sunnuntai 8. joulukuuta 2019

Jouluista olkkaria ja kuusen paikan etsintää

Mukavaa toista adventtia!

Pari viikkoa enää jouluun! Tässä kohtaa aika juoksee hurjan nopeaan, joten olipas tervetullut tämä pitkä viikonloppuvapaa, kun pysähdyimme juhlistamaan 102-vuotiasta Suomeamme. Itsellämme ei ole koskaan itsenäisyyspäivään kuulunut kummempia perinteitä, mutta linnanjuhlia toki katselemme ja teemme vähän parempaa ruokaa kera juhlavamman kattauksen. 

Sydämeen kasvaa vuosi vuodelta syvempi kunnioitus ja kiitollisuus, joka kihoaa kyynelinä silmäkulmiin, aina kun Finlandia tai maamme-laulu kajahtaa ilmoille. Onhan meillä sentään kaunis ja turvallinen maa, missä asua. Emmekä itse voi oikein edes käsittää, mitä menetyksiä ja uhrauksia itsenäisyytemme on aikoinaan monilta vaatinut!


Viikonloppuna aloin pohtia myös tulevaa kuusen paikkaa ja hoksasin, että olohuoneeseen täytyisi saada lisätilaa. Siksi päätin siirtää sohvan "sivuvaununa" toiminutta vanhaa ovipöytää takaisin pöydän rooliin ja näin ollen nojatuolin saimme nostettua keskeltä olkkaria lähemmäs seinustaa ja takaovea. Lisäksi Alkon vanha laatikko päätyi ikkunan alle sivupöydäksi. Ihan kivaa vaihtelua näinkin ja aavistuksen avarampaa, joten pieni kuusi mahtunee jälleen olohuoneen ja ruokailtilan väliin, jossa tällä hetkellä onkin pieni mänty tuomassa joulun fiilistä.

  
Vanhasta ovesta tehty pöytä näyttää taas kivalle pitkästä aikaa ja erityisesti tykkään, kun se on niin kookas, että siihen saa mukavasti asetelmia ja viikonloppu-naposteltavia esille.
Valkoiset tulppaanit ovatkin mitä juhlavampia näin itsenäisyyspäivän tienoilla :)

Sivupöydän seinustalle vaihtui myös asetelmat ja muuttelin peiliseinustan julisteitakin jonkin verran. Tuo kohta on mulle jostain syystä kauhean hankala sisustaa!?


Mutta kylläpä illan tullen kodissa vallitsee lämpöinen tunnelma, kun kynttilät syttyvät tuikkimaan. Erityisesti Alkon laatikon päällä oleva tuikkumeri loistaa lähes takkatulen lailla ja sitä voisi vain tuijottaa pienen ikuisuuden.


Haaveilen, että jonain päivänä saisin rumien pattereiden päälle suojaksi patterinsuojukset ja samalla ikkunalaudan. Taitaahan noita suojuksia saada edullisesti Ikeastakin ilmeisesti? Ja Bauhausissa näytti myös ihan kauniita olevan. Jostain syystä nuo kuitenkin aina jäävät kiireellisimpien juttujen alla unohduksiin. Ehkä siis pärjään edelleen jonkin aikaa ilman :)


Mutta nyt alan valmistaa meille jouluksi toffeeta. Kerron sitten lisää jos kokeiluni onnistuu :)

Oikein leppoisaa Sunnuntaita!

Iida Emilia

maanantai 2. joulukuuta 2019

Piparkakkukylä purkissa

Ihanaa joulukuuta!

Kuinka upeaa, että marras-joulukuun taitteeseen saatiin tänne eteläänkin pakkanen sekä kunnon lumipeite. Aurinko on loistanut kauniisti, välkehtien lumisten puiden oksien lomasta kuin satumaailmassa konsanaan. Aivan täydellinen aloitus joulun odotukselle!

Vapaan viikonlopun täytti jouluiset tohinat, kun lauantaina tapasin ystäviäni kaupungilla ja kävimme Wetterhoffin korttelijoulutapahtumassa idyllisessä vanhassa wetterhoffin talossa ja kahvittelimme siellä pitkään kuulumisia vaihdellen. Joululahjaostoksia tuli myös jonkun verran tehtyä, eli hommat etenee pikkuhiljaa :)

Lauantai-iltaa vietin tyttärieni ja äitini kanssa, kun isäntä oli miesten kesken mökkeilemässä. Katselimme romanttista hömppä-joululeffaa herkkujen kera ja leivoimme pipareita. Itse päätin rakentaa piparkakkukylän, joka tuntui helpommalta toteuttaa kuin perinteinen piparkakkutalo, jossa palaa sormien lisäksi myös hermot ;D


Olin nähnyt tällaisen piparikylän pikkupurkkiin tehtynä, mutta itse päätin suuruudenhulluna kaivaa esiin suurimman lasipurkin jonka löysin ja lopputuloksesta tuli ihan hauskan näköinen :)

