän meni nuorena naimisiin ja sai eikoisensa jo paljon ennen meitä muita. Hän joutui myös myöhemmin kokemaan raskaan eron ja asui vuosia kahdestaan tyttärensä kanssa. Muistan kuinka hän haaveili tuolloin suurperheestä ja maalaistalosta, vaikka mukavasti elämä siinä kaksinkin heillä sujui.

Ystäväni on juuri sellainen ihminen, joka rakastaa kutsua vieraita yhteen suuren pöydän ääreen. Hänellä on aina syli avoinna ja vierasvaraa kaapissa. Hän järjestää helposti juhlat vaikkapa tyttärensä toisen nimen nimipäivän tai kissan syntymäpäivän kunniaksi :D. Juuri sellainen hersyvän avoin ja iloinen persoona!



Ja kuinkas ollakkaan, eräänä päivänä hänen elämäänsä ratsasti se komea ritari, jonka myötä unelmat saivat tuulta purjeisiin. Uuden liiton mukana hän sai ne pari bonus-lastakin sekä kaksi yhteistä rakkauden hedelmää, joten suuremmalle talollekin alkoi olla 7-henkisellä perheellä tarvetta.


Pitkään hakuksessa heillä olikin vanha maalaistalo, mutta kun sitä oikeaa ei tullut vastaan ja tilan tarve oli suuri, päätyivät he lopulta kompromissiin jonka lopputulos remontin jälkeen on aivan valloittava! Tämä hirsitalo ei nimittäin ole kuin reilu 30-vuotias, mutta tunnelmaltaan kuitenkin paljon "iäkkäämpi" ja arvokkaampi!


Hirsitaloissa on tietynlaista eleganssia ja ajattomuutta. Kestävyydestä ja ekologisuudesta puhumattakaan. Tässäkin kyseisessä talossa löytyy upean korkeat huoneet, parrut katossa, puulattiat, leivinuuni- ja takkayhdistelmä, lasiveranta, monta makuuhuonetta ja ympärillä suurensuuri tontti mäntymetsän keskellä. Melkoinen unelma!



Ystäväni puoliso on käsistään varsin kätevä ja pääasiassa hänen käsittelyssään koti ja pihapiiri ovat saaneet viimeisen 3:n vuoden aikana jo hurjasti muutosta, vaikka vieläkin kuulemma hommia riittää. Ystäväni suunnittelee ja mies osaa toteuttaa. Aika kadehdittavaa yhteistyötä:)

Kodin pinnat on käsitelty kauttaaltaan mm. kellastuneet puulattiat maalattu harmaiksi, hirsiseinät valkoisiksi ja osa seinistä tapetoitu tunnelmallisin kuviotapetein.

Keittiö on remontoitu kokonaisuudessaan sekä vanha pieni eteinen purettu niin, että ruokailutilaa saatiin samalla avarrettua. Uusi eteinen on otettu käyttöön suurelle lasiverannalle ja seuraavaksi valmistuu vessa.



Uloskin on tehty leikkimökkiä, puuvajaa ja kasvihuonetta. On istuteltu omena- luumu ja riikunapuita. Ruusutarhaa unohtamatta! Ai että, jotkut ovat aikaansaavia :). Nappasin itseasiassa kuvia ulkoakin, mutta niistä teen vielä oman postauksen, kun ihastuttavia kuvia tuli niin paljon!

Huomaatte muuten varmaan, että sisustusmakumme ovat ystäväni kanssa aika samankaltaiset ja tänne usein kauppaankin ensimmäisenä meiltä poistuvaa tavaraa. Myös puheenaiheet pyörivät hyvin usein remonteissa, sisustuksissa ja uusissa ideoissa ( perheen ja ruuhkavuosi-stressin lisäksi ;).
On se suuri rikkaus, kun saa vaihtaa kuulumisia samassa elämäntilanteessa olevien kanssa. 


Olen niin onnellinen ystäväni toteutuneesta unelmasta, idyllisestä hirsitalosta, jonka täyttää nykyään iso lapsikatras äänillään. Vauhtia ei täältä talosta puutu, kun lapsia löytyy uhmaikäisestä aina murrosikäiseen ja jo kotoa pois muuttaneella esikoisellakin on oma taaperonsa. Ystäväni on siis mummikin jo :). Niin ja kuuluuhan maalaisidylliin toki koira, kani ja viiriäisetkin. Ja ison ruokapöydän ympärille kerääntyy lähes päivittäin sukua, ystäviä tai naapurin lapsiakin.

Siinä sivussa seuraava projekti onkin jo valmistumassa vanhoihin autoihin hullaantuneen isännän käsissä,( eikä se ole siis uusi autalli ) vaan ihana vanha hirsisauna! Tästäkin täytynee napata kuvia lisää, kunhan päästään testaamaan pihasaunan löylyt loppusyksyn hämärissä.


Mitäs sanotte? Aikas mukavaa idylliä ja elämänmakuista menoa.

Ystävältäni sain tosiaan luvan tehdä tällaisen kotijutun, sillä hänkin on haaveillut joskus blogin kirjoittamisesta, mutta ymmärrettävästi suurperheen opettaja-äidillä ei aikaa tällaiseen liikene :). 
Hieman vaihtelua omiin koti-kuviini välillä.

Halauksin

Iida Emilia