VIHDOIN haaveet todeksi!

Nyt se on sitten päätetty! Meidän kodissamme alkaa vihdoinkin remppa :)

Olen niin tohkeissani, etten tiedä miten päin olisin. Kaikki vuosien patoutuneet remonttiunelmat kohisevat päässäni sellaisella myllerryksellä, että hyvä kun yöllä tulee uni silmään ( ja isäntä saa siinä sivussa pian hermoromahduksen ;). 

Ensin oli tarkoitus laittaa kuntoon vain lattiat ja uusia kylppärin kalusteet, mutta nyt kun kerrankin hommiin ryhdytään, niin miksipä ei samalla laitettaisi "kaikkea" uuteen uskoon! Toki remonttiin laadittu budjetti hillitsee ja säätelee hieman haaveitani, joten ei tässä nyt kuitenkaan aivan koko taloa olla räjäyttämässä. Tuntuu joka tapauksessa mahtavalta saada kerrankin jotain isompaa ja konkreettisempaa aikaan, kun tähän asti sisustuksellisia unelmia on lähinnä toteutettu vain pienimuotoisesti pienellä rahalla sieltä täältä rääpien. Eikä noissa pienen budjetin rempoissa mitään pahaa ole...minähän rakastan niitä! Mutta nyt vaan alkoi tuntua siltä ( pian 14:sta täällä asutun vuoden jälkeen, ja asuntomme ollessa kuitenkin jo yli 30:n vuoden ikäinen ), että TARTTIS TEHDÄ JOTAIN!

Jotkut ystäväni ovat heittäneet ilmoille kysymyksen, miksemme samalla vaivalla muuttaisi kokonaan uuteen ja isompaan kotiin? Hyvä kysymys sekin, ja sitäkin vaihtoehtoa olemme toki miettineet. Päädyimme kuitenkin nyt tähän ratkaisuun ja se tuntuu hyvältä! Kuka sitä nyt kotoaan haluaisi mihinkään muuttaa :D

Edelleen unelmissani näkisin itseni asumassa jossakin idyllisessä, vanhassa, omenapuiden ympäröimässä hirsihuvilassa, mutta järjellä ajateltuna tiedän että se olisi meille sula mahdottomuus. Miettikäähän nyt tuota ukko-kultaani siellä remonttihaalareissaan, kun tämänkin kodin remppaan sain häntä ylipuhua useamman vuoden! Ja kuinkahan minä kuvittelisin selviäväni ison puutarhan hoidosta, jos pienen rivitalon pihakin on ihan hunningolla! Kyllä meidän on hyvä tässä! 

Näen myös kivaa haastetta itselleni siinä, kuinka saada tavallinen kasari-rivari muistuttamaan unelmieni vanhaa taloa. Käteni oikein syyhyävät päästä projektissa vauhtiin! Ja vaikka yleisesti ottaen olenkin sitä mieltä, että talon ikää tulisi remontissa kunnioittaa, niin tässä kohteessa en henk.koht. näe tarpeelliseksi säilyttää 80-luvun pinttyneitä pintoja. Ne saavat nyt luvan lähteä!

Mieheni kanssa olemme kyllä melkoinen pari. Kun minä ehdotan jotain, hän tyrmää sen oitis, vaikka tietääkin, että toteutan sen silti, ja yleensä lopputulos miellyttää häntäkin. Haluan toki kuunnella armaanikin mielipiteitä, ja niinpä ajattelin antaa keittiöllemme vielä mahdollisuuden. Joitakin muutoksia tännekin on silti tulossa, ja uneksin toki käytännöllisistä vetolaatikoista noiden syvien tavara-ahmattikaapistojen sijaan, mutta ulkoisesti keittiö miellyttää vielä silmääni. 

Isäni, joka tulee meille remonttireiskaksi, innostuu onneksi useista ajatuksistani ja toteaa ne usein helpoksi toteuttaa. ( Tosin hormitonta pönttöuunia hän pyysi vielä harkitsemaan tilanpuutteen vuoksi ;). Isäni pääsee meille remppa-apuun mahdollisesti lokakuussa, joten minulla on hyvin aikaa tässä vielä suunnitella, vertailla hintoja ja kysellä tarjouksia. Meillä taidetaan elää joulukin rempan keskellä!

Juuh, elikkä sellaisia remonttijuttuja täällä sitten pian tulollaan. 

Unelmien täyteistä viikonloppua teillekin!

