sunnuntai 23. syyskuuta 2018

Hiljaisen viikonlopun sisustelut

Laiskan sunnuntain tervehdys!

Minussa asuu pienenpieni erakko. Yksin ollessani tunnen, kuinka sieluni soi ja hengitys tasaantuu! Kuuntelen hiljaisuutta. Sitä suloista sinfoniaa, kun kukaan ei puhu, eikä vaadi. Sitä, ettei mikään maailman melu kantaudu näiden seinien sisään ja voin voin käpertyä omiin mietteisiini.

Yhtä paljon rakastan myös sitä hetkeä, kun ovi aukeaa ja puheensorina täyttää talon! Odotan sitä syli avoinna ja sydän kaipausta täynnä. Ilman läheisiä en olisi mitään, enkä tuolloin ehkä näkisi kauneutta, jonka hiljaisuus voi tuoda tullessaan.

..........

Syksyinen viikonloppu taipui moneen. Isäntä sai nauttia mökkeilystä miesten kesken. Esikoinen koki uusia elämyksiä isosleirillä ja kuopus puolestaan kisaili futiksen parissa. Minulle jäi hiljaisuus, enkä pistä siitä pahakseni. Lisäksi vietimme kuopuksen kanssa laatuaikaa...sen mitä tuollainen varhaisteini kännykältään ja ystäviltään ehti ;). Äitinikin kävi meillä kyläilemässä.

Nyt on perhe palannut kotiin ja hyvä niin, sillä hieman ontto olo vaivaa aina kun joku puuttuu. Palapeli on taas kasassa ja kotoisa hälinä taustamusiikkina.




Rauhan vallitessa minulla oli aikaa uppoutua sisustelemaan ja sytytellä kynttilöitä. Nauttia hetken  siististä kodista ja ojennetuista sohvatyynyistä! Terapiaa minulle, vaikkei toki elämän tärkeyslistassa niitä kaikkein tärkeimpiä jos syvällisemmin ajattelee.

Jokatapauksessa olohuoneen sisustus muokkaantui hieman ja nyt olen siihen todella tyytyväinen! Ajatuksenani oli saada olkkariin lisää tilan tuntua, sekä kontrastia tummemmalla värillä. 

Tavaroiden kierrätys huoneesta toiseen toimii hyvinkin jos muutosta kaipailee. Aina ei tarvitse ostaa uutta. Vaihdoinkin lastenhuoneen ja olkkarin lipastot päikseen, ja samalla maalasin vanhan kuluneen lipaston tummanharmaaksi. Siitä tuli mielestäni tosi upea! Maalina käytin Eskaron kalustemaalia, jonka sävykoodi E047. Mielettömän kaunis väri ja puolikiiltävä pinta! 




Sohvan työnsin ihan nurkkaan, jolloin vanhat tikapuut pääsivät kunniapaikalle lipaston viereen.
Myös kanin järsimä vanha matto sai väistyä tilasta kokonaan, sillä olenkin haaveillut jonkin aikaa uudesta. Tosin välttämättä olohuone ei kaipaa mattoa ollenkaan, sillä lattian kaunis pinta pääsee näin paremmin oikeuksiinsa.

Olkkarin kulmaan sopisi itseasiassa erittäin hyvin kulmasohva, jos joskus pääsisimme mieheni kanssa yhteisymmärrykseen uuden sohvan ulkonäöstä tai tarpeellisuudesta ylipäänsä ;). Tämä vanha sohva on palvellut meitä jo pitkään, ja appivanhempiamme ennen sitä. Laatu on priimaa, mutta valitettavasti sohvan vihreä väritys kaipaa aina naamioinnin päälleen.

Jonkinlainen seinä- tai lattiavalaisin olisi myös käytännöllinen sohvan nurkkauksessa.



Aika pienestä se muutos oli kiinni, mutta mielestäni syysilme piristyi nyt kummasti. 

Nyt taidan käväistä pienellä happihyppelyllä ja laittaa saunan lämpenemään.

Leppoisaa iltaa ja tsemppiä uuteen viikkoon!

Iida Emilia

tiistai 18. syyskuuta 2018

Olohuoneen täyspuinen sivupöytä

Heipä hei!