Leivoin piparitaikinasta erillaisia ja erikorkuisia talon päätyseiniä. ( Mansardikattoa ei tämä arkkitehti tosin hallinnut ). Koristelin jäähtyneet keksit kaupan valmiilla sokerikuorrutteella ja kultahelmillä, vaikka itsetehdyllä pikeerillä saa mielestäni ohuempaa ja siistimpää jälkeä, mutta kun nopeasti piti hätähousun saada valmista aikaan niin eihän siinä malttanut ;)

Sitten vain sokeria lasipurkin pohjalle ja kylä pystyyn!
( Tuo yksi keskimmäinen pipari näyttää ihan rintavalta Justiinalta kädet puuskassa ) :D


Instagramin puolella piparkakkukylää jo esittelinkin ja siellä joku hoksasi, että tällainen voisi olla myös kiva lahjaidea kerho- tai päiväkodin tädeille :) Pieniä talopipareita voisi kääriä esim. sellofaaniin ja laittaa mukaan ohjeen kylän rakentamista varten.


Näissä joulun valmisteluissa mieli lepää ja sydän kehrää!
Ihanaa kun joululaulut soivat taustalla ja kynttilät tuikkivat. Niin kotoisaa ja lämmintä aikaa.

Kotiin on pikkukuusien lisäksi ilmestynyt jo jouluruusukin, jonka istutin vanhaan arabian astiaan ja peittelin mullan sammaleella. Yksinkertaisen kaunista! Tuo jouluruusu kuuluukin ihan ehdottomasti omiin lempparijoulukukkiini hyasinttien lisäksi. 

Toivottavasti meidän allerginen isäntä ei saa tänä vuonna nenän tukkoisuutta, kuten viimevuonna kävi kuusen kanssa. Vielä tässä tosiaan pohditaan kuusitilannetta, että uskaltaako perinteistä aitoa kuusta enää edes kotiin kantaa? Onneksi pikkukuusista ei ole vielä mitään oireita tullut.



Kotona tuoksuu ihanasti joululle ja nyt voisi vähitellen alkaa kaapista kaivaa myös nissejä ja possuja esille. Röh! Kuinkas teidän joulupuuhat etenevät?

Oikein tunnelmallista joulun odotusta kaikille!

Iida Emilia

tiistai 26. marraskuuta 2019

Joulu lähestyy! Oletko valmis?

Alle kuukausi enään jouluun. Ihanaa! Vai iskeekö sittenkin paniikki?

Tämä loppuvuosi kuluu aina tosi nopeaan, kun hyppää mukaan jouluflowhun :)
Kauheasti olisi kaikenlaista kivaa puuhaa ja perinteitä, mitä haluaisi tehdä ja mitä olisi vähän niinkuin pakkokin tehdä, mutta olen vakaasti päättänyt, että keskityn mieluummin niihin asioihin, jotka tuovat hyvää mieltä, kuin niihin jotka aiheuttavat stressiä.

Tykkään laittaa kotia jo hyvissä ajoin joulukuntoon, kuten tiedättekin. Tällä tarkoitan sisustelua tähtineen, kukkineen ja pikkukuusineen, enkä suinkaan kaappien siivoilua! Toki ne siistit kaapitkin toisivat varmasti hyvän mielen, mutta kun aikaa ei ole kuitenkaan riittävästi, niin jätän kaappien penkomisen ilomielin keväämmälle. Jos joulumieli olisi pelkästään kaappien siisteydestä kiinni, olisin hieman huolestunut? Mutta perus-siisteyttä toki arvostan ja aina ennen joulua tehdään se perusteellisempi joulusiivous. Nyt kuitenkin pimeisiin päiviin tuovat nämä pienet sisustelut iloa ja lohtuakin :)


Pikkujoulut, joulumarkkinat, konsertit, kauneimmat joululaulut...ihania ja perinteisiä joulun tapahtumia, joihin haluaisi tietenkin kaikkiin osallistua. Nähdä ihmisiä, vaihtaa kuulumisia, saada elämyksiä  ja saavuttaa se joulun syvin tunne sydämeen saakka! Mutta aivan yhtä hyvin, ehkä paremminkin sen joulun rauhan voi aistia kotona oman perheen kesken, joululauluja kuunnellen tai hyvää joululeffaa katsellen. Pipareita paistellen ja konvehteja maistellen :)
Joskus pysähtyminenkin on tarpeen.

Itselleni ei osunut tähän vuoteen yhtiäkään pikkujouluja, sillä aikataulut eivät vaan sopineet ystävien tai työkavereiden kanssa yhteen. Ensin se toki harmittikin, mutta nyt tuntuu, kuin olisi saanut lisäaikaa joulupuuhille ja oikeastaan onkin hauskaa, että ensivuoden alkuun on jo kivoja "pikkujoulujuttuja" sovittuna, eikä kaikki hauskuus lopukaan uuden vuoden juhlintaan :D 

Niin ja päästään me sentään isännän kanssa tällä viikolla kuuntelemaan Ismo Leikolaa! Tätä olen odottanut innolla, sillä liput saimme jo kesällä synttärilahjaksi. 


