Loman loputtomat tehtävälistat!

Hiphei! Täällä taas :)

Tänään lomani toisena päivänä oli vähän tällainen: "en tee oikein mitään" -päivä!

Aamupäivällä olin itseasiassa aikeissa aloittaa lastenhuoneen maalausprojektia, ja ehdein tyhjentää seinät ja siirtää huonekalut, kun huomasin, että tasoitusaineeni on kuivunut kököksi ja maalarinteippikin on lopussa. Koska minulla ei ollut autoa, en jaksanut lähteä toiselle puolelle kaupunkia rautakaupoille.

Tiesin, että pari kaappia odottelisi myös läpikäymistä ja lastenhuoneessakin riittäisi vielä inventoitavaa tavaraa, mutta ajatuskin niistä alkoi suuresti ahdistaa! Onneksi siinä hetkessä harmaan pilviverhon takaa aurinko pilkisti kutsuvasti ja pelasti minut ikävän puhteen kynsistä. Ulkoillessa mieli lepäsi. Kauppareissukin hoitui samalla kertaa. 

Mullehan iskee aina loman alussa stressi, "ettämitäkaikkeatässäpitäisioikeinehtiätehdä" ja jos laatii itselleen kauhean metrinmittaisen tehtävälistan, eikä tiedä mistä pitäisi aloittaa...niin ehkä pitäisi aloittaa siitä, että repii koko listan!

Suorittajaminä sai nyt vikistä ja rentominä ottaa ohjat tällä kertaa ja hyvä niin :). Ja kieltämättä kotona riittää kokoajan pientä hommaa kokkauksesta pyykkäykseen ja lasten läksyissä avustamiseen, joten ei tässä aika ehdi käydä pitkäksi.

Mutta palatakseni vielä siihen tehtävälistaan, niin tuo olohuoneemme bloggauspisteen seinä odottelee vielä käsittelyä, sillä tuo vanha sinertävänharmaa sävy ei passaa nyt ollenkaan yhteen meidän beessiinharmaisiin seiniin, joten täälläkin pitäisi sudin heilua. Vaan maalatakko tämä valkoisella vai sillä harmaalla, millä sohvaseinäkin, niin siinähän onkin pulma? Toisaalta yksi tehosteseinä olkkariin riittäisi hyvin, mutta tuleeko työpisteestä liian tasapaksu jos kaikki on seinää myöten valkoista? 

Näissä mietteissä:

Levollista iltaa!

Iida Emilia

Eteisen uudistunut ilme

Heipparallaa!

Täällä on ohjelmapainoitteisen viikonlopun jälkeen aloitettu viikko leppoisasti lomaillen. Tuntuu hullulta pitää hiihtolomaa näin yksikseen, mutta lasten lomaviikolle en sitä valitettavasti saanut. Kotioloissa pyöriminen ei aina niin lomalta tunnu, koska kaikki tekemättömät työt muistuttavat kokoajan olemassaolostaan. Toisaalta kuitenkin tykkään pienistä kotiaskareista ja rakastan kotoilua, joten mikäs tässä ollessa.

Tänään päivä on ollut sumuinen ja harmaa, mutta aamuinen kävelylenkki piristi silti kummasti. Lenkin jälkeen sain inspiraation eteisen muutokselle, joka on muhinut jo pitkään mielessä. Ennen joulua kittasin ja siloitin eteisen kulahtaneet seinät, ja maalasin ne Eskaron täyshimmeällä Silk-maalilla. Jo yksi kerros riitti peittämään ja raikastamaan koko tilan. Seinät olivat aiemminkin valkoiset, mutta täynnä epämääräisiä reikiä ja jälkiä. Muutos oli niin suuri, etten raaskinut naputella puhtaille seinäpinnoille alkuun mitään, mutta nyt eteishalliamme koristaa ihana vanha naulakko.

