Kesäkuulumisia pihamaalta

Aurinkoista juhannusviikkoa!

Pahoittelut jälleen pitkäksi venähtäneestä blogitauosta. Kyllä se vain meinaa tuo Instagramin helppous ja nopeus mennä blogin edelle, mutta tykkään edelleen tännekin höpötellä, mikäli jokunen lukija tänne vielä eksyy lueskelemaan?

Kylmän kevään jälkeen kesä iski kertarytinällä. Kesäkuuhun kiteytyy niin paljon kauneutta, ettei hymyä voi pidätellä. Auringon lämpö, kesän kauneus ja tuoksut, lintujen laulu, niittykukista notkuvat tienpientareet, lämpenevät uimavedet ja valoisat yöt. Kesän parhautta ylimmillään!

Mikä parasta, myös kevään poikkeusolot alkavat helpottaa ja elämä jotakuinkin normalisoituu. Enää päällimmäisenä mielessä ei ole korona, vaikka toki järjen ääni sen suhteen onkin sallittua. Koululaiset lomailevat ja itsekin "lomailen" edelleen osan viikosta. Ehkä isoimpana tämän kesän muutoksista tulee olemaan se, että esikoisemme vaihtoon lähtö siirtyy vuodella ja näinä aikoina todellakin hyvä niin.

Tähän kesään ei ole oikeastaan mitään suunnitelmia ja se tuntuu nyt todella hyvältä. Pieniä päiväretkiä, mökkeilyä, ehkä hieman kotimaan matkailua ja sen lisäksi rutkasti omasta pihasta nauttimista :)

Tällä hetkellä alan olla todella tyytyväinen pienen takapihamme ilmeeseen. Kuinka mukavaa, että rivitalon pihaankin saa unelmia toteutettua ainakin pienessä mittakaavassa ja puuhastelua riittää kivasti, muttei kuitenkaan liiaksi asti. Välillä ehtii myös istahtaa ja nautiskella:)

Pihastamme löytyy nyt oikeastaan kaikkea sellaista, mistä olen haaveillutkin: löhöpaikkaa, ruokailuryhmää, kesäkeittiötä, kasvihuonetta, ruukkutarhaa ja lavaviljelyä. Ainoastaan palju enää puuttuu ;D

Erityisen ylpeä olen mieheni rakentamasta portista, johon tehtiin myös puinen kaariosuus, jonka villiviini saa vapaasti vallata. Ensi kesään asti voin pähkäillä kestopuisen portin väritystä, sillä tänä kesänä sitä ei kannata vielä maalata. Toisaalta se on varmasti kaunis puun harmaantuessakin, kuten tuo portin vieressä nököttävä naapurimme vanha penkki, jonka pelastin kaatopaikkareissulta.

Toinen ilonaiheeni ovat nuo pihamme vanhat kivetykset! Teimme niille suuren puhdistusoperaation ja ovat aivan kuin uudet jälleen. ( Otin kyllä ennen-kuviakin entisistä pihalaatoistamme, mutta kuvat olivat mystisesti kadonneet )?! Voitte varmasti silti kuvitella vuosien saatossa tummentuneet ja sammaloituneet laatat, joiden välistä tunki niin paljon sammalta ja heinää, ettei laatoituksia edes enää erottanut nurmen seasta!! 

Koska meillä ei ollut painepesuria, eikä pelkkä harjaus tai sammaleiden raaputtaminen auttanut asiaa, niin päätin kokeilla, miltä laatan alapuoli näyttää. Käänsin yhden laatan lapion avulla ympäri, putsasin reunat sammaleesta ja tadaa...toinen puoli olikin todella siisti! Niinpä aloin käännellä laattoja toinen toisensa perään ja isäntäkin innostui avukseni, sillä voimaa tuohon työhön tarvittiin. Tarkastin, että suojakangas oli kunnossa laattojen alla ja näin helposti meidän laatat lopulta uudistuivat! Vähän vielä välikköihin kivituhkaa ja valmista tuli :). 

Terassien puuritilät öljysin mustiksi ja pidän tuosta mustan ja harmaan kontrastista kovasti, mutta mikäli jonain kesänä saamme tehtyä haaveilemani laajemman terassin pihaamme, niin mustaksi sitä en enää öljyäisi, sillä siinä näkyy ihan kaikki: siitepölyt ja jopa hiekkaiset kengän jäljet, jonka kuvastakin voi todistaa vastapestyllä terassilla ;). Kuvan yläosassa näkyvät terassin kattoparrut ovat muuten naapurin puolella ja minua häiritsee niin paljon niiden likaisuus, että taidan jonain yönä mennä pesemään ne salaa ;D

Haaveilin tuonne terassille sohvaryhmästä, mutta valmiit vaihtoehdot eivät miellyttäneet silmääni tai olivat liian kalliita, joten päätin yhdistää kaksi vanhaa ruokapöydän penkkiä ja niistä kehkeytyikin tyynyjen ja istuinpehmusteiden avulla oiva daybed, jossa kelpaa löhöillä.

Kesäkeittiöön saimme mökiltä turhaksi jääneen saarekkeen ja siitä syntyikin hieno lisätaso. Tuo Ikean vanha taso oli jo melkoisen kärsineen näköinen, mutta uudella maalikerroksella siitäkin tuli ihan uuden veroinen. Nyt grillimaisterilla on paremmin laskutilaa kokkaillessa ja tarvittaessa taso siirtyy myös ruokapöydän viereen tarjoilupöydäksi.

Tälle alueelle haluaisin ehdottomasti puuterassia, sillä sepeli on epämukavaa paljaiden varpaiden alla, eikä toimi kaniperheessä, sillä herra jänis kaivelee ja viskoo tuota hiekkaa minkä vemmelsääriltään kerkiää. Syksylläkin grillin takaa löytyi valtava kaivuumaa, jonka nyt taas keväällä peittelin ja siistein. Täytynee ehkä hankkia jotakin kivilaattaa tuonne grillin ja tason alle, vaikka säälihän se toisaalta olisi, ettei toinen saisi luontoaan toteuttaa.

Eikä tuo jänis suinkaan saanut lämpöhalvausta tihutöitä tehdessään vaan heittäytyi onnellisena selälleen hiekalle piehtaroimaan mamman puuhaillessa puutarhassa :D

Tällaisia kesäkuulumisia ja pihapuuhasteluita Pilvenhattaralta tällä erää. Lupaan palata takaisin pikimmiten, mutta mikäli en ehdi juhannuksia toivottamaan niin oikein upeaa keskikesän juhlaa teille kaikille ihanille blogini lukijoille! Ilmojakin on lupailtu, oikein helteisiä sellaisia :)

Lämpöistä kesäkuun jatkoa!

Iida Emilia