Heinäkuun huomassa

Oi miten ihanaa kun kesän lämpö tuli takaisin kylmien sadepäivien jälkeen.

Heinäkuu kuuluu omiin suosikkeihini, sillä olenhan heinäkuun lapsi :). Heinäpellolta minua on aikanaan lähdetty synnyttämään ja lapsuuteni kesät olen viettänyt peltojen ja metsien keskellä. Ehkä siksikin heinäkuiset peltomaisemat ovat itselleni niitä kaikkein rakkaimpia.

Tämän viikon kohokohtiin on kuulunut kesäretki Vääksyn kanavalle ystäväni kanssa ja sinnekin ajelimme ihania pikkuteitä pitkin, maalaismaisemia ihastellen. Matkan varrella näkyi lehmiä ja lampaita. Jopa vanhanajan heinäseipäitäkin. Niin mukava ja aurinkoinen kesäpäivä vietettiin hyvin syöden, nauraen, rupatellen ja kaikkea kaunista katsellen. Suosittelen tuota Vääksyä lämpimästi, jos ette ole aiemmin tutustuneet.

Muina päivinä olemme olleet kuopuksen kanssa veljeni luona maalaushommissa. Osa teistä onkin ehkä instagramissa nähnyt kuvia veljeni upeasta "puumajasta" tai oikeastaan huvimajasta, josta sisustellaan kivaa kesäpaikkaa serkuksille ( ja toki aikuisillekin ). On ollut hauskaa viimeistellä majaa yhdessä. Pian päästään varmasti pitämään huvimajan tupareita!

Esikoisemme sensijaan on ollut tämän viikon rippileirillä isosena ja hänkin on nauttinut siellä olostaan. Vähän on aina outoa kotona, kun joku perheenjäsenistä uupuu, mutta napanuoraa on toki venytettävä, ei siinä mikään auta ;D

Sekalaisia otoksia sisältä tällä kertaa, vaikkei sisällä nyt ollakaan juuri oltu.

Voi kun näitä huolettomia ja lämpöisiä kesäpäiviä riittäisi vielä pitkälle!

Aurinkoista viikonloppua!

Iida Emilia

Kesäinen tuulahdus olohuoneessa

Helteiset terveiset täältä loman kynnykseltä :)

Jopas on ilmoja pidellyt! Ei voi kyllä moittia, vaikka itselleni nuo 30 asteen rajat alkavat olla jo himppusen liikaa. Mutta lämpimät kesäillat uinteineen ovat kyllä aivan parasta, eikä pihan terassilta malttaisi valoisina iltoina lähteä nukkumaan ollenkaan. Myös hiljaiset aamut, kun muut vielä nukkuvat ja kiertelen pihassa kukkia tuoksuttelemassa. Voi kunpa kaikki nämä kesän tuoksut saisi säilöttyä purkkiin talven varalle.

Kuinkas teillä muilla kesä on lähtenyt käyntiin? Luistiko juhannus mukavissa merkeissä? Meidän juhannuksen viettomme sujui perinteikkäästi mökillä mieheni lähisuvun kesken ja oli kyllä niin huikeaa, kun kerrankin pihalla tarkeni oleskella aamusta iltamyöhään. Oli ihanaa nähdä kälyni perhettä ja lasten serkkuja pitkästä aikaa. Viettää aikaa yhdessä pelaillen, nauraen, syöden, kippistellen, saunoen, uiden ja rupatellen. Ikimuistoinen juhannus jälleen kerran ja kiitollinen olo siitä, että olen tuon juhannusheilani myötä 25 vuotta sitten saanut ihanan toisenkin suuren perheen :)

Huomaattekos muuten, että olohuoneessamme on tapahtunut muutoksia? 