Iida Emilia

Metsien kultaa

Miettikää miten ihania aarteita metsän syvyyksiin kätkeytyykään!

Olimme viikonloppuna pitkästä aikaa mökillä ja aivan siitä mökin nurkalta löytyy runsain mitoin makoisia mustikoita sekä puolukoita. Lisäksi appiukkoni tiesi kertoa parhaimmat kanttarelliapajat, ja pitihän sitä kahmia noita metsien kultakimpaleita kotiinviemisiksi, vaikka muu perhe ei näiden herkkujen päälle ymmärräkkään. 

Keittelin itselleni reilun kattilallisen kanttarellisoppaa, ja ai että kuinka se maistuikaan taivaalliselta. Tänään vapaapäivänä pyöräilin aamutuimaan asioille kaupungille, niin eiköhän jo alkumatkasta alkanut sadella reippaasti ja lopulta Esteri antoi tulla oikein tuutin täydeltä! Siinäpä tuli kunnon aamulenkki ja suihkukin vielä kaupan päälle! Mutta kodin turvallisessa lämmössä kelpasi laittaa soppa tulille ja vaihtaa kuivat vaatteet päälle.

Keiton ohjeen nappasin K-ruoka lehdestä ja siihen tuli seuraavia aineksia:

1 l kanttarelleja

1 sipuli

2 valkosipulin kynttä

2 rkl voita

2 rkl vehnäjauhoja

6 dl vettä

2 dl kuohukermaa

1 Kasvisannosfondi ( Knorr Fond du Chef )

Kuullota hienonnetut sipulit ja valkosipulit pannulla rasvassa. Lisää puhdistetut sienet ja hauduta kunnes niistä irtoava neste on lähes haihtunut. Lisää pannulle jauhot. 

Lisää myös vesi, kerma ja fondi. Kiehauta.

Soseuta keitto sauvasekoittimella ja mausta vielä ripauksella pippuria. 

Tänään on muuten lähes juhlapäivä. Nimittäin vihdoin nuo Olympialaiset loppuivat!!!

Olen kuullut urheiluselostukset jo melkein unissanikin, sillä niin ahkeraan on täällä isäntä lajeja seuraillut. Ja siis ihan KAIKKIA lajeja! :D Toki nostan hattua kaikille upeille urheilijoille ja hienoille suorituksille, mutta rajansa tuolla penkkiurheilullakin olla pitää ;)

Iloista viikkoa jokaiselle!

Iida Emilia

Perjantaifiilis

Arjen palautuessa aloilleen, viikonloput saavat taas uuden merkityksen. 

Näinä parina vapaapäivänä ladataan akkuja ja rentoudutaan. Ollaan perheen kanssa yhdessä, eikä kiirehditä mihinkään.  

Perjantai illan hämärissä sytyttelen kynttilöitä ja nautin kodin lämmöstä. Ulkona tuiskuttaa ja sadepisarat koputtelevat ikkunaan. Oikeastaan aika ihanaa tämä alkava syksy! 

Lomilla tuli herkuteltua ihan liian kanssa, mutta onneksi arjen myötä tilanne hieman tasaantuu.

Viikonloppuun kuuluu kuitenkin aina kunnon karkkipäivä ;)

Tuo Clas Ohlsonin metallinen pikkujakkara toimiikin näppäränä apupöytänä olkkarissa.

Makoisaa viikonloppua teillekin!

Iida Emilia

Pihan perukoilla

Jopas onkin ollut laiska sunnuntai, mutta näitä päiviä kyllä tarvitaankin ohjelmoidun arjen vastapainoksi. 

Viimeviikkoon mahtui töiden ja koulujen alun lisäksi fysioterapiaa, oikojaa, uutta harrastusta ja hammaslääkäriä, jonka tosin tyystin unohdin! Auto päätti jatkaa kesälomaa, eikä hievahdakkaan! No onpahan tullut hyötyliikuntaa ja uudenkarhea aktiivisuusrannekkeeni kiittää. 

Tänään on satanut ja paistanut vuoronperään. Ukkonenkin yritää välillä jyrähdellä.

