tiistai 27. elokuuta 2019

Kylässä idyllisessä hirsitalossa

Moikka moi ihanat!

 Kuinkas arki on lähtenyt rullaamaan? Täällä tahtoo kiire ja aikataulutettu elämä kiristää hermot tiukille, kun pitää muistaa yhtäkkiä taas sen tuhat asiaa, mutta muuten kuuluu ihan hyvää :)
Aurinko paistaa ja helteitäkin vielä loppukesään lupailtu. Lisänä kivoja juttuja, kuten työkaverin tupareita juhlittu viikonloppuna ja hääpäiväkin häämöttää edessäpäin. 

Ystävien tapaaminen onkin ihan parasta terapiaa arjen keskellä, mutta valitettavasti näissä ruuhkavuosissa aika harvinaista herkkua. Aikataulujen sovittaminen yhteen on monasti hankalaa, tai paukut eivät vaan riitä vieraiden kestittämiseen. Itsessäni ainakin olen huomannut suuren eron menneisiin vuosiin, kun tykkäsin vielä täyttää talon kutsuilla ja kekkereillä. Nykyään pelkkä ajatuskin väsyttää. 

Haluaisin olla sellainen extempore-ihminen, joka mielellään pitää ovet avoinna ja kahvipannun kuumana yllärivieraillekin ( kaaoksenkin keskellä ), mutta en vain ole! Ennemminkin viihdyn nykyään omissa oloissani?! Onko tämäkin joku vanhenemiseen liittyvä juttu? Ehkä toivottavasti ohimenevä sellainen ;)

Kesän aikana on kuitenkin tullut nähtyä paljon ystäviä ja tehtyä kivoja asioita, jotka antavat hurjasti voimaa ja onnenpilkahduksia elämään. Yksi näistä kohtaamisista tapahtui erään lapsuudenystäväni kauniissa kodissa viime viikolla, josta tallensin luvan kanssa kuvia tänne teillekin.

Tämä ikätoverini on ollut elämässäni mukana aina lapsuusvuosistani saakka, sillä vanhempamme olivat ja ovat edelleen perhetuttuja. Tähän samaan porukkaan kuuluu myös kolmaskin rakas ystävä ja yhdessä olemme kulkeneet ihan sieltä ala-asteiästä asti. Voi miten paljon tapahtumia, unelmien täyttymisiä sekä myös pettymyksen kyyneleitä näihin yhteisiin vuosiin onkaan mahtunut.



Tällä hetkellä tämä ystäväni, Hirsitalon Susanna elääkin suurta unelmaansa todeksi, vaikkei matka siihen ole ollut mutkaton.

Hän on kaveripiiristäni niitä ensimmäisiä, joka muutti jo nuorena pois kotoa. Hän meni nuorena naimisiin ja sai eikoisensa jo paljon ennen meitä muita. Hän joutui myös myöhemmin kokemaan raskaan eron ja asui vuosia kahdestaan tyttärensä kanssa. Muistan kuinka hän haaveili tuolloin suurperheestä ja maalaistalosta, vaikka mukavasti elämä siinä kaksinkin heillä sujui.

Ystäväni on juuri sellainen ihminen, joka rakastaa kutsua vieraita yhteen suuren pöydän ääreen. Hänellä on aina syli avoinna ja vierasvaraa kaapissa. Hän järjestää helposti juhlat vaikkapa tyttärensä toisen nimen nimipäivän tai kissan syntymäpäivän kunniaksi :D. Juuri sellainen hersyvän avoin ja iloinen persoona!



Ja kuinkas ollakkaan, eräänä päivänä hänen elämäänsä ratsasti se komea ritari, jonka myötä unelmat saivat tuulta purjeisiin. Uuden liiton mukana hän sai ne pari bonus-lastakin sekä kaksi yhteistä rakkauden hedelmää, joten suuremmalle talollekin alkoi olla 7-henkisellä perheellä tarvetta.


Pitkään hakuksessa heillä olikin vanha maalaistalo, mutta kun sitä oikeaa ei tullut vastaan ja tilan tarve oli suuri, päätyivät he lopulta kompromissiin jonka lopputulos remontin jälkeen on aivan valloittava! Tämä hirsitalo ei nimittäin ole kuin reilu 30-vuotias, mutta tunnelmaltaan kuitenkin paljon "iäkkäämpi" ja arvokkaampi!


Hirsitaloissa on tietynlaista eleganssia ja ajattomuutta. Kestävyydestä ja ekologisuudesta puhumattakaan. Tässäkin kyseisessä talossa löytyy upean korkeat huoneet, parrut katossa, puulattiat, leivinuuni- ja takkayhdistelmä, lasiveranta, monta makuuhuonetta ja ympärillä suurensuuri tontti mäntymetsän keskellä. Melkoinen unelma!



