tiistai 30. lokakuuta 2012

Lastenhuoneen vanha rautasänky

Huomenta! Rauhallinen aamuhetki ennen töiden alkua, joten päivitetäänpä blogia taas ajantasalle. Talvikauteen siirtyminen toi mukanaan pimeät illat, ja ensilumen ( josta ei tosin ole enää paljoakaan jäljellä ). En ole erityisemmin talvi-ihminen, mutta pakkasesta kirpistinyt aamu, ja auringonhohteessa välkkyvä luminen maisema on kyllä luontoäidin kauneinta taidetta :) 

 Talvisin viihdyn ehdottomasti enemmän lämpimissä sisätiloissa, ja mikäs sen parempaa puuhaa kotosalla onkaan kuin sisustelu ja möpleeraus! Viimeisimmät muutokset tapahtuivat lastenhuoneen puolella jo reilut pari viikkoa sitten, kun myin vanhat puusängyt pois, ja ostin tilalle rautaisen parisängyn. Kerros-sänky olisi varmasti ollut tilankäytön kannalta viisaampi vaihtoehto, mutta tiedän, että meidän pimeää pelkäävä neiti Lilliputtinen ei olisi siinä kertakaikkiaan nukkunut. Pienempi 6v-neitimme on nimittäin tähän asti tuhissut tyytyväisenä äipän viekussa, sillä omaan sänkyyn yksin nukahtaminen on ollut varsin tuskaista taistelua. Lisäksi illalla uneen rauhoittuminen on kestänyt eskarilaisellamme ikuisuuden, ja kieltämättä meidän vanhempien kärsivällisyyskin alkoi olla näissä iltatoimissa jo koetuksella! 

Olin salaa haaveillut sellaisesta ihanasta antiikkisesta rautasängystä, missä olisi korkeat päädyt...tiedättekö, niinkuin Heinähattu&Vilttitossu elokuvassakin? Meidän tytöt ovat muutenkin juuri niinkuin nuo elokuvan hahmot. Isompi on tunnollinen, kiltti ja avulias. Pienempi sitten taas kaikkea muuta ;). Noh, sitä antiikkisänkyä ei valitettavasti vastaani tullut, mutta tori.fi:ssä sänkyjä katsellessani huomasin tämän 120 cm:n rautasängyn ( olisiko jotain 60-70-luvun mallia ). Pohdiskelin asiaa tovin, ja päätin sen sitten ostaa, kun hintakaan ei päätä huimannut. Ja näköjään ostos kannatti! Vaikkei sänky nyt ihan sellainen wanha unelmasänky olekkaan, niin asiansa se on hyvin hoitanut, nimittäin sisarukset ovat nukkuneet tuossa vieretysten kuin enkelit konsanaan. Lilliputti on nukahtanut iltaisin nätisti, ja nukkunut yöt KOKONAAN omassa sängyssään!!! Käsittämätöntä, mutta totta. Ja mikä parasta...minä olen saanut ukko-kullan sohvalta takaisin kainalooni :)




Sängyn sijoittaminen aiheutti hieman päänvaivaa, koska toki parisänky vie lattiasta pinta-alaa hieman enemmän, mutta onneksi sänky on jatkettavaa mallia, niin sitä ei tarvitse vielä pitää täydessä kahden metrin mitassaan. Vinottain sänky oli hauskan näköinen, mutta siirsimme sen jo itseasiassa seinänmyötäisesti, jotta leikkitilaa jäisi huoneeseen enemmän.




Yövalona lastenhuoneessa on toiminut mukavasti pikkutalossa välkkyvät led-valot. Huoneessa vallitsee edelleen tällainen vaaleanpunainen prinsessateema, josta me kaikki tytöt kyllä kovasti tykätään :)

Mutta nyt kiirehdin töiden pariin!

