Vauvakutsuilla

Viime sunnuntai oli huippukiva päivä! Sain kutsun ystäväni Allidaalian vauvakutsuille Tampereelle. Kun tutustuimme "Allin" kanssa toisiimme viime keväänä, kävi sattumalta ilmi, että meillä on myös yksi yhteinen ystävä, jonka kanssa olen opiskellut samaan aikaan muutamia vuosia sitten. Vauvakutsut järjestettiin juurikin tuolla opiskelutoverini luona, aivan ihanassa ja kodikkaassa rintamamiestalossa. 

Paikalle saapui monta iloista naista kera herkullisten leipomusten ja pikku-pakettien. Vietimme oikein mukavan iltapäivän rupatellen, syöden ja vauvajuttuja ihastellen. 

Tässäpä teillekkin kuvia viime sunnuntailta:

Itse leipaisin kauhealla kiireellä vaunu-täytekakun, joka pysyi kuin pysyikin kasassa perille asti! Köröttelin nimittäin tunnin matkan bussissa, sillä oma automme hajosi juuri ennen kutsuja. Kakkukuva pääsi vähän kupruilemaan kannen alla kylmälaukussa, mutta maku oli onneksi ihan hyvä, vaikkei leipominenkaan sujunut aivan niinkuin Strömsöössä ;)

Kutsujen loppuhemmotteluna tein Allidaalialle käsihoidon ja ranskalaisen manikyyrin. Ja siellä se "Allin" ihana pallomasukin näkyy, ja aivan pian se pieni ihme sieltä putkahtaakin maailmaan!

Allidaalia oli tehnyt jokaiselle vieraalle kiitokseksi suloiset herkkupussukat. ( Hän siis tiesi kutsujen ajankohdan, ja oli saanut valita ystävät jotka paikalle kutsuttiin ). Herkkukipon takana sattumalta hauska iskulause, joka sopiikin hyvin lapsiperheiden hektiseen arkeen ;)

Kutsujen jälkeen pääsin vielä pyörähtämään myös Allidaalian luona ihastelemassa uusia maalattuja ikkunankarmeja, sekä tietenkin suloista vauvanhuonetta! Siis kertakaikkiaan meinasin pyörtyä ihastuksesta. Vaikka Allin blogikin on kaunis, niin täytyy kyllä todeta taas kerran, että luonnossa kaikki näyttää vielä tuhannesti hurmaavammalta. 

Kiitos vielä A ja S mukavasta sunnuntaipäivästä!

Näissä vaaleansinisissä tunnelmissa toivottelen teille kaikille...(niin ja uusiakin lukijoita oli tupsahdellut paljon lisää! Tervetuloa sydämellisesti :)

Mukavaa viikonloppua!

Iida Emilia

Vaahteramäen Eemeli

Minulla oli suuri ilo ja kunnia päästä kuvaamaan ystäväni 1,5 vuotiasta pientä pellavapäätä. Vauhtia tuossa suloisessa tehopakkauksessa kyllä riitti, mutta monta hauskaa kuvaa saatiin kuitenkin ikuistettua. Komeat kuvauspuitteet löytyivät tämän pikkumiehen oman kodin pihamaalta, ja lähiympäristöstä, sillä ystäväni perheineen löysi keväällä unelmiensa kodin maalta. Täällä on vietetty monta mukavaa hetkeä lettukestien tai teekupposen äärellä. Pihasaunakin lämpenee aina tarvittaessa, ja oma piharakennus löytyy yövieraille. Todella kaunis paikka, jossa riittäisi kuvattavaa vaikka kuinka. 

Mutta oi että, tämä pikkuherra on kyllä mainio tapaus. Aivan kuin Vaahteramäen Eemeli villavan tukkansa ja mössykkänsä kanssa. Ja taitaa hän välillä olla varsinainen jukuripääkin, jos äitiinsä on uskominen ;) Kiitokset vielä ihanalle ystävälleni, kun sain luvan laittaa kuvia tänne blogiinkin. Meinasi tulla ihan valinnanvaikeus kuvia valkatessa, sillä yhteistyö pojun kanssa sujui ihmeen hyvin! 

Nämä olivat omia suosikkikuviani. 

Tuolla kaempana horisontissa voit huomata pieniä valkoisia pisteitä, jotka ovat pellolla ruokailevia joutsenia.

Valokuvaaminen on kyllä mukavaa puuhaa, vaikka en siis todellakaan kuvittele olevani mikään valokuvaaja, sillä olen erittäin huono noiden teknisten vempaimien ja kaikenmaailman säätöjen kanssa, mutta onneksi mieheni osaa nuo tekniset asiat, niin minä voin sitten vaan räpsiä menemään harrastelija-kuvaajan innokkuudella. Lisäksi tykkään tosi paljon leikkiä noilla kuvanmuokkaus-ohjelmilla, joilla saa kivoja erilaisia efektejä kuviin. Välillä taidan innostua liikaakin, mutta kun tässäkään asiassa ei tarvitse olla ammattilainen, niin mikäs siinä kokeillessa :)

Mutta nyt täytyisi ryhdistäytyä vähän siivouspuuhiin, ja pakkailla laukkua, sillä matkaamme vielä kesän viimeistä kertaa mökille!

Leppoisaa lauantaita!

Iida Emilia

Keittiön uusvanha pöytä

Meillä on kuulkaas ihana uusi keittiön pöytä!!!

