Kuulumisia Pilvenhattaralta

Heipsansaa kaikki ihanat lukijat!

Viimeiset pari viikkoa ovat olleet yhtä hullunmyllyä; sairastelua, työkiireitä, sressiä, huolta ja surua. Sitähän se elämä on. Aina ei voi tanssahdella pelkillä ruusun-nupuilla, vaan joskus niitä piikkejäkin osuu polun varrelle. 

Olisin tehnyt pitkästä aikaa postauksen, mutta blogin kuvakiintiö on nyt tullut täpötäyteen, (vaikka olenkin pienentänyt kuvatiedostojani), joten täytyypi mietiskellä Pilvenhattaran jatkoa tovi. En haluaisi ihan periatteesta ostaa sitä lisätilaa ( enkä pystykkään, kun siihen tarvitsee olla tietynlainen maksuväline ). En myöskään halua poistaa vanhoja postauksia, sillä nehän ovat itselleni kuin päiväkirjan sivuja. Luultavasti joudun siis aloittamaan kokonaan uudelleen, mikä ei varsinaisesti houkuttele sekään...mutta katsellaan nyt. 

Täällä kuitenkin kaikki hyvin, vaikka surun keskellä elelläänkin. Elämään kuuluu myös luopuminen, ja iäkkään ihmisen kohdalla poislähtö on luonnollista, mutta silti niin kovin murheellista. Kova ikävä kalvaa rintaa :(

Iltasella, kun lapset lukevat iltarukouksensa, he lähettävät terveiset muorille taivaaseen, ja toivovat, että taivaanisä pitää muorista hyvää huolta! Kuiskaan, että pidäthän huolta myös vaarista, joka jäi tänne maailmaan niin yksinään. Ja meistä muistakin samalla :)

Surullisen harmaan marraskuun keskellä lähden nyt etsimään kadonnutta joulumieltäni, ja toivotan teille kaikille:

Aurinkoisempaa alkavaa viikkoa!

Iida Emilia

Ps: Palailen varmasti pian :)

Tiskikaapin ehostus

Voiko tylsemmin enää marraskuinen maanantai alkaa....

lapsi sairastui yöllä vatsatautiin, ja kuin pisteenä kurjuuden päälle vielä harmaa sadekeli jatkuu ties kuinka monennetta päivää! Marraskuu on kertakaikkiaan pahin aika vuodesta. Pimeys saa mut täysin lamaantumaan. Joulumieli on tipotiessään, eikä oikein mikään meinaa nyt piristää! Pinna on kireällä kuin viulunkieli, joka soittaa tosi epävireistä sävelmää! Esikoinenkin totesi eräänä päivänä, että äidillä taitaa olla menkat ;D No onneksi tämä on ohimenevää, niinkuin näköjään tuo yrjöherran yöllinen vierailukin. Tyttö ainakin näyttää olevan jo kunnossa. Tämä päivä vielä otetaan rauhallisesti ja lepäillään. 

Arvatkaapa mikä minua yleensä sitten piristää? No sisustaminen ja siivoaminen tietysti! Niinpä tempaisin eräänä iltapäivänä tiskikaapin tyhjäksi. Heitin turhat rojut menemään, ja asettelin hyllyille vain kauniita astioita. Kaivelin pitsilaatikoistani erilaisia pitsirimpsuja hyllyn reunuksiin, ja hyllyjen taakse asensin paneelit, jotka olivat jääneet varastoon lojumaan. Sattuivat olemaan juuri sopivan kokoisetkin. Kaapista tuli mielestäni niin sievä, että poistin samalla toisen ovenkin. Isännän mielestä tosin muutos oli täysin turha, koska nyt astioita ei voi kuulemma enää käyttää, ettei asetelma mene pilalle! No kyllä nuo ihan käyttöön on tarkoitettu, ja minä ainakin tykkään :)

Kunnon kuvia en vaan ole saanut otettua, kun kokoajan on niin pirullisen hämärää!

