Huvimajan ruutulattia

Kaupallinen yhteistyö/ Eskaro

............

Heippa kaverit! 

Syksy on valunut jo pitkälle ja pimeys saapuu päivä päivältä aiemmin. Ilmat ovat olleet kuitenkin yllättävän lämpimiä vuodenaikaan nähden ja niiden ansiosta pihalla on voinut puuhastella yhä edelleen keskeneräisten juttujen parissa. Kesälomalla aloiteltu huvimajaprojekti saatiinkin näppärästi syyslomalla päätökseen, mutta huvimajan sisustelut jäävät odottamaan kevääseen :)

Muistatteko vielä tämän prokkiksen? Tämähän on itseasiassa alunalkaen veljeni tekemä "puumaja", joka sitten kasvoi suoranaiseksi huvilaksi. Tämän oli tarkoitus toimia lähinnä lasten leikkimökkinä / majana veljeni perheen isolla pihalla, mutta luulenpa, että tästä tulee myös aikuisille ihana kesäpäivien kahvittelupaikka.

Koska veljeni into lopahti majan viimeistelyvaiheessa, päättivät serkukset yhdessä tuumin, että huvimaja maalattaisiin valmiiksi kesän aikana, joten siinäpä riitti meille yhteistä lomapuuhaa, kun pistettiin maalisudit porukalla heilumaan. Ja koska veljeni on ollut itselleni apuna monissa remonttijutuissa, niin oli mukavaa autella nyt häntä vastavuoroisesti. 

Kesän aikana saatiinkin sisätilan maalailut hyvälle mallille, mutta koulujen ja harrastusten alettua hommat tyssäsivät ja jäivät lattiaa vaille valmiiksi. Pitkään pähkäiltiin miten lattia maalattaisiin, sillä maalia se kaipasi ( oltiin onnistuttu sotkemaan seinämaalia lattioille ) ja huvimajatunnelmaa haettiin. Niinpä tein instagramin puolelle pienen kyselyn ja sielläpä joku ihana vinkkasi salmiakkiruudutetusta lattiasta, joka sopisi juuri täydellisesti kyseiseen tilaan :). 

Siitähän se idea sitten lähti ja koska syksyn lämpimät kelit jatkuivat edelleen, päätettiin maalailla lattiatkin vielä valmiiksi tämän vuoden puolella. Maalivalinta oli helppo, sillä jo useamman vuoden ajan luottomaaleinani ovat toimineet eri projekteissa kotimaiset Eskaron maalit.

Lattiamaaliksi valikoitui kiiltävä, liuotinohenteinen Floor Lattiamaali,  joka muodostaa kulutusta kestävän pinnan. Yleensä en kauheasti pidä liuotinohenteisista maaleista niiden vahvan tuoksun takia, mutta tällaiseen kylmään, ulkona olevaan tilaan se on kaikkein paras ja kestävin ratkaisu. 

Tilassa tuli ottaa huomioon myös se, että maan ja lankkujen väliin jää ilmatilaa, jottei maan kosteus aiheuta maalipintaan vaurioita. Ja tässähän kohteessa ilmatilaa jääkin reilusti :)

Ensimmäiseksi puhdistetut ja kuivat lattialankut maalattiin n. 20 % mineraalitärpätillä ohennetulla maalilla. Annettiin maalin kuivua rauhassa pari vuorokautta välissä ja vedettiin päälle ohentamattomalla maalilla pintakerros. Kaksi kerrosta riitti kohteeseen hyvin. Valkoinen lattia valaisi ihanasti pienen majan ja toi heti ripauksen huvilatunnelmaa :)

Itse maalaus oli helppoa ja nopeaa, eikä ulkotilassa hajuhaitatkaan häirinneet. Ainoastaan tuo maalikerrosten kuivuminen otti aikansa ja sehän on hätähousuille "tuskaista", mutta onneksi kyseessä kuitenkin tila, jonka käyttöönotossa ei mitään kiirettä sinänsä ollut. Ja veljen kanssa tehtiin tätä aina silloin kun sattui vapaapäivät osumaan yksiin.

Seuraava vaihe oli ruudukoiden piirtäminen.

