Korttipajalta päivää!
Tulikos teillä kiire korttien kanssa? Tai lähetättekö ylipäätään joulukortteja enää?
Omasta mielestäni joulukorttien antaminen ja vastaanottaminen kuuluu ehdottomasti joulun ihaniin perinteisiin, mutta tänä vuonna jostakin syystä meinasin kyseenalaistaa koko touhun! Mietiskelin ääneen miehelleni, että onko tässä korttihässäkässä mitään järkeä? Hetken ilohan se vain on, ja kortit lentää kenties joulun jälkeen suoraan paperinkeräykseen. Ukkokulta yllätti minut kuitenkin painokkaalla vastauksellaan: Tottakai ne kuuluu jouluun!
Ja olen kyllä samaa mieltä, sillä niin harvoin tässä somemaailmaassa enää ylipäätään saa oikeita kirjeitä tai kortteja, että jos niitä kerran vuodessa tipahtelee oikein postiluukun täydeltä, erilaisia, valokuvista tehtyjä, itseaskarreltuja tai valmiista korteista juuri meille valittuja, niin onhan se hienoa! Ja näin joulun alla postilaatikolle matka käy paljon kevyemmin askelin, kun tietää laatikosta löytyvän muutakin kuin laskuja.
Itse olen viimeisen 14 vuoden ajan, eli esikoisemme syntymän jälkeen teettänyt aina valokuvakortit lapsesta/lapsista. Ehkäpä siksi, että se on ollut meillä helppo toteuttaa mieheni työn puolesta, mutta mielestäni on aina kiva saada ystävien ja sukulaisten lapsista kuvia ja nähdä, kuinka ovatkaan taas vuodessa kasvaneet, ja kuinka paljon omien vanhempiensa piirteitä heistä löytyykään.
Tänä vuonna kuitenkin pää löi tyhjää valokuvaideoiden suhteen, eikä nuo teini-ikään ja varhaisteiniksi kasvaneet tylleröt enää niin kovin mielellään kuvissa poseeraa ( varsinkaan äidin valkkaamissa vaatteissa ;) joten päätin viimein taas vuosien jälkeen ryhtyä askartelemaan kortteja.
Aloitin askartelua hiljalleen jo joulukuun alussa, kun olin löytänyt Pinterestistä hauskan idean haukatusta piparkakusta. Sovelsin ideaa omannäköisekseni ja kaivelin kaapin perukoilta kartongit, sakset ja liimat esiin. Lisäksi tarvitsin piparkakkumuotteja, sekä ohuen siveltimen ja valkoista kalkkimaalia. ( Piparien koristeluun olisi käynyt hyvin myös valkoinen permanenttitussi ).
Piparkakkujen kaveriksi syntyi myös muutama piparitalo, sekä valkoinen lumihiutale.
Askartelu on leppoisaa ja mukavaa puuhaa, mutta yllättävän aikaavievää ja kiirehän se lopulta kuitenkin tuli. Sain kuin sainkin kortit kuitenkin postiin edullisemmilla postimerkeillä...viimeisenä mahdollisina päivänä ;)
Nyt kun kortit on hoidettu alta pois, niin seuraavaksi olisikin niiden pakettien vuoro! En ole ostanut nimittäin vielä oikeastaan yhtäkään! Perinteet siis jatkuvat tämän pienen paniikinpoikasen merkeissä. Onneksi edessä pian pitkä viikonloppuvapaa, niin eiköhän lahjatkin hoidu siinä samalla.
Kelit ovat ainakin kohdillaan, sillä ulkona on aivan satumaisen ihanat talvimaisemat. Ja viikonlopun voimaannuttava blogireissu pitää vielä pitkään pään pilvissä. Instagramissa tuosta reissusta olikin jo esimakua, ja ehkäpä saan kuvia vielä tänne blogiinkin jossain vaiheessa.
Vilinää ja vilskettä loppuviikkoon!
Iida Emilia
