Heippatirallaa!
Vietän tänään vapaapäivää kotosalla ihan itsekseni, enkä olisi oikeastaan parempaa synttärilahjaa voinut toivoa :D. Tänään tulee todellakin 43 vuotta siitä hetkestä, kun rääkäisin ensikerran äitini käsivarsilla. Tuo numero kuulostaa siltä, että elämänkokemusta on jo jonkin verran kertynyt...tai sehän riippuu, mistä suunnasta katsoo! Teinien mielestä olen jo täysin ikäloppu, mutta 90-vuotiaan silmissä varsin nuori ;)
Yleisesti ottaen on kuitenkin mukavaa, että juuri se ikä, mitä kulloinkin elelee, tuntuukin sangen sopivalta iältä. Tosin nyt pari vuotta 40:n kriisiä poteneena voisin kyllä hypätä niihin kolmekymppisen Iida Emilian pienempiin farkkuihin ja rypyttömiin kasvoihin ( kun leuassakaan ei kasvanut vielä mustia jouhia!!!! ). Mutta toisaalta en enää mitenkään voisi kuvitella heräileväni öisin pienen vauvan kanssa tai sietäväni uhmaikäisen taaperon itkupotkuraivareita. Vaikkakin se aika oli myös samalla elämäni parasta ja kauneinta aikaa, niin olen kyllä onnellinen, että vuodet ovat täyttyneet erilaisista vaiheista ja aina sitä on oppinut ja viisastunut matkan varrella :)
Mutta nyt nautin hiljaisesta kodista, kun kuopus vierailee Helsingin serkuillaan ja muut ovat töissä. Ja vaikka heinäkuun helteillä olenkin syntynyt, niin tänään pysyttelen kuumimman ajan sisätiloissa ja sisustelen pitkästä aikaa.
Olen jo tovin ihastellut erilaisia verhokatoksia ihmisten makuuhuoneissa ja miettinyt sopisiko sellainen meillekin. Tänään sitten hetken mielijohteesta kaivelin kaapista pari ylimääräistä harsoverhoa ja kiinnitin ne makuuhuoneen kattoon kiinni. Kovin suurta ponnistelua toimenpide ei vaatinut, sillä ruuvasin vain kattoon pari koukkua ja virittelin niiden väliin vaijerin, johon verhot pujottelin. Ja kylläpä muuttuikin makuuhuoneen ilme! Tokihan tälläinen keski-ikäinen rouva oman prinsessasängyn tarvitsee :D
Verhot luovat ihanan romanttisen ja utuisen unipaikan, ja harsojen sekaan pujotettu led-valoketju luo hämärtyviin kesäöihin omaa tunnelmaansa.
Makuuhuoneesta onkin tullut tämän kesän aikana ihan lempihuoneeni siitäkin syystä, että alkukesästä hommasin meille uuden sängyn. Olimme jo pitkään isännän kanssa sängyn ostoa miettineet, mutta emme oikein koskaan meinanneet ehtiä yhtä aikaa sänkykaupoille. Ja mieheni halusi tietenkin vertailla hintoja ja miettiä rauhassa, mutta siitä jahkailusta ei meinannut tulla loppua!
Kun sitten eräänä kesäkuisena päivänä kävin tyttäreni kanssa Jyskissä trampoliineja katsomassa, niin lähdinkin kaupasta sekä trampan että uuden sängyn omistajana ulos! Ja voin sanoa, että se oli paras ostokseni ikinä!
Nyt kuukauden jälkeen selkäni alkaa tottua uuteen jämäkkään patjaan kokonaan, ja uskon, että alaselän ongelmatkin helpottavat ainakin osittain uuden ja laadukkaan sängyn myötä.
Ihanaa on myös se, että korkeamman sängyn alle mahtuu nyt tarvittaessa säilömään tavaraa ja imurointikin helpottui.
Isäntä juuri soitteli, että hän vie minut työpäivän jälkeen synttäreiden kunniaksi syömään, joten alanpa valmistautua :). Tuntuu, että on tullut eleltyä tämä kesä vähän liiankin leveästi, mutta kai sitä nyt kesällä saa vähän nautiskella ;)
Ihania kesäpäiviä!
Iida Emilia