Naulakon löysin jo syksyllä Vaasan kirpputorilta ollessamme siellä blogireissulla. Tuolloin naulakko oli väriltään kiiltävän punaruskea, eikä sävy oikein miellyttänyt. ( En löytänyt ennen-kuvaa enää mistään ) Lapsetkin totesivat naulakon nähdessään, että onpas se karmea, mutta eiköhän se maalilla muutu! Ja oikeassa olivat, sillä kun sudein naulakon pintaan pari kerrosta harmaata JDL- vintagemaalia, niin johan ilme vaihtui! Olin ostanut pikku purkillisen maalia aikanaan Metsäpellon puodilta ja purkki oli enää puolillaan, mutta hyvin vain näytti riittävän :)

Sympaattinen pirtinpenkki on myös vanha kirppislöytö ja voitteko kuvitella, että se maksoi vain vitosen! Penkki on seilannut meillä niin makkarissa, kylppärissä kuin keittiössäkin, ja nyt se löysi uuden paikan täältä eteisestä. Tykkään sen kulahtaneen harmaasta puunsävystä todella paljon.

Aikaisemmat eteisen kuvat voitte kurkata täältä.

Pidin entisestäkin ilmeestä, mutta kaipasin jo vaihtelua. Lipasto oli todella kätevä pipojen, tumppujen ja huivien säilytykseen, mutta laatikot alkoivat hajota käsiin. Nyt asusteet säilyvät koreissa ja olkilaukuissa. Samalla tuli tehtyä inventaario ja heitettyä turhat kiertoon. 

Ja nuo Mattiovien väliovet, ne vaan saavat minut yhä uudelleen ja uudelleen hurmioon!

Eteisen uusi ilme miellyttää minua todella paljon! Ja vaikka alkuun haaveilin, että tuolle naulakkoseinälle olisi tullut valkoista helmipointtipaneelia, niin nyt pidän tuosta yksinkertaisesta maalatustakin pinnasta. Maali on kuitenkin niin helppo vaihtaa, jos siltä tuntuu. Ja mikseipä tuohon passaisi joskus jokin kiva tapettikin.

Mutta nyt kiirehdin katselemaan Suomen kauneinta kotia!

Lämpimin ajatuksin

Iida Emilia

Synttärihumua

Huhhei! Nyt on kaksi viikonloppua putkeen juhlittu tammikuun sankariamme ja räpsäisin muutaman hätäisen kuvan juhlahumun keskeltä. Tällä kertaa päätin järjestää kemut mahdollisimman helpon kautta, joten tarjoilut olivat yksinkertaisia ja vanhoilla, hyväksi todetuilla resepteillä toteutettuja. Koristelun suhteen pääsin myös helpolla, sillä teinimme ei teemajuhlia enää kaivannut.

Kun lapset ovat jo isompia, eivätkä levittele tavaroitaan enää ympäri huushollia niinkuin vielä muutama vuosi sitten, ja osallistuvatkin ihan kiitettävästi kotitöihin ( ainakin pienen lahjonnan ja kiristyksen avulla ;) niin siivouskin sujuu aika mallikkaasti. Esikoisemme on myös valtavan innostunut leipuri ja auttoi hienosti tarjoilujen kanssa. Siitäkin huolimatta kehitin itselleni jonkin viimehetken stressin ja paniikin muutamaa tuntia ennen vieraiden tuloa, ja siitähän joutui taas koko perheparka kärsimään! 

Suurimman stressin minulle aiheuttaa joka kerta nämä pienet tilat! Vaikka perusarkemme sujuu pienistä neliöistä huolimatta hyvin, niin parinkymmenen hengen kanssa tekee kieltämättä tiukkaa. Tarjoiluja ei voi esimerkiksi tehdä etukäteen, koska ei ole tilaa ruuansäilytykseen. Tarjoiluja ei myöskään saa nätisti esille yhteen paikkaan, vaan niitä ripotellaan aina parille tai kolmellekin tasolle. 