Kesäkuun alkupuoliskolla sadepäivänä käynnistyi huonekaluralli, jota olin mielessäni jo pitkään hahmotellut, mutta jokin siinä oli tökkinyt. Ehkä kuvittelin, että painava talonpoikaiskaappi olisi liian hankala siirtää tai televisiolle ei vain kertakaikkiaan olisi huushollissamme muuta sopivaa paikkaa. Onneksi lähdin ideaani kuitenkin toteuttamaan, vaikka isäntä ei alkuun ajatuksesta innostunutkaan 

( jännä, miten hänen pitääkin kaikessa olla aina vastaan ;). Tytär kuitenkin kannusti reippaasti, että äidin muutoksethan onnistuvat aina, joten tuumasta toimeen...

Maalasin samassa rytäkässä kolme valkoista seinää, eli nyt kaikki olohuoneen seinät ovat harmaita ( kun aiemmin vain yksi tehosteseinä oli harmaa ) ja mielestäni ovat nyt pehmeämmän lämpöisiä kuin aivan vitivalkoisina. Lisäksi maalasin myös keittiön ikkunaseinän vaaleanharmaaksi, joten sekin seinä siistiytyi kummasti vaikkei muutoksena ollutkaan suurensuuri.

Tummanharmaa vanha lipasto siirtyi toimittamaan televisiotason virkaa tuonne seinustalle, missä aiemmin oli Juvin sivupöytä peileineen. Yritin naamioida televisiota taulukollaasin sekaan ;D.

Parasta tässä on nyt se, että töllötin on suoraan sohvaa vastapäätä ja katseluetäisyys juuri sopiva. Isännän mielestä television tulisi tosin olla huomattavasti isompi ;). Juvin sivutaso sopii myös mukavasti entiselle tv-seinustalle.

Vanha kaappi siirtyi sohvan entiselle paikalle ja pääsee paremmin edukseen "ruokailutilan" jatkeena. Nyt myös astioilleni ja sisustustavaroille tuli kivasti lisätilaa antiikkikaapin hyllyköille :)

Olohuoneemme on itseasiassa aika tilava ja ehkä siksikin vaikea sisustaa. Nojatuoli onkin nyt uudessa järjestyksessä melko kaukana sohvasta, mutta sen saa mukavasti siirrettyä leffailtoina lähemmäs televisiota. 

Uusi juuttimatto löytyi Tokmannilta hyvästä tarjouksesta ja se sitoo tuon sohvaryhmän kivasti yhteen.

Eli kaikki palaset loksahtivat tässä järjestyksessä oikein oivasti paikoilleen ja koko perhe tykkää! 

( myös vastarannan kiiski ; ). Ja sain muuten siirrettyä kaappivanhuksen ihan itse ukkokullan töissä ollessa, sillä pyyhkeet jalkojen alla toimii kuin rasvattu. 

Nyt kelpaa sisälläkin istuskella sadepäivinä tai viimeistään syksyn tullen. Tuntuu kyllä hullulta, miten en ollut tätä järjestystä jo aikaisemmin testannut, vaikka mielestäni kaikki muut mahdollisuudet olikin kokeiltu :)

Seuraavaksi meinaan nauttia juuri alkaneesta lomastani. Eikä haittaa, vaikka ilmat vähän viilenisikin. Oikein rattoisia kesäkuun viimeisiä sinne teillekin!

Aurinkoisin viikonlopputerkuin:

Iida Emilia

Vappuiloittelua uusin tekstiilein

Kaupallinen yhteistyö Vilpola 

...........

Heipparallaa! Se on ihan pian jo toukokuu ja kevään karnevaalijuhlat käsillä. Vallitsevien olosuhteiden pakosta perinteiset vappuriehat ja piknikit ovat pannassa, mutta kotioloissakin voi iloitella hyvän ruuan, kuplivan juoman ja iloisen festivaalitunnelman parissa.

Koristeiden suhteen olen melko minimalistinen enkä kauheasti revittele värien tai kuosien suhteen. Toki meillä on ollut aikanaan värikkäämpiä kausia ja lasten ollessa pieniä koti on täyttynyt ilmapalloista ja serpentiineistä, mutta nyt jo useamman vuoden ajan neutraalit sävyt ovat istuneet meidän kotiimme parhaiten. Serpentiininä toimii muuten hyvin myös lahjapaperinarut ( jotka voi vapun jälkeen kerätä talteen myöhempää käyttöä varten ) ja ilmapallotkin voi uusiokäyttää monta kertaa uudelleen, kun sitoo ne narulla solmuun.

