Salaisessa puutarhassa

Kurkistetaanpa tällaisena sateisena syyspäivänä ystäväni "salaiseen" puutarhaan, jossa vietimme erästä kaunista loppukesän päivää. Ihana palata vielä hetkeksi näihin lämpöisiin ja aurinkoisiin hetkiin. ( Jos missasit ensimmäisen postauksen kyläreissustani ystäväni kauniissa hirsitalossa, voit lukaista sen täältä. )

Lapsuudenystäväni hirsitalo sijaitsee isolla tontilla, upean mäntymetsän syleilyssä. Aivan täydellisissä maalaismaisemissa, mutta kuitenkin palvelujen ja pienen kyläkoulun läheisyydessä. 

Suuressa pihassa riittää toki puuhaa, mutta onhan se ihanaa, kun lapsilla on tilaa missä temmeltää. 
Ja onhan täällä paljon jo saatu aikaankin, sillä puutarhasta löytyy mitä suloisempia paikkoja oleskeluun, leikkeihin tai puuhasteluun.

Pihamaalla kasvatellaan omavaraisesti mm. perunoita, salaatteja, kurkkua ja tomaatteja.
Lisäksi puutarhasta löytyy marjapensaita sekä omena- luumu- ja riikunapuita.

Kasvihuoneen taakse valmistuu nyt syksystä ihana hirsinen pihasauna, joka kasataan paikoilleen vanhoista hirsistä. Ystäväni kutsuu sitä hauskasti "mökiksi". Mökin alueelle rakennetaan myöhemmin oma terassialue ja grillauspaikka. Sinne voi paeta sitten rauhoittumaan arjen keskellä.

Päätalon läheisyydessä sijaitsee myös toinen grillikatos, jossa itse nikkaroidut rouheat kalusteet ja romanttinen maalaistunnelma kutsuvat luokseen kesäpäivästä nautiskelemaan.

Katoksen vierestä löytyy leikkimökkiä ja lasten leikkipaikkaa, jossa pienet pellavapäät voivat leikkiä  aikuisten grillaillessa.

Tässä olemme muutamia kertoja ystävien kesken parannelleet maailmaa auringon laskiessa, lyhtyjen loisteessa. Tai kahvitelleet syntymäpäivien kunniaksi samalla, kun lapset juoksentelevat ympärillä hippaa tai kymmentä tikkua laudalla. Ihanaa elämänmakuista menoa :)

Söpöisessä leikkimökissä sai meidän tyttöjen huoneen kirsikkapuutapetit jatkaa kukkimistaan, kun meillä niistä kasvettiin yli. 

Tänne ovat päätyneet myös monet meidän vanhat barbiet tai nukkekotitarvikkeet. Ihanaa, kun niille löytyy uudelleen innokkaita leikkijöitä.

Vieraita varten avataan usein myös oma jäätelökioski, jossa asiakkaita riittää jonoksi asti.
Tämä kiska onkin kuuluisa jo naapureiden keskuudessa :)

Voi että näitä kesäisiä fiiliksiä! 
Pakko näistä on nyt hetkeksi päästää irti ja ensivuonna ne tuntuvat jälleen entistä mahtavammilta.
Ja nyt jäämme innolla odottelemaan mökkisaunan valmistumista, jotta päästään ystävän "mökillekin" jossain vaiheessa tunnelmoimaan.

Näiden kesäisten kuvien myötä toivottelen

Iloisia syyspäiviä!

Iida Emilia

Syysfiiliksiä

Kolea, mutta kauniin aurinkoinen syyspäivä aluillaan.

Aamulla maa oli kimaltelevan kuuran peitossa ja puiden punastelevat lehdet lennähtelivät tuulen matkassa kauas kotikonnuiltaan, osa näemmä pujahti etuovesta meille kyläänkin :)

Lasten lähdettyä kouluun, jäin nauttimaan vapaapäivän hiljaisuudesta lämpöisen teekupposen ääreen ja katselemaan ikkunasta avautuvaa, syksyisen kaunista maisemaa. Taitaakin pihan syyspuuhat kutsua tänään ulkoilemaan.

Kaapin perukoilta kaivelin neuleita ja villapaitoja esille. Rakastan syyspukeutumista, vaikka paksumpiin vaatekerroksiin kietoutuminen vaatiikin jälleen totuttelua kesän jälkeen. Mutta mikäs sen ihanampaa, kuin pehmoiset villasukat tai neulepusero lämmittämässä mieltä ja kehoa viileänä päivänä.

Olenko ainut, jonka mielestä juuri tämä syyslukukausi kuluu ihan hirveällä vauhdilla? 

Tuntuu kuin juuri koulut olisivat vasta alkaneet ja silti syyslomakin häämöttää aivan näköpiirissä! Eikä aikaakaan, kun se "nimeltämainitsematon juhlakausikin" sieltä koittaa ;)

Tunnustan, että saatoin tällä viikolla selailla jo vanhoja j...ulehtiä. Ehkä Pinterestissäkin eksyin jou.... eipäs kun talvisten kuvien pariin. Fiilistely on ihan parasta!