Tämä olikin yllättävän aikaavievä, vaikka kyseessä vain 9 neliön tila. Ensin veljeni laski kirvesmiehen kolmion avulla suorat viivat nurkasta ( koska lattiat ja seinät vinot ), ettei pääse mitään heittoja tulemaan. Älkää kysykö...putosin itsekin kärryiltä :D Ja noiden suorien viivojen mukaan lähdettiin mittaamaan nurkasta 40 cm:n välein pisteet, joista vedettiin viivat yhteen viivaimen avulla. Ruudukoista tuli siis 40x40 cm:n kokoiset.

Teippaus.

Tämä vasta työlästä olikin ;) eikä työtä mitenkään helpota se, että on tällainen hieman jo kankea ylipainoinen keski-ikäinen ihminen, jonka on todella epämiellyttävää työskennellä kovalla lattialla selkä vääränä :D. Ai että meillä oli veljen kanssa hauskaa tätä tehdessä. Naurettiin kyllä niin kippurassa välillä. Onneksi kaksin homma edistyi joutuisasti.

Teipiksi kannattaa muuten valita maalarinteippi, joka soveltuu herkille pinnoille, jottei vain teippi vie maalipintaa mennessään. Meillä oli ehtinyt lattia kuivua tuossa välissä jo parisen viikkoa, joten uskaltauduttiin käyttämään perusteippiä.

Teippauksessa sai olla tosi tarkkana, että teippaa juuri sen oikean ruudun, sillä sekaisinhan siinä meinasi jossain vaiheessa pää mennä ;)

Ruudukon maalaus.

Sitten päästiin kivaan vaiheeseen eli itse maalaamiseen! Valkoisen rinnalle valikoitui sävyksi EO16 Muddy Paws, joka on vähän mudanharmaa, eli lämpimän, rusehtavanharmaa sävy. Todella näyttävä ja sopii yhteen myös seinien Moonwake-sävyn kanssa.

Teippien kohdalta töpöteltiin maalia varovaisemmin, jottei maalia karkaa teipin alle. Maali levittyi todella kivasti ja tasaantui kuin itsestään. Yksi kerros peitti todella hyvin eli 1 litran purkki olisi riittänyt ruutuihin mainiosti, mutta ajattelimme käyttää loppumaalia hyödyksi vielä yläkerran tiloissa.

Kun ruudut olivat kuivuneet parissa tunnissa pintakuiviksi, sai teipit otettua hyvin irti niin, että astui vain valkoisille ruuduille. 

Tadaa! Lopputulos on kyllä huikea. Kaiken vaivan väärti :)

Tästä on kiva keväällä jatkaa sisustelemalla. Saavat serkukset nyt tästä mainion majapaikan, jossa voi hyvin yöpyäkin. Mutta antaa huvimajan nyt ensin nukkua talven yli Ruususen unta.

 Projekti oli tosi hauska ja parasta oli se, kun yhdessä porukalla tehtiin. Mielestäni myös hyvin terapeuttista tällainen puuhastelu näin korona-aikaan. Ihanaa päästä tekemään käsillään ja nähdä tietenkin se lopputulos! Veljeni kanssa saatiin myös juteltua samalla kaikesta mieltä painavasta, mutta myös naurettua vedet silmissä. Eli terapiaa kaikin puolin.

Nyt kun vaan malttaisi odotella kevääseen, että päästään sisusteluvaiheeseen.

Siitä lisää myöhemmin!

Kuulaita syyspäiviä...tai oikeastaan talviajassahan tässä jo ollaan.

Joulukin alkaa lähestyä :D

Reipasta viikon jatkoa!

Iida Emilia

Lomailua ja kasvihuoneen antimia

Hellou ihanat!

Tänään raaskin hetkeksi istahtaa tietokoneen ääreen, kun ulkona taivas jyrisee ja sadepilvet uhkaavat. Täällä on jo ehditty viettää puolet lomasta ja ihan mukavaa on ollut, vaikkei mitään kovin erikoista ollakaan tehty. Helteet vaihtuivat epävakaiseen ja viileähköön säähän, mutta uskon että lämpö palaa vielä :). Omaa lomaani eivät sadesäät ole ainakaan toistaiseksi haitanneet, mutta nyt voisi pikkuhiljaa taas lämmetäkkin.