No mutta, vaikka tunnelma oli tiivis, niin hyvin leppoisaa ja mukavaa meillä oli, ja vieraat viihtyivät pitkään :)

Kahvit juodaan rennosti mukeista ja sattuipa lähikaupasta löytymään mukien väriin sointuvat servetitkin.

Tigeristä löytynyt valoketju sopi kivasti teini-ikäisen juhliin.

Kakussa oli jo 14 kynttilää! 
Juustokakun täytteet syntyivät suklaan, kerman, minttudominon ja tuorejuuston yhdistelmästä, ja vakkei kakku ollut kovin korea, niin maistuva se oli ainakin. ( Unohdin kauppareissulla ostaa kakun koristeet ja väkästin kiireessä koristelun niistä aineista, mitä kotoa sattui löytymään ;). Nuo juustokakut ovat monasti aika lättänän näköisiä, vaikka täytteitä tein tuplasti. Täytyisi hommata pienempi irtopohjavuoka, jotta saisi kakkuihin korkeutta!

Nämä vaahtokarkki/hedelmävartaat olivat näyttäviä ja maistuivat niin lapsille, kuin aikuisillekin. Vielä kun olisi saanut mansikoita sinne sekaan, niin avot!

Kaupan valmiiden coctailpiirakoiden ja suolaisen jauhelihafetapiirakan lisäksi tein pieniä ruis/ ruohosipulituorejuusto/lohineppareita, jotka ovat helppoja ja erittäin maukkaita suupaloja.

Makean ystäville löytyi vielä kakun kaveriksi mokkapaloja kinuskikuorrutteella, joihin idean nappasin ystäväni Jonnan blogista. Olivatkin erittäin herkullisia ja vähän uudenlaisia perinteisten sijasta.

Olisi niin ihanaa tarjoilla monemoisia sortteja, mutta minun leivontataidoillani nämä riittävät.

Vielä täällä aamiaisellakin piti synttärijämillä herkutella, joten

Makeaa sunnuntaita!

Iida Emilia

Valon ja varjon leikkiä

Oi mikä ihana aurinkoinen talvipäivä olikaan tänään!

Ehdein kotiin poikkeuksellisesti vielä valoisan aikaan ja nappasin valossa kylpevästä olohuoneesta muutaman kuvan, jossa iltapäivän viimeiset säteet leikittelivät kauniisti kodin pinnoilla.

Huomaan, että kirkkaana päivänä uusi vaalea lattiamme suorastaan tuplaa valon määrän ja rakastan sitä! Ei ole tainnut mennä päivääkään remontin jälkeen, ettenkö olisi nauttinut näkemästäni. (Kuvien väritys saattaa olla hieman vääristävä, sillä tietokoneemme näyttö hajosi jo jokin aika sitten ja nyt olen käyttänyt kuvien muokkaamiseen jotakin vanhaa näyttöä, joka tekee kuvista oudon tunkkaisia. Siksi taidan lisätä kuviin joka kerta liikaa valoa ;).

Tänään selvisi myös, että pidänkin hiihtolomani jo ensiviikolla! Yleensä olen pitänyt sen vasta keväämmällä, mutta tällainen toive pomoltani tuli, eikä minulla ollut sitä vastaankaan. Lasten hiihtoloman aikaan saan myös onneksi mukavasti vapaata, vaikken siihen lomaa valitettavasti voikkaan käyttää.

Nytpä olenkin tässä jo pähkäillyt, mitä ihmettä mahdankaan tehdä täällä yksikseni. Ehkä innostun silloin maalaamaan ne loput seinät, jotka vielä odottavat. Jotenkin tuo rempan tekeminen vaan vielä tökkii, kun syksy tuli niin huhkittua ;). Mutta jos nyt saisi edes tuohon olohuoneen seinälle naputeltua tauluja, niin sekin olisi jotakin.

