tiistai 27. maaliskuuta 2012

Keijukaisten kekkereillä


Viikonloppuna meillä liihotteli enkeleitä, keijuja ja kilttejä velhoja! Tyttäremme, nuo rakkaat kultasiskokset leikkivät koko viikonlopun aamusta iltaan roolileikkejä niin sulassa sovussa, että täytyy ihan hämmästellä :).

Jauhojakin pöllyteltiin, ja suklaisesta taikinasta taiottiin herkullisia mokkapaloja keijukaisten teekutsuja varten. Pöytä katettiin pitsiliinoin, ja ruusukupposin. Siinä kelpasi keijujen kevättä juhlistaa :)







Itselleni tulvahti mieleen näistä kuvista ihania lapsuusmuistoja. Vietimme kesiä usein maalla mummolassa, jossa naapurissa asui pikkuserkkuni, ja paras ystäväni. Olimme kuin siskokset, ja todelliset hengenheimolaiset. Supattelimme toisillemme kaikki salaisuudet, ja jaoimme yhteiset haaveemme, ja toiveemme.

Voi niitä ikimuistoisia kesiä! Mekin pidimme usein nukeille teekutsuja. Välillä pulahdettiin uimaan raikkaaseen järviveteen, ratsastettiin hevosilla, juostiin kukkaniityillä, (ja astuttiin lehmänlantaan ;) ja pompittiin heinäladossa. Napattiin kanalasta muna, jota yritettiin kovasti karvahatussa hautoa. Leikittiin prinsessoja. Keräiltiin paperinukkeja. Nukuttiin öitä leikkimökissä.

Isompana keksittiin kaikenlaista hassua, kuten ajaa mopolla iltasella läheiselle pikkukylälle, mutta mopo hyytyikin kesken matkan, ja kävelimme monta kilometriä pilkkopimeää metsätietä takaisin kotiin. Pelotti, mutta onneksi ystävä oli lähellä. Voi niitä kesiä! :)

Silloin, kun emme olleet yhdessä, niin kirjoittelimme toisillemme viikottain. Olihan meillä välimatkaa omien kotiemme välillä parisataa kilometriä. Ystävyys säilyi silti aina pitkästä välimatkasta huolimatta.

Mutta sitten koitti se kauhea kevät, jolloin jouduimme sanomaan toisillemme hyvästit...yhtäkkiä ja yllättäin...aivan varoittamatta! Oltiin vasta 18 vuotiaita. Koko elämä vielä edessä.
Ystäväni oli ilmeisesti liian hyvä ihminen maan päälle, koska hänet otettiin täältä pois. Kohtalokas kolari tutulla kotitiellä vei hänet koomaan, eikä hän jaksanut enää taistella. Oli tullut hänen aikansa. Nyt hän tuikkii tähtenä taivaalla, ja seuraa touhujamme sieltä.

Kaipaan häntä yhä, vaikka suuri suru onkin muuttanut muotoaan.
Olen onnellinen, että sain hänet kerran tuntea, ja säilön kaikki kauniit muistot syvälle sydämeeni. Kuinka onkaan tärkeää omistaa ystäviä, ja kiittää heistä jokaisena päivänä!


Ystävän mukanaolo saa ilon loistamaan,
ja murheet kevenemään.
-Cicero-

Iida Emilia

29 kommenttia:

  1. Voi mikä postaus <3 Täällä mä olen kyynel silmäkulmassa.. Elämä on joskus pelottava ja liian arvaamaton :/ Onneks sulla on ihania muistoja tallella <3 Niin söpöset neitoset ja teekutsut ai että!

    VastaaPoista
  2. Ihanat kutsut, herkut ja kattaukset...itse juhlijoista puhumattakaan.

    Mutta sitten...voi nyyh mikä tarina sinulla olikin kerrottavana. Onneksi muistot kantaa ja teillä on ollut upea lapsuus yhdessä. Hui, kun ihan kyynel tuli ja kylmät väreet.