Reissasimme ensimmäisellä lomaviikolla kotikonnuilleni Satakuntaan ja Yyterin hiekoille. Vierailimme siellä isäni luona ja ihastelimme myös Reporaasen maisemia. Lisäksi mökkeiltiin ja tehtiin shoppailureissu Ideaparkkiin. Kotona saatiin rästihommia etenemään ja pienet päiväretket kirpparille tai idylliseen kahvilaan piristivät. Niin ja vierailtiin isännän kanssa myös ystäväpariskunnan luona. 

Kuulostaa siis siltä, että ollaan paljonkin tehty, mutta onhan tämä koronakesä toisaalta silti vähän erikoinen, kun tänä vuonna ei ole mitään matkaakaan tiedossa. Usein ollaan nimittäin käyty Tallinnassa, Tukholmassa tai edes kotimaassa jossakin hotellissa. Olisihan sitä nyt toki kotimaassa voinut reissatakkin, mutta saatiin tietää lomamme myöhään ja isännällä kesäloma taisi jäädä nyt vain viikon mittaiseksi. Mutta näillä mennään tänä vuonna. Ja kotona viihtyy toki aina.

Mutta jos ei loppulomalle olekaan kauheasti tapahtumia, niin kasvihuoneessa tapahtuu sitäkin enemmän:D Muistattekos vielä tämän huhtikuussa kasaamamme kasvarin?

Aikalailla on huone rehevöitynyt kesän mittaan. Yrtit, ruohosipuli, tilli, mansikat ja chili siellä komeilevat rintarinnan ja satoakin mukavasti tulossa. Tomaatit vain jäivät nyt tänä kesänä laittamatta, kun en minitomaatin taimia enää mistään alkukesällä löytänyt. Mutta niitä sitten ensivuonna. Chiliä näyttäisi ainakin olevan tulossa niin paljon, että aika tulista ruokaa tiedossa ;)

Koska kasvihuone on uusi ja moderni ( olisin toki tykännyt sellaisesta vanhoista ikkunapokista tehdystäkin ) niin päätin pehmentää kasvihuoneen ilmettä maalaistyylisillä jutuilla ja vanhoilla kirppislöydöillä, kuten matkalaukulla ja pyykkilaudalla. Antavat kivasti ilmettä kasvariin!

Uusin kirppislöytöni on tuo suuri sinkkinen palju oven edessä, joka saa täyttyä sadevedestä, niin saan siitä kasteluvettä puutarhaan. Tosin nyt ei olekaan tarvinnut kastelusta hetkeen huolehtia ja kesäkukkia olen siirrellyt jatkuvasti suojaan terassille, kun taivas on hoitanut kastelupuolen oikein perusteellisesti ;)

Tämän kasvihuoneen edustalle piti toteuttaa vielä pieni lavatarhakin, mutta se taisi jäädä toteuttamatta. Harmi kun kesä on niin lyhyt, että nyt jo tuntuu, ettei enää kannata aloittaa mitään projektia, vaikka onhan tässä toivottavasti kesää vielä jäljellä hieman syksyisistä ilmoista huolimatta.

Minkäslaisia piha- tai lomasuunniltelmia teillä on ollut?

Oikein mukavaa viikonloppua!

Iida Emilia

Kesäkuulumisia pihamaalta

Aurinkoista juhannusviikkoa!

Pahoittelut jälleen pitkäksi venähtäneestä blogitauosta. Kyllä se vain meinaa tuo Instagramin helppous ja nopeus mennä blogin edelle, mutta tykkään edelleen tännekin höpötellä, mikäli jokunen lukija tänne vielä eksyy lueskelemaan?

Kylmän kevään jälkeen kesä iski kertarytinällä. Kesäkuuhun kiteytyy niin paljon kauneutta, ettei hymyä voi pidätellä. Auringon lämpö, kesän kauneus ja tuoksut, lintujen laulu, niittykukista notkuvat tienpientareet, lämpenevät uimavedet ja valoisat yöt. Kesän parhautta ylimmillään!

Mikä parasta, myös kevään poikkeusolot alkavat helpottaa ja elämä jotakuinkin normalisoituu. Enää päällimmäisenä mielessä ei ole korona, vaikka toki järjen ääni sen suhteen onkin sallittua. Koululaiset lomailevat ja itsekin "lomailen" edelleen osan viikosta. Ehkä isoimpana tämän kesän muutoksista tulee olemaan se, että esikoisemme vaihtoon lähtö siirtyy vuodella ja näinä aikoina todellakin hyvä niin.

