maanantai 25. tammikuuta 2016

Juhlahumua ja vanhoja puulaatikoita

Meillä on tämä tammikuu ollut yhtä juhlaa, sillä alkukuusta juhlistimme oikein kunnioitettavan suuria lukemia, kun mieheni isovaari täytti täydet 90 vuotta. Juhlat pidettiin upealla vanhalla Turengin rautatieasemalla, jossa ruoka oli mielettömän herkullista, ja puitteet 150-vuotta vanhassa rakennuksessa uskomattoman kauniit. Harmi, kun en muistanut napata kameraani kiireessä mukaan.

Viime viikonloppuna puolestaan leipaisin kakut ja paakkelssit esikoisemme kunniaksi, sillä tammikuun tyttömme täytti jo 13 vuotta. Kotiimme saapuivat kummit ja sukulaiset kahvittelemaan. 
Tällä kertaa emme pitäneet varsinaisia teemajuhlia enää, vaan panostin kauniiseen kattaukseen ja tarjoiluun muutoin. Toki muutamia valkoisia pompom-palloja ripusteltiin koristeeksi. En tosin ehtinyt kuvailla hössötysten lomassa yhtään.

Ensiperjantaina tänne kokoontuu vielä teinilauma leffailtaa viettämään, ja muutama bestis jää yökylään, joten pirskeitä siis riittää.







Ruokailutilan seinälle olen haaveillut pitkään laittavani vanhoja puulaatikoita, joita minulle on kertynyt kirpparireissuilta. Alunperin tarkoitukseni oli siis poistaa nuo valkoiset avohyllyköt, ja kiinnittää laatikot suoraan seinään, mutta nyt asettelin kuitenkin testausmielessä puulaatikot suoraan hyllyjen päälle. Ei hassumpaa itseasiassa. Tykkään tuosta kontrastista, kuinka valkoiset astiat erottuvat puista taustaa vasten.










Sellaisia kuulumisia täältä tällä kertaa...suupielet vielä kermavaahdossa...

Mukavaa viikkoa!

Iida Emilia

tiistai 19. tammikuuta 2016

Rautasängyn uusi lookki

Hiphei!

Muistattekos vielä vanhan rautasängyn, jonka hankein itselleni joulun alla lahjaksi?
Sänkyhän löytyi ihan sattumalta kirpputorilta, ja vaikka en ihan varmaksi tiennyt mihin tuollaisen ihanuuden meillä sijoittaisin, niin en vain voinut jättää tuota kohtuuhintaista unelmien huonekalua ostamatta.

Alunperin ajattelin laittaa sängyn lastenhuoneeseen, mutta ensin se kuitenkin kulkeutui meidän olkkariimme, jossa se onkin osoittautunut oivaksi lisä-istumapaikaksi. Sängyllä on myös mukava löhöillä ja lueskella, tai vaikkapa bloggailla kuten juuri tälläkin hetkellä.

Ainut minua askarruttava miinuspuoli sängyssä ostohetkellä oli sen pirteän räväkkä väritys. (Voit kurkistaa tästä miltä rautarouva ensin näytti ). Itse satun pitämään enemmän vaaleista ja neutraaleista sävyistä, joten vanha väri sai luvan väistyä. Jahkailin valkoisen, mustan ja harmaan välillä, mutta lopulta perinteinen puhtaan valkoinen voitti sävyisän kisan. Rautakaupasta sain asiantuntevaa apua metallin maalaamiseen, ja Tikkurilan Unica Akvalla peittyi punainen maalikerros vain parin kerran sutimisen jälkeen. Ai että miten olenkaan tyytyväinen lopputulokseen. Sängystä tuli jotenkin herkän oloinen, ja nyt se sopii täydellisesti olohuoneeseen :)









Vapaapäivän teehetkessä lueskelin pitkästä aikaa Ilona Pietiläisen talven taikaa- kirjaa, jossa Pilvenhattarakin oli esillä. Paljon olikin meidän sisustus jo noilta ajoilta muuttunut, mutta mukavat muistot tuonne kirjan sivuille on ikuistettu :)

Pahoittelut muuten rakeisista kuvista. Kameran pitäisi olla kelvollinen, mutta kameran takana ilmeisesti hösätään liian hätäisesti ;)






Pirteitä pakkaspäiviä!

Iida Emilia

lauantai 16. tammikuuta 2016

Sininen hetki

Leppoisaa lauantaita! 

Ihanan kirkas ja kirpsakka talvipäivä takana. Rauhallista kotoilua, pyykinpesua, ruuanlaittoa, ulkoilua ja kaupassa käyntiä. Kaupasta olen metsästellyt heti uudenvuoden jälkeen valkoisia tulppaaneja, mutta
 niitä ei ole vain vielä löytynyt. Niinpä nappasin mukaani pinkit ja lilat. Hurjan kauniit ovat nekin.
Aaltovaasi on mielestäni täydellinen juuri tulppaaneille. Nämä kukat ovat kyllä ehdottomasti 
eräitä suosikeitani. Upeita nupullaan, mutta ihania myös avonaisina ja ylipitkäksi kasvaneina.