Vapun ruokalistaa suunnitellessani innostuin testaamaan myös juhlapäivän kattausta, jonka inspiraation lähteenä toimi tämä mielettömän upea uusi Aamuhetki-pöytäliina. Vaikka yleensä arastelen suuria kuvioita, niin tässä kankaassa kolahti kaikki! Ajattomassa ja graafisessa kuosissa yhdistyvät sävyjen harmonia sekä akvarellisiveltimen hentoinen taika. Pöytäliina luo mielestäni arvokkuutta juhlaan kuin juhlaan, ja sopii kivasti niin moderniin- kuin romanttisempaankin tyyliin.

Olen iloinen, että rohkenin valita kotiimme jotakin aivan erilaista, tukien samalla suomalaista työtä.
Vilpola-malliston kuosit ovat nimittäin suomalaista designea ja valmistuotteet ommellaan Suomessa. Tuotteilla on myös Avainlippu-merkki. 

Kyseisestä Aamuhetki-kuosista löytyy myös verhoja sekä pussilakanasettejä. Pähkäilinkin juuri, että tuo 240 cm pitkä pöytäliina toimisi hyvin olohuoneen verhona ja katseenvangitsijana. Ja mikäli väriä kaipaisi lisää, niin Aamuhetki-kuosia saa myös vaaleanpunaisena. Tekstiileillä saa kyllä nopeasti ja helposti vaihtelua kodin ilmeeseen.

Vilpolan uudistuneesta verkkokaupasta löytyy myös muita huikeita kevään 2020-malliston kuvioaiheita ja huom, toimitukset ovat ilmaisia vielä huhtikuun loppuun asti!

Mitäs vappuna siten syötäisiin? Luulenpa että aika perinteisellä linjalla mennään, elikkä tehdään itse perunasalaattia, lohkoperunoita ja lihapullia kera nakkien. Ilmojen salliessa voisi kyllä grillikaudenkin avata, sillä sain männäviikolla pihan sekä terassit putsattua ja öljyttyä kesäkuntoon. Sääthän eivät taida ennusteiden mukaan tänä vuonna vappukansaa helliä, joka on toisaalta hyvä juttu, etteivät juhlijat kokoonnu massoittain toreille.

Oma vapun viettomme ei sinänsä poikkeusoloissakaan paljoa muutu, sillä olemme aina viettäneet vappua kotosalla siitä lähtien, kun lapsia saimme. Välillä toki on vieraita ollut täällä seuranamme, mutta tänä vuonna juhlitaan ihan vain oman väen kesken.

Koronamielitekojakin löytyy, sillä viimeisen parin viikon aikana olen haaveillut viikonloppuisin suu napsuen skumpasta, mutten ole jaksanut Alkoon erikseen ajella. Viimeksi olenkin tainnut käydä Alkossa uuden vuoden aikaan, joten eiköhän nyt vapuksi olisi jo sallittua nautiskella lasillinen kuohuvaa. Ehkä jopa kaksi ;). Mutta eniten olen ikävöinyt irtokarkkeja!

Mutta hei, oikein kivaa viikon jatkoa ja vappua teille ihanille, jos en ehdi linjoille enää loppuviikosta!
Jään tänne nautiskelemaan uuden pöytäliinan tuomasta juhlatunnelmasta :)

Mukavaa Wappuviikkoa!

Iida Emilia

Lottovoittoa odotellessa

Kaupallisessa yhteistyössä / Sortter

............

Jokin aika sitten äitini kertoi näyttäneensä blogisivujani tuttavalleen, joka oli huokaillut kuvia katsellessaan, että "taitavat olla aika rikkaita"? Saman lauseen olin kuullut joskus aiemmin lapseni kaverin tai puolitutun kollegani suusta. Jännä juttu, kuinka kuvat voivatkin valehdella! ;) Ehkä yhtenevä värimaailma ja kodikas sisustus luo vaikutelman, jossa kotiin on todella panostettu ja käytetty ruhtinaallisesti rahaa. 