Prinsessaterkuin:

Iida Emilia

Ps: Seuraavaksi ollaankin hieman eri tunnelmissa, nimittäin lupasin järjestää lapsille viikonlopuksi Halloween kekkerit, kun  niin kovasti toivoivat ;)

lauantai 20. lokakuuta 2012

Saikkupäivän tunnelmia

Leppoisaa lauantai-aamupäivää!
 Ainakin itselleni tuntui erittäin leppoisalta herätä kunnon yöunien jälkeen kurkkukivuttomaan aamuun virkeän oloisena. Aamupalakin maistui taas. Pieniä ilon aiheita :)


 Tulin tosiaan tiistai-iltana kipeäksi. Oikein tosi kipeäksi, kun ekaa kertaa varmaan kymmeneen vuoteen nousi kuumekin. Kolme päivää sohvan uumenissa välillä kylmästä väristen ja välillä hikeä valuen. Onneksi nyt tauti hellittää otteestaan ( kunpa vain ei tarttuisi lapsiin, eikä meidän vieraisiin jotka kävivät tiistaina kylässä )! 

 Loma nyt meni sitten vähän...pipariksi! Onneksi lapsilla riitti naapurissa kavereita, ja isänsä kanssa kävivät sentään uimassakin. Lapset tosin nauttivat kun saavat rauhassa kotona leikkiä, vaikka itse aina ajatteleekin, että jotain kivaa toimintaa pitäisi keksiä. Siinähän sitä virikettä riittää, kun juoksevat ulkona hippaa, ja kiipeilevät puissa :) 

 Omina saikkupäivän virikkeinä toimivat sisustuskirjat, ja vanhat joululehdet, joita tulikin selailtua ahkerasti. Joulusta haaveilu on ihana aloittaa ajoissa, ja suunnittelu on mukavaa, vaikkei luultavasti puoletkaan suunnitelmista tule toteutumaan ;) Perjantaina jaksoin jo hieman järkkäillä paikkoja, sytytellä kynttilöitä, ja taivuttelin etupihan orapihlajapuusta kauniin oksan maljakkoon.





Kynttilöiden lämpöä, mukavaa lueskeltavaa ja lasten hellyttäviä piirrustuksia. 


Sohvan uumenista uutta kuvauskulmaa olohuoneen puolelta.


Viikonlopun iloksi postiluukkuuni tipahti myös tämä syksyn odotetuin ja ihanin sisustuskirja: Ilona Pietiläisen "Talven taikaa" kirjanen, jota olenkin jo selaillut moneen kertaan. Ihania ideoita ja satumaisen kauniita kuvia! Olipas hassua nähdä kirjan sivuilla kuvia myös omasta kodista kaikkien niiden kauniiden kotien rinnalla. Mukavaa, kun sain olla projektissa mukana.

Kiitokset kaikille, jotka tilasivat kirjan kauttani. Paketit ovat jo matkalla teidänkin ihasteltaviksi :)

Lämpöistä tunnelmaa viikonloppuunne!

Iida Emilia

tiistai 16. lokakuuta 2012

Vanhoja astioita

Ulkona käy tänään melkoinen tuiverrus. Välillä sataa ripsottaa, ja välillä aurinko väläyttelee hymyään pilvien lomasta. Värikkäät lehdet heittelevät riemukkaita kuperkeikkoja ilmassa. Me olemme pysytelleet sisätiloissa lämpimässä, ja saatiin mukavia vieraitakin aamupäivästä käymään. Syysflunssa-pahanen ei meinaa hellittää, vaikka jo kolmatta viikkoa olen niiskutellut. Kurkkukin tuli yöllä kovin kipeäksi. Lääkkeeksi lämmintä marjamehua ja tilkkanen hunajaa. Jospa niillä nuha saisi jo vihdoin kyytiä.

Keittelin eilen iltasella suuren kattilallisen riisipuuroa lasten toiveesta, ja sämpylöitä siihen kaveriksi. Kylläpä maistui puuro hyvältä, ja ihana jouluinen tuoksu täytti tuvan :) Katoin pöydän kauniilla vanhoilla astioilla, joita olen löytänyt kirpparilta pienellä rahalla. Varsinkin Arabian vanha soikea tarjoiluvati ilahduttaa suuresti kauneudellaan. Miten nuo vanhat tummuneet aterimetkin ovat niin suloisia?