Mitä teille kuuluu? Tänne kuuluu oikein hyvää perusarkea, ripauksella materiaalionnea!
Saimme nimittäin olohuoneeseemme uuden ihanan sivupöydän, joka on niiiin kaunis, että aivan sydän pakahtuu. 

Pitkään suunnittelin tälle seinustalle muutosta, sillä lasten vanha paripulpetti oli jäänyt nuorisolle pieneksi. Toisaalta en olisi raaskinut luopua pulpetista millään, mutta todellisuudessa sillä ei ollut enää minkäänlaista käyttöä, ja lisäksi se ahmaisi olohuoneesta paljon tilaa. Onnekseni eräs tuttavani etsi juurikin samanlaista pulpettia vanhaan rintamamiestaloonsa ja niin pääsi pulpetti uuteen, ihanaan kotiin, pienen tytön piirustelupöydäksi :)

Koska tarvitsimme olohuoneeseen kuitenkin jonkinlaisen tason, jota voisi käyttää myös työpisteenä, aloin etsiskellä kapeita sivupöytiä ja instagramissa törmäsinkin sattumalta erään kauniin tilin kautta täydelliseen JUVI-Production sivupöytään. Avasin suuni oikeassa paikassa oikeaan aikaan, ja siitä lähti mukava yhteistyö käyntiin.

Juvin huonekaluja olen ihastellut itseasiassa jo nuoresta saakka, kun niihin ensimmäistä kertaa sisustuslehdessä törmäsin, ja aina ajattelin, että joskus vielä noita meille haluan! Ja siinä se nyt on: meidän ensimmäinen Juvilainen :)


JUVIn ideologia natsaa yhteen omien aatteideni kanssa, sillä arvostan suuresti kotimaista käsityötä ja kunnon puusta tehtyä, kestävää laatua. Juvilla vaalitaan täyspuuhuonekalujen ja puusepäntyön arvokasta perinnettä, jonka perustana on rakkaus vanhoihin antiikkihuonekaluihin. Perheyrityksen tavoitteena onkin tuoda täyspuiset huonekalut kuluttajien tietoisuuteen ekologisena ja kestävänä vaihtoehtona kertakäyttöhuonekaluille.

JUVIn huonekalut valmistetaan ilman pintakäsittelyä, jolloin asiakas pääsee itse vaikuttamaan kalusteen ulkonäköön. Huonekalut voidaan siis pintakäsitellä itse tai värjäyttää ne JUVIn ammattimaalarin kautta.






  JUVIn tuotevalikoimasta löytyi hurjan paljon erilaisia sivupöytämalleja,
joista omaksi suosikikseni valikoitui heti tämä koivusta valmistettu, hyvin simppeli välihyllytön pöytämalli. Vetimien laajasta kokoelmasta valitsin mustat, patinoituneet kuppivetimet. Sain tuotteet erittäin hyvään tarjoushintaan bloginäkyvyyttä vastaan.

Halusin pintakäsitellä pöydän itse, sillä kaapin perukoille oli kasaantunut erilaisia maalin jämiä. Värin valinta ei ollut ihan helppoa, sillä valkoinen olisi ollut tietenkin turvallinen ja meille sopiva sävy, mutta halusin kerrankin jotakin muuta valkoisen tilalle. Musta sävy olisi ollut myös tyylikäs vaihtoehto, mutta lopulta maaliviivoille taistelivat vaalea- ja tummanharmaa. 

Päädyin lopulta tummanharmaaseen, enkä voisi olla lopputulokseen enempää tyytyväisempi. Se on aivan täydellinen! Pöydän kannen halusin jättää puun väriseksi, mutta sen käsittely on vielä kesken. Ajatuksena olisi vahaus tai öljypinta, joka muistuttaisi harmaantunutta vanhaa puuta.


Kuvissa on nyt hieman erilaisia stailausvariaatioita, sillä en osannut päättää vielä, tuleeko pöydän yläpuolelle juliste vaiko peili!? Taidan päätyä julisteeseen, koska se on mielestäni raikkaampi kokonaisuus.

Innostuin tuosta tummanharmaasta niin kovin, että maalasin viikonloppun aikana pöydän lisäksi myös yhden lipaston, tuolin ja tuon kuvissa näkyvän peilin kehykset. Ja kylläpä kodin ilme sai kaivattua kontrastia ja uutta ilmettä :)


Allaolevassa kuvassa näkyykin paremmin pöydän harmaa sävy, joka on maalatu Eskaron Aguamaster kalustemaalilla E047.


