Torstain turinoita

Toiveikasta torstaita!

Täytyi oikein hetken pinnistellä ja muistella, mikäs viikonpäivä tänään onkaan?!

Päivät ja viikot sekoittuvat toisiinsa, eivätkä viikonloputkaan juuri eroa arjesta. Päätäkin särkee tänään vimmatusti. Monena aamuna on lisäksi täytynyt hieraista silmiään verhot avatessaan, että onkos nyt huhtikuun puoliväli? Luonto kun on peittynyt yön tunteina paksun lumikerroksen alle!! Siis LUMEN! Sen jota kaivattiin jouluksi tai hiihtoloman alkuun! Miksi ihmeessä sitä sataa vasta huhtikuussa? Huoh!

Tänään aurinko pysyy piilosilla, joten sytyttelin kotiin kynttilöitä lakanoidenvaihdon ja siivouksen lomassa. Vaikka tämä päivä onkin vähän väsynyt ja harmaa ( ja tekee ihan hitosti mieli herkkuja ;), niin täytyy sanoa, että karanteenipäivät ovat meidän perheessä sujuneet ihmeen mukavasti toistaiseksi. Ennen kaikkea olen iloinen siitä, että se alun shokkitila, ahdistus ja pelon tunteet ovat asettuneet. Uuteen arkeen on astunut taas ilo ja onni pienistä asioista.

Päivät menee yllättävän nopeaan ja tekemistä tuntuu riittävän. Isäntä käy töissä normaalisti ja hyvä niin, sillä hänen olemassaolonsa voisi "häiritä" meidän tyttöjen rauhallista kotieloa :D. Kaikilla on säilynyt mieli ihan ihmeen hyvänä ja uskokaa tai älkää, täällä ei olla koko viiden viikon aikana tapeltu kertaakaan?? ( Tai no..ehkä minä ja ukkokulta ollaan joskus jostain asiasta eri mieltä, mutta teinit eivät kiukuttele ollenkaan )?? Ihmettelen oikein kuinka tasapainoisia ihmistaimia olemme saaneet aikaan :). Vai liekö tämä vain tyyntä myrskyn edellä?

Toki pidemmän päälle seinät alkavat varmasti kaatua niskaan, mutta itselläni kotoilu ei ainakaan toistaiseksi ahdista yhtään. Mutta kieltämättä lämpimiä ilmoja odottelee jo innolla, sillä terassia ja kasvihuonetta olisi ihana päästä sisustelemaan. Tulevasta kesästä tai lomista ei ole tietoakaan, mutta nyt jos koska sitä pyrkii elämään vain päivän kerrallaan ja yrittää olla murehtimatta huomisesta. 

Mitäs ihmettä? Ulkona alkoi paistaa aurinko ja lumetkin ovat hävinneet. Nyt täytyy patistaa itsensä lenkille. Jospa se päänsärkykin sillä häviäisi? Vai vaatiikohan kroppa sittenkin mokkapaloja ;)

Tsemppiä päiviin!

Iida Emilia

Syyslomailua ja blogijuhlaa

Syksyistä maanantaita!

Täällä ollaan heräilty kiireettömään syysloma-aamuun ja yllätetty lapsukaiset loman kunniaksi vohvelein. Tai itseasiassa herkuttelimme jo eilen sunnuntaina aamiaisbrunssilla näillä, sillä mikäs sen hauskempaa kuin kattaa silloin tällöin pöytä/sänky koreaksi oikein hotelliaamiastyyliin. 

Ja olihan minulla syytä juhlaan muutoinkin, sillä blogini täytti eilen tasan 10 vuotta!!

Uskomatonta, että kokonainen vuosikymmen kätkeytyy näiden blogisivujen taakse. Kotimme, josta on pikkuhiljaa muodostunut unelmiemme piilopaikka. Kaikki sen remontit ja muutokset vuosien varrella, sekä tietenkin elämämme näiden seinien sisällä, kaikkine iloineen ja murheineen. Ja lasten kasvu...voi että, miten pieniä olivatkaan tuolloin.