Minulla on vieläkin pari sinttiä elossa...hyasinttia siis! Poistin niistä vain kuivuneet kukinnot ja lehdet vihertävät yhä kauniisti. Nämä sipulithan voisi laittaa maahan, kun jäät sulavat. Tänään yllätinkin itseni haaveilemasta kesästä ja pihan hoidosta. Edelleen unelmoin pienestä kasvihuoneesta pihan perukoille! Ai että, en malta odottaa enää terassikelejä.

Valonpisaroita päiviinne!

Iida Emilia

Takkuileva tammikuu

Huhuu pitkästä aikaa!

Kovasti on kiirettä, harmia ja kaikenlaista takaiskua mahtunut tähän tammikuuhun! Ei siis mitään ylitsepääsemätöntä, mutta pieniä vastoinkäymisiä kuitenkin, jotka meinaavat vetää mielen matalaksi. Onneksi positiivinen asenne auttaa pitkälle ja pienistä asioista nauttiminen synnyttää puron, joka kasvaa yhä suuremmaksi, ja pyyhkii lopulta huolet mennessään :)

Tänä aamuna iloitsen vapaapäivästä ja siitä, että saattaessani kuopusta kouluun huomaan aamun valkenevan nopeammin ja lintujen laulavan täydestä sydämestään. Kauppareissulta tarttuu mukaan keväinen sisustuslehti ja kimppu tulppaaneja. Tänään meinaan olla vaan. Pestä vähän pyykkiä ja tehdä hyvää ruokaa. Jospa se kipeytynyt selkäkin siinä asettuisi.

Remontin rippeistä en ota vielä stressiä, vaikka kylpyhuoneen muutos siellä jo kovasti kutsuukin. ja muutama seinä huutaa maalia! Taidetaan pitää pieni tauko nyt kuitenkin. Ehtiihän sitä.

Viikonloppuna meillä muuten juhlittiin, sillä esikoisemme täytti 14 vuotta. Hui että kuinka vuodet vieriikään! Välillä oikein hämmästelen, kuinka tuo pikkuprinsessamme onkin yhtäkkiä venähtänyt jo melkein äitinsä mittaiseksi nuoreksi naisen aluksi! Aamuisin hän sipaisee hillitysti meikkiä ja huolehtii itse vaatteensa ja aamupalansa. Niin ne vain kasvaa. Jotenkin huojentavaa ja samaa aikaa haikeaakin!

Ensi viikonloppuna pidämme vasta varsinaiset kakkukahvitukset, mutta viime lauantaina saimme  tyttäremme parhaat kolme ystävystä yökylään ja kunnon teinipirskeet käyntiin. Isoja kaverisynttäreitä ei nyt enää pidetä, joten sen osalta saapi jo huokaista ;)

Nuoret neidit kävivät appiukkoni valokuvastudiolla kaverikuvauksissa, katselivat leffaa, pelasivat, saunoivat ja herkuttelivat. ( Ja supattelivat siskonpedissään aamuneljään asti ).

Tarjoilutoiveena olivat omatekoiset hampurilaiset, popparit ja karkit. Jälkkäriksi teimme kakun sijasta panoffee-kuppikakkuja, ja aamupalalla tarjoiltiin vohveleita tuoreiden hedelmien kera. Melkoisen makeaa touhua!

Näihin helppoihin panoffee-jälkiruokiin ladoin kerroksittain Marie-keksinmurusia, valmiiksi lämpökäsiteltyä kondensoitua maitoa, kiiviä ja banaania sekä kerman sijasta vaniliavaahtoa. 

Täytyisikin alkaa jo pähkäillä ensi viikonlopun juhliin tarjoiluja. Mitään varsinaista teemaa ei teinimme enää juhliin kaipaakkaan, joten helpommalla päästään silläkin saralla. 

Nyt kuitenkin siivous ja pyykit odottaa:

Iloa viikkoonne!

Iida Emilia

Tuulinen torstai

Tervehdys toverit!

