Keijukaisten kekkereillä

Viikonloppuna meillä liihotteli enkeleitä, keijuja ja kilttejä velhoja! Tyttäremme, nuo rakkaat kultasiskokset leikkivät koko viikonlopun aamusta iltaan roolileikkejä niin sulassa sovussa, että täytyy ihan hämmästellä :).

Jauhojakin pöllyteltiin, ja suklaisesta taikinasta taiottiin herkullisia mokkapaloja keijukaisten teekutsuja varten. Pöytä katettiin pitsiliinoin, ja ruusukupposin. Siinä kelpasi keijujen kevättä juhlistaa :)

Itselleni tulvahti mieleen näistä kuvista ihania lapsuusmuistoja. Vietimme kesiä usein maalla mummolassa, jossa naapurissa asui pikkuserkkuni, ja paras ystäväni. Olimme kuin siskokset, ja todelliset hengenheimolaiset. Supattelimme toisillemme kaikki salaisuudet, ja jaoimme yhteiset haaveemme, ja toiveemme.

Voi niitä ikimuistoisia kesiä! Mekin pidimme usein nukeille teekutsuja. Välillä pulahdettiin uimaan raikkaaseen järviveteen, ratsastettiin hevosilla, juostiin kukkaniityillä, (ja astuttiin lehmänlantaan ;) ja pompittiin heinäladossa. Napattiin kanalasta muna, jota yritettiin kovasti karvahatussa hautoa. Leikittiin prinsessoja. Keräiltiin paperinukkeja. Nukuttiin öitä leikkimökissä.

Isompana keksittiin kaikenlaista hassua, kuten ajaa mopolla iltasella läheiselle pikkukylälle, mutta mopo hyytyikin kesken matkan, ja kävelimme monta kilometriä pilkkopimeää metsätietä takaisin kotiin. Pelotti, mutta onneksi ystävä oli lähellä. Voi niitä kesiä! :)

Silloin, kun emme olleet yhdessä, niin kirjoittelimme toisillemme viikottain. Olihan meillä välimatkaa omien kotiemme välillä parisataa kilometriä. Ystävyys säilyi silti aina pitkästä välimatkasta huolimatta.

Mutta sitten koitti se kauhea kevät, jolloin jouduimme sanomaan toisillemme hyvästit...yhtäkkiä ja yllättäin...aivan varoittamatta! Oltiin vasta 18 vuotiaita. Koko elämä vielä edessä.

Ystäväni oli ilmeisesti liian hyvä ihminen maan päälle, koska hänet otettiin täältä pois. Kohtalokas kolari tutulla kotitiellä vei hänet koomaan, eikä hän jaksanut enää taistella. Oli tullut hänen aikansa. Nyt hän tuikkii tähtenä taivaalla, ja seuraa touhujamme sieltä.

Kaipaan häntä yhä, vaikka suuri suru onkin muuttanut muotoaan.

Olen onnellinen, että sain hänet kerran tuntea, ja säilön kaikki kauniit muistot syvälle sydämeeni. Kuinka onkaan tärkeää omistaa ystäviä, ja kiittää heistä jokaisena päivänä!

Ystävän mukanaolo saa ilon loistamaan,

ja murheet kevenemään.

-Cicero-

Iida Emilia

Väripilkkuja olohuoneessa

Kylläpäs arkiviikko alkoi ankeassa säässä! Räntäsadetta ja loskaa, mutta auringonpilkkuja löytyi silti ripaus meidän olohuoneestamme. Löysin kirpparilta muutamalla eurolla kellertäväsävyisen täkin, ja jostain ihmeen syystä se takertui mukaani, vaikken keltaisesta väristä yleensä innostukkaan. Täkki pääsi sohvan suojaksi, ja muutama keltainen kynttilä, sekä kukkanen päätyi sille kaveriksi.