Sain JUVIlta vielä yllätyslahjana ihanan pikkujakkaran, sekä mustaa, vanhanajan maitomaalia.
Täytyykin testata tuota maalia johonkin. ( Kaniherra siellä jakkaraa juuri ihasteleekin. Hänkin rakastaa aitoa puuta, mutta onneksi on pitänyt terävät hampaansa toistaiseki huonekaluista erossa ;)



Uuden, kapean sivupöydän myötä olohuoneeseen tuli tilaa ja avaruudentuntua yllättävän paljon lisää, ja tuo tumma väri jollakin tapaa "raikastaa" vaaleata tilaa! Tykkään ihan älyttömästi. 


Me jatketaan täällä kaniherran kanssa vapaapäivän viettoa ja ihastellaan uutta pöytäämme. Mitäs olette kokonaisuudesta mieltä?

Iloa ja energiaa päivääsi!

Iida Emilia

-Yhteistyössä JUVI-Production-

maanantai 10. syyskuuta 2018

Viikonloppu viuhahti ja arkirattaat taas pyörähti

Voi viikonloppu, mihin katositkaan? 
Voisimmeko aloittaa uudestaan, kun en ehtinyt mukaan alkuunkaan ;)

Viikonvaihde sujahti meidän kuopuksemme synttäreitä järjestellen ja juhlien! Talo täyttyi suvusta ja kummeista, puheensorinasta ja hymysuista. Kahvintuoksusta ja pullanmurusista. Mukavaa elämäniloista menoa, josta jää jälleen kivoja muistoja. 

Syyskuun lämpimät päivät ottivat avosylin vastaan ja takapihan terassillakin kelpasi vielä kahvitella. Kuvitella, että vielä syyskuussa kukatkin viheriöivät kuin kesällä konsanaan? Siis ne kukat, joita kaniherra ei ole vielä syönyt ;)

( Arkisia kuvia nyt, kun viikonloppuna en ehtinyt juhlissa kuvailla ).




Kun lomien jälkeen arkeen laskeutumisen "pehmeä vaihe" on ohi, niin täytyy sanoa, että nyt pyörii taas oravanpyörä vauhdilla! Harrastuksia, Wilmaviestejä, vanhempainiltoja, läksyjä, sanakokeita, projekteja, kakkutukkumyyntejä...siinä välissä ruuanlaittoa ja pyykinpesua...flunssasta nyt puhumattakaan!

Vain reilu kuukausi koulujen alusta ja mielessä käy jo se sana: LOMA! :D
Edes pieni kylpyläviikonloppu, tai hotelli-irtiotto! Eipä olisi hullumpaa. 




Huomenna kuopus lähtee luokan kanssa leirikouluun ja esikoinen aloittaa isos-koulutukset. Kivaa touhua nuorille! Minulla täällä vapaapäivä, joten pesukone päälle ja rattaat pyörimään.

Vauhdikasta viikon alkua!

Iida Emilia


perjantai 7. syyskuuta 2018

Neutraalien sävyjen pauloissa

Heipsan!

Kesän hiljaiselon jälkeen olen herännyt uudelleen eloon blogirintamalla! Heinäkuun helteillä ei sisustaminen, saati sitten kuvaaminen innostanut ollenkaan! Ajattelinkin tuolloin, että tähänkö se yhdeksän vuoden blogitaival päättyy? Ei ollut pienintäkään inspiraatiota, ei ajatuksen hiventäkään päässä. Mutta nyt aivan yhtäkkiä syksyn myötä kamera on jälleen paras kaverini ja nämä samat nurkat innostavat yhä uudelleen kertomaan tarinoitaan. Ihanaa, kun olette mukana :)

.........

Syksyn muotivärit hehkuvat upean okran, sammalenvihreän, viininpunaisen ja sinisen murretuissa sävyissä, mutta miksi ihmeessä en innostu väreistä ollenkaan? Ihastelen värejä toki muiden kodeissa ja hypistelen tummia kuoseja kaupan hyllyillä. Saatan hetken hurmiossa jopa ostaakin trendivärisen  sisustustyynyn sohvalle, mutta EI! Pian se tuntuu vallan holtittomalta. Olen vain totaalisesti neutraalien sävyjen pauloissa.