Arvatkaapas, mitä meillä seuraavaksi vuorossa? Ostin salaa kaupasta piparitaikinaa, ja luulenpa, että täältä löytyy pari innokasta leipuria kun kerron asiasta ;) 

Lomaterkuin:


Iida Emilia

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Syksyn ihanuutta

Olipas mukava viikonloppu! Rauhallista oleilua perheen kesken; saunanlämmitystä, herkullista ruokaa, kynttilöiden tuiketta ja leffailtaa. Tänään sunnuntaina saimme nauttia kuulakkaan kirkkaasta syyspäivästä. Kävimme kyläilemässä isomuorin- ja vaarin luona, jossa on aina ilo vierailla. Mökilläkin piipahdettiin appivanhempien herkullisten lihapatojen äärellä, ja pihahommissakin auteltiin. Metsäretkeltä löydettiin paljon kivoja aarteita pihan somisteeksi ja joulu-askarteluihin :)

Tällä hetkellä etupihassa komeilee vielä valkeat krysanteemit, mutta aivan pian niiden tilalle laittelen perinteisiä kanervia ja havunoksia. Rakastan näitä syksyisiä istutuksia. Nämäkun pysyvät koko talven kuosissaan ilman kastelua ja nyppimistä. Laiska puutarhuri kiittää ;)



Hieman jo pilaantuneet omenat eivät kelpaa enää syötäviksi, 
mutta koristavat mukavasti sisääntuloa :)


Syksyihmisenä nautin hirmuisesti tästä kauniista luonnon värienergiasta. Kuinka upeasti kullankeltaiset lehdet kimaltelevatkaan puiden oksilla! Illat hämärtyvät jo yllättävän nopeasti, mutta kynttilälyhdyt ulkona ja sisällä luovat ihanaa tunnelmaa :)

Tunnelmallisia syyshetkiä toivottelee

Iida Emilia

lauantai 13. lokakuuta 2012

Keittiön pientä "pintaremppaa"

Meillä alkoi syysloma. Tai lapsilla alkoi, mutta mieheni kanssa lomaillaan vuorotellen puolet viikosta. Mukavaa tietää, ettei viikkoon tarvitse kiirehtiä aamuisin mihinkään. Suunnitelmissa ainakin ystävien tapaamista, uimahallireissua, syysretkiä ja rauhallista kotoilua. Tänään voisi aloittaa päivän kunnon siivouksella, mutta sitä ennen ajattelin vilauttaa teille keittiömme pikkuruisia muutoksia viime viikonlopulta. Uudistukset eivät maksaneet penniäkään, mutta piristivät kummasti köökin ilmettä :)

Suurimman muutoksen koki keittiömme työskentelytasot. Noin nelisen vuotta sitten maalasin keittiömme pyökinväriset kaapinovet valkoisiksi, ja tuolloin päällystin tasot tummanruskealla puukuvioisella DC-fix muovikelmulla, joka toimikin erittäin hyvin. Nyt muovi oli kuitenkin jo paikoin repeillyt ja epäsiisti, joten ajattelin poistaa sen, ja hankkia tilalle uutta.Värivaihtoehtojakin on tullut runsaasti uusia. Vanha kelmu irtosi tasosta yllättävän helposti. ( Lapsetkin innostuivat sitä kanssani repimään ). Alta paljastuva vanha vaalea taso ei näyttänytkään enää itseasiassa pahalta, joten pähkäilin, että se saakin jäädä nyt tuollaiseksi. Keittiön ilme kirkastui ja raikastui valtavasti!



Olin myös pitkään mietiskellyt, että poistaisin maustehyllystä oven, jotta siihen saisi purkkeja nätisti esille. Maustehylly on muutenkin ollut vähällä käytöllä, koska pidän mausteita erillisessä korissa kuivakaapissa. Niinpä irrotin kaapinoven liesituulettimen päältä, ja lisäsin vielä mausteeksi pari puuripaa, joten lopputuloksena syntyi uusi lautashylly.


Emalipurkkeihin kätkeytyy kätevästi kännyköiden laturit, sekä D-vitamiinit ym. pikkuromppeet.
( Meillä olisi muuten uusi nätti hanakin kaapissa odottamassa, jahka saataisiin putkimies vaan kutsuttua paikalle ;)


Tänne avohyllyille vaihtelin myös vaaleita astioita esille. Tuon kaapinoven irrotin jo aikanaan keittiöremppamme yhteydessä jotta sain mikron nostettua ylemmäs. Mielestäni kaikki yläkaapit voisi poistaa ja laittaa tilalle pelkkiä avohyllyjä, mutta kaikki astiamme eivät ole valitettavasti niin edustuskelpoisia, joten pysykööt osa piilosilla ;)


Kummasti nuo pienetkin asiat tuovat uutta ilmettä, ja ilahduttavat. Mutta nyt pitäisi sitten kait tarttua imurinvarteen ( ei kyllä yhtään innostaisi ;). Iltapäivällä olemme menossa koko perheen voimin taikuriesitykseen, joten sitä odotellessa viikonlopun vietto voi alkaa!