Eilen unohduinkin toviksi lueskelemaan niitä ihan ensimmäisiä postauksiani, joista mm. avajaiset löytyvät täältä. Voi ei, mitkä postimerkin kokoiset kuvat, joihin ei sen kummemmin panostettu. Tekstitkin olivat hyvin lyhyitä ja ytimekkäitä. Mutta siihen aikaan tuo blogien kotikutoisuus oli jotenkin sympaattistakin :). 

Mistä kaikki sitten saikaan alkunsa? 

Saan oikeastaan "syyttää" tai kiittää tästä naapurin rouvaa, sillä hän tiesi innostukseni maalaishenkiseen sisustukseen ja suositteli kurkkaamaan sisustustaivas-nimistä sivustoa, jossa innokkaat sisustelijat esittelivät kotejaan ja jakoivat inspiraatiota. Jäin totaalisesti koukkuun ja sain todella paljon hyviä ideoita. Muistan myös sen jännittävän hetken kun uskaltauduin julkaisemaan ekat kuvat omasta kodistani. Tuntui oudolta saada kehuja. Lisäksi "tutustuin" moniin samanhenkisiin ihmisiin, joiden kanssa olemme edelleen facebook-kavereita. Käytin tuolla sivustolla "salanimeä" Iida Emilia, joka on itseasiassa tyttäreni nimi :)

Sisustustaivaassa jaettiin myös vinkkejä kivoista blogeista ja osa näistä tutuiksi tulleista jäsenistä laittoi oman blogin pystyyn. Yksi ihan ensimmäisistä seuraamistani blogeista oli TiinaH:n luotsaama Mustikkamäki. Ja sille tielle jäin...blogien ihmeelliseen maailmaan. Veivät niin mennessään, sillä blogimaailmoihin oli pienten lasten äidin niin mukava iltaisin paeta unelmoimaan :)

Pikkuhiljaa syntyi ajatus myös omasta sisustusblogista. Olinhan tosiaan innokas kodinlaittaja ja tykkäsin valokuvata sekä kirjoittaa. Nautein tuohon aikaan kotiäitinä olosta ja lasten kanssa puuhailusta, mutta kävin myös parina päivänä viikossa töissä. Kauheasti en ehtinyt muuta harrastaa, mutta bloggaamisesta tuli sellainen ihan oma juttuni :)

Blogin nimen halusin kuvaavan pientä kotiamme ja toteutunutta unelmaamme, sekä sitä että olen aina ollut vähän sellainen haaveilija, pilvilinnojen maalailija. Tuo "taiteilijanimeni" jäi elämään Iida Emiliana sivustolleni, koska se vain kuulosti paremmalle kuin oma nimeni. 

Ja niin se vain pieni blogi lähti hiljalleen kasvamaan! Kuinka kiitollinen olenkaan, että olette tänne löytäneet tienne, koska ilman teitä tässä ei mitään järkeä olisikaan. Onkohan siellä enää ketään, joka olisi alusta asti mukana jaksanut kulkea? Vaikka tokihan blogin tyyli ja sisustuskin on tuona aikana väkisinkin muuttunut, ja entinen sisustusteema on ehkä ennemminkin lifestyleä nykyään.

Niin ja toisinaan tunnen epävarmuutta siitä, kun enhän oikeastaan osaa mitään! Blogeja on pilvin pimein ja ihmiset niin taitavia: leipureita, käsityöläisiä, tuunaajia, ruuanlaittajia...täällä blogissa vain höpistään niitä näitä :D

Vaikka blogin pitäminen viekin aikaa ja toisinaan stressaakin kiireessä muun elämän ohella, niin on se ihan hirmuisesti näiden vuosien aikana antanutkin. Olen saanut kokea ihania juttuja, joihin ilman blogia ei olisi ollut mahdollisuutta. Lisäksi olen saanut ihania ystäviä, kullanarvoisia! Ja vaikka joskus olin sitä mieltä, ettei tähän kotikutoiseen blogiini/instaan sopisi kaupalliset yhteistyöt, niin kyllä nyt olen tyytyväinen, että niitäkin on hiljalleen vuosien varsille kertynyt. Ja niiden ansiosta olen jopa rohjennut ryhtyä kevytyrittäjäksi oman leipätyöni ohella. Eihän tämä nyt silti kultakaivos ole, mutta pieni lisä perusduunarille kuitenkin. Joten samalla innolla ja vuosien kokemuksella bloggaus jatkukoon...