Lipasto, joka toimi aiemmin saarekkeena, siirtyi ikkunan eteen, ja olohuoneen nurkkaan saimme taas vanhan hurmaavan oven isältäni. ( Edellisen oven annoin veljelleni, ja tämä olikin nyt tosi paljon kookkaampi, joten näytti alkuun aika massiiviselta ). Haluaisin vaihtaa väliovemme tuollaisiin aitoihin vanhoihin oviin, mutta ovat valitettavasti aivan erikokoisia nykyoviin verrattuna, joten vaatisi liian suuren työn saada ne paikoilleen. Tai saisihan siitä tehtyä vaikka ruokapöydän kannen...hmmm!?

Ihanaa, kun pääsiäinenkin jo lähestyy! Eilen kävimmekin pajunkissoja metsästelemässä kauniissa aurinkoisessa säässä. Kyllä se kevät kovasti kolkuttelee :)

Mukavaa Viikkoa!

Iida Emilia

Koululaisen romanttinen huone

Huihai...siellähän on himppusta vaille 400 lukijaa kasassa!!!

Ihan mahtavaa, että olette pysytelleet pienen pilvenhattaran reunalla touhujamme seuraamassa . Kiitos teille jokaiselle, ja tervetuloa joukkoon myös uusimmat kuulijat :) Parin vuoden bloggaus-harrastus on edelleen mulle tärkeä henkireikä, ja kuvattavaa tuntuu aina löytyvän jopa pienessä kolmiossamme. Välillä tuntuu ettei välttämättä ole niin paljoa tähteellistä asiaa, mutta kuvathan kertovatkin joskus enemmän kuin tuhat sanaa. Alkuinnostuksen jälkeen huomaan myös, ettei netin äärellä tule enää oleiltua niin paljoa kuin ennen. Täytyy antaa aikaa iltasella myös tuolle rakkaalle siippaselle ;). Edelleen käyn kyläilemässä teidän muidenkin luona inspiraatiota imemässä, mutta kommentit ovat jääneet vähemmälle. Mutta Pilvenhattara on ja pysyy, vaikka joskus olisi hiljaisempaakin :)

 

Viikonlopun ja perjantaisen vapaapäivän kunniaksi sain vihdoin esikoisen

huoneen viimeisteltyä kuntoon, ja räpsäisin kuvia todisteeksi. Tännekkin huoneeseen saimme ihanan isomummin räsymaton lattiaa pehmustamaan, ja pieni vitriinikaappi löysi vihdoin arvoisensa paikan.

Sängyn yläpuolelle raahasimme tyttöjen kanssa tuulenriepotteleman risun, josta linnunpöntöt saivat mukavan asuinpaikan.

Huoneenhaltija on muuten lunastanut lupauksensa huoneensa siistinäpidossa, ja näyttää todellakin "pelottavasti" tulleen äitiinsä. (Koulusta palattuaan saa kauhean hepulin, jos pikkusisko on käynyt siirtelemässä tavaroita ).

Tämä hattarainen huone miellyttää kyllä minunkin silmää tunnelmallaan.

 Kunpa "uskaltaisin" käyttää värejä yhtä huolettomasti muuallakin :)

Lauantai-päivä näyttää valkenevan melko harmaana, ja sateisena, mutta siitäkin huolimatta:

Leppoisaa Lauantaita!

Iida Emilia

Keväthempeilyä

Oi ihana maaliskuu!

Kevät alkaa selvästi raivata tietään talven yli. Päivien valoisuus, ja häikäisevä auringonpaiste linnunliverryksen säestämänä saa mielen niin iloisen energiseksi, että melkein voi unohtaa lumen ja loskan, ja haaveksia tulevasta kesästä. Siitä hetkestä, kun kadut ovat kuivia, ja vihreys valloittaa hiljalleen pihamaan :) Ja vaikka ulkona vielä toistaiseksi valkeat hanget peittävätkin tienoon, niin sisälle on kuitenkin mukava viritellä pieniä keväisiä sisustusjuttuja.