Mutta nyt nautitaan syksystä: sen väreistä, raikkaudesta, hämäristä illoista lyhtyineen.

Niin kliseistä, mutta toimii...ihan joka vuosi :)

Tunnelmallista tiistaipäivää!

Iida Emilia

Syyskuun synttärijuhlia ja keittiöräpsyjä

Uusi viikko starttasi käyntiin niin koleassa säässä, että sormikkaille ja villasukille alkoi olla kovasti kysyntää. Ja viikonlopulla riitti puolestaan vesisateita ja saapaskelejä yllinkyllin, joten selvää syksyn tuntua ilmassa on. Eikä se minua haittaa, koska olen sisällä viihtyvää sorttia ja polttelen mielelläni kynttilöitä...ja toisinaan päreitäkin ;). Meillä nimittäin juhlittiin viikonloppuna kuopuksen 13-vuotis synttäreitä, enkä näköjään selviydy mistään juhlajärjestelyistä ilman hermojen menetystä. Eli jos joku teistä kuvittelee, että täällä jauhoja pöllytellään hymyssä suin ja siivoukset hoituu iloisesti laulellen, niin ehkä parempi kuvaus olisi kuitenkin Justiina kaulimen varressa! Ja vieläpä kiroileva sellainen, vaikken edes normaalisti käytä kirosanoja :D

Mutta jännä, miten aina kuitenkin kaikki hoituu ja koti saadaan siistiksi juuri ennen vieraiden tuloa! Tarjoilutkin valmistuvat ajallaan ja kahvikupit koristavat pöytää sievästi, ja sen jälkeen jopa jo hymyilyttää ja saa nauttia juhlien tunnelmasta vieraiden seurasta.

Kameraan en ehtinyt juhlien tiimellyksessä tarttua, muuta kuin parin hätäisen räpsyn verran. Tässä siis muutamia sekalaisia kuvia kyökin puolelta.

Koska minulla jäi jälleen kerran kaikki hommat viimetinkaan, niin päädyin perinteisiin ja helppoihin tarjoiluihin eli juustokakkuihin, suolaisiin piirakoihin ja pasteijoihin. Voileipäkakku jäi siis jälleen vain haaveeksi. Ehkä sitten ensikerralla ;)

Tytär toivoi toiseksi kakuksi pätkiskakkua ja sen rinnalle tein raikkaan mangokakun Annin uunissa ohjeella. Tämä oli kyllä mielestäni tosi herkullista, vaikka syksyinen koristelu olikin sankarin mielestä hieman ankea :D

Selvisimme siis juhlista kunnialla ja kuopuskin on nyt virallisesti teini-ikäinen. Toivottavasti selviämme siitä kunnialla myös ;)

Syksyistä viikon jatkoa!

Iida Emilia

Arjen pieniä kauniita asioita

Lämpöistä syystiistaita!

Havahduin aamuyöllä hentoon sateenropinaan ja olin juuri vaipumassa uudelleen unten maille, kun talon päällä jysähti niin, että ikkunat helisi! Herra ukkosen raivo sai hereille koko perheen ja nöyrinä kuulostelimme sen pitkään kestävää möykkää. Muut jatkoivat lopulta uniaan, mutta omani katosivat kaatosateen mukana. Peiton alta tarkasteltuna tuo pelottava myräkkä oli aika vaikuttavakin.

Myrskyn jälkeen aamu valkeni kuitenkin rauhallisen seesteisenä, eikä yön hurjasta luonnonilmiöstä näkynyt enää jälkeäkään. Omakin oloni oli varsin tyyni, kun sain jäädä vielä toviksi kotiin muiden  lähdettyä. Järjestelin keittiötä, sytyttelin kynttilöitä ja kuuntelin hiljaisuutta.

Nautiskelin hetken arjen pienistä, ehkä vähän turhamaisistakin jutuista, kuten noista pikkukaapin kätköissä olevista samansävyisistä esineistä. Materiaalihan ei tuo onnea, mutta olen sitä mieltä, että arkiset käyttöesineetkin saavat olla kauniita.

Aamuteetä hörppiessä selailin myös uudenuutukaista keittokirjaani, jonka sain ihanalta Hirsitalon taikaa-Riitalta.

Tämän erittäin aikaansaavan ja taitavan nuoren naisen käsissä on syntynyt hänen ensimmäinen reseptikirjansa, jonne kätkeytyy kauniiden kuvien lisäksi monia helppoja ja herkullisia reseptejä niin arkeen kuin juhlaan. 

Pidän kirjan ideasta kovasti, sillä siinä matkataan tammikuusta jouluun ja nautiskellaan kuhunkin kuukauteen sopivilla herkuilla.

Itse ammennan kirjasta varmasti useampiakin leivonnais- sekä arkiruoka-ohjeita, mutta nyt kuopuksen sukulais-syntymäpäiviä suunnitellessa taidan uskaltautua testaamaan ensimmäistä kertaa voileipäkakkua.