Kylläpä muuten huomaa jo päivän pidentyneen, sillä tartuin kameraan puoli neljän maissa,
 ja vielä onnistuin kuvaamaan hyvin. Sininen hetki ulkosalla värjäsi kuvat jännän lilahtaviksi.










Nyt kynttilät päälle, saunan lämmitykseen ja tortilloja valmistamaan!


Viikonloppua!


Iida Emilia

maanantai 11. tammikuuta 2016

Talven taikaa

Arki palasi paikoilleen kirpeiden paukkupakkasten saattelemana.
Talvi maalasi maailman valkeaksi, ja piirsi ikkunoihin upeita kuuraisia kuvioitaan.
Niin kaunista...taianomaisen kaunista!


Ei käy kieltäminen, etteikö talvi olisi satumaista aikaa. Ovathan nuo talven väritkin kaikessa yksinkertaisuudessaan juuri minun lempparisävyjäni. Valkoista, harmaata ja ruskeaa!
Mutta kyllä tuo kylmä viima käy niin vilukissan luihin ja ytimiin, että kaikkein parasta talvessa on kuitenkin se hetki, kun pääsee ulkoa sisälle lämpimään. Sytyttelee kynttilät ja juo kupposen lämmintä kaakaota.

Täytyy myöntää, että kevään haikea odotus alkaa täällä kyllä samantien, kun joulu on kannettu varastoon. Mutta yritetään nyt kuitenkin nauttia tästä talvestakin, sillä sitä on vielä runsaasti jäljellä.
Ja mieluummin toki katselen näitä talvisia maisemia, kuin sitä märkää ja pimeää.
Onhan tämä vuodenaikojen vaihtelu suuri rikkaus!





Ystävältä lahjaksi saatu mukin suojus on ollut kätevä Green Gaten kupeissa, jos on oikein kuumaa juotavaa tarjolla. Lisäksi se on kovin kauniskin, ja niin talvisen näköinen


Virkattuja ihanuuksia löytyi muitakin pukin kontista, sillä eräs taitava tuttavani värkkäsi tyttöjen pullipeille ihania talvivaatteita toiveideni mukaan. Nyt tarkenee nuketkin näillä keleillä.
(Sain lainata esikoisen ottamaa nukkekuvaa tänne blogiini).





Oikein kaunista tammikuuta kaikille!

Iida Emilia

sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Uudenvuoden tervehdys!

Heipparallaa ja oikein ihanaa uutta vuotta 2016!


Täällä vuodenvaihde alkoi flunssan nipistävässä otteessa, mutta onneksi saan lomailla vielä lasten kanssa loppiaiseen asti, niin on aikaa parannella tautia rauhassa. Uudenvuoden juhlaa vietimme täällä kotosalla veljeni perheen kera, ja illemmalla vielä naapuritkin liittyivät seuraamme. Oikein iloisesti siis vuosi vaihtui hyvän ruuan, kuplivan juoman, pelien, rakettien räiskeen ja naurun merkeissä.

Joulukoristeet korjailin eilen pakettiin. Vain kuusi ja muutama jouluinen kukka, sekä tietenkin valosarjat ja tähdet saavat ilahduttaa pidempään. Aina pienellä haikeudella hyvästelen nisset, mutta ah, sitä raikkauden tunnetta, joka joulun jälkeen mielen valtaakaan! Valkoisen ja harmaan seesteinen liitto on kuin puhdas, avoin kirja, jolle aletaan uutta vuodenmittaista tarinaa kirjoittamaan.

Ilolla muistelen myös kulunutta vuotta, ja halusinkin kietoa vuoden kauneimmat hetket kollaasien muotoon. Päälimmäisenä mieleen ovat jääneet monet mukavat juhlat, joita vuoteen osuikin useita. Mm. mieheni nelikymppiset, äitini lämminhenkiset 60-vuotisjuhlat, sekä appivanhempien upeat kuusikymppiset Tallinnassa.  Tallinnan reissun lisäksi teimme perheen kanssa kivoja pikku reissuja mm. Porvooseen ja Suomenlinnaan. 

Sisustusrintamallakin tapahtui jotain, esim. vanha vaatehuone muuttui kuopuksen leikkikomeroksi, ja olohuoneeseen syntyi puolivahingossa kiva työpiste. Takapihalle valmistui kierrätysmateriaaleista terassi sekä istutuspöytä. Mökilläkin jännättiin kesän alussa, kun saatiin toimittaja ja valokuvaaja kyläilemään. Huonoiltakaan uutisilta ei toki vältytty, sillä sairastuin alkuvuodesta kilpparin liikatoimintaan, mutta oikealla lääkityksellä tauti on pysynyt hyvin aisoissa, vaikka joskus olemassaolostaan muistutteleekin. Kaikenkaikkiaan kuitenkin aika tasaista, ja mukavaa arkea täällä on vietetty.





































Kiitos teille lukijani, että olette mukanani näissä hetkissä kulkeneet!

Iloa ja onnea alkavaan vuoteen!

Iida Emilia