Ystäväni puoliso on käsistään varsin kätevä ja pääasiassa hänen käsittelyssään koti ja pihapiiri ovat saaneet viimeisen 3:n vuoden aikana jo hurjasti muutosta, vaikka vieläkin kuulemma hommia riittää. Ystäväni suunnittelee ja mies osaa toteuttaa. Aika kadehdittavaa yhteistyötä:)

Kodin pinnat on käsitelty kauttaaltaan mm. kellastuneet puulattiat maalattu harmaiksi, hirsiseinät valkoisiksi ja osa seinistä tapetoitu tunnelmallisin kuviotapetein.

Keittiö on remontoitu kokonaisuudessaan sekä vanha pieni eteinen purettu niin, että ruokailutilaa saatiin samalla avarrettua. Uusi eteinen on otettu käyttöön suurelle lasiverannalle ja seuraavaksi valmistuu vessa.



Uloskin on tehty leikkimökkiä, puuvajaa ja kasvihuonetta. On istuteltu omena- luumu ja riikunapuita. Ruusutarhaa unohtamatta! Ai että, jotkut ovat aikaansaavia :). Nappasin itseasiassa kuvia ulkoakin, mutta niistä teen vielä oman postauksen, kun ihastuttavia kuvia tuli niin paljon!

Huomaatte muuten varmaan, että sisustusmakumme ovat ystäväni kanssa aika samankaltaiset ja tänne usein kauppaankin ensimmäisenä meiltä poistuvaa tavaraa. Myös puheenaiheet pyörivät hyvin usein remonteissa, sisustuksissa ja uusissa ideoissa ( perheen ja ruuhkavuosi-stressin lisäksi ;).
On se suuri rikkaus, kun saa vaihtaa kuulumisia samassa elämäntilanteessa olevien kanssa. 


Olen niin onnellinen ystäväni toteutuneesta unelmasta, idyllisestä hirsitalosta, jonka täyttää nykyään iso lapsikatras äänillään. Vauhtia ei täältä talosta puutu, kun lapsia löytyy uhmaikäisestä aina murrosikäiseen ja jo kotoa pois muuttaneella esikoisellakin on oma taaperonsa. Ystäväni on siis mummikin jo :). Niin ja kuuluuhan maalaisidylliin toki koira, kani ja viiriäisetkin. Ja ison ruokapöydän ympärille kerääntyy lähes päivittäin sukua, ystäviä tai naapurin lapsiakin.

Siinä sivussa seuraava projekti onkin jo valmistumassa vanhoihin autoihin hullaantuneen isännän käsissä,( eikä se ole siis uusi autalli ) vaan ihana vanha hirsisauna! Tästäkin täytynee napata kuvia lisää, kunhan päästään testaamaan pihasaunan löylyt loppusyksyn hämärissä.


Mitäs sanotte? Aikas mukavaa idylliä ja elämänmakuista menoa.

Ystävältäni sain tosiaan luvan tehdä tällaisen kotijutun, sillä hänkin on haaveillut joskus blogin kirjoittamisesta, mutta ymmärrettävästi suurperheen opettaja-äidillä ei aikaa tällaiseen liikene :). 
Hieman vaihtelua omiin koti-kuviini välillä.

Halauksin

Iida Emilia

torstai 22. elokuuta 2019

Savonlinnan nähtävyyksiä


Kaupallinen yhteistyö SpaHotel Casino

................

Palaan vielä kesälomamme aurinkoisiin muistoihin ja Savonlinnan reissuumme, jonka ensimmäisen postauksen voit lukea täältä. Vietimme pari yötä luonnonkauniilla Kasinosaarella kylpylähotellin vieraina ja nautiskelimme ympäröivän Saimaan kuvankauniista maisemista.

Lisäksi kiertelimme reissussa erilaisissa nähtävyyksissä, joista yksi mahtavimpia oli tietenkin Olavinlinna

Tämä mykistävän upea, jo 1400-luvulla rakennettu kivilinna häikäisi niin tarinoillaan, kuin ylväällä olemuksellaankin. 



Itselläni kiinnostus linnoihin juontaa juurensa varmasti jo lapsuuden prinsessaleikeistä, mutta kyllä se historian havina, joka näiden jykevien kivien sisään kätkeytyy, on erittäin mielenkiintoista. Ajatella, millaista elämä on joskus aikoinaan ollut ja ketä täälläkin käytävillä on kulkenut?