Riitan ruokavinkkejä voit seurailla myös täällä: Hirsitalon keittiössä. Tai jos haluat kirjan itsellesi, sen tilaaminen onnistuu samaisesta paikasta.

( Meidän kaniherra näytti nauttivan kirjasta kovasti, sillä hän löysi kirjan sohvan reunalta ja päätti heti maistella!!! Argh. Onneksi ohjeet säilyivät ehjinä, vaikka kirjan kannet saivatkin uutta ilmettä ;)

Tulevana viikonloppuna juhlistamme tosiaan sukulaisten kesken 13-vuotiasta kuopustamme ja juuri kun ajattelin, että täytyisi hankkia kivoja servettejä juhliin, niin muistin, että niitähän löytyy niin pikkukaapin laatikoista kuin tuolta jääkaapin päällä olevasta isosta sinkkiastiastakin, joten taidamme pärjätä entisilläkin ;)

Ennen tykkäsin järjestellä ja suunnitella erilaisia teemajuhlia, mutta nyt lasten kasvaessa huomaan, että juhlien suhteen haluaa päästä huomattavasti helpommalla. Mutta herkkujen suunnittelussa ei toki kitsastella. Riitan suklaaunelmakakkukin kuulostaa niin taivaalliselta :)

Arjen pienistä iloista: syksyn omenoista, heinistä maljakossa, kynttilänvälkkeestä, ystävän itsetekemästä kortista ja auringonpaisteesta ukkosen jälkeen...niistä ne kauniit hetket syntyvät.

Mukavaa viikon jatkoa!

Iida Emilia

Ripaus ruskeaa syksyyn ja roppakaupalla kiitollisuutta

Suloista syyskuun alkua!

Tänään tahdon hehkuttaa syksyn, rakkauden ja kiitollisuuden puolesta. 
Tuntuu kuin matka keväästä tähän päivään olisi ollut vain silmänräpäyksen mittainen, mutta tässä räpäyksessä olen oppinut jotakin tärkeää itsestäni. 

Olen oppinut mielestäni kuuntelemaan kehoani ja ajatuksiani paremmin, olemaan itselleni armollisempi ja hyväksymään puutteeni. Keväisen väsymyksen ja uupuneen olon myötä opin vihdoin liian kiltin ihmisen roolista ulos ja sanomaan EI! Olen ollut vähän liian joustava ja suorittanut asioita oman jaksamisen äärirajoilla. Nyt pyrin kuuntelemaan itseäni enemmän ja huomaan jo nyt muutoksen, sillä elämään on jälleen palannut ilo. Keväällä nimittäin oloni oli kovin alakuloinen...enkä tiedä, oliko se jotakin vuodenaikaan liittyvää lievää masennusta vai stressiä, mutta jossain siinä perunamaan myllerryksen ja kesälomien tienoilla alkoi selvästi helpottamaan ihan itseäni tutkiskellen ja aiheeseen perehtyen.

Suurena apuna minulle kirjoittamisen ohella toimivat myös rakkaat ystävät, sekä puolisoni, oma tuki ja turvakallioni, jonka kanssa juhlistimme juuri 18-vuotis hääpäiväämme. Voiko suurempaa kiitollisuudenaihetta ollakaan, kuin tuo läheinen ihminen, kulkemassa vierelläni jo 24:ttä vuotta, niin myötä- kuin vastamäessä. Vaikkemme kumpikaan ole täydellisiä ihmisiä, niin tärkeintä on se, että täydennämme toisiamme :)

Enkä kätke onneani senkään asian suhteen, että olemme saaneet kaksi ihanaa lasta, sillä sehän ei ole itsestäänselvää. Tai sekään, että olemme eläneet näin onnellista ja tasapainoista elämää yhdessä perheenä, sillä itse avioerolapsena en saanut ihan samanlaista kokea. 

Melkein sydän halkeaa onnesta tästä kiitollisuuden määrästä!

Alkanut syksy on tuntunut hyvältä, kuin uuden alulta.

Toivon todella, etteivät nuo kevään mielialat enää palaisi, vähän pelkäänkin.

Mutta ehkä osaan nyt hakea heti apua, jos niin kävisi. 

Energiani eivät ole ihan entisellään, mutta teen sen minkä jaksan. En esimerkiksi saanut tänä vuonna pestyä ikkunoita ollenkaan, vaikka vieläkin toki ehtisi, mutta onko se sitten niin kamalaa jos jäävät pesemättä?!

Iloitsen siitä, että sain siivottua ja vähän sisusteltua, jopa nauttien, eikä vain robottimaisesti suorittaen.

Naputtelin olohuoneen seinälle peilin takaisin, koska se sopii tuon Juvin sivupöydän kaveriksi niin hyvin. Julisteen teksti muistuttaa minua siitä, että kaaos voi olla myös kaverini, eikä viholliseni ;). 

Olohuoneen pöydällä ripaus ruskeaa: kesäloman ihania muistoja Porvoosta ja Tertin kartanolta.

Tervetuloa syksyn sateet ja tuiskut! Minä olen valmis :)

Iloa päivääsi!

Iida Emilia