Panostettu toki onkin. Suorastaan intohimoisesti ja suurella sydämellä! Mutta kodin harmonia syntyy onneksi pienelläkin rahalla ja sisustus muokkaantuu hiljalleen ajan saatossa. Rikkauttakin on niin monenlaista. Mielestäni olemme "rikkaita" kun meillä on katto pään päällä. On varaa maksaa laskut, vaikka välillä kirpaiseekin ja ostaa voita leivän päälle. On lämmintä vaatetta ja auto millä ajella töihin sekä lasten harrastuksiin. Jos siitä vielä jää jotakin pientä säästöön, niin voihan ihmettä.

Ennenkaikkea meillä on toisemme! Se on elämän suurinta rikkautta :)

Onhan sitä toki monet kerrat haaveiltu lottovoitosta! Lauantaisaunassa vihdottu monenlaisia toiveita ilmoille: "Olisipa kerrankin mahdollisuus matkustella. Ostaa uusi auto ikivanhan temppuilevan menopelin tilalle. Vaihtaa vihdoin nämä pikkuruiset asuin-neliöt suurempiin, jotta lapset saisivat omat huoneensa. Hankkia oma mökki paljuineen ja sitä rataa".

Ihminen haluaisi helposti heti kaiken jos se olisi mahdollista! Mutta mielestäni odottamisessakin on oma viehätyksensä, kun vähitellen saavuttaa jotakin, mistä on pitkään haaveillut. Onneksi onni mahtuu pienempiinkin unelmiin :)

Kuten esimerkiksi rakastamani vanhat huonekalut, jotka saattavat maksaa antiikkikaupoissa maltaita. Joskus kannattaa odottaa, niin ne oikeat osuvat kohdalle. Esim. tuo kerrostalon käytävälle hylätty patakaappi tai kirppiksen nurkkaan pölyttymään jäänyt kymmenen euron seinäkaappi, joka sai uuden elämän maalauksen myötä. Keittiönpöytä, jonka taitava tuttava nikkaroi vanhoista laudoista edullisesti. Eivätkä nuo ruokailuryhmän tuolitkaan ole aitoja design-tuoleja vaan halpoja kopioita.

Havahduimme juuri sellaiseen tosiseikkaan, että olemme asuneet tätä kotia jo reilut 17 vuotta!

Muuttaessamme tänne esikoisemme kasvoi vielä masussani ja meillä oli koko pieni elämä - sekä  suuri asuntolaina edessämme. 

Nyt vuodet ovat vierineet ja neitokainen kasvanut lähes täysi-ikäiseksi. Kotikin on muuntunut siinä välissä moneen kertaan ja perhe kasvanut. Ja mikä parasta, myös se suuri asuntolaina on hiljalleen huventunut! Alamme olla jopa lähellä sitä aikaa, että rahaa jäisi vihdoin muuhunkin kuin lainojen maksuun! 

Mutta saapi nähdä. Kyllähän sitä aina uusia ideoita riittää. Remonttia, pihasuunnitelmia, matkakuumetta... mökkiunelmista puhumattakaan ;) ( Ja ainahan se vanhan talon haavekin kummittelee takaraivossani ).

Olemme aina olleet tarkkoja siitä, ettemme jäisi liian monen lainan loukkuun sekä siitä, että  vaatimattomista tuloistamme jäisi aina rahaa myös siihen itse elämiseen. Siksi olemme aina vertailleet ja harkinneet tarkkaan hankintojamme sekä lainojamme. Varsinkin mieheni on onneksi ollut viisas näissä asioissa. Vaikka täytyy myös todeta, että iän myötä rahankäyttö on meilläkin vasta järkevöitynyt ja kantapään kautta opittu moniakin asioita. Onhan sitä nuorempana tullut kaikenlaiseen turhuuteenkin törsäiltyä...ja varmasti vähän vieläkin ;). Oppia ikä kaikki!