Kiitollisin mielin

Iida Emilia (alias Maarit)

Unelmia ja avoimia ovia

Huomenia!

Tänään olen koko aamun kävellyt vähän levottomana paikasta toiseen. Tehnyt useampaa eri asiaa saamatta mitään kunnolla aikaan. Vatsassa on perhosia ja ajatukset harhailee. En tiedä missä vaiheessa minusta tuli niin kauhea jännittäjä?! Ehkä sinä päivänä, kun synnytin lapsen maailmaan ja olin vastuussa jostakin niin pienestä, kauniista ja hauraasta.

Tänä päivänä tuo pieni on jo suuri ja hapuilee askelillaan kohti omia polkujaan.

Rohkeasti hän etenee unelmiensa suuntaan, samalla kun minä sivusta ihaillen kannustan ja toivon, ettei hänen tielleen tulisi koskaan liian isoja kiviä tai kantoja.

Mun pieni haluaa maailmalle, enkä minä voi sitä estää, vaikka osa minusta ehkä pelkoineni haluaisikin. Ihmettelen vain, miten se hetki tuli näin äkkiä? En ehkä olisikaan vielä ihan valmis!

Äidin huoli ei taida loppua koskaan.

Samaan aikaan olen kuitenkin innoissani ja ylpeä. Kuinka tyttärestäni tulikin noin rohkea ja määrätietoinen. Mielelläni tuen häntä päätöksissään. Niinpä tänään matkustamme esikoisen kanssa vaihto-oppilas tilaisuuteen ja haastatteluun. Parin viikon päästä ollaan viisaampia ja jos paikkoja löytyy, niin seuraavana syksynä hän lentää vuodeksi eurooppaan. Onneksi on siis vielä aikaa sopeutua ajatukseen. 

Voi noita nuoria! Heillä elämä kaikkine mahdollisuuksineen on vielä edessä ja ovet avoinna.
Se pistikin miettimään, olenko itse tehnyt elämässäni koskaan mitään kovin mullistavaa?
Ulkomaille lähtö ei ainakaan käynyt ikinä pienessä mielessäni! Minun haaveeni olivat sensijaan hyvin tavallisia ja simppeleita, kuten saada oma koti, kiva työ, mies ja kaksi lasta :)
Voin siis tyytyväisenä todeta, että elän unelmaani todeksi ja elämän peruspilarit ovat kunnossa. Olenkin siitä enemmän kuin kiitollinen.

Hieman alle parikymppisestä reiluun kolmeenkymppiin elämässä tapahtui koko ajan hienoja ja isoja asioita vauhdilla! Löysin elämäni miehen, muutimme yhteen, valmistuin mukavaan ammattiin ja vielä toiseenkin. Kokeilin erilaisia työpaikkoja. Harrastin monenlaista. Muutimme toistamiseen. Menimme naimisiin, ostimme ikioman kodin, tulin raskaaksi. Olin kotiäitinä, päädyin lennossa omalle alalleni osa-aikatyöhön, tulin uudelleen raskaaksi ja nautein täysin siemauksin äitiydestä. Harrastin teatteria ja kirjoitin blogia. Tutustuin eri elämänvaiheissa ihaniin ihmisiin. Todella ihanaa aikaa, elämäni onnellisinta väittäisin!

Sitten elämä tasaantui. Lapset kasvoivat, alkoi koulut, harrastukset, käytiin töissä, pestiin pyykkiä ja kokattiin. Arkista rumbaa sen iloineen ja murheineen. Omat harrastukset jäivät taka-alalle, eikä ystäviäkään ehditty niin usein tavata. Itsensä haastaminen tai uudet kokemukset jäivät ruuhkavuosien ja kiireen hampaisiin....ja sillä tiellä ollaan yhä.