Jopas on ollut myrskyisä ja pilvinen vapaapäivä tänään. En uskaltanut juurikaan nokkaani ulos laittaa, muuta kuin kauppareissun verran. Nyt näyttääkin jo hieman tuuli laantuvan, mutta missä on aurinko? Voi että mä kaipaan VALOA ja kevättä ja lämpöä! Joulun jälkeen alkaa aina tuntua niin turhauttavalta ja ankealta tämä pimeys! Ei oikein kynttilätkään enää auta. Kyllä nyt olisi jokin etelänmatka niiiiin paikallaan ;)

Tulppaanit onneksi kuiskivat jo korvaani, että kevät on aivan nurkan takana. Niinpä lähikaupasta tarttui jälleen valkoinen kimppu mukaani. Ihastelin kyllä niitä värillisiäkin, mutta valkoiset halusivat  ehdottomasti meille. 

Seuraavassa sekavaa seurakuntaa tammikuun touhuista sisällä ja ulkona:

Vapaapäivä on aina samalla myös siivouspäivä, mutta tänään ei kauheasti energiaa ollut! Pahimmat roskat kuitenkin lakaistu ja pyykit pesty. Huoh! Tuo siivouskin on ihan loputonta hommaa ;)

Mutta nyt pyykit odottavat ripustajaa ja ruoka pitäisi saada uuniin, joten:

Tarmoa loppuviikkoon!

Iida Emilia

Eskaron täydellinen seinämaali!

Leppoisaa loppiaista! Joulunpyhät on nyt virallisesti saatettu päätökseen, joten viimeisetkin nisset on hyvästelty ja pakattu varastoon. Mahtavaa, kun päivät alkavat pikkuhiljaa pidentyä ja kevät on päivä päivältä lähempänä. Tosin nythän se vasta kunnon talvikin alkoi, sillä tammikuu toi mukanaan paukkuvat pakkaset ja valkeat kinokset, ja ihanan kirkkaat päivät. Näitä on odotettu!

Valoisan päivän ansiosta sain vihdoinkin tallennettua kameraani uudistuneen olkkarimme täydellisen harmaan seinävärin, jonka maalasin jo hyvissä ajoin ennen joulua. Olohuoneen sisustaminen on hieman kesken, enkä ole vielä päättänyt, mitä sohvan ylle ripustaisin.

Uuden Eskaron maalin ansiosta olohuoneemme avartui silmissä, ja huoneen ilme rauhoittui kertaheitolla. Maalin sävyksi etsein lämmintä harmaata, joka ei taittaisi siniseen, eikä olisi liian beige. Väri ei saanut olla myöskään liian tumma, muttei pliisukaan. Uskomatonta, että se oikea sävy löytyi heti! Sävyn koodi: NCS S 2002-Y

Olen niin iloinen kun pääsin testaamaan tätä Suomessa valmistettua Eskaro Silk - maalia, sillä sen täyshimmeä, silkkimäinen pinta sopii kotiimme täydellisesti! Itse pidän todella paljon maalin mattamaisesta pinnasta, joka toistaa sävyt syvinä ja pehmeinä. Maali peitti myös hyvin alleen pienet epätasaisuudet ja oli muutoinkin erittäin helppoa käsitellä. Nopea kuivamisaika ja pesunkestävä lopputulos nostavat maalin arvosanan täyteen kymppiin!

Olohuoneesta maalasin tuon sohvaseinän harmaalla ja muut seinät valkoisella.

Tykkään lopputuloksesta todella paljon! Voi miten minua naurattaa, kun kerroin työkaverilleni remontista ja sanoin maalaavani yhden seinän olohuoneesta harmaaksi. Hän oli aivan järkyttynyt, kuinka joku voi maalata jotakin harmaalla, sillä sehän ei ole edes kunnon väri :D 

 Minulle täydellisen harmaa, jollekin täys katastrofi, mutta makuasioista ei voi kiistellä!

Seuraavaksi aijon maalata makuuhuoneemme seinän tuolla samaisella harmaan sävyllä, ja eteisemme pinttyneen kellertävät kaappipinnat odottelevat myös raikastusta.