Mutta eikös se ole jo lottovoitto, kun on synnytty tänne Suomeen ja jokainen uusi aamu on uusi mahdollisuus astua lähemmäs unelmiaan :). Tarkemmin kun miettii, niin unelmathan ovat jo läsnä, 

joten näissä mietteissä ja haaveissa kohti aurinkoista keskiviikkoa!

Viikonlopuksi on muuten ihanaa reissua ystäväporukalla tiedossa, joten kurkkikaahan instagramista Stadin parhaimpia sisustustärppejä ;)

Rakkaudella

Iida Emilia

Paluu arkeen

Onko elämää joulunkin jälkeen? ;)

Onhan sitä tietenkin, vaikka näin alkuun huomaan kärsiväni lievästä joulun jälkeisestä "christmas bluesista" ja hieman tyhjästä olotilasta. Joulukoristeiden mukana käärin kaappiin haikeudella koko syyskauden. Sen hämyisät illat kynttilänvalossa, fiilistelyt glögilasillisen parissa, kutkuttavan odotuksen ja säkenöivän tunnelman. 

Moni kärsii kaamoksesta, mutta itse koen juuri syksyllä ja joulun alla olevani kaikkein inspiroitunein, enkä tuolloin edes huomaa pimeyttä ympärilläni, mutta joulun jälkeen tammikuu iskee päin kasvoja kylmällä kädellään, eikä sillä ole minulle oikein mitään tarjottavaa. Kevääseen on ikuisuus ja jotenkin sitä olisi tarvottava tahmean talven yli? 

Toki joulutteluunkin turtuu ja loppiais-siivousten myötä koittaa aina se huikea hetki, jolloin koti tuntuu aivan kummallisen raikkaalta ja avaralta. Sitä hetkeä juhlistan joka kerta valkoisin tulppaanein ja vaalein tekstiilein.

Onneksi ne päivätkin alkavat hiljalleen pidentymään, sillä nyt sitä valoa alkaa todentotta kaivata. 
Vielä kuitenkin kynttilät ja tähdet saavat valaista harmaita päiviä. Täällä etelässä päivät todellakin ovat harmaita, sillä talvesta täällä ei ole tietoakaan.

Arkeen paluu tuo elämään toivottua ryhtiä. Teineihinkin saadaan taas vähän vauhtia, unirytmit palaavat normaaliin ja suklaavieroitus on käynnissä. Makeanhimoa vastaan taistelen hedelmin, taatelein ja pähkinöin. Leivoinpa innoissani ensimmäistä kertaa myös siemen-näkkäriä, mutta se pääsi tummumaan uunissa liikaa. Täytynee yrittää toisen kerran uudelleen. Olisi varmasti maistunut ;)

Uuden vuoden lupauksia en tehnyt laisinkaan, mutta se edellisessäkin postauksessa mainitsemani karsiminen olisi tulevan kevään juttu! Kunnon konmaritus olisi paikallaan niin kaappien kuin ajatusten ja ruokavalionkin suhteen, mutta ennenkaikkea niiden kaappien. Jospa siis esittelenkin teille kevään aikana uudelleen järkättyjä kaappeja? Vai kiinnostaisiko sellainen ollenkaan? 
Ehkä en lupaa mitään kuitenkaan ;D

Toivelistalla olisi myös ( edelleen varmaan sadatta vuotta ) kylpyhuoneen pintaremontti!
Tässä yläkuvassa näkymää kylpyhuoneen ovelta keittiöömme ja olohuoneeseen. Pyykkejä ripustellessa ajattelin, että täältä kulmasta on tullut ehkä vähemmän otettua kuvia.

Amaryllikset pukkaavat edelleen nuppuja ja ne ovat muutenkin säilyneet hienosti koko joulun ajan. Pari tulppaania siinä vieressä tuovat kevään tuntua. 