Tähän kesään ei ole oikeastaan mitään suunnitelmia ja se tuntuu nyt todella hyvältä. Pieniä päiväretkiä, mökkeilyä, ehkä hieman kotimaan matkailua ja sen lisäksi rutkasti omasta pihasta nauttimista :)

Tällä hetkellä alan olla todella tyytyväinen pienen takapihamme ilmeeseen. Kuinka mukavaa, että rivitalon pihaankin saa unelmia toteutettua ainakin pienessä mittakaavassa ja puuhastelua riittää kivasti, muttei kuitenkaan liiaksi asti. Välillä ehtii myös istahtaa ja nautiskella:)

Pihastamme löytyy nyt oikeastaan kaikkea sellaista, mistä olen haaveillutkin: löhöpaikkaa, ruokailuryhmää, kesäkeittiötä, kasvihuonetta, ruukkutarhaa ja lavaviljelyä. Ainoastaan palju enää puuttuu ;D

Erityisen ylpeä olen mieheni rakentamasta portista, johon tehtiin myös puinen kaariosuus, jonka villiviini saa vapaasti vallata. Ensi kesään asti voin pähkäillä kestopuisen portin väritystä, sillä tänä kesänä sitä ei kannata vielä maalata. Toisaalta se on varmasti kaunis puun harmaantuessakin, kuten tuo portin vieressä nököttävä naapurimme vanha penkki, jonka pelastin kaatopaikkareissulta.

Toinen ilonaiheeni ovat nuo pihamme vanhat kivetykset! Teimme niille suuren puhdistusoperaation ja ovat aivan kuin uudet jälleen. ( Otin kyllä ennen-kuviakin entisistä pihalaatoistamme, mutta kuvat olivat mystisesti kadonneet )?! Voitte varmasti silti kuvitella vuosien saatossa tummentuneet ja sammaloituneet laatat, joiden välistä tunki niin paljon sammalta ja heinää, ettei laatoituksia edes enää erottanut nurmen seasta!! 

Koska meillä ei ollut painepesuria, eikä pelkkä harjaus tai sammaleiden raaputtaminen auttanut asiaa, niin päätin kokeilla, miltä laatan alapuoli näyttää. Käänsin yhden laatan lapion avulla ympäri, putsasin reunat sammaleesta ja tadaa...toinen puoli olikin todella siisti! Niinpä aloin käännellä laattoja toinen toisensa perään ja isäntäkin innostui avukseni, sillä voimaa tuohon työhön tarvittiin. Tarkastin, että suojakangas oli kunnossa laattojen alla ja näin helposti meidän laatat lopulta uudistuivat! Vähän vielä välikköihin kivituhkaa ja valmista tuli :). 

Terassien puuritilät öljysin mustiksi ja pidän tuosta mustan ja harmaan kontrastista kovasti, mutta mikäli jonain kesänä saamme tehtyä haaveilemani laajemman terassin pihaamme, niin mustaksi sitä en enää öljyäisi, sillä siinä näkyy ihan kaikki: siitepölyt ja jopa hiekkaiset kengän jäljet, jonka kuvastakin voi todistaa vastapestyllä terassilla ;). Kuvan yläosassa näkyvät terassin kattoparrut ovat muuten naapurin puolella ja minua häiritsee niin paljon niiden likaisuus, että taidan jonain yönä mennä pesemään ne salaa ;D

Haaveilin tuonne terassille sohvaryhmästä, mutta valmiit vaihtoehdot eivät miellyttäneet silmääni tai olivat liian kalliita, joten päätin yhdistää kaksi vanhaa ruokapöydän penkkiä ja niistä kehkeytyikin tyynyjen ja istuinpehmusteiden avulla oiva daybed, jossa kelpaa löhöillä.

Kesäkeittiöön saimme mökiltä turhaksi jääneen saarekkeen ja siitä syntyikin hieno lisätaso. Tuo Ikean vanha taso oli jo melkoisen kärsineen näköinen, mutta uudella maalikerroksella siitäkin tuli ihan uuden veroinen. Nyt grillimaisterilla on paremmin laskutilaa kokkaillessa ja tarvittaessa taso siirtyy myös ruokapöydän viereen tarjoilupöydäksi.