Entäpä sitten joulukortit? Ne perinteikkäät, ehkä vähän pakollisetkin? Postilakonkin uhalla ;)
Mutta kun ajoissa yrittää aloittaa, niin askarteluhan on mukavaa. Ja Pinterestistä löytyy kyllä ideoita jos jonkinlaisia. Mutta en toki pistä pahakseni, jos joku ei kortteja postita. Viestitkin lämmittävät mieltä yhtä lailla.

Itse olen usein tehnyt kortit valokuvista, mutta tänä vuonna innostuin askartelemaan.
Kartongista leikkelin pieniä tumppuja, pipoja ja sukkia, jotka liimailin valmiille korttipohjille. Maalasin valkoisella askartelumaalilla ja ohuella sudilla koristeita asusteisiin ja tussilla piirtelin oksia. Juuttinarusta sai vielä kivasti kolmiulotteisuutta kuviin.


Lahjahommat meinaavat jäädä meikäläisellä aina viimetinkaan ja ne aiheuttavatkin joulussa eniten stressiä, mutta pyrin nyt tosissani siihen, että nekin olisi joulukuun alkuvaiheessa viimeistään hoidettu. 

Muutenkin inhoan sitä kulutushysteriaa, minkä joulu saa ihmisissä, ( myös itsessäni ) aikaan, mutta tottakai läheisiä haluaa jollakin pienillä jutuilla muistaa. Onneksi aikuisten kesken olemme sopineet, ettei lahjoja enää vaihdeta. Lähinnä siis ostamme paketteja vain omille lapsille ja heidän serkuilleen. Toki kummeille ja omille vanhemmille myös. Tämä järjestely on oikein sopiva. Mielestäni on myös järkevää kysellä toiveita etukäteen, jotta vältytään turhilta hankinnoilta.


Itselleni muuten hankinkin jo pienen etukäteislahjan, kun tuulikaappimme tyhjälle seinälle ilmestyivät kauniit puiset naulakot katseenvangitsijoiksi. Pikku-eteinen olikin jäänyt kovin tylsän näköiseksi remontin jäljiltä, mutta nyt näyttää jo paljon viihtyisämmältä. Tuota seesteisen oloista koristenaulakkoa vastapäätä sijaitseekin sitten se vähemmän seesteinen näky, eli takkinaulakko kenkäröykkiöineen! ( Puiset naulakot ja näkö-kyltti saatu Instagram-yhteistyön merkeissä ).


Joululehdistä olen etsinyt kivoja leivontavinkkejä ja tekisipä mieleni kokeilla joitakin itsetehtyjä karkkeja muistamisiksi ystäville, tai ihan omaan herkkupöytään. Muutenhan en joulun ruokien suhteen panikoidu, sillä mieheni hoitaa pitkälti kinkut ja graavit, eikä meitä ahdista ostaa laatikoita valmiinakaan ;). 

Torttuja olemme jo pariin kertaan paistelleet ja pipareitakin kertaalleen. Myös risipuuroa voisi pian keitellä, sillä tähän aikaan vuodesta se maistuu kyllä mielettömän hyvälle.


Eikä siinäkään vielä kaikki! Pitäisihän niitä kranssejakin jossain välissä päästä puuhastelemaan :D
Mutta ajattelin, että jos en tänä vuonna kerkeäkään, niin kaukaaviisaana ostin yhden valmiskranssin ulko-ovelle Parolanaseman markkinoilla käydessäni :). 


Niinpä! Puuhaa siis riittää jos jonkinlaista, mutta muistetaan kuitenkin myös keskittyä nauttimaan tästä odotuksesta ja etenkin niistä asioista, mistä erityisesti tykätään. Joitakin juttuja TO DO-listalta voi varmasti vähän kiertääkin tai mennä sieltä mistä aita on matalin :)

Mitkä ovat niitä teidän lemppari- tai inhokkijuttuja joulun valmisteluissa?

Reipasta viikon jatkoa!

Iida Emilia

tiistai 19. marraskuuta 2019

Helppoja paperitähtiä marraskuun piristeeksi

Moikat harmaaseen tiistaipäivään!

Kyllä siinä niin vain kävi, että kirkkaat pakkaspäivät vaihtuivat plus-asteisiin ja sadetuhruun, enkä tiedä oikein mitään masentavampaa kuin tällaiset päivät, jotka eivät valkene ollenkaan! Ei tunnu auttavan, vaikka räpsisi kaikki maailman vilkkuvalot, tähdet ja kynttilätkin siihen päälle välkkymään, niin ei lisäänny energia, ei! Pitäisi ehkä ottaa kirkasvalolamppu testaukseen.

Parasta piristystä marraskuuhun toisi varmasti ulkoilu ja liikunta, mutta täytyy tunnustaa, että tähän aikaan vuodesta oma liikuntani tuppaa jäämään jääkappi/sohva-akselille tai jos oikein riehaannun, niin saatan kävellä jopa lähikaupalle...hakemaan suklaata ;). Kadehdin todellakin liikunnallisia ihmisiä, jotka juoksevat into piukeana pihalle säällä kuin säällä. 