Itseasiassa kun mietin aikaa taaksepäin, niin meillä on ollut aina hyvin neutraali värimaailma kodissamme. Tosin siinä ihan ensimmäisessä, pienessä kerrostalokaksiossa, reilu 20 vuotta sitten oli hetken vihreää ja jopa sinistäkin :). Mutta hyvin pian värit alkoivat muuttua vaaleiksi tuolloinkin. Myös musta on kuulunut kestosuosikkeihini aina valkoiseen yhdistettynä.

Omaan sisustus-väripalettiini kuuluu usein vain kolme sävyä kerrallaan. Tällä hetkellä ne ovat valko/harmaa/ruskea + ihan pieni ripaus mustaa. Näin tila pysyy rauhallisena ja hillittynä.

Koen, että tämä neutraali sisustus on ennenkaikkea ajaton, luonnonläheinen ja rauhoittava. Vaaleus antaa puhtaan, keveän ja hienostuneen tunteen. Toki se voi jollekin muulle olla tylsä ja masentavakin  yhdistelmä.




Toisaalta kotiin voisi tuoda tässä syksyn aikana himpun verran "väriä", tai oikeastaan tummuutta lisää. Sohvaan voisi hyvinkin vaihtaa tummemman harmaat päälliset ja osan valkoisista kalusteista voisi maalatakin? Hmmm...pitääpä miettiä. Rohkenisiko revitellä noinkin hurjasti :D

Hillittyä viikonloppua!

Iida Emilia

maanantai 3. syyskuuta 2018

Uuteen viikkoon vanhoin kujein

Uusi viikko, uudet kujeet... sen kun näkisi :D
Täällä oli tarkoitus aloittaa vapaapäivä kevyesti ja vähän erilailla kuin yleensä. Terveellisen smoothien jälkeen uimahalliin ja siitä salaattilounaalle ja kirpparin kautta kotiin, mutta niin vain jämähdin taas kotinurkkiin pyörimään! Hurautin itselleni smoothien, mutta jälkkäriksi söin KAKKUA!!! Tulihan siinä samalla pyykkikasat pestyä ja puhtaat pyykit viikattua kaappeihin. Imuroinnit, järkkäilyt, kanin häkin pesut, kaupassa käynnit ja muut värkkäilyt! Siinäpä se keski-ikäisen äiti-ihmisen vapaahetki noin pääpiirteissään! Toki sitä voisi joskus jotakin muutakin keksiä, mutta jos ihminen saa tästäkin kiksejä, niin mikäs siinä ;)

Viikonloppuun mahtui kuitenkin uudenlaisiakin juttuja, kuten tuo mieheni hullu päähänpisto polkea miltei 100 kilsaa pyörällä! Niin vain matka Helsingistä Hämeenlinnaan taittui jopa viidessä ja puolessa tunnissa pienien taukojen kera. Ihmeen virkeänä hän lähti tuon urheilusuorituksen ja pienien päikkäreiden jälkeen kanssani hääpäivää juhlimaan. 

Hassua, että tähänkin on jo tultu, että lapset jäävät mielellään kaksin ( tai kavereineen ) kotiin siksi aikaa, kun me vanhemmat käymme syömässä ja elokuvissa. Oli oikein mukavaa! Voin muuten suositella lämmöllä uusinta Mielensä pahoittaja-elokuvaa, jossa sai kyllä itkeä ja varsinkin nauraa oikein kunnolla :) 



Ihan vielä ei muuten villasukkia tarvita, sillä syksy jatkuu lämpinä ja aurinkoisena. Meillä täällä etelässä on tänäänkin yli 20 astetta lämmintä! Aika huippua.

Tässähän voisi oikeasti mennä vielä uimaan järveenkin, kun uimahalli jäi välistä ;)


Alla vielä kuva viikonlopun synttärisankarista ja meidän "pienestä" karvaisesta sylivauvasta, joka ei tosin syliin tule, muutakuin ehkä herkkujen perässä ;)

Ensi viikonloppuna synttärit vielä jatkuvat sukulaisten kesken ja täällä pähkäillään, mitähän sinne leivottaisiin? Tulisiko kokeiltua jotakin uutta, vai päädytäänkö taas samoihin vanhoihin resepteihin?
Jos sinulla on mielessä joku tosi herkullinen ja helppo leivonnainen, niin vinkkaapa ihmeessä :)


Näissä mietteissä ja tunnelmissa:

Iloa uuteen viikkoon!