Loppiaisen lumiukkokaakaot lämmittivät mukavasti ulkoilun jälkeen. Saimme nuo suloiset vaahtokarkki-ukkelit lasten serkuilta jouluna, eikä niitä melkein olisi raaskinut syödä ollenkaan. 

Tällaisia sekalaisia aatoksia joulun jälkeiseen elämään. Onhan se mahtavaa, että kevättä kohden mennään, vaikka sinne onkin ihan liian pitkä matka :). Oletteko itse talvi-ihmisiä vai joko alkaa viherpeukaloita kutkuttaa? 

Mukavaa arjen hulinaa!

Iida Emilia

Kesäsade

Tunnelmallista kesäiltaa!

Rakastan raikkaita kesäsateita ( kunhan ne eivät kestä koko kesää ) ja harmaita pilvenhattaroita taivaan rannalla, jotka antavat hyvän syyn vetäytyä sisätiloihin mielenkiintoisen kirjan tai lehden parissa. 

Sytyttelen kynttilät ja kuuntelen sateenropinaa. Keitän ehkä kupposen teetä ja etsin kaapin uumenista jotakin herkkua. Aika rauhoittavaa, eikö vaan? Todellisuudessa toki perheellisen ihmisen on vaikea löytää kotoa rauhallista soppea ilman taustahälyä, mutta nykyään sitä osaa vain paremmin olla kiinnittämättä huomiota ylimääräisiin ääniin ( jopa siinä määrin, että tätä kirjoittaessani torkahdin hetkeksi makuuhuoneen sängylle...sen siitä saa kun kesäisin ei malta mennä ajoissa illalla nukkumaan ;)

Vaikka meidän aikuisten kesälomat eivät olekaan vielä alkaneet, niin mukavia kesäjuttuja ehtii tehdä iltaisinkin. Helteiden aikaan käytiin ilta-uinneilla tai nautiskeltiin omalla terassilla auringonlaskun viimeisistä säteistä. Mökkeilystäkin on otettu ilo irti aina viikonloppuisin. Eilen tapasin ystävääni picnicin merkeissä hämeen vanhan linnan rannassa ja vapaapäivänä ajelin kuopuksen kanssa Iittalan lasimäelle. Leppoisia kesämenoja.

Nyt puolestani nautin näistä vähän viileämmistäkin keleistä, kun pystyy paremmin tarttumaan toimeen, eikä koti tunnu jatkuvasti hiostavalta saunalta. Innostuin vaihtamaan ruokailutilan järjestyksen myös ennalleen eräänä päivänä ja kyllä se taitaa noin päin olla paljon parempi?!

Nyt sade onkin loppunut ulkona ja harmaiden pilvien takaa pilkistelee jälleen aurinko. Nämä valoisat illat ovat ihan parhaita. Ensi viikolla sitten jännätään, millaisia juhannus-säitä meille tarjoillaan.

Pidemmittä puheitta: Mukavaa loppuviikkoa!

Iida Emilia

Keittiön kevättä ja ihania viikonloppuvieraita

Aurinkoista sunnuntaita!

Oi miten auringonsäteet ovat tänään hellineet, vaikka tuuli nurkissa tuivertaakin. Kevät tuntuu olevan taas askeleen lähempänä. Niin ihanaa!

Ja arvatkaapa kuinka upea viikonloppu täällä on takana? Osa ehkä instagramissa jo huomasikin, että nyt on sattunut kaikki hauskuus kasaantumaan peräkkäisiin viikonloppuihin ja sehän ei toki haittaa mitään ;)

Viikko sitten nautittiin perheen yhteisestä ajasta, mutta nyt sain viettää pari ihanaa päivää rakkaiden ystävien kanssa, kun blogisiskot tulivat meille perjantaina aamupäivästä kylään. Kamerani sai viettää lomaa, enkä kuvannut tällä kertaa muuta kuin vähän kännykälläni instastoryihin, joten joudutte tyytymään keittiökuviini tällä kertaa.