Itse saan kiksejä kotona puuhastelusta ja kaikenmaailman väkertelystä. Niinpä viikonlopun aikana vaihtui keittiössä järjestys ja kokeilin jättää keittiönpöytää vinottainkin, mutta ei se oikein tuntunut toimivan. Pientä muutosta sain aikaiseksi kuitenkin.


Lisäksi innostuin askartelemaan paperisia tähtiä, joiden ohjeita Instagram ja Pinterest ovat tulvillaan tällä hetkellä! Enkä yhtään ihmettele, sillä valtavan somia ja jouluisia nuo ovatkin.

Paperitähtiä voi tehdä juuri itselleen mieleisistä väreistä ja ovathan nuo onneksi kierrätettäviäkin. 
Kaikenlisäksi nämä tekemäni paperipussitähdet ovat ihan äärettömän helppoja ja nopeita! Eli näitä osaa tehdä kuka tahansa.


Löysin askartelulaatikosta vanhoja paperipusseja, joita olin käyttänyt aikanaan lasten joulukalenteripussukoina. Pussit taisin ostaa tuolloin askartelukaupasta tai Prismasta, ja kooltaan ne olivat 10 x 22 cm. Pussukat olivat jo ryppyisiä ja kärsineitä, mutta se ei lopputulosta haitannut. Kiva kun saivat vielä jatkokäyttöä :)

Tähän paperitähteen tarvitset siis n. 8-10 kpl paperipusseja, sakset, liimaa ja narua!



Liimaa ensin kaikki paperipussit päällekkäin samansuuntaisesti, eli pohjat alaspäin ja suuaukot ylös. Levitä liimaa keskikohtaan ja pussin alaosaan/pohjaan, kuten kuvassa vasemmalla.

Sen jälkeen leikkaa pussukoiden suuaukkoon V:n muotoinen sakara.

Avaa tähti, liimaa päistä kiinni ja aseta ripustin-naru. 

Tadaa! Valmista tuli!


Tähdistä tuli aika kookkaita, vaikka pussit olivat pieniä. Toisessa tähdessä käytetty 9 pussia, toisessa 10. Ja halutessaan tähtiin voi myös leikkailla pieniä kuvioita lumipaperitähtien tapaan.


Viikonloppuna haimme myös mökin mailta pikkukuusia, mäntyjä ja havuja. 
Ajattelin, että on ihanaa päästä samoilemaan metsään, mutta kuusenhakureissusta tulikin nopea pyrähdys, sillä siellä olikin alkanut hirvijahti, eikä meillä ollut päällä mitään punaista!! Hui!


Kotona alkaa näyttää jo mukavan talviselle ja aavistuksen jouluiselle.
Tästä on hyvä jatkaa. Mitäs valmisteluja olette itse tehneet?

Mukavaa viikon jatkoa!

Iida Emilia

perjantai 8. marraskuuta 2019

Talven tuulahduksia ja talohaaveita

Ihanaa perjantaita!

Olipas mukavaa istahtaa pitkästä aikaa tähän blogin ääreen. Mielelläni päivittäisin tätä vaikka joka toinen päivä jos ehtisin, mutta loka-marraskuun vaihde oli niin kiireistä, että jostain päästä piti joustaa. Toki nämä pimenevät illat tuovat myös oman haasteensa kuvaamiseen. Mutta täällä ollaan, ja terkkuja sille blogini lukijalle, joka tuli kaupassa kysymään, milloinkas meinaan taas kirjoittaa. Ihana kuulla, että siellä juttujani odotellaan :)

Marraskuu ei lukeudu suosikkikuukausiini, mutta täytyy myöntää, että tämä marraskuu on alkanut varsin kauniina pikkupakkasineen ja aurinkoisine päivineen. Yön aikana saatiin myös ensimmäinen kunnon lumikerros maan päälle ja se ensitalven huuma tuntuu sydämessä yhtä vahvana, kuin pikkulapsena aikoinaan.

Tietenkin myös joulun lähestyminen kutkuttelee sormenpäissä ja monenlaisia ihania askartelu/leivonta/koristeluideoita pursuaa pään täydeltä. Kunpa niitä ehtisi vain toteuttaa! Mutta ensin juhlitaan isejä tulevana viikonloppuna. 



Rakastan kodin sisustamista näin talviaikaan ja etenkin joulun alla. Lisäilen hiljalleen taljoja, vilttejä, tähtiä ja tunnelmavaloja. Keräilen luonnosta karuja oksia tai pieniä kuusentaimia. Fiilis on erilainen vuodenaikojen vaihtuessa, vaikka aika samanlaista täällä taitaa aina olla.

Yksi asia, joka pysyy mukana vuodesta toiseen, on se, että aina näin joulun alla iskee talokuume! Nimittäin vanhan talon kuume! Se tunne, kuinka ihanaa olisi laittaa joulua sellaiseen vanhaan tupaan. Lämmitellä pönttöuunin lämmössä. Keitellä riisipuuroa puuliedellä. Sipsutella villasukkineen narisevilla lautalattioilla ja ripustella tähtiä vetoisiin ruutuikkoihin joululaulujen soidessa. Oi että! Tekin näette tuon idyllin varmasti sielujen silmin :)



Tiedän toki myös, kuinka paljon se vanha talo vaatisi ja arkihan on lopulta samaa arkea, vaikka missä asuisi. Ja tuntuuhan se joulun aika täälläkin tönössä aina silti yhtä ihanalta! Ihmisethän sen kodin lopulta tekevät, sillä koti on siellä missä perhe ja sydänkin. Mutta kyllähän se sydän pamppailee aina vanhan talon kohdalla kiivaammin, siitä ei pääse mihinkään.