Iida Emilia

lauantai 1. syyskuuta 2018

Mustavalkoiset 12v-synttärit

Hiphei ja kivaa lauantaita!

Täällä on syyskuu aloitettu juhlien. Kuopuksemme täyttää 12 vuotta ja juhlinta aloitettiin hieman etuajassa kavereiden kesken. Olemme sopineet, että nämä ala-asteen kuudennen luokan syntymäpäivät ovat ne "viimeiset isot" kaverisynttärit. Yläasteella tehdään sitten jotain muuta hauskaa vain muutaman hyvän ystävän kanssa. 

Osa kutsutuista eivät päässeet perjantaina paikalle, mutta siitäkin huolimatta korvia huumaava kikatus ja kälätys täytti kodin kolmen tunnin ajaksi. Ihana seurailla, kuinka nuo jo ekalta luokalta asti tutuksi tulleet kaverit ovat kasvaneet ja kehittyneet. Mutta täytyy myös samaan hengenvetoon todeta, että tämä äiti huokaisee nyt helpotuksesta, kun isojen kaverisynttäreiden aika on ohi! En tiedä, onko sitä tullut vanhaksi, vai miten tuo meteli tuntuu kovemmalta vuosi vuodelta :D. Aika aikaansa kutakin! 

Hauskaa tuntui tytöillä olevan ja sehän se on pääasia. Ja kivaa tämä juhlienkin järjestely aina on, kun vauhtiin pääsee. Tällä kertaa tekaisin juhlakoristelut jo kotona olemassaolevista tilpehööreistä, sillä mustavalkoista materiaalia löytyi yllinkyllin laatikoiden pohjalta.




Ainoastaan tuo "Happy Birthday"-viirinauha on uusi juttu, jonka löysin kesälomareissulla Pietarsaaren Blossomista.

Pompom-pallot askartelin Ikean silkkipapereista ja valkoiset ilmapallot passaavat niiden kaveriksi. Kertakäyttöastioita on tarttunut joskus mukaan Clasulta ja marketeista. Servetit Granitista. Vaikka kattauksessa sekoittuu pilkut, raidat ja muutkin eri kuosit, niin sama värimaailma nivoo astiat hauskasti yhteen ja lopputulos on ihan kivan näköinen.

Kakun koristelu syntyi helposti teemaväriin sopivilla lakuilla ja pilleillä.





After Party!

Kakkua jäi vielä näemmä äidillekin ;)
Perinteisiin tarjoiluihin kuuluivat kinkkupasteijat, coctailtikut, hedelmämansikkavartaat ja tietenkin sipsit ym. epäterveelliset herkut. Onneksi juhlia on vain muutaman kerran vuodessa! ( Kävin kyllä itsekin salaa napsimassa ;)



Meille tuli vielä kaverikemujen jälkeen serkut yökylään, joten tänään me aijomme isännän kanssa hyvällä omalla tunnolla karata kaksin syömään ja leffateatteriin. Onhan meillä sentään 17-vuotis hääpäivä! Tosin saas nähdä, kuinka isännällä riittää enää energiaa hääpäivän viettoon, sillä hänellä on tänään melkoinen urheilusuoritus meneillään! Ovat nimittäin miesten kesken polkemassa juuri Helsingistä Hämeenlinnaan!!! Loppusuoralla jo kuulemma. Huh hei! Kaikkea ne miehet keksivät!

Reipasta lauantaita teille muillekin!

Iida Emilia


tiistai 28. elokuuta 2018

Voihan remppakuume!

Tervehdys pilviseen ja koleaan tiistaipäivään! Syksyn tuntua leijuu ilmassa, mutta se ei haittaa, sillä sisällä on taas mukavaa puuhastella. Vaikka alkukesän pihahommien ja riparijärjestelyjen jälkeen vannoin, etten ota mitään projekteja ennen seuraavaa kevättä, niin johan alkaa päässä raksuttaa taas uusia ideoita.