    Ja ihanaa, kun siskot ovat kuin parhaat kaverit :)

    VastaaPoista
  3. Oi miten lämmin tarina ja aivan ihanat teekutsut<3

    VastaaPoista
  4. Liikuttavaa <3 Kaunis ystävyystarina teillä, kamalaa kun jotkut kutsutaan taivaankotiin jo liian varhain. Kuitenkin ihanaa, että on olemassa aina niitä ihmisiä joiden sydämissä heidän elämänsä jatkuu ja muistot kantaa...

    Kauniit kutsut lapsilla ja nam miten herkulliselta nuo mokkapalat näyttää! Tein niitä hetki sitten ja nyt tuntuu, että pitää saada pian lisää :)

    Aurinkoisia päiviä!

    VastaaPoista
  5. Voi kuinka surullinen tarina. Kyynelhän tässä poskelle vierähti. Ihanat muistot sinulle jäivät. Jotkut meistä lähtevät ihan liian aikaisin.

    Tiedän pienet keijukaiset ovat kyllä suloisia.

    VastaaPoista
  6. Ihanat kultasiskokset kevään keijukaisina!
    Ikävä kuulla, että menetit rakkaan ystävän. Onneksi muistot ovat tallella.

    VastaaPoista
  7. "oi, jospa oisin saanut olla mukana...." ihanan näköistä! kyllä tytöt varmasti muistaa nuo juhlat aikuisenakin! :)

    VastaaPoista
  8. Kauniita kuvia ja ihana kattaus! Tykkään kovasti blosisi tyylistä ja kuniista kuvista. Minä vain odottelen koska meillä leikittäisiin edes hetki sovussa :)
    Terveisin 2 ja 5 vuotiaiden äiti.

    VastaaPoista
  9. Onneksi muistot edes lohduttavat. Surullinen tarina :(
    Aivan ihanat keijukutsut. Ei oikein kehtaa kehua noin surullinen tarinan jälkeen.

    VastaaPoista
  10. Kun luin kirjoitustasi, tuli ihan omat lapsuusmuistot maalla mieleen; ne ihanat yhteiset kesät oman ystäväni kanssa. Harmi, että sinun tarinallasi täytyi olla noin surullinen loppu :( Muistot onneksi säilyvät, kauniisti osasit niistä kirjoittaa ja niin suloisin enkelitytöin kuvittaa :)

    VastaaPoista
  11. Työtöillä ollut ihanat juhlat!
    Kyynel silmissä luin postauksen loppuun... <3 Onneksi muistot on tallessa!!

    VastaaPoista
  12. Kiitos paljon kauniista viesteistänne <3

    Elämä on todellakin joskus epäreilu, ja polku kivinen. Siitä ei aina selviä ilman kipeitä kolhuja, mutta kaikella täällä on tarkoituksensa kuitenkin. Pääasia, että sitä nauttii jokaisesta hetkestä ja pyrkii eteenpäin luottaen huomiseen :)

    Koen kyllä, että nuo lapsuuteni kesät maaseudun rauhassa ovat olleet suuri rikkaus elämässäni. Harmi, ettei omat lapseni päässeet enää näkemään ihanaa mummolaani.

    Mietinkin hetken, että viitsinkö ympätä tuon surullisenkauniin tarinan tähän iloiseen postaukseen, mutta jotenkin ne muistot vaan nousivat niin voimakkaasti esiin :)

    Anonyymi: Kiitos paljon. Mukava kuulla, että tykkäät blogini tyylistä :) Ja odota vaan, kunhan teidän kuopus vielä hieman kasvaa, niin leikit kyllä alkavat sujua ;)

    GardenianKati: kiitos sinullekkin, ja saa kehua ihan rauhassa ;)Tarina on surullinen, mutta onneksi aika on parantanut haavat, ja nyt voin muistella lapsuuden ystävääni hyvillä mielin <3

    Miia: Kyllä maalla vaan on ihanaa! :)

    VastaaPoista
  13. Ihanat teekutsut<3

    Tiedän mitä on menettää hyvä ystävä:-(

    VastaaPoista
  14. Liikuttavan kaunis postaus......