Pastellivärit tupsahtivat kuin varkain köökkiä piristämään, ja saareke vaihtuikin astiakaapiksi. Halusin taas vaihteeksi lisää avaruutta keittiöön, joten saarekkeena toiminut lipasto siirtyi olohuoneeseen, ja lastenhuoneessa ollut Jyskin kaappi pääsi toimittamaan astiakaapin virkaa. Keittiössä saa mielestäni olla paljon kippoja ja purnukoita esillä ;)

Mummilan varastosta löytyi ihana mintunvihreä räsymatto,

joka sopiikin nyt mukavasti keittiön hempeään värimaailmaan.

Mummolaromantiikka rulettaa!

Helmihyasintit ovat varmasti kauneinpia ja herkimpiä kukkia mitä tiedän.

Näissä hempsukoissa kevät-tunnelmissa toivottelen kaikille:

Aurinkoista alkavaa arkiviikkoa!

Ps: Uutisissa juuri lupailevat kylmenevää säätä :/
Voi törkeys...

Antiikkia, antiikkia

Viimeistä lomapäivää täällä vietetään maaliskuisen ihanassa aurinkoisessa säässä! Lomaviikkoon on mahtunut ulkoilua, retkeilyä, kyläilyä, kotoilua, HopLoppailua, elokuvia, herkuttelua ja "vähäsen shoppailuakin".  :)

Haaveilin tosiaan piiiitkään aidosta vanhasta puusohvasta,( kuten siellä osa lukijoista oikein arvelikin ;) ja nyt vihdoin sellaisen sain <3

Kiitos siitä kuuluu Cialle, http://meillakotona.blogspot.com/, joka malttoi tästä ihanuudesta luopua. Ehdin varata tämän antiikkisen kaunottaren itselleni monen muun kiinnostuneen joukosta, ja täytyy tunnustaa, etten kyllä yhtään tiennyt etukäteen mihin sen saisin edes mahtumaan. Mutta kun eteeni tupsahti tällainen tilaisuus, ja vielä kohtuulliseen hintaan, niin en viitsinyt jäädä jahkailemaan :)

Olipas mukavaa ja jännittävää päästä käymään Cian kauniissa kodissa, ja nähdä blogiystävä ihan silmätysten! Terkkuja vaan sinne :)

Tämän viikon olemmekin sitten veivanneet uutta/vanhaa antiikkisohvaani paikasta A, paikkaan B, ja C. Ja uudelleen paikkaan B...ja jos sittenkin kuitenkin vaihtoehto D ( niin, että isännän kärsivällisyys alkoi todellakin olla koetuksella ;) ja lopulta sohvan paikaksi valikoitui kuitenkin se ensimmäinen paikka A!

Seuraavaksi itselleni tuli kauhea sisustus-kriisi, kun tajusin, että tämä sivustavedettävä tarvitsisi ehdottomasti puitteikseen sen vanhan puutalon...tai ainakin jotain kaunista vanhahtavaa tapettia taakseen, sillä tuo beigenharmaa seinä ei sovi mielestäni ollenkaan sohvan punaruskeaan sävyyn!

Hetken jo mietein, että pitääkö sohva kuitenkin maalata valkoiseksi...mutta tulin sentään samantien järkiini, sillä 1800-luvun puusohvassa näkyy edelleen sen alkuperäinen maalikerros, jota ei pidä mielestäni mennä töhrimään.

Lilliputti ihastui sohvaan myös oitis, ja olisi halunnut sen itselleen sängyksi.

Ja sänkyhän tämä on ennenmuinoin kai ollutkin :)

(Lilliputin päällä Me&I pupumekko, ja H&M sukkikset).

Ai että. Kyllä ennnenvanhaan on osattu tehdä kaunista...(siis jos nyt tuosta huonekalusta puhutaan), mutta ollaan me näköjään tuon ukko-kullankin kanssa saatu aikaan jotain vielä antiikkiakin arvokkaampaa, jos puhutaan omista kullanmurenoista ;)

Jään tänne ihastelemaan ja huokailemaan...

Suloista Sunnuntai iltaa teille jokaiselle!

Iida Emilia