Tavallaan elämä on mukavan seesteistä tällä hetkellä, mutta ehkä se toisinaan on aivan liiankin tasaista! Siis tasaisen kiireistä. Tuntuu, kuin ovet olisivat jo omalta osalta sulkeutumassa, eikä elämässä enää tapahtuisi mitään niitä suuria tai mullistavia juttuja. Ennemminkin vain pelkää, jos jotain pahaa tai vakavaa sattuisi! Ymmärrättekö mitä tarkoitan?

Eläkepäiviäkö tässä nyt sitten odotellaan? ;)

Olenkin kuullut, että nelikymppisenä ihmiselle tulee usein pieni tyytymättömyysvaihe ja onnellisuustaso notkahtaa hetkellisesti. Hyvä, tietää, että tämä kriisivaihe onkin väliaikaista.

Huomaan myös lähipiirissäni, että moni tekee tässä vaiheessa isojakin muutoksia. Yksi vaihtaa pitkäaikaisen työnsä aivan uuteen ja erilaiseen, toinen muuttaa eri kaupunkiin, kolmas eroaa liitostaan aivan yllättäin ja neljäs toteuttaa jonkin pitkäaikaisen unelmansa.

Itselläni on myös pieniä unelmia ja toiveita takataskussa, mutta rohkeus niiden toteuttamiseen uupuu. Ehkä annan niiden muhia vielä ja katsoa mihin tuuli kuljettaa. Miten minusta tulikin tällainen jänishousu? ;)

Mutta nyt keskityn kuitenkin tyttäreni unelmiin ja kannan hänet vaikka maailman ääriin, jotta hän saa elää haaveitaan todeksi. Sillä mikä sen parempaa elämässä näin vanhemmalle onkaan, kuin lapsiensa onnellisuus :). 

Mitä suurta tai mullistavaa sinun elämässäsi on viimeksi tapahtunut?

Lämpimin ajatuksin

Iida Emilia

Kesäyön unelmia uudessa pedissä verhokatoksen alla

Heippatirallaa!

Vietän tänään vapaapäivää kotosalla ihan itsekseni, enkä olisi oikeastaan parempaa synttärilahjaa voinut toivoa :D. Tänään tulee todellakin 43 vuotta siitä hetkestä, kun rääkäisin ensikerran äitini käsivarsilla. Tuo numero kuulostaa siltä, että elämänkokemusta on jo jonkin verran kertynyt...tai sehän riippuu, mistä suunnasta katsoo! Teinien mielestä olen jo täysin ikäloppu, mutta 90-vuotiaan silmissä varsin nuori ;)

Yleisesti ottaen on kuitenkin mukavaa, että juuri se ikä, mitä kulloinkin elelee, tuntuukin sangen sopivalta iältä. Tosin nyt pari vuotta 40:n kriisiä poteneena voisin kyllä hypätä niihin kolmekymppisen Iida Emilian pienempiin farkkuihin ja rypyttömiin kasvoihin ( kun leuassakaan ei kasvanut vielä mustia jouhia!!!! ). Mutta toisaalta en enää mitenkään voisi kuvitella heräileväni öisin pienen vauvan kanssa tai sietäväni uhmaikäisen taaperon itkupotkuraivareita. Vaikkakin se aika oli myös samalla elämäni parasta ja kauneinta aikaa, niin olen kyllä onnellinen, että vuodet ovat täyttyneet erilaisista vaiheista ja aina sitä on oppinut ja viisastunut matkan varrella :)

Mutta nyt nautin hiljaisesta kodista, kun kuopus vierailee Helsingin serkuillaan ja muut ovat töissä. Ja vaikka heinäkuun helteillä olenkin syntynyt, niin tänään pysyttelen kuumimman ajan sisätiloissa ja sisustelen pitkästä aikaa.