Mahtuuhan tähän marraskuuhun paljon kaikkea kivaakin. Eilen juhlistettiin ihania isukkeja. Kävimme anoppilassa syömässä ja muorilassa kakkukahveilla. Lisäksi pääsin lauantaina nauttimaan erittäin hauskasta teatteri-esityksestä työkaverini kanssa. Perjantaina meillä kävi ihania vieraita, kun bloggaajaystäväni Allidaalia tuli visiitille suloisen kuukauden ikäisen poikansa kanssa. Kylläpä oli mukavaa taas tavata ja rupatella kunnolla. Vauveli oli mahdottoman söpönen, ja nukkua tuhisi melkein koko vierailun ajan!

Allidaalia toi minulle lahjaksi emali-suppilon, jollaista ihailin jo kesällä rompetorilla ollessamme, mutta hintapyynti oli silloin mielestäni kohtuuton 20 euroa!!! Ystäväni oli löytänyt tämän version "hurjaan" kahden euron hintaan, eli hyvää kannatti taas kerran odottaa. Kiitos :)

Tässä vielä loppuhuipennuksena pikkuinen aarre. Ihana pikkumies sulatti kyllä sydämeni täysin :)

Ja hei...nyt huomaan olevani yhtäkkiä hyvällä tuulella. Kannatti näköjään purkaa vähän syvimpiä tuntemuksiaan!

Mukavaa viikkoa marraskuusta huolimatta!

Iida Emilia

Kauhutalon karnevaalit

Oli synkkä ja myrskyinen yö! Vain täysikuun kaino välke valaisi tietä kohti kauhujen linnaa. Tuuli ravisteli raivoisasti puiden narisevia oksia. Jostain kaukaa kuului susien nälkäistä ulvontaa. Kellon lyödessä puoltayötä alkoi kauhutalo täyttyä karmaisevista noidista, piruista, hirviöistä ja vampyyreistä. Vuoden hurjimmat kekkerit olivat aluillaan...

Perjantai-iltana meillä juhlittiin lasten toiveesta Halloweeniä. Paikalle kutsuttiin muutama koulukaveri, ja naapurin lapsia. Koti koristeltiin teemaan sopivaksi, ja tarjolle aseteltiin jotain pientä "ällöttävää" purtavaa nyyttärimeinigillä. Juhlat alkoivat illan hämärtyessä kuuden aikaan ( ei toki puolenyön aikaan ;)

Koristelut syntyivät helposti ja suht edullisesti. Lapset askartelivat haamuja ja lepakoita, joita ripusteltiin ympäri kämppää. Tiimarin hämähäkinseitistä, (eli pumpulivanusta) saimme venyteltyä moneen paikkaan seittejä, joissa vilisteli pieniä iljettäviä hämähäkkejä. Pihasta poimitut paljaat oksat kattokruunussa ja maljakoissa toivat myös aavemaista tunnelmaa. Ovien päälle kiinnitin nastoilla mustaa jätesäkkiä, johon leikkelin repaleisia suikaleita. Musta pöytäliina löytyi kaapin kätköistä. Kurpitsa eksyi koriini kauppareissulla. Pimeä ilta, kynttilät ja kirjastosta lainattu kauhumusiikki kruunasivat vielä kauhutalon tunnelman.

Lasten asut löytyivät omasta roolivaatelaatikosta. Itselleni ostin noidan hatun, mutta pärstä onkin jo valmiiksi kauhujuhlaan sopiva ;)

Tarjoiluihin sain vinkkejä googlettamalla. Päädyttiin ihan helppoihin perusjuttuihin, ja kaupoista tuntui löytyvän paljon halloweenteemaan sopivia herkkuja.

Esikkoiseni hoisi ohjelmapuolen. Hän oli jostain kirjasta poiminut monia hauskoja leikkejä

( Jotka eivät tosin tuon meidän pikkuvelhomme mielestä olleet kovinkaan hauskoja muutakuin silloin, kun sattui itse voittamaan )!

Kauhutalo täyttyi siis kovasta metelistä ja "lämpöätihkuvasta" tunnelmasta, kun sisällä lämpötila nousi varmaan kolmeenkymmeneen  asteeseen. Huh, mikä hulabaloo!

Mutta nyt seitit on lakaistu talosta, ja joulu saa astua pikkuhiljaa sisään :)

Hyytävin terveisin:

Iida Emilia