Opastetulla kierroksella saimmekin kuulla paljon tietoa linnasta ja sen värikkäästä historiasta. 
Kiipesimme ylös aina korkeimpaan torniin asti, mutkitellen välillä hyvin ahtaissa ja pimeissä portaikoissa. Pelottomina, kuin yön ritarit ;) ( Oli nimittäin välillä aika jännittävää ). 

Perheen pienimmille linnasta löytyy myös oma opastettu kierroksensa.



Löydettiinpä korkeasta tornista komea privaatti vessakin, jossa joku ylempitasoinen on saanut rauhassa toimittaa velvollisuuksiaan. Ja istuma-aukosta oli muuten sellainen 30-metrinen pudotus kalliolle! Mieleeni jäi sellainenkin hyvin oleellinen asia, että tuohon aikaan wc-paperin asiaa ajoi sammaleet, kepit tai vaikkapa sormi, jos ei muuta pyyhintä ollut saatavilla.


Monenlaista on linna nähnyt ja kokenut, ja onhan se hienoa, että tämä historiallisesti merkittävä matkailukohde on säilytetty ja kunnostettu. Lisäksi se toimii myös oopperajuhlien päänäyttämönä ja itse haluaisin ehdottomasti päästä tänne vielä joskus oopperoidenkin aikaan.


Linnan ympäristössä oli paljon idyllisiä vanhoja puutaloja, kahviloita, ravintoloita ja puoteja.  
Etsiskelimme tovin mukavaa lounaspaikkaa linnakierroksen päätyttyä ja päädyimme kauppatorille, suosittuun Kalastajan Kojuun syömään paistettuja muikkuja. Nams!

Jälkiruuaksi halusimme lettuja, sillä olimme kuulleet huhua suloisesta lettukahvilasta :)


Lettukahvila Kalliolinna löytyikin aivan hotellimme läheltä, rauhallisesta Sulosaaresta, jonne kuljettiin Casinolta siltaa pitkin. 

Täältä kauniin luonnon keskeltä eteemme avautui herttainen vaaleanpunainen huvila, jossa iloiset myyjättäret paistoivat maukkaita lettuja suolaisilla ja makeilla täytteillä. 



Tämä 1800-luvun lopulta säilynyt pikkuruinen huvila oli sisustettu iloisen värikkäästi ja pihapiiristä löytyi myös paljon istuskelupaikkoja. 

Runsaista täyte-vaihtoehdoista oli vaikea valita, mutta itse päädyin kermavaahto/kookos/suklaa-plättyyn, joka olikin tosi herkullista, muttei kuitenkaan liian makeaa. Lämpimänä päivänä kahvin tai teen sijasta maistui Laitilan kuohuva limonaadi. 

Mielestäni tällaiset asiat ovat lomalla ihan parasta. Istahtaa vaan rauhassa kahvittelemaan ja nautiskelemaan kauniista paikoista hyvässä seurassa.


Seuraavaankin lomapäiväämme oli vielä mukavia elämyksiä edessä, kun lähdimme seilaamaan Savonlinna risteilyjen laivalla Saimaan saaristoon. 


Tunnin mittaisella sisävesiristeilyllä ihastelimme maisemia ja näimme Savonlinnan keskustan nähtävyyksiä eri perspektiivistä reittiselostuksen kera. Olavinlinnan pääsimme täältä käsin näkemään myös kokonaisuudessaan. Kovasti yritimme tähystellä, josko sattumalta norppakin osuisi näköpiiriimme, mutta ei osunut tällä kertaa :)


Risteilyn jälkeen kävimme syömässä erittäin maukkaat pizzat paikallisessa pizzeriassa, Caporassa. Pyörähdimme myös keskustassa hieman shoppailemassa ennen kotiin lähtöä.



Matkan varrella, Mikkelin kohdalla poikettiin Tertin kartanolle kahville ja tämäkin oli todella idyllinen ja ihana maalaispaikka, jossa voin suositella pistäytymään.



Suomi-matkailu on mielestäni ihan parasta! Ja pienetkin reissut piristävät aina kummasti. Tykkään myös kovasti matkustaa oman perheen kanssa, koska silloin voi tyystin unohtaa arjen rumban kotitöineen ja keskittyä mukavaan yhdessäoloon. Harvemmin reissuissa kinastellaankaan ja meidän teinit näköjään viihtyvät edelleen vanhempiensa seurassa, josta olen hyvin kiitollinen :). 
Toivottavasti teillekin jäi tästä mukavia vinkkejä matkaan.

Näillä muistoilla jaksetaan taas pitkälle syksyyn!