 Istuskelin takapihan terassilla hetken ennen sadetta ja mietein, että onpas tässä pihassa vielä puuhaa! Unelmien puutarhaan on todellakin matkaa! Viime kesänä hetkellisesti puraissut puutarhakärpänen ei löytänyt tänävuonna luokseni. Kesäkukatkin ovat ihan nuupahtaneita. Ideoita olisi, mutta innokas tekijä puuttuu. Lottovoittokin voisi auttaa asiaan ;)

Pikkuinen postilaatikko on muisto Porvoon reissulta. Se sopii kivasti yhteen noiden sinkkisten kannujen ja purkkien kanssa. Laatikkoon voisi joku puutarhatonttu tipauttaa pihasuunnitelman  :)

Kesä on niin harmillisen lyhyt, että hidas hämäläinen ei ehdi näemmä ideointia pidemmälle!

Mutta nyt tuo rannekkeeni piippaa siihen malliin, että eikun askelia keräämään.

Leppoisaa sunnuntaita!

Iida Emilia

A niinkuin arki!

Elokuun tuulessa on jo selvästi syksyinen väre. Takapihan pihlajat punastelevat ja metsien marjamättäät notkuvat houkuttelevan runsaina. Yksinäinen puusta pudonnut lehti kuiskii jo sitä, mitä ei vielä haluaisi kuulla. Illat hämärtyvät hiljalleen, kuin pakottaen kesävillikon rauhoittumaan! Niin se vain on. Arki on täällä ja kesä pian kaunis muisto vain.

Täällä on reput pakattu valmiiksi ja kynät teroitettu teräviksi.

Huomenna se alkaa. Uusi arki ja uudet mahdollisuudet! Samassa hetkessä ripaus haikeutta ja kourallinen seikkailumieltä. Muistan itsekin vatsassa lentelevät perhoset, kun pitkän loman jälkeen palattiin kouluun. Nyt varsinkin, kun esikoinen siirtyy yläasteelle! Kuinka jännää se onkaan!

Työpisteeltäkin on kesän pölyjä pyyhkäisty pois ja arki voi sen puolesta myös alkaa. 

Ystäviltä saadulla lahjakortilla hankein pitkään haaveissa muhineen Tine K:n olkilaukun.

Mustikka-aikaa elellään parhaimmillaan, ja täällä onkin herkuteltu niin tuorein mustikoin kuin piirakoinkin. Osa on saatu pakkaseenkin asti, mutta vielä pitäisi lisää tuota superfoodia hakea. 

Eipä mulla sitten muuta tällä erää, joten:

Tsemppiä alkavaan arkeen!

Iida Emilia

Asuntomessujen valoisa kuningatar

Hiphei! Ensimmäisestä työviikosta loman jälkeen selvitty ehjin nahoin ( vaikka heti alkuun pientä jännitysmomenttia työpaikkani ovella aiheuttikin mystisesti kadonneet avaimet, jotka onneksi lopulta, tunnin etsintöjen, monien puheluiden ja hikikarpaloiden jälkeen löytyivät laukkuni pohjalta, lymyilemästä vuorikankaan alta )! 

Toinen asia, josta en ole vielä täysin toipunut, olivat nuo viikon takaiset asuntomessut. Kokonainen kylä täynnä toinen toistaan upeampia kohteita! Avaria, tilavia, valoisia, täydellisiä koteja! Arvatkaapa vaan miltä oma koti tuntui sen kaiken jälkeen? Julkaisukelpaamatonta matskua :D

Rakennuskuume minua ei päässyt silti vielä puraisemaan, sillä sydämeni sykkii edelleen enemmän vanhojen talojen tunnelmalle, mutta tuo remppakuume on nyt jotain niin järisyttävää, että siihen kutinaan ei enään pieni raapiminen riitä!

Kuvia minulla olisi messuilta vaikka kuinka ja paljon. Monia loistavia ideoita ja mainioita ratkaisuja, joihin olette varmasti törmänneet blogissa jos toisessakin. Yhden kohteen haluaisin kuitenkin nostaa esiin, sillä tämä valkea unelma: Lakka Lakeus valloitti monen muun lisäksi minutkin.

Messuisäntänämme toiminut Winled Oy  edustaa laadukkaiden LED-valaistusten kärkeä Suomessa. He olivatkin suunnitelleet muutamien messukohteiden valaistukset, ja pääsimme niihin rauhassa tutustumaan ennen muun messukansan ryntäystä. 

Täytyy myöntää, että tällaisena amatööri- ja fiilistelysisustajana en ole aikaisemmin liiemmin valaistuksiin kiinnittänytkään huomiota, joten valaistusasioihin perehtyminen oli erittäin mielenkiintoista ja opettavaista. Asia olisi toki toisin, jos olisimme rakentamassa tai tekemässä jotain laajamittaista remonttia, mutta moni juttu jäi nyt muhimaan mietintämyssyyni.

