Kuulumisia Pilvenhattaralta

Heipsansaa kaikki ihanat lukijat!

Viimeiset pari viikkoa ovat olleet yhtä hullunmyllyä; sairastelua, työkiireitä, sressiä, huolta ja surua. Sitähän se elämä on. Aina ei voi tanssahdella pelkillä ruusun-nupuilla, vaan joskus niitä piikkejäkin osuu polun varrelle. 

Olisin tehnyt pitkästä aikaa postauksen, mutta blogin kuvakiintiö on nyt tullut täpötäyteen, (vaikka olenkin pienentänyt kuvatiedostojani), joten täytyypi mietiskellä Pilvenhattaran jatkoa tovi. En haluaisi ihan periatteesta ostaa sitä lisätilaa ( enkä pystykkään, kun siihen tarvitsee olla tietynlainen maksuväline ). En myöskään halua poistaa vanhoja postauksia, sillä nehän ovat itselleni kuin päiväkirjan sivuja. Luultavasti joudun siis aloittamaan kokonaan uudelleen, mikä ei varsinaisesti houkuttele sekään...mutta katsellaan nyt. 

Täällä kuitenkin kaikki hyvin, vaikka surun keskellä elelläänkin. Elämään kuuluu myös luopuminen, ja iäkkään ihmisen kohdalla poislähtö on luonnollista, mutta silti niin kovin murheellista. Kova ikävä kalvaa rintaa :(

Iltasella, kun lapset lukevat iltarukouksensa, he lähettävät terveiset muorille taivaaseen, ja toivovat, että taivaanisä pitää muorista hyvää huolta! Kuiskaan, että pidäthän huolta myös vaarista, joka jäi tänne maailmaan niin yksinään. Ja meistä muistakin samalla :)

Surullisen harmaan marraskuun keskellä lähden nyt etsimään kadonnutta joulumieltäni, ja toivotan teille kaikille:

Aurinkoisempaa alkavaa viikkoa!

Iida Emilia

Ps: Palailen varmasti pian :)