Kisumisuja & viikonlopputouhuja

Voiko maailmassa olla mitään suloisempaa, kuin pörröinen kissanpentu?

Eipä tule ihan heti mieleen, paitsi ihmisvauvat tietty ;) Oma pitkäkestoinen vauvakuumeeni on muuttanut muotoaan. Nykyään kärsin kovankuokan kissakuumeesta, eikä se ota helpoottaakseen, vaikka tiedän varsin hyvin, että mieheni on allerginen! ( Enkä taida kuitenkaan tuota ukko-kultaa kissaan vaihtaa ;).

Lapsuudessani meillä oli aina kotona kissoja, enkä osaisi nytkään kuvitella meille mitään muuta lemmikkiä. Onneksi saamme kuitenkin ihailla kisuja tuttaviemme, ja veljen perheen luona. Eilen kävimmekin kyläilemässä työkaverillani, jonka rotukissa sai jonkin aikaa sitten pentuja. Ihan sydän meinasi sulaa näitä lyttynaamoja silitellessä. Ja isäntä-parka pärski vieressä, vaikka tsuumaili kisumisuja vain kameran takaa.

 

Arvatkaapas, mitä muuta Pilvenhattaralla on touhuiltu?

No PIPAREITAPA tietenkin ;) Eikä ollut edes eka kerta, ( syyslomalla leipastiin ne ensimmäiset ) hih!

Nämä meidän tonttutytöt on niin reippaita leipureita, että täällä tonttulassa tuoksuu pipparkakut vielä moneen kertaan. Ja nämähän syödäänkin melkein samointein.

 

Jauhopeukalot vauhdissa...

Tilasin Ellokselta hieman punavalkoisia kuoseja jouluksi. Jokohan niitä pian alkavan marraskuun kunniaksi voisi alkaa laitella esille?

Mutta nyt saunaa lämmittelemään, ja Afrikantähteä pelailemaan :)

Huomenna tiedossa myös hurjat halloween-juhlat. Kaikkea kivaa touhua siis.

Leppoisaa viiikonloppua jokaiseen kotiin!

Iida Emilia

Pikkiriikkisen punaista

Suloista Sunnuntaita kaikille!

Tämä viikonloppu on sujahtanut haravanvarressa heiluen, ja romuja roudaten. Saimme vihdoin ulkovarastomme siivoiltua, niin että varastoon mahtuu jopa ihan sisällekkin ;) Mikä ihme on, että ihminen kerää ympärilleen niin hirveästi roinaa? Sitä päivitellessäni sulloin sisätiloista turhaa tavaraa varaston juuri tyhjennetyille hyllyille (sellaista, mitäsaattaajoskuskuitenkintarvita), ja varasto tulikin taas melkein täyteen! Mutta kyllähän se mieli keveni samalla, kun tavara väheni! Vaikka hieman kieltämättä omatuntokin kolkutti, kun rompetta kaatopaikalle hävitti. Käyttökelpoiset asiat toki vien aina kirpputoreille, ja kannatan kierrätystä muutenkin. ( Sädekehä kiiltää taas ;)

Kierrätyksestä puheenollen; sainpas sieltä jätelavan uumenista myös pelastettua yhden täysin tukevan tuolivanhuksen, joka kaipaa vain hieman uutta maalikerrosta pintaansa. (Tai itseasiassa se oli meidän isäntä, joka tuolin huomasi, ja siitä minulle vinkkasi. Alkaa ukko-kultakin jo oppia :) Paitsi että, nythän sitä roinaa tuli taas LISÄÄ! Täytyy nyt vielä ehkä miettiä,tarvitsenko tuota todella ;)Tuolin punertava väri miellytti kyllä kovasti silmääni, sillä näin joulun alla koti alkaa pikkuhiljaa saamaan punaisia väripilkkuja.

Pihatalkoissa lapset keräilivät kupposiin orapihlajamarjoja, joita kokeilin pujotella rautalankaan. Rautalanka oli hieman liian ohutta, mutta ihan hauskan koristeen siitä sai aikaan.

 Lämpimin Sunnuntaiterkuin:

Iida Emilia

Paikka puupenkille

Heipsansaa! Täällä sitä taas ollaan. Käväisin tuossa välissä parina päivänä töissä, mutta nyt olisi taas neljän päivän vapaaputki, josta en pistä pahakseni ollenkaan ;) Kehrään suorastaan tyytyväisyydestä, kun saan hääräillä kotihommien parissa. Pesukoneen hyrinä on kuin musiikkia korvilleni, ja perunatkin porisevat taustalla rytmikkäästi. Aamusella paistelin tuoreita sämpylöitä aamupalapöytään, joten tänään tunnen olevani lähestulkoon täydellinen äiti. Lapset tosin "huitelevat" ulkosalla naapurin tenavien kanssa aamusta iltaan ( kiitos siitä rivitalolähiölle ;). Niin, ettei mammaa enää kai pian tarvitakkaan, kuin ruuan laittoon...