Omassa 85-rakennetussa rivarissamme olenkin useasti repinyt hiuksiani kelmeän keltaisten hehkulamppujen loisteessa, eikä keittiön loisteputkivalojen kalsea sävykään mieltä ylennä. Pimeästä eteisestä löytyy vain yksi kattoplafondi, jonka valo ei talven pideydessä riitä mihinkään!

Täällä Lakka Lakeuden ylväässä, modernissa kokonaisuudessa valaistuksen suunnittelija Toni Reinilä on miettinyt kaiken viimeisen päälle toimivaksi ja selkeälinjaista sisustusta täydentäväksi.

Huomiotaherättävin valoilmiö Lakeudella on varmasti rimakaton LED-valonauhoin toteutetut valojuovat, jotka keräävät katseita ja luovat samalla kaunista valoaan avaraan tilaan.

Led-valojen hyvät puolet ovat varmasti jo monien tietoudessa.

Pitkän polttoiän, vähäisen lämmöntuoton ja energiaystävällisyytensä lisäksi valon väriäkin pystyy säätelemään. Neutraali värilämpötila muistuttaa päivänvaloa ja säilyttää valkoiset pinnat puhtaan valkoisina ja toistaa sisustuksen muutkin tehostevärit kauniisti.

Kun luonnon oma valo ei enään pohjolan pimeimpinä vuodenaikoina riitä, niin silloin valaistus on tietenkin erityisen tärkeää, ja tämäkin on huomioitu tarkkaan kaikissa yksityiskohdissa.

Valaistussuunnitteluun kannattaa todellakin käyttää aikaa ja ottaa ammattilainen avuksi.

Makuuhuoneissa ja kylpytiloissa valon värilämpötilaa on puolestaan säädetty hieman tummemmaksi ja lämpimämmäksi, joka luo rauhoittavan ilmapiirin.

Tämä saunaratkaisu oli mielettömän hieno ja pidän kovasti tuosta tumman ja vaalean kontrastista.

Saunassa ja muissakin huoneissa näkyi paljon alaslaskettuja kattoja, joiden reunoilta loisti epäsuoraa valoa, joka todella toimii kauniisti niin valontuojana kuin sisustuksen katseenvangitsijanakin.

Pihavalaistus kuuluu tietenkin myös osana kokonaisuuteen ja sekin oli suunniteltu komeasti.
Nuo talon seinien Hydra-valaisimet voi itse säätää heijastamaan valokeilaansa joko yhteen- tai molempiin suuntiin.

Vaikka kyseessä olikin uusi ja modernimpi kohde, niin näkisin hyvin näiden simppelien ja hyvällä tavalla huomaamattomien valaisimien sointuvan moniin perinteisiinkin kohteisiin. Esimerkiksi täältä löytyi kuvia mm. romanttisen puutalon valaistuksesta. Ainakin itselläni alkoi heti raksuttaa ajatukset eteisemme valaistuksen suhteen, ja saunaankin saisi valoilla aivan erityistä tunnelmaa.

Lämpimät kiitokset mieleenpainuvasta viikonlopusta Winledille!

Iloa ja valoa uuteen viikkoon!

Iida Emilia

-yhteistyöpostaus-

Seinäjoki -Sorsanpesä -Solar Sound

Siinäpä vasta olikin kova kolmen S:n setti viime viikonlopulle + asuntomessut vielä siihen kylkeen. Huikea loman lopetus kerrassaan! 

Sain muutamia viikkoja sitten kutsun Winled oy:ltä VIP-viikonlopun viettoon Seinäjoelle, jossa pääsisin avecini kanssa majoittumaan Hotel Sorsanpesään, ja tutustumaan samalla asuntomessujen- sekä Solarsoundien tämänvuotiseen tarjontaan. Eipä tarvinnut kahtaa kertaa miettiä! Menetin muuten samaisella kertaa festarineitsyyteni, sillä en ole vielä tähän ikään mennessä koskaan festareilla käynytkään, ja mikä hupaisinta, vaikka sisustusbloggari olenkin, niin en ole myöskään ikinämilloinkaan käynyt ennen asuntomessuilla!!! 

