Vessajuttuja

Lupailin uudemmille lukijoille kuvia meidän wc-tiloistamme, jotka remontoitiin reilu vuosi sitten. ( vai olisiko siitä jo peräti kaksi vuotta ). Jokatapauksessa tämä huone koki todellisen muodonmuutoksen, johon olemme olleet varsin tyytyväisiä. 

Edellisen kerran toilettia, ja sen yhteydessä olevaa kylpyhuonetta oli remppailtu 90-luvulla, ja kuosit olivat sen ajan tyylin mukaiset. Laatat olivat hyvinkin siistit, mutta sinivihreä väritys, ja boordi alkoivat lopulta hirvittää siinämäärin, että jotakin oli tehtävä! Tuntui kuitenkin liian työläältä alkaa repiä hyväkuntoisia kaakeleita pois seinistä ( ja tosi kalliiksikin se olisi tullut ) joten päädyimme kokeilemaan Ronseal-laattamaalia. Satuin vielä saamaan tuttavalta puoli-ilmaiseksi pari purkkia kyseistä maalia, jota heidän remontista oli jäänyt yli. Maalit riittivät juuri ja juuri :)

Veskimme on muuten suhteellisen tilava, ja tila avartui vielä entisestään remontin jälkeen. Ovelta katsottuna suoraan edessä ovat siis peili ja allastaso. Vasemmalle jää pönttö, ja oikealle liukuoven taakse kätkeytyy ( murheenkryynimme); kylpyhuone ja sauna-osasto. 

Remontin aloitin irroittamalla kaiken irtaimiston ( paitsi pöntön ). Muovinen peilikaapisto, pieni lavuaari allaskaappeineen, ja lavuaarin vieressä ollut pitkä kapea lastulevykaapisto saivat lähtöpassit. Sen jälkeen pesin kaakelit hyvin laattapesulla, ja sitten alkoikin suti viuhumaan! Ensin maalasin kellastuneen mäntypaneelikaton valkoiseksi, ja seuraavana olivat vuorossa kaakelit, jotka telasin kahteen kertaan. Maalaaminen oli helppoa, ja pinnasta tuli tasaista.

Kun maalit olivat kuivuneet, kannoimme raikastuneeseen pikkulaamme uudet kalusteet, peilin ja lamput ym. tilpehöörit. Allaskaappiin halusin tuollaisen verhon, mutta siihen on mahdollista hankkia ovetkin, jos joskus vaihtelua haluaa. Pönttökin uudistui uudella mustalla kannella. 

Nyt kun katselen ennen- ja jälkeen kuvia, niin mietin, että olipas siinä hommaa! Mutta kyllä se vaan kannatti. Vielä kun saisi uuden innostusvaihteen päälle myös kylppärin ehostuksen suhteen. Jotenkin se vaan jää tuonne liukuoven taakse kokonaan unholaan ;)

Mutta nyt taidan hivuttautua nukkumatin matkaan, ja nappaan mieheni unikaveriksi kainaloon :)

Heipsulivei!

Iida Emilia