Olen jo tovin ihastellut erilaisia verhokatoksia ihmisten makuuhuoneissa ja miettinyt sopisiko sellainen meillekin. Tänään sitten hetken mielijohteesta kaivelin kaapista pari ylimääräistä harsoverhoa ja kiinnitin ne makuuhuoneen kattoon kiinni. Kovin suurta ponnistelua toimenpide ei vaatinut, sillä ruuvasin vain kattoon pari koukkua ja virittelin niiden väliin vaijerin, johon verhot pujottelin. Ja kylläpä muuttuikin makuuhuoneen ilme! Tokihan tälläinen keski-ikäinen rouva oman prinsessasängyn tarvitsee :D

Verhot luovat ihanan romanttisen ja utuisen unipaikan, ja harsojen sekaan pujotettu led-valoketju luo hämärtyviin kesäöihin omaa tunnelmaansa. 

Makuuhuoneesta onkin tullut tämän kesän aikana ihan lempihuoneeni siitäkin syystä, että alkukesästä hommasin meille uuden sängyn. Olimme jo pitkään isännän kanssa sängyn ostoa miettineet, mutta emme oikein koskaan meinanneet ehtiä yhtä aikaa sänkykaupoille. Ja mieheni halusi tietenkin vertailla hintoja ja miettiä rauhassa, mutta siitä jahkailusta ei meinannut tulla loppua! 

 Kun sitten eräänä kesäkuisena päivänä kävin tyttäreni kanssa Jyskissä trampoliineja katsomassa, niin lähdinkin kaupasta sekä trampan että uuden sängyn omistajana ulos! Ja voin sanoa, että se oli paras ostokseni ikinä!  

Nyt kuukauden jälkeen selkäni alkaa tottua uuteen jämäkkään patjaan kokonaan, ja uskon, että alaselän ongelmatkin helpottavat ainakin osittain uuden ja laadukkaan sängyn myötä.

Ihanaa on myös se, että korkeamman sängyn alle mahtuu nyt tarvittaessa säilömään tavaraa ja imurointikin helpottui. 

Isäntä juuri soitteli, että hän vie minut työpäivän jälkeen synttäreiden kunniaksi syömään, joten alanpa valmistautua :). Tuntuu, että on tullut eleltyä tämä kesä vähän liiankin leveästi, mutta kai sitä nyt kesällä saa vähän nautiskella ;)

Ihania kesäpäiviä!

Iida Emilia

Heinäkuisia kuulumisia

Lämpöistä lauantaita ihanat!

Pahoittelut jälleen pitkäksi venähtäneestä blogitauosta. Kesä vie niin mukanaan, että se on leijailtava flown mukana :). Instagramissa tulee useammin päiviteltyä ja stooreihin saa nopeasti talletettua kesän kivoja tapahtumia. Mutta kyllä se some-lomakin välillä hyvää tekee.

Ensimmäinen lomapätkäni loppui viikko sitten, mutta seuraava häämöttää jo parin viikon päässä.

Alkukangertelujen jälkeen lomamme olikin oikein mukava ja kesää on onneksi edelleen jäljellä! Saimme epäonnistuneen matkavarauksen rahat takaisin ja teimme kivan reissun tuttuun naapurimaahamme Tukholmaan. 

Tukholmassa vietimme yhden yön, ja parin päivän aikana kerkesimme shoppailla ja nautiskella kaupungin sykkeestä kauniine kahviloineen ja trendikkäine ruokapaikkoineen. Lisäksi kävimme tutustumassa ihanaan Skansseniin ja sitä voin suositella lämpimästi kaikille. Jopa isäntä ja teinikin tykkäsivät tuosta museokylästä ja eläintarhasta, vaikka alkuun olivatkin epäluuloisia. Harmi kun en ottanut kameraa reissuun mukaan, sillä niin kauniita ja inspiroivia yksityiskohtia matkalla näki.