 Olen ihan tohkeissani, sillä tämä pöytä on just eikä melkein se unelmieni täyttymys. Haaveilin pitkään sirosta vanhasta lankkupöydästä ( vaikkei se meidän edellinenkään pöytä ehtinyt täällä asua kuin nelisen vuotta ), mutta vanha pöytämme oli jo alunalkaen ihan liian iso ruokailutilaamme, ja lisäksi minua häiritsi se, että pöytä oli liian uusi ;)

 

Pidin aina silmäni auki kulkiessani turuilla ja toreilla. Kolusin kirpparit ja huutonetit, mutta sellaista sopivan kokoista vanhaa pöytää sopuhintaan ei tullut ikinä vastaan. Kunnes sitten eräänä kauniina päivänä näin erään tuttavani luona erittäin kauniita rouheita huonekaluja, ja tiedustelujeni jälkeen kävi ilmi että hänen taitava appi-ukkonsa oli ne omin kätösin tehnyt. Siitäpä se idea sitten lähti, ja sain tämän appi-ukon lainaani. Vein mitat ja piirrustukset verstaalle, ja sain juuri sellaisen pöydän, mistä haaveilin! Kaikenlisäksi sain pöydän kyllä mielestäni pilkkahintaan, sillä laina-appeni ei halunnut kummoistakaan palkkaa, vaan lähinnä materiaalikustannukset vaan!!!

 

Vanha ruokailuryhmämme löysi onneksi nopeasti uuden kodin, ja me saimme tämän ihanan lankkupöydän tilalle.

 

 

 

Viikonloppuna oli heti pakko kokeilla syksyistä kattausta rouheaan pöydänpintaan. Vanhoissa lankuissa näkyy hienosti puiden syyt ja madon nakertamat kolot. Laudat on käsitelty tummalla antiikkipetsillä ja öljytty pariin kertaan. Pöydän jalat tulivat puolestaan valkoisiksi, ja tuohon yhteen sivuun tehtiin hauska valelaatikko.

 

 

 

Nyt vaan sitten alkoi mietityttää, että pitäisiköhän osa tuoleista maalata valkoisiksi?

Muutenkin olen tehnyt listaa kaikista hommista, mitä keittiöön vielä pitäisi uusia.

Ja listahan on pitkä! Mutta kiirettä ei ole. Hiljaa hyvä tulee :)

 

Maanantain jatkoja!

 

Iida Emilia

 

 

Syystouhuja

Oi, miten kauniista aurinkoisista syyspäivistä olemmekaan saaneet nautiskella.

Puiden lehdet kellastuvat huimaa vauhtia, ja omppuset putoilevat puista.

Rakastan tätä vuodenaikaa, enkä suostu vielä ajattelemaan tulevaa talvea...

 

Nyt vedetään kumpparit jalkaan, ja lähdetään metsäretkelle :)

 

Viikonloppuna mökillä kuvasimme Lilliputin 6-vuotispotretit, ja samalla otimme molemmista neideistä syksyisiä kuvia. Sienimetsälläkin käytiin, mutta tämä herkullisen näköinen tatti ei päätynyt  sienikoppaan mukaan ;) ( Muutama hirvikärpänen tosin halusi kovasti mukaamme...)

 

 

 

 

 

Sen pidemmittä puheitta. Kertokoot kuvat puolestaan :)

Kuulakkaan raikasta syysviikkoa!

 

Iida Emilia

Keijuperhos-synttärit

Viikonlopun kaksipäiväinen synttärihärdelli onnellisesti ohi!

Tiivistä tunnelmaa, herkkuja, naurua ja lahjapussien rapinaa. Pastellivärejä, rimpsuhelmoja, vaahtokarkkeja sekä keijujen kuisketta...

 

Näistä aineksista syntyivät ikimuistoiset kuusivuotis-kekkerit :)



 

 

Innostuimme askartelemaan silkkipaperista pom pom-palloja ( netistä löytyneen ohjeen mukaan ) ja sen osoittauduttua erittäin helpoksi näpertelyksi, villiinnyin vielä tekemään servieteistä pieniä pompom-kukkasia. Lisäksi vanhoista yksinäisistä servetinjämistä sai helposti ja nopeasti tekaistua viirinauhan.

 

Isäntä kyhäsi lapsille myös pikkukioskin, josta tarjoiltiin jäätelötötteröitä.

 

Kakkuun maalasin sankarin toiveesta keijun kuvan. Samaista laventelikeijun kuvaa käytimme myös kutsuissa. Löysin tämän herttaisen keijukuvan mökillä olevasta säästölippaasta. Muistan tämän herkän kuvan myös lapsuudestani eräästä suloisesta keijukirjasta, jonka on kuvittanut Cicely Mary Parker. Aivan satumaisen ihastuttavia kuvia hänen kirjansa sisältävät!

Onnekseni keijukuva onnistui ihan kivasti. Maalasin työn marsipaanille pasta- ja elintarvikeväreillä. Todella mukavaa hommaa. Voisin tehdä näitä kakkukuvia useamminkin, sillä hermoni suorastaan lepäsivät tätä kuvaa piirrellessä kaiken sen muun juhlastressin keskellä. Kakku oli jopa muutenkin syötävissä, vaikken mikään kauhean erikoinen leipuri olekkaan. Samat tarjottavat tuntuvat pyörivän aina juhlasta toiseen ;)

 

Kiitos vielä kaikille juhliin osallistuneille! Neitosen ehdottomaksi lahjasuosikiksi on noussut nuo iloisen tyttömäiset lego-friendsit, joita tulikin todella paljon. Niillä on nyt leikitty melkein aamusta iltaan, eikä millään malttaisi välissä mennä nukkumaankaan ;)

 

Mutta nyt on ainakin tämän mamman nukkumaanmeno-aika käsillä, joten

 

Hellurei seuraavaan kertaan!

 

Iida Emilia