    VastaaPoista
  15. Anonyymi2.58

    Elämän parhaat muistot,ovat usein näitä rahalla saavuttamattomia asioita. Kaunis postaus,aina näistä saan pieniä päivänpaisteita päivääni. Venla

    VastaaPoista
  16. Voi miten ihana postaus. Mun mummolassa oli samanlaiset kahvikupit kuin näissä kuvissa... Kaunista, kertakaikkiaan!

    VastaaPoista
  17. Voi ku ihanat teekutsut ja sulose tyttöset ♥ Elämä on tosiaa kauhia arvaamatont eikkä koska tierä mitä huomine tuo tullessaa ja siks kannattaaki ain arvostaa sitä mitä on ♥ Sun hyvä ystävä katselee teirä elämä menoa pilvenhattaralt ja onkki tyytyväine ku sul on noi ihana suloset tyttöset ♥

    VastaaPoista
  18. Voi taivas kuinka ihania kuvia ja ihania muistoja <3 Tippa silmässä luin, todella kaunista <3

    VastaaPoista
  19. Ihania kuvia ihanista hetkistä!
    Arvaa vaan vuodatinko muutamam kyyneleen lukiessani...

    VastaaPoista
  20. Huih. kylmät väreet vilistävät...
    Ihanasti kerroit lapsuutesi kesistä rakkaan ystäväsi kanssa, teillä on mahtanut olla mahtavaa yhdessä!
    Olen varma, että ystäväsion siellä tähtenä taivaalla onnellinen, että sai tuntea Sinut, olla ystäväsi ja kokea kaiken tuon kanssasi :)

    Ihania keijuja ja prinsessoja teillä siellä ollut liikkeellä, kauniita tyttöjä ja kauniita kuvia ihanissa kulisseissa!

    Mukavaa loppuviikkoa!

    VastaaPoista
  21. Anonyymi22.29

    Niinhän se on, että meillä jokaisella on aika lähteä, emmekä sitä etukäteen tiedä, koska se aika on...

    Muistot säilyvät onneksi aina!

    Hyvää viikonloppua!

    Kati

    VastaaPoista
  22. Ihanat kestit keijuilla!
    Tunsin piston sydämessäni, kuin luin tekstisi. Olen myös joutunut hyvästelemään aivan liian aikaisin lapsuuden rakkaan ystävän, nuoruuden hurjien vuosien jakajan, hengenheimolaiseni. Serkkuni oli vain kaksi viikkoa minua nuorempi....nyt hän siis on tähtenä taivaalla. Onneksi muistot säilyvät.

    Mukavaa viikonloppua!
    -k-

    VastaaPoista
  23. Ihanat keijukestit, kaunista tunnelmaa! Mukavaa viikonloppua sinne!

    VastaaPoista
  24. Ihan liikutuksen laineille asetuin tätä kaikkea kaunista ja koskettavaa ihmetellessäni. Kiitos!!♥

    VastaaPoista
  25. Ihanat kekkerit teillä on olleet!
    On elämän tärkeimpiä asioita omistaa ystäviä tai ystävä, jonka kanssa voi jakaa hetkiä...onneksi muistoja ei voi kukaan viedä.

    VastaaPoista
  26. Blogissani on tunnustus sinulle:)

    VastaaPoista
  27. Liikuttava teksti ja ihana postaus <3

    VastaaPoista
  28. Aivan ihania pikku-prinsessoja! Ja niin kaunis muisto. Todella surullista että ystävyytenne on katkennut noin surullisella tavalla. Onneksi on kauniit muistot joita vaalia. Itse olen viettänyt paljon kesiä maalla mummolassa joten siksikin tarinasi kosketti tunnetasolla vahvasti. Tuli ihan omat kesät mieleen! (Tosin minulla oli poikaserkut leikkikaverina ja leikit olivat hieman raisumpia...)

    VastaaPoista
  29. Kiitokset, ja lämpimät rutistukset kaikille kommenteistanne <3

    VastaaPoista