Reissusta toin palan ruotsalaista designea mukanani, sillä ihastuin kovasti tuollaiseen persoonalliseen kynttiläpidikkeeseen, joka oli tehty kierrätettävästä alumiinista ja tämä paljastuikin  kotona klassikoksi nimeltänsä Stumpastaken. Ihanan erilainen, monikäyttöinen ja etenkin tulevan syksyn hitti :)

Onneksi ilmatkin tuntuvat nyt lämpenevän jälleen heinäkuuhun sopiviin lukemiin, jotta varpaita tarkenee vielä ulkoiluttaa sandaaleissa ja uimarantojen hietikoilla. Sinänsä minua ei ne viileämmätkään kelit haitanneet, mutta kuuluuhan nuo helteet toki kesään.

Tänään tapaan lapsuuden ystäviäni ja alankin hiljalleen valmistautua yökyläreissuun. Kelitkin ovat nyt kohdillaan piknikkiä varten. Varmasti hauska ilta tiedossa. Oikein ihanaa viikonloppua sinullekin!

Aurinkoisin kesäterveisin:

Iida Emilia

Uutta ilmettä julisteilla

Yhteistyössä/ Poster Store

...............

Touhukas toukokuu juoksee eteenpäin ja vauhti vain tuntuu tiivistyvän ennen kesälomia!

Äitienpäivä on aina yksi toukokuun kauneimmista kohokohdista ja sitä juhlistimme viikonloppuna mökin rauhassa sadepäiviä pidellen. Äitienpäivän jälkeen luontokin puhkesi hetkessä kukkaansa. Oi, kuinka kauniilta maailma näyttääkään tällä hetkellä!

Melko viileät kelit ovat pitäneet sisäisen puutarhurini vielä piilossa, mutta sisustusintoa on sisätiloissa riittänyt. Sain nimittäin valita meille uusia julisteita yhteistyössä Poster Storen kanssa ja nämä trendikkäät taulut piristivät kodin ilmettä ihanasti.

Olohuoneemme sivupöydän takana oleva seinä on ollut mielestäni pitkään hieman keskeneräisen näköinen, ja siellä aiemmin ollut peili oli liian pieni suurehkolle seinälle.

Nyt nämä mustavalkoiset julisteet nitovat kokonaisuuden kauniisti yhteen ja mielestäni erilaiset  aiheet toimivat hyvin keskenään, kun värimaailma on sama. Valitseminen oli kyllä vaikeaa, sillä niin runsaasti vaihtoehtoja oli. Onneksi Poster Storen inspiraatiokuvista saa hyvin hyödynnettyä ehdotuksia omallekin seinälle.

Myös makuuhuoneen seinä sai kauniin ja yksinkertaisen ilmeen Selection-sarjan Love Warriors-taiteella, joka tuntuukin olevan suuri hitti tällä hetkellä. Enkä yhtään ihmettele, sillä hillityt sävyt ja kuvien herkkä sanoma saa sydämen pompahtelemaan ja tämänkaltainen taide sopii upeasti scandinaaviseen tyyliin. 

Poster Store onkin lifestyle-brändi, joka haluaa tuoda taiteen kaikkien saataville.

Julisteet ovat laadukkaita ja ne on painettu taidegalleria-laatuiselle, ilmastoystävälliselle paperille.

Paperi on tukevaa ja paksua, eli ei taitu tai rypisty helposti. Itse tykkään kovasti sen mattamaisesta pinnasta ja edullinen hinta on toki iso plussa :)

Erilaisia kehyksiä Poster Storen verkkokaupasta löytyy myös laidasta laitaan. Itse valitsin mustat puukehykset kaikkiin julisteisiin seesteisen tasapainon säilyttämiseksi. Kehyksissä oleva pleksilasi on yhtä kirkasta ja heijastavaa, kuin lasi, mutta paljon kevyempää ja kestävämpää. 

Olen ajatellut maalata tuon taustaseinän vielä harmaaksi, mutta maalausinspistä odotellessa ihastelen nyt uutta kollaasiseinääni aina sohvalla istuskellessani. Luontoaiheiset kuvat ovat aina olleet mieleeni, mutta pidän todella paljon myös tuosta isoimmasta, 50x50 graafisesta Love Sguare-julisteesta, missä neliön sisään kätkeytyy LOVE-sana.