Ystäväni toivat mukanaan suloisen tuliaispaketin, joka sisälsi helmililjan ruukkuineen, keittiöpyyhkeen, kynttilän ja servetit. Niin kaunista ja tarpeellista :)

Söimme meillä lounaan ja kahvittelimme rauhassa, jonka jälkeen lähdimme kiertelemään sisustusliikkeitä ja kirppareita. Hämeenlinnan sisustuspuotitarjonta on valitettavan vähäistä, mutta hyvä kierros syntyy Tiirinkosken tehtaasta, Kasarmin aarteista, Korentotorista, Finnmarin myymälästä ja Eteläkasista. Shoppailujen jälkeen täytyy ehdottomasti käydä herkuttelemassa Villa Marengissa.

Itselläni ei ollut erityisiä tarpeita kotiin joten shoppailusaaliini jäivät melko pieniksi, mutta yhden vähän isomman aarteen löysin, josta kerron lisää ensi kerralla :)

Matkamme jatkui Hämeenlinnasta kohti Tamperetta ja matkan varrella piipahdimme Ikeassa. Täältä tein lähinnä omat ostokseni, sillä olin luvannut tuoda kuopukselle voimistelumaton ja esikoiselle koulupöydän lampun. Muutakin pientä tarttui huomaamatta kärryyn.

Ikeasta porhalsimme majapaikkaamme, blogiystäväni Allidaalian superkauniiseen kotiin. Ihanaa, kun ystävämme sai majoitettua meidät kotiinsa, sillä kaikkein parasta on viettää iltaa rennosti villasukkasillaan yöppäreissä kynttilöiden luodessa tunnelmaansa :). Ennen pyjamabileitä kävimme kuitenkin keskustassa syömässä. 

Seuraavana aamuna Allidaalia laitteli meille maittavan aamiaisen, jonka jälkeen lähdimme kiertelemään Tampereen kauppoja. Illan päätteeksi kotosalla jalat huusivat hoosiannaa, vatsalihakset olivat kipeänä nauramisesta ja pää täynnä sisustusideoita. Olipas meillä taas mukavaa!

Sisustus-löytöni olivat minimaaliset, mutta hyödylliset. Servettejä ja kynttilöitä kuluu aina ja uusille puukauhoille oli jo tarvetta. Ikeasta ostin myös kauniin tyynyliinan sekä muoviset yrttikasvit, joita kaniherra ei voi tuhota ;)

Tänään on saanut rauhassa sisustella ja järkkäillä, ennen uuden viikon alkua. 

Nyt ei olekaan vähään aikaan mitään "kivaa ohjelmaa" tiedossa, mutta näillä reissumuistoilla jaksaa taas pitkään :). 

Halauksin

Iida Emilia

Mustavalkoiset 12v-synttärit

Hiphei ja kivaa lauantaita!

Täällä on syyskuu aloitettu juhlien. Kuopuksemme täyttää 12 vuotta ja juhlinta aloitettiin hieman etuajassa kavereiden kesken. Olemme sopineet, että nämä ala-asteen kuudennen luokan syntymäpäivät ovat ne "viimeiset isot" kaverisynttärit. Yläasteella tehdään sitten jotain muuta hauskaa vain muutaman hyvän ystävän kanssa. 

Osa kutsutuista eivät päässeet perjantaina paikalle, mutta siitäkin huolimatta korvia huumaava kikatus ja kälätys täytti kodin kolmen tunnin ajaksi. Ihana seurailla, kuinka nuo jo ekalta luokalta asti tutuksi tulleet kaverit ovat kasvaneet ja kehittyneet. Mutta täytyy myös samaan hengenvetoon todeta, että tämä äiti huokaisee nyt helpotuksesta, kun isojen kaverisynttäreiden aika on ohi! En tiedä, onko sitä tullut vanhaksi, vai miten tuo meteli tuntuu kovemmalta vuosi vuodelta :D. Aika aikaansa kutakin! 