 Kerran mieheni yllättikin minut totaalisesti, ( hän ei tosiaankaan tunne samaa vetoa vanhoihin taloihin ) kun ehdotti, että entäpä jos ostetaankin joskus vanha torppa mökiksi. Voi miten iloiseksi hän minut tekikään, kun oli edes ajatellut tuollaista. Ja todentotta, tuohan olisikin loistava ajatus! Asua mukavasti kaupungissa, mutta päästä kuitenkin halutessaan aina karkuun maalle ja remontoida pientä mökkiä, jossa voisi toteuttaa niitä vanhan talon haaveita. Tämä voisi hyvinkin olla meille toimiva idea! Miten se ei ollutkaan koskaan juolahtanut mieleeni?

Ja onhan mulla takataskussa tosi paljon ideoita vielä tämänkin kodin laittamiseen, mutta niitä ei oikeastaan pääse toteuttamaan, ennenkuin lapset ovat muuttaneet pois kotoa ;D. Jos nyt ensialkuun edes pyörittelisi huonekaluja vähän toisenlailla, vaikka olen kyllä tainnut testata jo kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin järjestykset, palatakseni aina tähän samaan takaisin.



Mutta hei, nautitaan nyt kynttilöistä ja villasukista, asuttiinpa sitten uudessa tai vanhassa talossa. Ja hemmotellaan isukkeja sunnuntaina. 

Mukavaa viikonloppua!

Iida Emilia


tiistai 22. lokakuuta 2019

Syksyn kuulumisia laidasta laitaan

Hellurei!

Syyslomat vaihtuivat arjen "harmauteen" ihan kirjaimellisesti, sillä nyt aletaan lähestyä sitä kohtaa vuodesta, kun harmaat päivät vain toistavat itseään loputtomalla kaavalla ja ne viimeisetkin luonnon väriläiskät lakastuvat kaamoksen ylivallan alle. Mutta sitä vastaan taistellaan toki kynsin ja hampain...tai ainakin kynttilöiden ja kausivalojen voimalla!

Monesti meillä ollaan syysloman aikoihin paistettu ensimmäiset luumutortut glögin kera tai leivottu pipareitakin, mutta ihan vielä jouluhulluus ei ole iskenyt päälle. Onneksi sekin aika sieltä saapuu ihan pian ja saa alkaa fiilistellä oikein tositarkoituksella :). 



Lomallemme ei ollut suurensuuria suunnitelmia, sillä me vanhemmat emme koko viikkoa vapailla olleetkaan, mutta vapaapäivänä suuntasimme mökille ja nauteimme syystunnelmista sadesäästä huolimatta. Tehtiin retki syysmetsään, herkuteltiin kuumalla lihasopalla, saunottiin illan hämärässä lyhtyjen loisteessa, lämmiteltiin takkatulen ääressä, pelailtiin lautapelejä ja katseltiin elokuvia.

Yhtenä päivänä teimme pitkän patikointiretken Aulangonjärven ympäri ja toisena päivänä lähdimme shoppailemaan Ideaparkkiin. Saatiin myös loman alussa veljeni lapset meille yökylään ja loppulomasta tytöt pääsivät vuorostaan serkkulaan. Mummilassakin teinit viettivät yhden päivän. Eli ihan kivoja juttuja ja rentoutumista ilman aikatauluja.



Niin ja mikäli luit tuon unelmia ja avoimia ovia- postauksen aiemmin, niin voin nyt iloisin mielin kertoa, että tyttäremme on hyväksytty vaihto-oppilaaksi ja olemme hänen lähtönsä vahvistaneet, joten matka kohti jännittävää vaihtovuotta voi alkaa!  Sen kunniaksi olen tirauttanut jo pari kyyneltäkin, sillä ensi vuonna tähän aikaan esikoisemme on maailmalla, eikä hän tule jouluksi kotiin. Yhyy!

Toki reissu tulee aivan varmasti olemaan ikimuistoinen ja arvokas kokemus, joten hyvillä fiiliksillä ollaan. Onneksi koko seuraavan kevään saamme valmistautua tulevaan ja odotella jännityksellä tietoja tyttäremme tulevasta host-perheestä. 