Taulukollaasien tekeminen ei ole koskaan helppoa, mutta asettelin kehyksiä ensin muotoonsa lattialla, ja kun löysin mielestäni hyvän kombinaation, niin sitten vain naputtelin julisteet samaan tapaan seinälle. Pari ohilyöntiäkin tuli, mutta eikös elämässä aina ;)

Mikäli haluat itsellesikin uutta ilmettä kodin seinille, niin nyt siihen on oiva mahdollisuus, sillä seuraajani saavat -30 % alennuksen julisteista koodilla PILVENHATTARA30

Tarjous on voimassa 14 päivän ajan, eli 28.5 saakka.
(ei koske selection-osion julisteita tai kehyksiä).

Auringonpaistetta päivääsi!

Iida Emilia

Ihanaa pääsiäisviikkoa!

Kun aamulla avaa verhot ja kevät vastaanottaa aurinkoisella hymyllään, niin päivä ei voi alkaa huonosti! On tällä lämmöllä ja valolla vain aika suuri vaikutus ihmiseen. Pyöräilykausi on myös startattu käyntiin ja ensimmäiset orvokit hankittu pihan piristeeksi. 

Pääsiäiseen meillä ei ole kummempia suunnitelmia, paitsi perheen/suvun kanssa yhdessäoloa, hyvää ruokaa ja mahdollisesti kevät-talkoita mökillä. Pidennetty viikonloppu tulee kyllä kivaan saumaan ja hyvien ilmojen pitäisi jatkua. Mahtavaa!

Oletteko miettineet pääsiäismenuuta juhlapöytään? Itse emme ole koskaan perinteistä lammasta laittaneet, vaan uskon, että pöytämme paraatipaikalle uiskentelee tänäkin vuonna kalaherkkuja esim. paahdettujen kasvisten ja perunan kera. Parsa ja täytetyt kanamunatkin olisi hyviä lisukkeita. Ja täytyisihän sitä kakkuakin juhlan kunniaksi leipaista. Ai että kun tuleekin nälkä miettiessä.

Huomaan, että varsinaiset pääsiäiskoristelut ovat jääneet vähemmälle lasten kasvaessa. Enää eivät teinit innostu askartelemaan tai rairuohoa kylvämään, joten itsellänikin jäävät nuo hommat unholaan. Virpomaankaan meillä ei kuopus enää lähtenyt, joten yksi ajanjakso on auttamatta ohitse, mutta ei meillä ilman suklaaylläreitä silti jäädä ;)

Kohti pääsiäistä siis...

Nautitaan keväästä ja auringonpilkkeestä!

Iida Emilia

Puhtaiden lakanoiden tuoksua ja sisustushaaveiluja

Moikka tuikitavalliseen tiistai-iltaan!

Flunssat helpottivat viikonlopun levon myötä ja arki on palaillut ruotuunsa. Kevätfiilis on saanut takapakkia pakkasten ja runsaiden lumisateiden ansiosta, mutta aurinko on jaksanut ilahduttaa lähes päivittäin. 

Keväinen mieli janoaa uutta ja piristävää sisustuksen suhteen, ja nyt kun keittiö sekä olohuone ovat kokeneet uudistuksia, niin seuraavana vuorossa olisi makuuhuone.

Täytynee heti alkuun todeta, ettei meidän makkarissa ihan tavallisena arkipäivänä näin siistiltä näytä, sillä usein aamun tohinoissa pedit jäävät petaamatta ja sängynlaitoja komistavat ryttyiset vaatekeot ( joista ei ihan tiedä, ovatko ne menossa pesuun vai voiko ne vielä viikata kaappiin ;)?

Tänään kuitenkin vapaapäivän kunniaksi petasin puhtoiset lakanat sänkyyn ja järjestelin huonetta, samalla pohtien voisiko tänne keksiä minkäänlaista parannusta.

Kamari on muutenkin tuntunut pitkän aikaa tylsältä, enkä oikeastaan edes keksi miksi!?

Huone on melko pieni, eikä sinne todellakaan mahdu sängyn, yöpöytien ja vaatekaapin lisäksi mitään muuta. Tosin eipä se makkari oikeastaan muuta kaipaakaan.

