Kirkkaat kevätsäteet herättelivät meidät leppoisaan lauantai-aamuun! Esikoisen koulukaveri tuli vielä loman lopuksi yökyläilemään, ja tytöt touhuavat tuolla nyt omiaan, joten päätin naputella blogiini nämä lupaamani eteiskuvat. Näitä nurkkia olen ennenkin kuvannut, mutta nyt yritin ottaa hieman laajempiakin kuvakulmia.
Eteisemme on juuri sellainen tyypillinen 80-luvun rivarin mallinen; pitkä, pimeähkö L:n muotoinen käytävä. Muuttaessamme sain oikein päänsäryn aina astuessani sisälle tunkkaiseen tuulikaappiin. Mielestäni eteisenkin tulee olla kaunis ja kutsuva, ja tietenkin kaikenlisäksi toimiva. Kun neliöitä ei ole hirveästi, niin tuo toimivuuden toteuttaminen onkin ollut aika haasteellista.
Tuulikaapista en löytänyt valitettavasti kuvia "ennen" remonttia. Naulakkoseinustalla komeili aiemmin lastulevyistä kyhätty tilaavievä kaapisto. Seinät olivat kellastuneet, ja ulko-ovi kulahtaneen männyn sävyinen.
Kaappi sai heti potkut virastaan! Seinät pukeutuivat beigeen, ja ovi raikastui maalarin valkolakalla. ( Kevyt hionta ensin, ja pohjamaali alle ). Isäntä liimaili pitkinhampain paneelit paikalleen. Muistan sen kuin eilisen päivän. Liimaputkilo ei jostain syystä toiminut kunnolla, ja liimaa oli lopulta kaikkialla! Armaani taisi säestää työtänsä "muutamalla" kirosanalla ;D. Mutta saatiinhan ne lopulta paikalleen!
Hattuhyllykkönä toimii vanha Ikean hyllykkö, ja koreihin uppoaa minun sekä isännän pipot, tumput ym. sesongin asusteet. Tässä naulakossa säilytän lasten käytössä olevia ulkovaatteita. ( Kuvauksen aikana lapsoset olivat ulkona, joten ne riemunkirjavat toppatakit puuttuu kuvasta ;).
Tuulikaapista aukeaa näkymä "hallimme", josta on suora näköyhteys myös olohuoneeseen ja taka-ovelle. Vasemmalle puolelle jäävä ovi käy vanhempien kammariin, ja oikealla sijaitsee lastenhuone.
Tässä kuva ennen muuttoamme:
Alla kuvaa nykyhetkestä.
Valkoinen taikamaali on jälleen kerran tehnyt ihmeitä, ja pienillä sisustuskikoilla saatu vähän näyttävyyttä tilaan. Lipastoon kätkeytyy tenavien rukkaset, villasukat ja mössykät. Osaavat jo itse aika kiitettävästi laittaa tavaransa paikoilleen ulkoa tullessaan. Tuossa lipastossa säilyy myös osa lasten kengistä, sekä pyöräilykypärät.
Pikkuvitriinissä ovat esillä pöytäliinat, pitsilakanat, tyynynpäälliset ym. tekstiilit. Nätisti viikattuna, mutta eivät suinkaan mankeloituna ;). ( Silitys on muuten yksi niitä ainoita kotitöitä, joita EN rakasta )!
Vitriinin vasemmalle puolelle jää kulku keittiöömme, ja köökkiä vastapäätä sijaitsee aikuisten vaatenaulakko.
Tällainen ihanuus ennenmuinoin:
Maalasin kaapiston keltaiset ovet kahteen kertaan maalarin valkolakalla. En pohjustellut sen kummemmin, vaan vetäisin vaan telalla menemään! Uudet vetimet vielä kyytipojiksi, ja ihan kivasti ovat kelvanneet.
Naulakon takki-kaaosta kesytin verhon avulla. Asensimme naulakon yläpuolelle tangon, ja siihen virittelimme kankaan. Simppeli ja suht tyylikäs ;). Kelpaa ainakin paremman puutteessa!
Voisihan tuonkin kiinteän kaapiston vaihtaa johonkin vanhaan talonpoikaiskaappiin. Saisi ilmavuutta ja tilantuntua lisää, mutta toisaalta noihin kiinteisiin kaappeihin mahtuu hyvin tavaraa.
Haaveilen, että ainakin osa eteisen seinistä peittyisi vielä joskus valkoisen paneelin tai raakalaudan alle. Niin, ja se lattia...huoh...voisi olla vaikkapa valko/harmaaruudutettu. Unelmahan olisi tietysti sellainen helmenharmaa vanha kulunut puulattia :)
Tuosta naulakon vierestä kulkee vielä ovi meidän käymäläämme. Siitä voin tehdä vielä oman postauksen erikseen.
Mutta nyt ruokaa lämmittämään, ja ulos auringonpaisteesta nauttimaan!
Mukavaa viikonloppua!
Iida Emilia
Ps: Pieni Pilvenhattara löytyy nyt myös Facebookista ( jahka opin sitä käyttämäänkin ;)