Seuraavana tehtävänämme meillä on kirjoittaa isäntäperheelle kirje, joten omatkin kielitaidot saattavat tällä matkalla karttua :). Itsehän emme tule toimimaan isäntäperheenä, emmekä näin ollen ota meille ketään vaihdossa, sillä asuntomme on vaan ihan liian pieni siihen tarkoitukseen. Vai tykkäisiköhän joku ulkomailta tuleva opiskelija jakaa huoneensa tuon pikkuteinimme ja pupuherran kanssa? ;)



Hyvien uutisten keskelle mahtuu aina jotain tylsääkin, sillä meillä on ollut viimeaikoina todella huonoa tuuria erinäisten koneiden kanssa ( onneksi nyt kuitenkin vain koneiden eikä esim. terveyden kanssa ). Mutta miten voikin kaikki tekniikka hajota aina samaan aikaan!? Varsinkin nyt, kun tuo tuleva vaihtoon lähtökään ei ole mikään halpa juttu.

Muunmuassa tyttären opiskeluihin hankittu upouusi tietokone hajosi lomalla!! Eihän vahingoille mitään mahda ja kotivakuutuksen pitäisi onneksi korvata näppiksille kaatuneet juomatkin? Mutta harmittaahan ne. Ja kaikkein isoinpana ongelmana on nyt sitten automme...jälleen kerran! Huoltomieheltä saimme juuri karun tuomion, että vaikka laittaisimmekin auton nyt kuntoon, niin se ei tule pääsemään seuraavasta katsastuksesta läpi! RIP vaan sitten sillekin menopelille ;D 

Kyseisen koslan kanssa olemmekin kokeneet ikimuistoisia tähtihetkiä aina siitä lähtien, kun sen omaksemme hankimme! Kuten mm. heti toisena ajopäivänä pudonneen pakoputken muodossa, tai siinä, kun poliisit pysäyttivät meidät alkuun AINA liikenteessä ( kyseessä onneksi olikin edellisen omistajan rikkeet eikä meidän ). Lisäksi, jos ajelimme autolla vahingossa töyssyyn, niin tuulilasin pyyhkimet lopettivat toimintansa, tai jos laitoit auton radiota kovemmalle, niin volyymiä ei saanutkaan enää pienemmälle. Ja se tunne, kun aamulla auto ei käynnistynytkään pakkasyön jälkeen tai kun jämähdit Mc Donaldsin autokaistalle!  Ja olisihan näitä tarinoita vielä lisääkin....
Ei yhtään tylsää hetkeä ;D


Mutta näillä mennään eteenpäin ja arki jatkuu..onneksi huumori auttaa harmaimpinakin päivinä.
Nyt ajattelin lähteä haravan varteen, kun sade on hetkeksi tauonnut.

Ilonpisaroita päivääsi!

Iida Emilia

maanantai 14. lokakuuta 2019

Syyslomailua ja blogijuhlaa

Syksyistä maanantaita!

Täällä ollaan heräilty kiireettömään syysloma-aamuun ja yllätetty lapsukaiset loman kunniaksi vohvelein. Tai itseasiassa herkuttelimme jo eilen sunnuntaina aamiaisbrunssilla näillä, sillä mikäs sen hauskempaa kuin kattaa silloin tällöin pöytä/sänky koreaksi oikein hotelliaamiastyyliin. 

Ja olihan minulla syytä juhlaan muutoinkin, sillä blogini täytti eilen tasan 10 vuotta!!
Uskomatonta, että kokonainen vuosikymmen kätkeytyy näiden blogisivujen taakse. Kotimme, josta on pikkuhiljaa muodostunut unelmiemme piilopaikka. Kaikki sen remontit ja muutokset vuosien varrella, sekä tietenkin elämämme näiden seinien sisällä, kaikkine iloineen ja murheineen. Ja lasten kasvu...voi että, miten pieniä olivatkaan tuolloin.

Eilen unohduinkin toviksi lueskelemaan niitä ihan ensimmäisiä postauksiani, joista mm. avajaiset löytyvät täältä. Voi ei, mitkä postimerkin kokoiset kuvat, joihin ei sen kummemmin panostettu. Tekstitkin olivat hyvin lyhyitä ja ytimekkäitä. Mutta siihen aikaan tuo blogien kotikutoisuus oli jotenkin sympaattistakin :). 


Mistä kaikki sitten saikaan alkunsa? 
Saan oikeastaan "syyttää" tai kiittää tästä naapurin rouvaa, sillä hän tiesi innostukseni maalaishenkiseen sisustukseen ja suositteli kurkkaamaan sisustustaivas-nimistä sivustoa, jossa innokkaat sisustelijat esittelivät kotejaan ja jakoivat inspiraatiota. Jäin totaalisesti koukkuun ja sain todella paljon hyviä ideoita. Muistan myös sen jännittävän hetken kun uskaltauduin julkaisemaan ekat kuvat omasta kodistani. Tuntui oudolta saada kehuja. Lisäksi "tutustuin" moniin samanhenkisiin ihmisiin, joiden kanssa olemme edelleen facebook-kavereita. Käytin tuolla sivustolla "salanimeä" Iida Emilia, joka on itseasiassa tyttäreni nimi :)


Sisustustaivaassa jaettiin myös vinkkejä kivoista blogeista ja osa näistä tutuiksi tulleista jäsenistä laittoi oman blogin pystyyn. Yksi ihan ensimmäisistä seuraamistani blogeista oli TiinaH:n luotsaama Mustikkamäki. Ja sille tielle jäin...blogien ihmeelliseen maailmaan. Veivät niin mennessään, sillä blogimaailmoihin oli pienten lasten äidin niin mukava iltaisin paeta unelmoimaan :)