Iida Emilia

maanantai 19. elokuuta 2019

Sadonkorjuu

Uusi viikko alkaa sateen ropinan säestämänä, 
rauhoittavan tasaisena rytminä, rentouttaen kehon ja mielen. 

Rakastan elokuun tunnelmaa, kun kesä kääntyy hiljalleen syksyyn.
Kun pellot aaltoilevat kultaisina auringonsäteiden alla ja sumun hälvettyä kastepisarat kimmeltävät nurmella. 

Omenapuut notkuvat punaposkisista aarteistaan ja rakkaudella vaalitut viljelmät tuottavat satoaan.
Kuinka kaunista kaikki onkaan!



Meilläkin päästiin nauttimaan sadonkorjuun hedelmistä ja oman maan makuelämyksistä.
Miten hienolta se tuntuukaan, kun alkukesästä innolla istutetut viljelmät alkavat kasvaa ja lopulta saadaan poimia herkut talteen.

Pienestä pihastamme ei toki suurensuurta satoa saatu, mutta onnistumisen iloa sitäkin enemmän.
Ensi vuonna taidamme laajentaa ryytimaata entisestään. 


Meillä kasvatettiin tänä vuonna tillien ja yrttien lisäksi mansikkaa ja perunaa. ( Kuvan porkkanat ja sipulit ovat vain rekvisiittaa ;)

Mansikoita kypsyi muutama hassu, mutta perunat kasvoivat lopulta yli odotusten. Vielä elokuun alussa laatikkoon kurkkiessa potut olivat vain peukalonpään kokoisia ja varret puolestaan jättiläismäisiä! Ajattelin, että nyt ei sujunut homma kuin Strömsössä. 

Äitini kehoitti kuitenkin leikkaamaan perunoiden varret lyhyiksi, jottei kaikki kasvuenergia menisi niihin ja kas kummaa, parin viikon kuluttua perunat olivatkin kasvaneet valtavasti! Keräsin niistä suurimmat talteen ja jätin pienimmät vielä maahan kasvamaan.


Ja arvaatkaapa vaan, kuinka hyviltä oman maan perunat maistuivat voinokareen ja tillin kera?
Aivan juhannukselta ja mummolan kesältä samaan aikaan :). 

Paristakin lavallisesta saadaan muutama kattilallinen vielä herkuteltavaksi myöhemmin.



Onnistuneen kasvatusprojektin jälkeen nälkä kasvaa syödessä ja pieni kasvihuonehaave yltyy yhä suuremmaksi. Onpahan taas syksyksi unelmia uneksittavaksi.

Tänä kesänä eivät edenneet muut takapihan suunnitelmat laisinkaan. Jäivät mm. rinneportaat jälleen vain ajatuksen tasolle, mutta ehkäpä ne jonakin päivänä tuonne vielä ilmestyvät, ken tietää :D


Näissä sadonkorjuun tunnelmissa ja onnistumisen fiiliksissä toivottelen:

Ilonpisaroita arkeen!

Iida Emilia

maanantai 12. elokuuta 2019

Onnellisten saarella Savonlinnassa

Kaupallinen yhteistyö Spahotel Casino

...................

Kesälomat ovat nyt koululaisten osalta ohitse, mutta arkeenkin oli ilo palata rennon kesän jälkeen.
Etenkin, kun karkasimme vielä viimeisinä lomapäivinä minilomalle Savonlinnaan, upean Saimaan äärelle. Tai kuopukseni sanoja lainaten: "Nauti vielä kun voit"-reissuun ennen koulujen alkua, ja niinhän me nautittiin, koko sydämemme kyllyydestä.

Savonlinna ei ollut meille entuudestaan ollenkaan tuttu paikka, mutta olin kuullut siitä pelkkää hyvää. Kauniissa kotimaassamme riittää paljon nähtävää ja koettavaa, joten tästä eteenpäin voisi hyvinkin ottaa tavoitteeksi tutustua uusiin paikkoihin joka kesä.




Minua puhuttelevat eniten sellaiset paikat, jotka kuiskivat menneiden aikojen tarinaa.
SpaHotel Casinolla näitä tarinoita riittääkin, aina tsaarien ajoista lähtien, sillä ensimmäinen kylpylaitos perustettiin tänne jo 1896 ja kyseinen kylpylä oli ensimmäisiä Suomessa.

Hotelli sijaitsee Kasinosaarella, kauniin Saimaan syleilyssä, enkä yhtään ihmettele, että tätä kutsuttiin jo muinoin "onnellisten saareksi". 

1900-luvun vaihteessa vauras asiakaskunta asusteli saarille rakennetuissa huviloissa tai kaupunkilaisten kodeissa ja kylpyläelämään kuului myös vahvasti seurustelu sekä huvittelu.