Meidän lisäksemme paikalle saapuivat Winledin suloinen emäntämme Noora,  Hajottamon hulvaton Heidi leppoisan miehensä kera, Modernisti kodikas blogin aurinkoinen Kerttu sekä hänen pirteä ystävättärensä, Modernin puutalon hersyvän hauskat Mervi & Petri, sekä Inspired by love elegantti pariskunta Sanna & Tomas. Sanna oli muuten sisustanut asuntomessuille aivan ihanan kohteen: Lakka Lakeuden, josta näette paloja myöhemmin. En tuntenut ketään näistä bloggareista entuudestaan, eikä blogitkaan olleet kovin tuttuja, koska he edustavat moderninpaa tyylisuuntausta, mutta aivan mahtavia tyyppejä joka ikinen ja he tekivät reissusta ikimuistoisen :)

Hotel Sorsanpesä tarjosi viikonloppuumme ripauksen glamouria ja luksusta.

Tämä 1970-luvulla rakennettu, ja 80-luvulla kulta-aikaansa elänyt mielenkiintoinen arkkitehtuurinen elämys muistutti ympyränmallisen ulkokuorensa vuoksi pesää, joka sijaitsi luonnonkauniin joen varrella. Keskustaan oli n. kolmisen kilometriä matkaa, mutta kulkuyhteydet olivat erittäin hyvät ja parkkipaikat ilmaiset.

Hotellia on remontoitu tämän vuosikymmenen alussa laajalti klassiseen ja runsaan pehmeään tyyliin.

Palvelu oli loistavaa ja ruuat erittäin maukkaita. Unikulman patjat tuntuivat taivaallisilta, mutta valitettavasti nekään eivät auttaneet herkkäunisen unenlaatuun riittävästi, sillä nukuin ensimmäisenä yönä vallan kokonaista neljä tuntia! Ainut miinuspuoli huoneessamme olikin se, että en saanut huonetta yöllä täysin pimeäksi, vaan heräsin aamukuudelta auringonsäteisiin, mutta ihmeen hyvin sitä silti jaksettiin koko päivän painaa menemään, ja toisena yönä nukuttikin jo paljon paremmin.

Hotellin alakerrasta löytyi myös suuri tanssipaikka livebändeineen, sekä viihtyisä terassi jokimaisemin, jossa kelpasi kesäiltana istuskella.

Ensimmäisenä iltana saavuimme mieheni kanssa aika myöhään vasta hotellille, joten emme ehtineet tavata muita bloggareita kuin vilaukselta. Vietimmekin romanttista laatuaikaa ihan vain kahdenkesken. Söimme hyvin ja kippistelimme kuohuvalla.

Illan hämärtyessä matkasimme Solar Soundeille ja jammailimme siellä yömyöhään intoa puhkuen mm. Elastisen ja JVG:n tahdissa. Nämä jo neljättä kertaa järjestetyt festarit ovat saavuttaneet nopeasti huippusuosion, enkä yhtään ihmettele, sillä torstaina paikalla olivat olleet esiintymässä mm. iskelmän ja popin kuninkaat: Siltsu ja Antti Tuisku.

Kiinnitin kaiken ihmispaljouden ja hyvän musiikin keskellä huomiota siihen, että festarialueella toimi kaikki hyvin. Bajamajoja oli riittävästi ja järjestysmiehet olivat kokoajan valppaita!

Varmuudella voin todeta, että tämä ei tullut jäämään viimeiseksi festarikokemuksekseni.

Toisena Seinäjoki-päivänämme kävimme asuntomessuilla, joista laitankin teille lisää juttua toisella kertaa. Lisäksi illastimme Sorsanpesällä pitkän kaavan mukaan, ja kävimme vielä festareilla kuuntelemassa Petri Nygårdin härskejä lauluja, joiden sanoma tuli kyllä selväksi :P Huh hei, ei ehkä ihan ominta musiikkigenreäni. Iltaa istuimme vielä porukalla terassilla myöhään, ja juttua riitti. Jännä miten "ventovieraiden" tyyppien kanssa voikin puhua niin avoimesti kaikenlaisista asioista ja naurettua tuli niin, että vatsalihaksiin koski.

Tässä alhaalla koko ryhmä koossa ( Kiitokset Kertulle kuvan lainaamisesta ). 

Viimeistä lomapäivää viedään nyt! Ja heinäkuukin vaihtui lennossa elokuuksi.

Samaa aikaa ahdistaa, mutta toisaalta tuntuu myös kivalta kun arki alkaa!

Iloa päiväänne!

Iida Emilia

-Yhteistyöpostaus-