Pikkuhiljaa syntyi ajatus myös omasta sisustusblogista. Olinhan tosiaan innokas kodinlaittaja ja tykkäsin valokuvata sekä kirjoittaa. Nautein tuohon aikaan kotiäitinä olosta ja lasten kanssa puuhailusta, mutta kävin myös parina päivänä viikossa töissä. Kauheasti en ehtinyt muuta harrastaa, mutta bloggaamisesta tuli sellainen ihan oma juttuni :)

Blogin nimen halusin kuvaavan pientä kotiamme ja toteutunutta unelmaamme, sekä sitä että olen aina ollut vähän sellainen haaveilija, pilvilinnojen maalailija. Tuo "taiteilijanimeni" jäi elämään Iida Emiliana sivustolleni, koska se vain kuulosti paremmalle kuin oma nimeni. 

Ja niin se vain pieni blogi lähti hiljalleen kasvamaan! Kuinka kiitollinen olenkaan, että olette tänne löytäneet tienne, koska ilman teitä tässä ei mitään järkeä olisikaan. Onkohan siellä enää ketään, joka olisi alusta asti mukana jaksanut kulkea? Vaikka tokihan blogin tyyli ja sisustuskin on tuona aikana väkisinkin muuttunut, ja entinen sisustusteema on ehkä ennemminkin lifestyleä nykyään.

Niin ja toisinaan tunnen epävarmuutta siitä, kun enhän oikeastaan osaa mitään! Blogeja on pilvin pimein ja ihmiset niin taitavia: leipureita, käsityöläisiä, tuunaajia, ruuanlaittajia...täällä blogissa vain höpistään niitä näitä :D


Vaikka blogin pitäminen viekin aikaa ja toisinaan stressaakin kiireessä muun elämän ohella, niin on se ihan hirmuisesti näiden vuosien aikana antanutkin. Olen saanut kokea ihania juttuja, joihin ilman blogia ei olisi ollut mahdollisuutta. Lisäksi olen saanut ihania ystäviä, kullanarvoisia! Ja vaikka joskus olin sitä mieltä, ettei tähän kotikutoiseen blogiini/instaan sopisi kaupalliset yhteistyöt, niin kyllä nyt olen tyytyväinen, että niitäkin on hiljalleen vuosien varsille kertynyt. Ja niiden ansiosta olen jopa rohjennut ryhtyä kevytyrittäjäksi oman leipätyöni ohella. Eihän tämä nyt silti kultakaivos ole, mutta pieni lisä perusduunarille kuitenkin. Joten samalla innolla ja vuosien kokemuksella bloggaus jatkukoon...

Kiitollisin mielin

Iida Emilia (alias Maarit)


keskiviikko 9. lokakuuta 2019

Onnellinen aamu

Onni läikkyy yli äyräiden, kun herään hyvin nukutun yön jälkeen vapaapäivän aamuun ja kuulen lasten iloisen puheensorinan keittiöstä aamiaistouhuissaan. Reippaina he hoitavat askareensa ennen kouluun lähtöä ja minä päätän vielä pieneksi hetkeksi kaivautua lämpimän peiton alle, mieheni kainaloon.


Vähitellen perhe lähtee kukin omien töidensä pariin. Minä täytän pyykinpesu- ja tiskikoneen. Availen verhoja ja lumoudun sumuisesta maisemasta niin kovasti, että päätän siltä istumalta pukea toppatakin päälleni ja lähteä kamerani kanssa läheiselle niitylle kuvaamaan.

Rauhallisessa arki-aamussa ihana hiljaisuus, kiireettömyys. Vain luonnon ääriviivat, sen värit ja mystinen usva. Hengitän raikasta syksyä sisään ja ulos. Sydän hymyilee leveintä hymyään.
Kuinka kauniissa maailmassa elämmekään!



Kotona keittelen aamupuuron. Syön sen mustikoiden kera. Samalla kaniherra loikoilee jalkojeni juurella ja nauttii rapsutuksista. Sitten se pyytää päästä ulos, asettuu takaoven eteen ja katsoo anelevasti silmiin. Voi miten sekin nauttii pienen takapihan mitalta kauniista syys-säästä ja hyppelee iloloikilla pitkiä pomppuja. Rouskuttelee puista pudonneita lehtiä ja nostelee uteliaana korviaan, kun tilhet rupattelevat viereisessä pihlajassa. 




Tänään ei ole kiirettä tai pakollista menoa minnekään. Syyslomakin polttelee jo kintereillä :)
Nopeasti on mennyt tämä syyslukukauden alku ja oikein hienosti se on alkanutkin. Lukiolainen tuntuu tykkäävän opiskelusta ja jatkaa koulunkäyntiä samalla tunnollisella tarmollaan kuin aiemminkin. Välillä tuntuu, että "liiankin tunnollisesti" kun aikaa ei meinaa jäädä mihinkään muuhun kuin opiskeluun, mutta onneksi toinen jakso ollut nyt selkeästi helpompaa, niin ehtii neiti tavata myös ystäviään ja käydä isostouhuissa, sekä lukea, harrastaa ja kirjoittaa. Hän nimittäin kirjoittelee tälläkin hetkellä fantasiatarinaa, jossa on jo 200:n sivun verran tekstiä! Yksi unelmien ammatti olisikin kuulemma tulla kirjailijaksi tai äidinkielen opettajaksi. Jännittävää nähdä, minne tulevaisuus aikanaan kuljettaa?