Noista ajoista muistuttavat yhä ravintolarakennus Wanha kasino, huvilat Suruton ja Kalliolinna, matkustajakoti Vuorilinna sekä saaria yhdistävät sillat.

Vanha puinen kylpylärakennus valitettavasti tuhoutui tulipalossa 1960-luvulla ja sen tilalle rakennettiin uusi tuolle ajalle tyypillinen moderni kylpylä, jota on aikojen saatossa remontoitu useampaankin otteeseen. Lähitulevaisuudessa casinolle on nousemassa korkea hotellitorni viihdekeskuksineen ja tuossa yhteydessä kylpylä, sekä hotelli kokevat jälleen mittavia uudistuksia.



SpaHotel Casinolta löytyy huoneita joka kukkarolle ja lemmikitkin ovat tervetulleita. 

Itse yövyimme vierekkäisissä kahden hengen Superior-huoneissa
lapset omassaan ja me aikuiset toisessa. Välioven huoneiden välissä sai pidettyä auki.
Huoneen parvekkeelta aukeni rauhoittava järvimaisema suoraan Saimaalle ja pääsipä tästä omasta huoneesta halutessaan järveen ilta-uinnillekin kylpylässä pulikoimisen lisäksi.

Huoneet olivat tilavat ja viihtyisät. Erityisesti pidin maisemien lisäksi Unikulman tukevista sängyistä ja erikokoisista tyynyvalikoimista, jotka takasivat levolliset unet.




Illalliset nauteimme viihtyisällä Wanhalla Kasinolla,
joka sijaitsee kylpylähotellia vastapäätä. Samaisessa rakennuksessa toimii myös Savonlinnasali- sekä teatteri, joten kulttuurielämykset löytyvät ihan läheltä.

Oopperoiden aikaan paikka pursuaakin elämää, mutta hienoja tapahtumia riittää ympäri vuoden.
Myös nämä kyseiset elokuun tapahtumat kuulostavat mielenkiintoisilta. Veljeni onkin käynyt jo useampana vuonna vaimonsa kanssa Boxing Nightissa Olavinlinnassa ja aina kehunut kaupunkia kovasti.



Wanhan Kasinon tunnelma lasitetulla terassilla oli käsinkosketeltava.
Ihmisten iloinen puheensorina, ystävällinen henkilökunta, järvimaisemat ja taustalla Frank Sinatran nostalgiset sävelet.

Illan kruunasi kolmen ruokalajin illallinen, enkä muista hetkeen syöneeni mitään näin herkullista. Ilta sisälsi kauneutta kaikille aisteille, sillä annokset oli rakennettu niin kauniisti, ettei niihin meinannut raaskia koskea.







Iltaisin ruokailun jälkeen lähdimme kiertelemään saarta ja ihastelemaan Saimaan horisonttiin laskeutuvaa aurinkoa, joka maalasi taivaan mykistävän kauniiksi.

Savonlinnan keskusta, tori ja Olavinlinna sijaitsevat ihan kävelymatkan päässä ja hotellilta voi vuokrata vaikkapa pyörät menopeleiksi. Kesäaikaan hotellin rannasta voi vuokrata myös  SUP-laudan tai lähteä melomaan kanooteilla Saimaan vesistöille.

Uskomatonta, että täällä keskellä kaupunkia voikin olla niin lähellä luontoa!



Ympäröivä luonto on läsnä kaikkialla, myös hotellin aamiais- ja tilausravintolan puolella, jossa kauniina kesäaamuna aamiaisen voi nautiskella terassin puolella.

 Ruokalistoille poimitaan lähialueen tuotteita vaihtuvien sesonkien mukaan. 



Hyvän aamun aloitukseen kuului ehdottomasti virkistävä pulahdus kylpylän altaaseen, ( josta en tosin saanut kuvia, kun en viitsinyt häiritä muita kylpylän asukkaita kamerallani ). Ja uinnin päälle maistui hotellin aamiainen, jolla jaksoi pitkälle päivään.



Päivisin kiertelimme kaupungilla ja ihastelimme erilaisia nähtävyyksiä, joista kerron vielä 
toisessa postauksessa enemmän.


Näiden kauniiden yksityiskohtien myötä palaan vielä ajatuksissani ihanaan lomaamme ja upeisiin auringonlaskuihin monen monta kertaa...

Onkos paikka muuten teille lukijoille tuttu?

Mukavaa uutta viikkoa!

Iida Emilia

-Matka saatu/toteutettu yhteistyössä SpaHotelCasinon kanssa-