Tälle alueelle haluaisin ehdottomasti puuterassia, sillä sepeli on epämukavaa paljaiden varpaiden alla, eikä toimi kaniperheessä, sillä herra jänis kaivelee ja viskoo tuota hiekkaa minkä vemmelsääriltään kerkiää. Syksylläkin grillin takaa löytyi valtava kaivuumaa, jonka nyt taas keväällä peittelin ja siistein. Täytynee ehkä hankkia jotakin kivilaattaa tuonne grillin ja tason alle, vaikka säälihän se toisaalta olisi, ettei toinen saisi luontoaan toteuttaa.

Eikä tuo jänis suinkaan saanut lämpöhalvausta tihutöitä tehdessään vaan heittäytyi onnellisena selälleen hiekalle piehtaroimaan mamman puuhaillessa puutarhassa :D

Tällaisia kesäkuulumisia ja pihapuuhasteluita Pilvenhattaralta tällä erää. Lupaan palata takaisin pikimmiten, mutta mikäli en ehdi juhannuksia toivottamaan niin oikein upeaa keskikesän juhlaa teille kaikille ihanille blogini lukijoille! Ilmojakin on lupailtu, oikein helteisiä sellaisia :)

Lämpöistä kesäkuun jatkoa!

Iida Emilia

Viherpeukalon kevätkylvöjä

Hellurei ja hupsista, kuinka onkin aikaa vierähtänyt edellisestä postauksesta!

Toukokuu toi mukanaan hieman normaalimman arjen, kun meidän peruskoululainen palasi kouluun ja minäkin osittain töihin. Lukiolainen jatkaa etäilyä ja jännätään, kuinka tulevan vaihtovuoden mahtaa käydä. Näillä näkymin lähtö olisi syyskuussa, mutta veikkaanpa että siirtyy kokonaan. Kuulostellaan vielä tovin.

Eikä tämän epätavallisen vuoden epänormaali kevätkään enää paljoa hetkauta! Joskin kevät taitaa aina hieman keikahdella, mutta enpä muista hetkeen tällaista säänvaihteluiden karnevaalia nähneeni! Taivaalta voi sataa saman päivän aikana ihan mitä vain ja talvitakin on saanut kaivaa kaapin uumenista takaisin jo ajat sitten tarjetakseen. 

Kesäkukkien kanssa on joutunut nyt malttamattomana odottelemaan lämpimämpiä päiviä ja pelargonioita pitänyt siirrellä sisään ja ulos. Onneksi en kovin paljoa ole kukkia vielä ehtinyt ostaa, mutta ikkunalaudalla on ruuhkaa silti :)

Sain koulittua juuri viikonloppuna pienet eucalyptusvauvani omiin ruukkuihinsa ja mikäli kaikki lähtevät hyvään kasvuun, niin meillä on pian 15 kpl eucalyptuspuun taimia. Ainakin kranssimateriaalia riittäisi sitten omasta takaa! :D

Yrttikylvöni sensijaan eivät menestyneet ( taisin kastella turhan harvakseltaan ;) mutta huomaan, että peukaloni alkaa ehkä hieman jo vihertää. Ainakin yritys ja into on kova!

Pihalla hommat hieman seisovat säiden oikutellessa, eikä sisätiloissa innosta tällä hetkellä oikein mikään. Ehkä siksi valokuvausinspiskin on kateissa, kun puutarhassa ei ole vielä kuvattavaa, eikä toisaalta sisälläkään. Ideoita ehtii kyllä kertyä senkin edestä, muttei niitä ehdi valitettavasti sitä mukaa toteuttaa. Varsinkaan, kun tarvisin avukseni innokasta timpuria...eikä sellaista kyllä kotoa löydy ;)

Yksi pitkäaikainen haaveeni ikkunoihin on ollut ikkunaristikot ja niitähän toki olisikin uusina saatavilla. Mikään ei mielestäni silti voita vanhojen ikkunoiden patinaa, jota löytyy näissä kuvissakin olevista elämäänähneistä pokista. Ai että, kun löytäisikin juuri sopivan kokoiset vanhat ristikot niin mallaisin ne näiden meidän ikkunalasien väleihin.

Ikkunoista puheenollen...enpä ole vielä edes pessytkään niitä. Se on kertakaikkiaan kotitöistä inhottavinta. Ehkä se saa vielä tovin odottaa...kunhan nyt senverran pilkistää valoa, että viherkasvini jaksavat vielä kasvaa ennen ulkoilmaan siirtoa.