Mieheni totesikin puolitoista vuotta sitten remontin jälkeen, että ei se rouva kauaa tyytyväinen ole ;).
Ja täytynee myöntää, että hän taisi olla tällä(kin) kertaa oikeassa. Minulla on nimittäin kauhea remppakuume! Tai oikeastaan muuttokuume. Ai että, kun kädet syyhyäisi päästä repimään vanhaa ja luomaan jotakin uutta tilalle. Maalin ja sahanpurun tuoksua ja sitä tunnetta, kun alkaa nähdä valmista jälkeä... se on jotenkin niin koukuttavaa.

Noh, onneksi olen kuitenkin aika harkitsevainen, eikä rahatkaan riitä jatkuvaan muutokseen, joten tyydyn vain haaveilemaan. ( Niin ja tuo järjen ääni, eli mieheni, joka osaa vähän toppuutella ). Sitäpaitsi tähän nykyiseen remonttiin ja kotiimme olen erittäin tyytyväinen edelleen. Kaikki materiaalivalinnat osuivat nappiin ja keittiö on juuri se unelmieni keittiö, josta vuosia haaveilin. Toki vähän isompi ja avarampikin kyökki voisi olla, mutta meidän tarpeisiin tämäkin riittää hyvin.


Vaikka muuttokuume aika-ajoin piinaakin, niin silti tässä kodissa riittää vielä kohteita, jotka tahtoisin saattaa päätökseen. Nimittäin se iänikuinen kylppäri- ja saunaosasto odottavat siellä edelleen!!! 

Ja totuushan on sekin, että kun 16 vuotta on jo samassa talossa asunut, niin alkaahan tuo asuntolainakin hiipua niin olemattomiin, ettei enää lisälainaa houkuttaisi ottaa. Ja pianhan meillä on täällä tilaakin enemmän, kun nuo lapset kehtaavat kasvaa niin äkkiä ja lentävät jonain päivänä  pesästä.


En ole itseasiassa koskaan haaveillut uuden rakentamisesta, vaan vanhat talot kiehtovat yhä edelleen. Kaikkein parasta antia olisivat 100 vuotiaat hirsirakenteiset "huvilat" ja niiden tunnelma pihapiireineen. Usein kuitenkin mietin, kuinka hienon kodin voisi saada vaikkapa tavanomaisesta 60-70 luvun lättänätalosta! Se vaatisi kyllä uurastusta ja ponnistelua, mutta sieluni silmin näkisin jo ruman ulkokuoren sisältä kuoriutuvan taskalaistyyppisen helmen.

En kaipaa todellakaan mitään lukaalia, mutta yksi lisähuone ja isompi ruokailutila olisi jo luksusta.


Kun taaksepäin katsoo, niin ollaanhan me tässäkin vuosien varrella paljon saatu aikaan! 
Mikä ihme siinä onkin, että aina vain kaipaa jotakin uutta ja vaihtelua? 

Kun toiset vaihtavat kampauksia, harrastuksia tai vaatekaapin sisältöä, niin mulle se on näköjään tämä sisustus :)


Seuraavaksi ainakin olohuoneen puolelle on tulossa pientä kaivattua muutosta, sillä aion luopua lasten pulpetista, joka on toimittanut työ/askartelupisteen virkaa ja hankkia sen tilalle jotakin kivaa. Siitä siis myöhemmin lisää.

Iloista tiistaita!

Iida Emilia

sunnuntai 26. elokuuta 2018

Sadesunnuntai

Rauhaisaa sunnuntaita!

Täällä päivä on valjennut kirjaimellisesti erittäin rauhallisena, sillä muu perhe mökkeilee ja minä nautin hiljaisuudesta kaniherra kainalossani. Vain sateenropina ja kellon tasainen raksutus rikkoo sunnuntain äänettömyyden. Tämä se vasta on perheenäidin luksusta! :)

Eilinen Venetsialaisilta vierähti mukavasti ystävien kesken. Herkuteltiin juustoilla ja paranneltiin maailmaa viinilasillisen ( tai parin ;) äärellä. Ulkonakin tarkeni vielä istuskella viltteihin käärittynä ja lyhdyt valaisivat hämärtyvää elokuun iltaa. 