Mutta asiaan: Lipaston siirryttyä toimittamaan uutta tehtäväänsä saarekkeena, jäi lipaston vanhan paikan kohdalle ammottava aukko! Niinpä kokeilimme ystäväni kanssa seinustalle puupenkkiä ( mikä on siis oikeasti Jyskin alemyynnistä hankittu puutarhapenkki )joka oli aiemmin ruokailupöydän takana, ja jossain vaiheessa siirsin sen jo uloskin. Ja sehän natsasi paikalleen kivasti. Tykkään, kun se muistuttaa hieman hämärästi vanhaa puusohvaa, jollaisen ehdottomasti joskus oikeastikkin haluaisin ( kuuleeko joulupukki ;) ? 

Nyt olohuoneeseen tuli siis ihanasti lisää istumapaikkoja, joten voin hyvin harkita pitäväni meillä vielä ennen joulua vaikkapa Me & I kutsut, kun on kerran saareke, johon laittaa tarjoilut, ja vieraille tilaa istuakkin. Kyllä olen tyytyväinen. Piristäähän se uusi järjestys aina mukavasti mieltä, ja mikä parasta, tämä ei tullut edes maksamaan mitään :)

Penkin alle mahtui kätevästi koreja ja matkalaukku, jotka kätkevät sisäänsä kasoittain sisustuslehtiä :)

Mummilan vanhasta pärekorista löytyy myös villasukkia, jos varpaita paleltaa...

Tänään paistaa aurinko, mutta tuulee ankarasti. Täytyykin ruuan jälkeen mennä haravointipuuhiin, sillä pihaan tuotiin juuri jätelava huomisia pihatalkoita varten. Lavaan saa viedä myös muuta romua, joten ulkovaraston raivauskin odottaa.

Kiitos tuhannesti viesteistänne, ja tervetuloa kaikille uusille lukijoille :)

Ihanaa viikonloppua!

Iida Emilia

The Saareke

No niin arvon ladyt! Täältä tulee "uusi" saarekkeemme :)

Haaveilin pitkään lisätasosta keittiöömme, mutta ajattelin, ettei sellaista saa mihinkään mahtumaan. Lopulta tajusin,( hidas kun olen ;) että tokihan tuon olkkarin ja ruokailutilan väliin voisi sijoittaa jonkinmoisen saarekkeen tapaisen. Olinkin jo Ikeasta katsellut valmiiksi erästä työtasoa, kunnes rakas sisustushömppä-ystäväni tuli kylään, ja keksi, että olohuoneen apteekkarin lipastohan voisi käydä saarekkeesta! No eihän siinä sitten kauaa nokka tuhissut, kun jo raahattiin huonekaluja ympäri huushollia! Ja kyllä vaan, lipastohan sopi uudelle paikalleen hienosti :)

Olen nyt tosi tyytyväinen, kun laskutilaa saatiin enemmän, ja olkkariinkin tuli lisää istumapaikkoja puupenkin myötä ( siitä lisää kuvia toisella kertaa ). Hetken toki kesti silmän tottua uuteen järjestykseen, sillä tuo tila on ollut avoin jo yhdeksän vuoden ajan, ja olen muutenkin todella nihkeä vaihtelemaan järjestystä, mikäli olen saanut jotkin asiat mieleisekseni. Mutta kyllä se näin saa nyt jäädä. Vai mitä olette mieltä?

Tässä siis iltahämärässä napattuja "surkeloita" kuvia:

Vanha ikkunanpoka nojailee tuossa seinään, mutta jos se saa luvan jäädä paikalleen, niin naulaan sen kyllä kiinni ;) Lipaston toiselle puolelle ajattelin panelointia, joten lipaston voisi silloin myös tarvittaessa kääntää ehkäpä toisinkin päin...

Kynttilöitä kuluu taas PALJON! Ihan alkaa jo kovasti jouluttamaankin. Olemme selailleet lasten kanssa joululehtiä iltapalan aikaan tuossa pöydällä ( itseasiassa esikoisemme alunperin kyseli joululehtien perään...jouluhulluja siis jo nuo perheen pienimmätkin ;). Joulun odottaminen, ja fiilistely onkin ihan parasta.