Kesäkelejä odotellen!

Iida Emilia

Meidän näköinen kasvihuone

Yhteistyössä Preeco

.................

Aurinkoista sunnuntaita! Sain jäädä tähän kotiin hetkeksi itsekseni kuuntelemaan kellon tikitystä, kun muu perhe lähti lenkille. Olisi toki kävelykin hyvää tehnyt, mutta halusin päästä pikimmiten esittelemään teille ihanaa uutta kasvihuonettani ( kieltämättä tuntuu myös todella rauhoittavalta olla edes hetkisen yksin kotona ja kirjoittaa blogia hiljaisuuden vallitessa ;)

Eilisen päivän puuhastelin ulkosalla. Aurinko lämmitti suloisesti, mutta tuuli meinasi viedä takkupehkoni mennessään. Perjantain kauppareissun yhteydessä kipaisin Tokmannilta orvokkeja. Istuttelin niitä ruukkuihin, viimeistelin kasvihuoneen sisustusta ja siivosin takapihaa muutenkin kesäkuntoon. 

Nyt en malta millään odottaa kesää ja tulevaa kasvukautta, sillä viimeinkin kasvihuonehaaveeni on totta! Useamman vuoden odottelin, että mieheni innostuisi naputtelemaan minulle kasvihuonetta vanhoista ikkunoista, mutta kun nikkarointivimmaa ei kuulunut, aloin jo katsella valmiitakin vaihtoehtoja. Ilokseni sainkin viime syksynä yhteydenoton Suomalaiselta Preeco-verkkokaupalta ja heilläpä näytti olevan komeat valikoimat kasvihuoneita.

Oikeastihan olisin unelmissani halunnut ison ja näyttävän lasisen kasvarin, jonne olisi mahtunut pieni pöytä ja tuolitkin. Oikein sellaisen upean kesäisen "olohuoneen", jota reunustavat muhkeat daaliat ja hortensiat, ja jonne vie kaunis kivipolku. Siellä vain siemailisin lehtikuohujuomaa auringonsäteiden saattelemana kiireettömänä kesäiltana....

Mutta haaveet täytyi kuitenkin mitoittaa realistisesti pieneen pihaamme ja olemassaoleviin puitteisiin istuviksi, joten päädyin näppärän kokoiseen seinäkasvihuoneeseen, joka oli hintansakin puolesta sopiva. Paikkakin löytyi jo heti valmiiksi pihamme aurinkoisimmalta aidan pätkältä, joka oli tyhjänä ja ankeana odotellut ideoita. Ja siihen kasvari sopikin kuin nakutettu. Tuoden pieneen puutarhaan heti roimasti ryhtiä ja tyylikkyyttä!

Kasvihuoneen toimitus tapahtui ripeästi suoraan kotiovellemme ja pääsiäisenä pääsimme kasaamispuuhiin ( joka ei tosin onnistunut ihan niin ripeästi kuin ohjeissa oli lupailtu ;). Tiedä sitten, oliko vikaa kasaajissa vaiko hieman epäselvissä ohjeissa, mutta useita tunteja kasaaminen vei. Itse runko-osuus oli suhteellisen helppo, mutta ovien ja tuuletusikkunoiden kohdalla pääsi jo ukko-kullalla ärräpää jos toinenkin. 

Lopulta kuitenkin vaikeuksien kautta voittoon ja asennus oli onnistunut jopa meiltä amatööreiltäkin! Ja vaikka välillä tuntui kasaamisen tiimellyksessä, että tuo alumiinirungoista ja kevyistä polykarbonaattilevyistä tehty kasvihuone kaatuu pienimmästäkin tuulenpuuskasta, niin lopulta kun viimeisetkin ruuvit oli kiristelty ja kasvihuone kiinnitetty seinään kiinni, niin siinähän se seisoi tukevasti ja komeana paikallaan.

Alumiinilla pitäisi olla hyvä säänkestävyys ja polykarbonaattilevyt eristävät puolestaan hyvin lämpöä sekä kestävät iskuja. Pidän myös paneelilevyjen utuisesta ilmeestä, sekä kasvihuoneen värityksestä, sillä se sopii täydellisesti yhteen sinkkiruukkujen ja puulaatikoiden kanssa.