Kuopuksemme sensijaan suhtautuu koulunkäyntiin huomattavasti rennommalla otteella, eikä hän jaksa toiminnan naisena kauaa läksyjen parissa pakertaa. Hän pelaa mieluummin futista, tai tekee temppuja trampalla. Nytkin tyttö on kuin tulisilla hiilillä, kun treenit ovat tauolla. Mutta reippaasti hän kouluun aina lähtee ja hommansakin hoitaa, vaikka joskus joutuukin muistuttamaan ;). Muutoinkin yläaste on lähtenyt käyntiin tosi mallikkaasti. Jotenkin tuntuu, kuin neiti olisi kasvanut henkisesti yhden kesän aikana kokonaisen valovuoden verran. Niin ja ihan uutena juttuna meillä myös sellainen tilanne, että tämä nuorimmainen "seurustelee"! Mutta vielä hän ei ole poikakamua tuonut kotiin näytille, koska me olisimme kuitenkin niin noloja ;D



Onnesta sydän mykkyrällä, pistän sämpylätaikinan kohoamaan ja jään odottamaan noita lapsosia, niin erilaisia ja niin ihanaisia, kotiin koulusta kera päivän kuulumisten. Onnellinen siitä, että ovat vielä tässä, hetken edes äidin lähettyvillä.

Suloista päivää sinnekin!

Iida Emilia

torstai 3. lokakuuta 2019

Syysistutuksia

Värikästä lokakuun alkua!

Syksy on mulle kuin uusi kevät. Odotan aivan yhtä innolla ruskan sävyjä, kuin hiirenkorviakin. Hämärän laskeutuminen iltaisin tuntuu myös tässä hetkessä hyvältä, ihan niinkuin valon lisääntyminen keväisin. Lämpötilatkin ovat itselleni juuri sopivia näin syys- ja kevätaikaan, eikä sadepäivätkään kauheasti haittaa. Ja siinä missä kevättä seuraa kesä, niin syksyähän seuraa joulu! Aina on jotain ihanaa, mitä odottaa :)

Ainoa harmitus toki keväässä ja syksyssä on se, että ne kestävät vain hetken. Katselisin mieluusti pidempäänkin tuota luonnon väriloistoa. Ja onhan niissä kuuran peittämissä pakkaspäivissäkin oma tunnelmansa. Tai ensilumen hohteessa. Mutta niitä pimeitä ja loskaisia päiviä en suostu vielä ajattelemaankaan...




Pihan syysistutuksista innostun ihan yhtä lailla, (ellen jopa enemmänkin) kuin kevätistutuksista.
Valitsin murattien ja lankaköynnösten seuraan ihan perinteisiä vaaleita callunoita sekä hopealankaa, mutta nuo vihreät callunat ovat meidän pihassa uusi juttu. Sopivat tosi ihanasti valkoisten kaveriksi. Ja kurpitsat kuuluvat tietenkin syksyyn. Onneksi niistäkin löytyy erilaisia värivaihtoehtoja, jos oranssi ei tunnu omimmalta.


Maalasin muuten jo alkukesästä vanhan helkamani tummanharmaalla kalkkimaalilla. Näin sain etupihaamme vievälle tyhjälle sivuseinustalle silmäniloa, jota voi koristella mieleisekseen vuodenaikojen mukaan. Toivottavasti naapuritkin ilahtuvat tästä, sillä tämä sivuseinämä kuuluu rivitalomme yhteiselle kulkuväylälle. Ainakaan kukaan ei ole valittanut ;)



Pian saa hakea myös havuja ja sammalia istutusten sekaan, ja kranssikin sopisi tuohon naulakkoon ihanasti. Pikkuhiljaa sitten iltojen pimentyessä yhä enemmissä määrin syttyy myös kausivalot harmautta piristämään. Mutta ensin täytyy kehitellä valojen johdoille paremmat kulkureitit, etteivät joudu kaniherramme nenän eteen!!  Edelliset on nimittäin järsitty poikki :/ 



Siellähän se jänis jo väijyykin, että mitäs kivaa syötävää äiti on taas hänelle istutellut :D 
Onneksi hän ei hyppele kovin korkealle, mutta mystisesti noista istutuksista osa aina katoaa, vaikka heinää ja oksiakin on tarjolla. Minähän en raaski kaniherraa häkkiin sulkea, niin hän saa aidatulla takapihallamme päivittäin valvotusti hyppelehtiä.


Mutta nyt kääriydyn vilttiin sohvalle ja lähettelen syys-sateiden ja lyhtyjen keskeltä terkkusia 

Leppoisaa loppuviikkoa!

Iida Emilia