Leppoisia lomapäiviä lomailijoille ja mukavaa viikonloppua muille!

Iida Emilia

Ps: Hiphei! Näytti tulevan 500 lukijaa täyteen. Oikein lämpimästi tervetuloa uusimmat lukijat :)

maanantai 8. lokakuuta 2012

Vanha vaaka-aarteeni :)

Syystuulet puhalsivat köökkiimme ihan mielettömän hienon aarteen! Olin ihastellut tuollaista kaupan vanhaa vaakaa monessakin blogissa, ja salaa tietenkin haaveilin saavani sellaisen joskus omaankin kotiin. Ilmeisesti näitä ei ole kovin helposti saatavilla ( ? ), koska itselleni ei ainakaan moista ole koskaan tullut vastaan kirpparikierroksella taikka muuallakaan. 

Eräänä iltana selailin pitkästä aikaa tori.fi:n tarjontaa, kun yhtäkkiä eteeni ilmestyi kaupan vanha vaaka! Kiljahdin jo innosta, mutta hinnan nähdessäni päätin unohtaa koko asian. Kyselin vielä tuttaviltani, kuinka paljon olisivat valmiit maksamaan tuollaisesta vaaka-ihanuudesta. Ja arvatkaapa mitä? Siihenpä eräs sisustus-siskoseni vastasi, että hänellä sattuu olemaan kotona juuri samanmoinen vaaka tarpeettomana, että voisin kyllä hakea sen pois nurkista pyörimästä! Ja ilmaiseksi vielä? No eipä tarvinnut pitkään miettiä :D

Vaaka on todella suuri ja painava, mutta se löysi heti paikkansa keittiöstä vanhan patakaapin päältä. Tykkään kyllä tosi paljon, ja ihanaa vaihdella erilaisia asetelmia tuohon vuodenaikojen mukaan. Kyllä kannatti taas hyvää odotella ;)



Joku tarkkasilmäinen saattoi sielä jo huomata, että tämä äidiltäni saatu vanha patakaappikin on uudistunut! Juuh...pitkällisen harkinnan jälkeen päätin "tuhota" antiikkisen lipastoni maalilla! 
(Tiedän että eräs ystäväni järkyttyy syvästi tämän nähdessään ;). En kyennyt enää ollenkaan hillitsemään itseäni, kun siivouskaapin perukoilta löysin valkoista maalia purkin pohjalta. Ja täytyy sanoa, että olen lopputulokseen tosi tyytyväinen, sillä tämä väritys sopii paaaljon paremmin meille! Patakaappi on sananmukaisesti nyt hyvää pataa tuon meidän uuden pöydänkin kanssa.




Innostuin viikonloppuna uudistamaan vähän muitakin pikkujuttuja keittiössä, joten niistä lisää sitten seuraavalla kerralla :)

Maanantai-terkkusin:

Iida Emilia

keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Lokakuu

Pihamaa näyttää kovin viluiselta sateen ja harmauden keskellä. Hämäräkin hiippailee salaa nurkkiin. Lokakuu on selvästi saapunut! 

Ulos lähtiessä nappaan saapikkaat jalkaani, ja sateenvarjon kainalooni. Ihailen syksyn väriloistoa. Ilmassa tuoksuu jo vieno talventuulahdus...ainakin tyttäreni väittää niin. Ei kai vielä sentään! 
Mutta onhan jo lokakuu.

 Sisällä sytyttelen kynttilöitä. Vedän viltin päälleni.  Juon kupin kuumaa marjamehua. Kyytipojaksi suklaata. Selailen sisustuslehtiä. Huomaan haaveilevani joulusta. 
Sellainen on lokakuu!





Lokoisaa lokakuuta!

Iida Emilia