Sahailin vielä kasvihuoneen sisälle puulaudoista hyllykön, jonka päälle sai mukavasti aseteltua ruukkuja ym. puutarhatarvikkeita. Ajattelin kasvattaa tänä kesänä ruukuissa erilaisia pieniä mauste- ja hyötykasveja mm. yrttejä, chiliä, salaattia, kirsikkatomaattia sekä ruohosipulia. 

Vihdoinkin saan kasvit piiloon myös meidän ahneelta kaniherraltamme, joka ahmii kaikki vihreät mennessään. Hän kun saa tosiaan pomppia pihallamme vapaana valvovan silmän alla, sillä en pystyisi lukitsemaan ressukkaa mihinkään pieneen häkkiin. Mutta kieltämättä lemmikkimme on vaikuttanut pihasuunnitelmiin ja aiheuttanut toisinaan harmaita hiuksiakin. Toivotaan, että kasvihuone pysyy nyt kuitenkin kanivapaana alueena ;)

Eli sellainen meidän näköisemme ja juuri sopivan kokoinen unelmamme odottelee kanssamme tulevaa kesää ja terveellisiä herkkuja. Aloin myös suunnitella lavapuutarhaa tuohon kasvihuoneen eteen, mutta siinäpä onkin taas kanin kanssa ihmettelemistä ;). Minkäslaisia puutarhaunelmia teiltä löytyy tulevaan kesään?

Kevätterkkusin:

Iida Emilia

-Kasvihuone saatu bloginäkyvyyttä vastaan-

Puunkasvatusterapiaa virus-sodan keskellä

Pilvinen kevät-tiistai.
Vapaapäivä tavanomaisine kotiaskareineen. Pyykkihuoltoa, ruuanlaittoa, kotoilua, kevätkylvöjä, raikasta kevät-tuulta ja lintujen laulua. Voisi melkein hetken luulla, ettei maailmassa mikään ole muuttunut, vaikka oikeasti koko arki on heittänyt hetkessä häränpyllyä. 

Kukapa olisi arvannut, että keväämme alkaa poikkeustilanteessa, jollaista ei olla nähty sitten sotien.
Tällä kertaa sitä sotaa vain käydään näkymätöntä tuholaista vastaan, eikä sen taltuttamiseen löydy  aseita! Päivä kerrallaan, aste asteelta voimme vain seurata sen hiljaisia tuhoja.

Mieltä painaa huoli ja hämmennys.
Huoli läheisistä, vanhuksista, työpaikoista, terveydestä, tulevasta. Voimme vain odottaa, 
tukea, luottaa, rakastaa ja tehdä parhaamme. 

Kun nämä koko maailman kokoiset murheet tuntuvat välillä liian raskailta kantaa, on vain keskityttävä pieniin asioihin, jotka tuottavat iloa. Itselläni esimerkiksi luonto, kevät ja kukat auttavat :)

Ilokseni sain yhteydenoton suomalaiselta pienyritykseltä Lil Plotilta, joka tarjoaa meille tavallisille tallaajille puunkasvatuspaketteja, eli mahdollisuuden kasvattaa oma sisäpuu siemenistä lähtien. Enpä ollut aiemmin tällaisesta kuullutkaan ja halusin ilman muuta kokeilla, sillä mikäpä sen parempaa terapiaa, kuin seurailla kevään aikana pienten taimien kasvua!

Lil Plot tarkoittaa suomeksi "pientä plänttiä" ja parasta tässä onkin juuri se, että sinun ei tarvitse omistaa pihaa ollenkaan, vaan voit kasvattaa omaa puutasi pienellä pläntillä sisätiloissa ikkunalaudallasi. 

Lil Plotilta saat kaiken tarvitsemasi kasvatusprojektia aloittaessasi, eli kierrätettävän kasvatusalustan, mullan, siemenet sekä kasvatusohjeet. Lisäät vain säännöllisesti vettä, varmistat että taimet saavat riittävästi päivänvaloa ja runsaasti rakkautta. Siinä kaikki :)

Itse kokeilen nyt eukalyptus- ja oliivipuun kasvatusta, joten pääsette tekin tätä projektia kevään aikana seurailemaan. Ja mikäli innostutte itse puuterapiasta, niin saan tarjota teille lukijoilleni viiden euron arvoisen alesetelin Lil Plotin puunkasvatuspaketteihin koodilla "pienipilvenhattara5".
Voimassa seuraavan 3.n kk:n ajan.