Vaikken koskaan ole haaveillut mistään hervottomasta lukaalista, niin kieltämättä tykkäisin, että huonekalujen ympärille jäisi vähän enemmän väljyyttä ja ilmaa. Tällä hetkellä lapset saavat kuitenkin majailla kotimme suuremmassa makuuhuoneessa, ja minä voin silloin tällöin unelmoida siitä, että joskus pääsemme muuttamaan tuohon avarampaan huoneeseen takaisin. 

Tärkein muutos makuuhuoneeseen olisi ehdottomasti uusi sänky! Tämä versio on nimittäin parhaat päivänsä nähnyt jo aikoja sitten. Kuinkahan monet lasten oksennustaudit ja yölliset pissivahingotkin  se on kestänyt vuosien saatossa?! UH! ( Onneksi patjojen suojat ovat sentään pestävissä ja lapsetkin kasvaneet ;). Eikä tuo kulunut ja nariseva jousituskaan suo meille aikuisille kovin riemukkaita hellyyden hetkiä, kun melko pitkään valvovat teinit nukkuvat ihan vastapäisessä huoneessa :D

Noh, aikansa kutakin!

Mutta hei...kokeilinpa tuota olkkarin omatekoista solmulamppua tuonne kamarin puolelle ja se sopiikin mielestäni kivasti sinne. Jotakin lämmintä puunsävyä tai pehmeyttä tämä melko kylmänsävyinen huone voisi vielä kaivata?

Puhtaisiin valkeisiin lakanoihin on joka tapauksessa mukavaa pujahtaa taas päivän päätteeksi, joten suloisia unia, oman kullan kuvia  :)

Ja iloista viikon jatkoa!

Iida Emilia

Makuuhuoneen talviunia

Tervehdys keskiviikkoon!

Rauhallinen aamuhetki ennen töihin lähtöä, kun muu perhe on jo kiirehtinyt menoihinsa. Keittelen puuroa kynttilänvalossa ja viikkailen pyykkejä kaappeihin pyykinpesukoneen pyöriessä taustalla. 
Puhtaat lakanat kutsuvat sitten illalla pehkuihin päivän touhujen jälkeen.

Aamuisin olen ehdottomasti virkeimmilläni, mutta näin pimeänä vuodenaikana huomaan, että energiataso laskee saman tien kun pimeys laskeutuu. Ja tällaisina harmaina suttupäivinä vireystila ei meinaa nousta huippuunsa ollenkaan. Mutta selittelen itselleni, että tämä on nyt tätä talviunien aikaa! Nyt vain ollaan ja rauhoitutaan...ja valitaan iltalenkin sijasta sohvan nurkka, mielellään suklaapatukan kera. Tiedän toki, että tuo tapa ei vireystilaa ainakaan kohenna, mutta mielialaa kylläkin ;)

Makuuhuoneeseen on ollut suunnitteilla parikin projektia, mutta ne ovat jääneet vain ajatuksen tasolle. Olen nimittäin haaveillut sellaisesta kattoon kiinnitettävästä verhohärpäkkeestä, mutta tiedä sitten? Liekö vähän liian hempeä...isännän makuun varsinkin. Mutta kattolamppu pitäisi ainakin laittaa vaihtoon.

Myös kylppäriin tarkoitettu puupenkki on näyttänyt unohtuneen sängynpäätyyn, mutta se näyttää ihan kivalta noinkin.

 

Yhden jutun sain sentään valmiiksi asti! Nimittäin tuo Kokkolan reissulta löytynyt, vanha tappinaulakko päätyi makuuhuoneen seinälle ja tykkään sen yksinkertaisen kauniista ilmeestä kovin. Seinällähän oli aiemminkin naulakko, mutta sen ulkonäöstä en oikein välittänyt. 

Piristi kyllä makuuhuonen ilmettä tällainen pienikin asia heti.

Mutta nyt päivän työt odottaa, joten

Ilonpisaroita ja energiaa päiväänne!

Iida Emilia