Valon ja varjon leikkiä

Oi mikä ihana aurinkoinen talvipäivä olikaan tänään!

Ehdein kotiin poikkeuksellisesti vielä valoisan aikaan ja nappasin valossa kylpevästä olohuoneesta muutaman kuvan, jossa iltapäivän viimeiset säteet leikittelivät kauniisti kodin pinnoilla.

Huomaan, että kirkkaana päivänä uusi vaalea lattiamme suorastaan tuplaa valon määrän ja rakastan sitä! Ei ole tainnut mennä päivääkään remontin jälkeen, ettenkö olisi nauttinut näkemästäni. (Kuvien väritys saattaa olla hieman vääristävä, sillä tietokoneemme näyttö hajosi jo jokin aika sitten ja nyt olen käyttänyt kuvien muokkaamiseen jotakin vanhaa näyttöä, joka tekee kuvista oudon tunkkaisia. Siksi taidan lisätä kuviin joka kerta liikaa valoa ;).

Tänään selvisi myös, että pidänkin hiihtolomani jo ensiviikolla! Yleensä olen pitänyt sen vasta keväämmällä, mutta tällainen toive pomoltani tuli, eikä minulla ollut sitä vastaankaan. Lasten hiihtoloman aikaan saan myös onneksi mukavasti vapaata, vaikken siihen lomaa valitettavasti voikkaan käyttää.

Nytpä olenkin tässä jo pähkäillyt, mitä ihmettä mahdankaan tehdä täällä yksikseni. Ehkä innostun silloin maalaamaan ne loput seinät, jotka vielä odottavat. Jotenkin tuo rempan tekeminen vaan vielä tökkii, kun syksy tuli niin huhkittua ;). Mutta jos nyt saisi edes tuohon olohuoneen seinälle naputeltua tauluja, niin sekin olisi jotakin.

Minulla on vieläkin pari sinttiä elossa...hyasinttia siis! Poistin niistä vain kuivuneet kukinnot ja lehdet vihertävät yhä kauniisti. Nämä sipulithan voisi laittaa maahan, kun jäät sulavat. Tänään yllätinkin itseni haaveilemasta kesästä ja pihan hoidosta. Edelleen unelmoin pienestä kasvihuoneesta pihan perukoille! Ai että, en malta odottaa enää terassikelejä.

Valonpisaroita päiviinne!

Iida Emilia