Toiveissa olisi, että kevään myötä puiden kasvaessa ja niiden juurien hiljaa vahvistuessa, myös tämä koronatilanne helpottaisi vähitellen ja me kaikki vahvistuisimme sen mukana! 

Jospa nyt on aika hidastaa, keskittyä tärkeimpään ja sen jälkeen toipua ja versoa entistä ehonpana.

Täällä jatkuu kotipäivä kera koululaisten, joista lukiolainen aloitti etäopiskelunsa jo maanantaina ja seiskaluokkalainen siirtyy kotiopetukseen huomenna. ( Tosin tänään hän jäi jo kotiin karhentelevan kurkun takia ). Itselläni näyttäisi työt supistuvan pariin päivään viikossa, sillä asiakaskato on jo havaittavissa. Vaikka kotona on hyvä olla, niin toki moni asia askarruttaa mieltä.

Voimia toivotan teille jokaiselle!

Iida Emilia

( Puunkasvatuspaketit saatu )

Syysistutuksia

Värikästä lokakuun alkua!

Syksy on mulle kuin uusi kevät. Odotan aivan yhtä innolla ruskan sävyjä, kuin hiirenkorviakin. Hämärän laskeutuminen iltaisin tuntuu myös tässä hetkessä hyvältä, ihan niinkuin valon lisääntyminen keväisin. Lämpötilatkin ovat itselleni juuri sopivia näin syys- ja kevätaikaan, eikä sadepäivätkään kauheasti haittaa. Ja siinä missä kevättä seuraa kesä, niin syksyähän seuraa joulu! Aina on jotain ihanaa, mitä odottaa :)

Ainoa harmitus toki keväässä ja syksyssä on se, että ne kestävät vain hetken. Katselisin mieluusti pidempäänkin tuota luonnon väriloistoa. Ja onhan niissä kuuran peittämissä pakkaspäivissäkin oma tunnelmansa. Tai ensilumen hohteessa. Mutta niitä pimeitä ja loskaisia päiviä en suostu vielä ajattelemaankaan...

Pihan syysistutuksista innostun ihan yhtä lailla, (ellen jopa enemmänkin) kuin kevätistutuksista.

Valitsin murattien ja lankaköynnösten seuraan ihan perinteisiä vaaleita callunoita sekä hopealankaa, mutta nuo vihreät callunat ovat meidän pihassa uusi juttu. Sopivat tosi ihanasti valkoisten kaveriksi. Ja kurpitsat kuuluvat tietenkin syksyyn. Onneksi niistäkin löytyy erilaisia värivaihtoehtoja, jos oranssi ei tunnu omimmalta.

Maalasin muuten jo alkukesästä vanhan helkamani tummanharmaalla kalkkimaalilla. Näin sain etupihaamme vievälle tyhjälle sivuseinustalle silmäniloa, jota voi koristella mieleisekseen vuodenaikojen mukaan. Toivottavasti naapuritkin ilahtuvat tästä, sillä tämä sivuseinämä kuuluu rivitalomme yhteiselle kulkuväylälle. Ainakaan kukaan ei ole valittanut ;)

Pian saa hakea myös havuja ja sammalia istutusten sekaan, ja kranssikin sopisi tuohon naulakkoon ihanasti. Pikkuhiljaa sitten iltojen pimentyessä yhä enemmissä määrin syttyy myös kausivalot harmautta piristämään. Mutta ensin täytyy kehitellä valojen johdoille paremmat kulkureitit, etteivät joudu kaniherramme nenän eteen!!  Edelliset on nimittäin järsitty poikki :/ 

Siellähän se jänis jo väijyykin, että mitäs kivaa syötävää äiti on taas hänelle istutellut :D 

Onneksi hän ei hyppele kovin korkealle, mutta mystisesti noista istutuksista osa aina katoaa, vaikka heinää ja oksiakin on tarjolla. Minähän en raaski kaniherraa häkkiin sulkea, niin hän saa aidatulla takapihallamme päivittäin valvotusti hyppelehtiä.

Mutta nyt kääriydyn vilttiin sohvalle ja lähettelen syys-sateiden ja lyhtyjen keskeltä terkkusia 

Leppoisaa loppuviikkoa!

Iida Emilia