Jouluttaako?

Heipsan taas pitkästä aikaa! 

Tulikin oikein kunnon bloggausloma tähän väliin! Uudistunut arki ja lisääntyneet työt meinaavat viedä ajan, ja energian mennessään. Saan olla kuitenkin kiitollinen, että näinä aikoina työt ylipäänsä lisääntyvät, kun ympärillä läheisiä ihmisiä irtisanotaan ja lomautetaan jatkuvalla syötöllä. Jatkan siis tutusti ja turvallisesti samoissa hommissa kuin ennenkin, mutta teen nyt yhtä tai kahta lisäpäivää toisessa paikassa, elikkä kahdeksan vuoden osa-aikatyön jälkeen lähestulkoon normaalia työaikaa! Hyvin on lähtenyt kaikki sujumaan. Lapsetkin ovat onneksi jo niin isoja, että pärjäävät ilman ainaista mamman huolenpitoa. Iso kiitos kuitenkin äidilleni, joka pääsee usein iltapäivisin alakoululaistemme seuraksi :).  

Mutta palatakseni tuohon otsikkoon....

Musta tuntuu, että aika monellakin on tänävuonna joulufiilikset hukassa! Vai olenko ainut? Yleensä intoilen joulua jo lokakuussa, mutta nyt ei meinaa jouluttaa sitten  millään, eikä edes väkisin! Olen kyllä viritellyt tunnelmavaloja ympäriinsä pimeyttä karkoittamaan, ja sisustellut kotia talvisempaan asuun ja kaivellut joululehdet esille....mutta missä viipyy se ihana, lämmin joulufiilis?

Sukset nostin sisään, kun niille ei ainakaan vielä ole ulkosalla käyttöä ;)

Sammalesta tein pienen sydänkoristeen. Leikkasin pahvista sydämenmuotoisen palan, ja asettelin sammalet siihen päälle rautalangan avulla. 

Nyt sitten vaan odotellaan, että milloin se joulu päättää tulla tupaan :)

(Onhan tässä vielä sentään vähän aikaakin).

Tunnelmointia viikkoonne!

Iida Emilia

Marraskuisia mietteitä olohuoneen nurkassa

 Voihan marraskuu! Tämäkin sunnuntai on harmaa ja masentavan sumuinen. Näinhän se aina tähän vuodenaikaan menee, ja sen kanssa on vaan elettävä ;). Toisaalta nyt kun aikaa tulee vietettyä paljon enemmän sisätiloissa, niin vihdoin innostuin raivaamaan kaappejani, ja sain vietyä paljon tavaraa myyntiin kirpparille. Toivotaan, että romppeet löytävät tiensä uusiin koteihin :)

Pyhäinpäivää vietimme rauhallisesti kotosalla perheen kesken. Halloween-juhlat jätimme tänä vuonna järjestämättä, vaikka lapset niitä kovasti toivoivatkin. Parina viime vuotena niitä on meillä jo juhlittukkin, mutta itse en niin hirveästi kyseisestä juhlasta innostu. Tosin kauhunhetkiltä ja verenmaulta täällä ei siltikään vältytty, sillä lauantai-iltaa istuimme "iloisesti" ENSIAVUSSA! Pyhäinpäivän iltalenkkimme hautausmaalle päättyi ikävästi, kun Lilliputtimme kaatui pyörällä, ja sai leukaansa pahan näköisen palkeenkielen. Onneksi rytäkästä selvittiin säikähdyksellä ja muutamalla tikillä.

Kotosalla mööbelit ovat löytäneet jotakuinkin paikkansa rallin jäljiltä. Olohuoneen kulmaukseen siirtyi lastenhuoneesta valkoinen vanha lipasto, ja hetken totuttelun jälkeen pidän näkemästäni. Tavarat lipaston päällä saattavat vielä vaihdella paikkojaan, eikä peili tule lopullisesti jäämään tuohon, mutta tältä nurkkaus näyttää tällä hetkellä. Hieman marraskuisen harmaan ja valjun näköiseltä siis ;)

Toisaalta päässäni alkoi jo muhia toinenkin ajatus tätä nurkkaa koskien: 

Tännehän voisi tehdä pienen työ/askartelunurkkauksen, jollainen meiltä tällä hetkellä uupuu kokonaan. Mutta annetaanpa sen asian jäädä hautumaan...

Nyt lupasin leipoa viikonlopun kunniaksi "tikkipotilaamme" suurta herkkua, eli mutakakkua kahvipöytään, joten uuni kuumenemaan ja jauhot pöllyämään! Huomaan, että ajatukset vähän karkailevat ja vatsassani leijailee perhosia, sillä huomenissa olen menossa tutustumaan uuteen työpaikkaani! Hui...kerronpa siitä sitten lisää seuraavalla kerralla :)

Marraskuisin terveisin:

Iida Emilia