Hauskaa tuntui tytöillä olevan ja sehän se on pääasia. Ja kivaa tämä juhlienkin järjestely aina on, kun vauhtiin pääsee. Tällä kertaa tekaisin juhlakoristelut jo kotona olemassaolevista tilpehööreistä, sillä mustavalkoista materiaalia löytyi yllinkyllin laatikoiden pohjalta.

Ainoastaan tuo "Happy Birthday"-viirinauha on uusi juttu, jonka löysin kesälomareissulla Pietarsaaren Blossomista.

Pompom-pallot askartelin Ikean silkkipapereista ja valkoiset ilmapallot passaavat niiden kaveriksi. Kertakäyttöastioita on tarttunut joskus mukaan Clasulta ja marketeista. Servetit Granitista. Vaikka kattauksessa sekoittuu pilkut, raidat ja muutkin eri kuosit, niin sama värimaailma nivoo astiat hauskasti yhteen ja lopputulos on ihan kivan näköinen.

Kakun koristelu syntyi helposti teemaväriin sopivilla lakuilla ja pilleillä.

After Party!

Kakkua jäi vielä näemmä äidillekin ;)

Perinteisiin tarjoiluihin kuuluivat kinkkupasteijat, coctailtikut, hedelmämansikkavartaat ja tietenkin sipsit ym. epäterveelliset herkut. Onneksi juhlia on vain muutaman kerran vuodessa! ( Kävin kyllä itsekin salaa napsimassa ;)

Meille tuli vielä kaverikemujen jälkeen serkut yökylään, joten tänään me aijomme isännän kanssa hyvällä omalla tunnolla karata kaksin syömään ja leffateatteriin. Onhan meillä sentään 17-vuotis hääpäivä! Tosin saas nähdä, kuinka isännällä riittää enää energiaa hääpäivän viettoon, sillä hänellä on tänään melkoinen urheilusuoritus meneillään! Ovat nimittäin miesten kesken polkemassa juuri Helsingistä Hämeenlinnaan!!! Loppusuoralla jo kuulemma. Huh hei! Kaikkea ne miehet keksivät!

Reipasta lauantaita teille muillekin!

Iida Emilia

Pyhien päätyttyä

Voi ei! Nytkö se joulu on jo ohi!

Olisin niin halunnut vain unohtua hetkeksi tuonne kuusen alle pyjamassani, konvehtirasioiden seuraksi :D Mutta ei...töihin se oli tänään herättävä! Miten raastavaa!

No onneksi jouluttelu jatkuu vielä tovin, vaikka jännästi se katse kääntyy kevääseen silmänräpäyksessä joulunpyhien jälkeen. Yhtäkkiä aamulla tuntui niin kovin pimeältäkin, vaikkei se ollut tähän asti yhtään häirinnyt. 

Mutta olihan se joulu taas ihanaa! Toivottavasti teilläkin?

Kunhan täällä oltiin aattoaamun kinkkushowsta selvitty ( kauhea käry nousi uunista ja possunrasvaa oli kaikkialla! Siinä meinasi mamman joulumieli olla koetuksella, mutta kunnon tuuletuksella siitä selvittiin ja kinkku oli jokatapauksessa makoisaa ;).

Yhdessäoloa, lautapelejä, leffoja, herkkuja, hyvää ruokaa, sukulointia, kirjoja, lepoa...

kaikesta näistä oli meidän joulu tehty.

Aaton simppeli kattaus syntyi pellavan rouheudesta, kuusen ja hyasintin tuoksusta, sekä kynttilöistä. Iittalaa ja Ikeaa sulassa sovussa ;)

Herkut ja jälkiruuat tarjoiltiin vanhan patakaapin päältä, jonne olimme koko perheen voimin leiponeet omat "piparitalot" . Kukin sai myös koristella talonsa itse. Tästä taitaakin tulla uusi joulun perinne! Kiitokset vaan kälylle hauskasta ideasta :)

Nyt nautitaan välipäivien letkeistä tunnelmista ja valmistaudutaan vastaanottamaan uutta vuotta.

Palataanpa siis pian taas asiaan!

Rentoa loppuvuotta!

Iida Emilia