Remppahanskat kaivellaan siis jälleen esiin! Tervetuloa arki :) Mutta sitä ennen:

Rauhallista viikonloppua!

Iida Emilia

-Yhteistyössä Eskaro Oy-

Uuden vuoden ajatuksia!

On se jollakin tasolla aina niin juhlallista, kun saa kääntää puhtaan sivun esiin uudessa kalenterissaan. Joitakin menoja toki kalenterin sivuille on jo merkattuna, mutta muutoin tämän vuoden tarina on vasta aluillaan. Juonenkäänteistä ei ole hajuakaan, mutta uskon vahvasti siihen, että elämä kantaa. Toivon, että jokainen saa juuri sen verran menestystä ja pettymyksiä, kuin on valmis niitä vastaanottamaan. Kun tekee asioita mitä rakastaa, on itselleen armollinen, muistaa unelmoida ja leijua pilvissä, mutta kuitenkin pitää jalat tiukasti maassa, voi varmasti elää hyvää ja onnellista elämää :)

Meillä Uutta Vuotta vastaanotettiin tähtisädetikkujen loisteessa. Veljeni perhe tuli meille kyläilemään ja naapurimmekin lyöttäytyivät seuraamme illan aikana.  Lapsilla oli hurjan hauskaa keskenään, ja niin oli meillä aikuisillakin. Naurua ja herkkuja riitti niin paljon, että vatsa oli ihan kipeänä ( enemmänkin nauramisesta ) ja muutamia rakettejakin taivaalle keskiyöllä ammuttiin. Onneksi muutama muukin oli raketteja lähettämässä, sillä aika onnettomaksi olisi ilotulitusnäytös muutoin jäänyt ;). Vieraita pitäisi ehdottomasti kutsua koolle paaaaljon useammin! 

(Se voisikin olla ainut uudenvuoden lupaukseni)!

Vuosi 2017 aloitetaan meillä puhtaalta pöydältä "uudessa kodissa" remontin jälkeen! Tuntuu kyllä huikealta, että pitkäaikainen haaveeni on vihdoin toteutunut. Nautin joka päivä kättemme jäljistä ja olen hurjan kiitollinen isälleni, joka meitä remontissa avusti. Ilman häntä koti ei olisi valmistunut koskaan ;)

Toki meillä vieläkin pientä puuhaa täällä riittää, mutta ne suurimmat ja vaikeimmat asiat ovat nyt takanapäin ja ihmeen hyvin niistä selvittiin!

Nyt on aikaa keskittyä sisustamiseen ja ihan tavalliseen elämään.

Joulukoristeet on siivottu kaappiin ja kuusikin joutui ulos, sillä neulaset alkoivat varista jo siihen malliin, että niitä löytyi enemmän lattialta kuin kuusen oksilta!

Valkoiset tulppaanit kuuluvat aina uuteen vuoteen! 

Ne luovat jotenkin uuden ja raikkaan alun, kun koti tuntuu tyhjältä joulun jälkeen.

Valoa ja kevättä kohti mennään!

( Valoa saisikin pian tulla lisää, sillä kuvat ovat todella huonolaatuisia, kun on keskellä päivääkin niin harmaata )

Meillä koululaiset lomailevat vielä loppiaiseen saakka. Itsekin sain tämän alkuviikon vapaaksi.

Emme ole tehneet mitään ihmeellistä. Rempastakin on tullut pidettyä mukavasti taukoa, mutta jotenkin tässä alkaa jo arki tuntua ihan tervetulleelta, ja maalaushommatkin voisi alkaa maistua :)

Hienoa huomata näin keski-ikään ehtineen elämänkokemuksella, että tällainen ruuhkavuosien keskellä elelevä, tavallinen pullukka asuntovelallinen voi löytää elämäänsä täydellisen rauhan ja balanssin! Elämä on ihanaa! Juuri tässä ja nyt!

Onnentäyteisiä hetkiä vuoteenne!

Iida Emilia