( Kuvitelkaa nyt, miten ihanasti tuohon saarekkeelle saa jouluruuatkin esille :)

Fiilistelyterkkusin:

Iida Emilia

 Ps: Kiitos vielä S-ystäväni loisto-ideasta, ja kanto-avusta! ( Saatiinpahan lisää postaus aiheitakin ;)

Syyslomailua

Meillä alkoi syysloma. Ihanaa! Itse olen tosin parina päivänä töissä, mutta siltikin ehditään koko perheen voimin puuhastella jotain mukavaa :) Flunssapahanen vaan iski heti näin loman alkajaisiksi tupaan, joten nessuja, nenätippoja ja mustaherukkamehua kuluu kasakaupalla.

Viikonloppuna sain nauttia ruhtinaallisesti omasta ajasta, kun muu perhe lähti yökyläilemään mummilaan. Olipa rentouttavaa laittaa koti rauhassa kuntoon. Leivoin suklaakaakun, sytyttelin kynttilöitä, ja sain muutaman ihanan ystävän kylään. Teimme hyvää ruokaa, ja jutustelimme yömyöhään asti. Yksi ystävistäni jäi yöksi, ja aamulla saimme pienen sisustusvimman, josta kerron seuraavalla kerralla lisää ;)

Ulkona alkaa selvästi tuntua talven kirpeyttä ilmassa, ja illat hämärtyvät yhä aiemmin. Pihaan laittelin syys/talvi-istutuksia piristämään sisääntuloa. Tykkään ihan hirmuisesti juuri näistä syyskukista...kanervista ja callunoista. Havujen kanssa ne muodostavat mielestäni niin kauniin liiton. Hienoa on myös se, että nämä istutukset pysyvät kuosissaan koko talven ilman mitään hoitotoimenpiteitä :)

Syksyinen suklaakakku...mmmmm

Tänään olisi tiedossa pulikointia uimahallissa, joten täytyykin vielä pikaisesti ajella nuo kauheat säärikarvat ( ihan kuin se mitään pelastaisi näissä suonikohjujen ja selluliitin täyttämissä koivissa )

Noh...olipa sitten rotusääret tai ei, niin uiminen on silti kai sallittua ;)

Mukavaista maanantaita, ja leppoisaa lomaa muillekkin lomalaisille!

Iida Emilia

Saamattomuutta

Rauhallinen aamupäivä. Katselen takapihan ikkunasta, kuinka värikkäät lehdet leijailevat maahan, ja kutsuvat haravaa mukaan leikkiin. En silti vielä kiirehdi pihaa rapsuttamaan, koska lehdet kuitenkin lisääntyvät päivä päivältä. Ovat mielestäni kauniita tuossa maassa, muodostavat värikkään tilkkupeiton, johon auringonsäteet luovat omaa tarinaansa...

Vai liekö se vain saamattomuutta, kun ei viitsi haravaan tarttua. Johan siinä saisi mukavasti hyötyliikuntaa ja happea samalla kertaa, vaikka piha onkin ehkä n. neliön kokoinen ;)

Mutta olenhan sentään kävellyt työmatkat. Vaikka siihen se elämäntaparemontti sitten onkin jäänyt. Kyllä näihin hamsterin poskiin on taas kadonnut muutama suklaalevy poikineen...voi minua toivotonta!

Bloginkin suhteen olen ollut saamaton. Ei tunnu olevan asiaa, eikä mitään uutta sisustusrintamallakaan, vaikka ideoita tulviikin tukan täydeltä. Enkä ole oikein jaksanut istuskella koneen äärellä, enkä jättää kommentteja muillekkaan, mutten silti ole tehnyt mitään järkevää silläkään aikaa :)

Toin sentään pihalta muutaman syyslehden sisätiloja virkistämään. Huomaatte muuten varmaan, että se vanha ihana ovi tuolta harmaiden tikapuiden takaa on kadonnut. Nyyh! Mutta hyvään tarkoitukseen se meni, nimittäin veljeni vanhan talon remontoituun vessaan. Oli juuri sopivan kokoinen heille. Eikä tuo olohuoneen nurkkaus siltikään tyhjältä näytä ( taisikin olla hieman liian täyteen ängetty aiemmin ;) Ovi vaan toi niin mukavan henkäyksen sellaista vanhan talon tunnelmaa...

Ja sitten kuulkaas loppushokiksi vielä ajattelin läväyttää lärvikertoimeni kuvat ruutuun. Nimittäin uudet, elämäni ekat rillit ovat saapuneet, ja niitä olen nyt opetellut käyttämään. Kovin oudot ovat vielä, mutta toisaalta ihan hienotkin...en oikein tiedä?!

 

Mutta nyt tämä kakkulapää lähtee reippailemaan työmaan suuntaan.

Auringonsäteitä päiväänne!

Iida Emilia