Ennen muinoin kutsuin aina mielelläni kavereita meille kylään, mutta tuo tapa on valitettavasti lasten myötä jäänyt vähiin. Arkirumba vie niin voimia ja viikonloput haluaa viettää rennosti perheen kanssa. Onhan se aina olevinaan niin työlästäkin...siivota ja miettiä tarjottavia. Vaikka oikeasti tuo ystävien tapaaminen on niin voimaannuttavaa ja hauskaa, että sitä pitäisi tehdä paljon useammin! Ja voihan jokainen tuoda jotakin pientä mukanaan kahvipöytään, niin yhden ei tarvitse tehdä kaikkea. Näin se on! Tätä täytyy tehdä useammin :)

Syyskuun viikonloppuihin meillä ainakin touhua riittää, sillä kuopuksen syntymäpäivät lähestyy ja hääpäivääkin olisi mukava jotenkin juhlia.




Syksyn omenoista syntyykin hetkessä ihania herkkuja vieraille tai oman perheen herkkusuille. Itse rakastan omenakaurapaistosta vaniliakastikkeella höystettynä, mutta piirakat ja omenasoseet maistuvat nekin ihanilta tähän aikaan vuodesta! Nam! 



Kaniherralle maistuu myös omenat, kuin myös olohuoneen pöydälle nostetut kukkaset ja pihassa olevien lamppujen johdot!!! Vaikka hän näyttääkin noin viattomalta, niin on kyllä toisinaan melkoinen täystuho :D



Mutta nyt näyttääkin sade vaimenneen ja aurinko kurkistelee pilvien lomasta. 
Pikkuhiljaa alkaa tuntua siltä, että tutut äänet saisivat täyttää jo kodin. Kaniherrakin paineli päiväunille ja on aivan liian hiljainen seuralainen :)

Leppoisaa sunnuntaita!

Iida Emilia



perjantai 24. elokuuta 2018

Elokuun iltoja terassilla

Heipä hei ihanaiset!

Kesän terassikelit alkavat olla auttamatta ohi, mutta vielä olisi tarkoitus tulevana viikonloppuna nautiskella elokuun hämärtyvistä illoista lyhtyineen ja kokoontua työporukalla pihallemme grillaamaan ja venetsialaisia juhlistamaan.

Tarkoitukseni oli laittaa näitä kuvia jo heinäkuussa, mutta en vain kertakaikkiaan ehtinyt. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan :)

Pihamuutoksemme aikana myös tämä "kierrätysterassimme" laajeni hieman, eli hankimme pari kuormalavaa lisää ja niiden päälle puiset terassilaatat. Pohjasta kuorimme ensin nurmikon pois ja tasoitimme alustan, jonka päälle asensimme maisemointikangasta. Hiekkakin olisi varmasti pohjalla hyvä, mutta yllättäin tämä väliaikaiseksi tehty edullinen terassimme on palvellut jo useamman kesän. 

 Viimeistelin terassilaatat Eskaron terassi- ja kalusteöljyllä turpeen-tummanharmaalla sävyllä. 
( Kuvissa terassin sivulautoja ei ole vielä öljytty, mutta nekin saimme valmiiksi ennen rippijuhlia )




 Veken upea pöytäryhmä on osoittautunut käytössä todella tukevaksi ja mukavaksi istuskella. Pöydän ääreen mahtuu nyt isompikin joukko syömään ja tätä kotimaista, täyspuista ryhmää kelpaa ehdottomasti katsella! Siirsin vain väliaikaisesti toisen country-penkin tuonne aidan viereen, jonne haluaisin jossakin vaiheessa kasvihuonevitriinin. Penkin kohdalla, aidan vierustalla oli aiemmin keltaisia, näivettyneitä pensashanhikkeja, joista en tykännyt yhtään. Poistin pensaat, ja niiden tilalle teimme yksinkertaisen sepelikaistaleen.





Nyt kun pihamme on saanut selkeämmän ja viihtyisämmän ilmeen, en enää kiinnitä niin paljoa huomiota aitoihin tai keltaisiin tiilirakenteisiin, jotka eivät täysin sisustusmakuani vastaa. 

Isäni aina lauleskeleekin, että tiilitalossa asuu onnellinen perhe...vaikka hän itse rakentaakin puisia taloja ;). Onnea on oma pieni koti, vaikkei se ihan täydellinen kaikinpuolin olisikaan.


Ensikesäksi jäi muhimaan vielä muutama pihahaave kasvihuoneen lisäksi, mutta niitä ehtii tässä syksyn ja talven aikana taas hautoa rauhassa :)

Oikein kivaa viikonloppua ja kesäkauden päättäjäisiä kaikille!

Iida Emilia