Voileipäkakkua ja synttärihulinoita

Hellurei!

Viimeaikoina on tainnut tulla blogiin paljon keittiökuvia, mutta pysytellään nyt vielä tälläkin kertaa kyökin puolella, sillä siellä vietin muutenkin koko viikonlopun hellan äärellä. Meillä juhlittiin nimittäin rakkaan esikoisemme 17-vuotis synttäreitä sukulaisten voimin, hieman myöhässä tosin, sillä neitonen täytti vuosia jo tammikuun puolella. Mutta nyt on sitten juhlittu ensivuodenkin edestä! Täysi-ikäisyys nimittäin vaihtuu kaukana maailmalla ja sekös tuntuu äidistä aika haikealta, mutta toisaalta olen tulevaan vaihtovuoteen mielestäni hyvin sopeutunutkin. Ja vielä saadaan onneksi koko kevät yhdessä odottaa tietoja tulevasta host familystä. On tämä jännittävää aikaa!

Esikoisemme on aina ollut seikkailunhaluinen ja rohkea. Hän ei jännitä uusia tilanteita tai ihmisiä, vaan innostuu aina kaikesta uudesta. Isoshommien lisäksi hän esiintyy tänä vuonna myös koulun musikaalissa. Ja puhetta hänellä piisaa ( ellei sitten ole syventyneenä koulutehtävien, kirjojen tai tarinoidensa pariin...tai kännykän ; ). Mutta yksi asia, jota todella ihailen tyttäressämme, on se, että hän hymyilee lähestulkoon aina! Positiivinen elämänasenne pelastaa pimeimmänkin päivän.
Tammikuun aurinkomme todellakin! Joten luotan kyllä, että hän jos kuka tulee pärjäämään maailmalla :)

Viimeviikko oli todella kiireinen ja tuntuu, että synttäritkin valmistuivat vähän ohimennen vasemmalla kädellä, mutta onneksi sain koko perheen avukseni viimehetken siivoiluihin ja leivontaan. Kuviahan en taaskaan ehtinyt juuri ottaa, sillä mikä siinä onkaan, että aina valmistelut kestävät ihan sinne viimeminuuteille saakka? Yleensä saan juuri sen viimeisen kahvikupin ja lusikan esille, kun ensimmäinen vieras jo soittaa ovikelloa. Ihmettelen sitäkin, että kuinka ylipäätään kerkesin lasten ollessa pienempiä tehdä kaikenmaailman koristeita syntymäpäiville? Värit ja teemat toistuivat tuolloin kaikessa mahdollisessa kattauksesta lähtien. Aikansa kutakin!

Tällä kertaa päätavoitteeni oli vihdoin tehdä pitkään haaveilemani voileipäkakku! Ja voitteko kuvitella? Onnistuin ihan ekalla yrittämällä. Löysin nimittäin todella hyvän ja selkeän ohjeen Liian hyvää-blogista. Tein kakusta vain isomman version ja se vei kyllä kielen mennessään. Täytteenä kinkku/paprikaa ja suolakurkku/punasipulia. Kivan suolaista ja ruokaisaa tarjottavaa, vaikka kieltämättä aika suuritöinen ja monivaiheinen olikin. Koristeluun käytin kinkkurullia, herneenversoa, kurkkua ja viinirypäleitä.

Muita herkullisia suolaisia tarjottavia olivat myös pestofetahyrrät, joista löytyy erilaisia versioita googlettelemalla. Meidän helpossa versiossamme kaulittuun suureen voitaikinalevyyn lisättiin vain pesto ja feta päälle. Käärittiin taikinalevy rullalle ja leikattiin rullasta pieniä kiekkoja, siveltiin kanamunalla ja paisteltiin uunissa 15-20 minuuttia. 

Makeaan jälkkäripöytään tein sankarin toiveesta brita-kakkua, jonka täytteisiin lisäsin kerman ohella viinirypäleitä, hunajamelonia, kiiviä ja pensasmustikoita. Tein kakusta sen verran kookkaan, ettei tarvinnut toista kakkua lisäksi, vaikka illan pikkutunneilla meinasinkin lähteä juustokakun aineita vielä kaupasta hakemaan ;). Onneksi äitini leipaisi pöytään vielä laskiaispullia, niin makeitakin vaihtoehtoja löytyi keksien ja hedelmäpalojen lisäksi. ( Kuvia kakusta en laittanut, koska britasta ei oikein saa kovin näyttävän näköistä, mutta maku onneksi ratkaisee ).

Minunhan tekisi mieli aina kauheasti tehdä erilaisia sortteja tarjottavaksi, mutta mieheni on koittanut takoa päähäni järkeä, että vähempikin riittää! Ja onhan ne aina todellakin riittäneet, sillä jääkaappiinkaan ei paljoa säilytykseen mahdu. Vieraita meillä käy yleensä 20-25 henkeä.

Eli jälleen ovat yhdet mukavat synttärikekkerit takanapäin ja taas on opittu jotakin uutta! Koskaan ei ole liian vanha testailemaan uusia resptejä ;D

Oikein ihanaa ja aurinkoista viikon jatkoa jokaiselle! Minäkin lähden tästä nyt työmaalle!

Terkuin:

Iida Emilia

Helpot fudget lahjaksi

Huomenta tiistaihin!

Viikko enään jouluun. Istun aamiaispöydässä vapaapäivän aamuna ja listailen mielessäni asioita, joita pitäisi vielä ehtiä. Olin niin päättänyt, että joulunalusviikolla kaikki muut hommat olisi hoidossa, eikä tarvitsisi enää kuin siivoilla, koristella kuusi ja hakea ruuat, mutta löytyyhän tuosta listasta nyt sitten kuitenkin pari muutakin juttua, joten jostakin päästä pitäisi aloittaa ja toimia :D

Eilen illalla tapasin paria ystävääni ja olipas ihanaa istahtaa alas glögilasilliselle kesken joulukiireiden. Halusin muistaa ystäviäni jollakin pienellä poiskuluvalla jutulla ja leipaisin heille edellisenä iltana pätkisfudgeja, joiden ohjeeseen törmäsin Pinterestissä.

Fudgeja onkin pitänyt kokeilla jo aiemmin, mutta jostain syystä ne ovat jääneet testaamatta. Tästä eteenpäin nämä helpot ja makeat herkut taitavatkin kuulua ruokaympyrääni...ainakin näin joulun aikaan ;)

Tämän ohjeen nappasin Maistuu Makialle- blogista ja googlettamalla löytyy monia muitakin ihania versioita fudgeista. 

Pätkisfudge:

-200g tummaa suklaata

-2 pussia pätkis minibites ( 2X 140 g )

-1 tölkki kondensoitua maitoa 

( ei valmista kinuskia vaan keittämätöntä )

-Vuoraa astia leivinpaperilla ja öljyä se kevyesti. Itselläni oli 20x20 cm astia, jolloin fudgepaloista tuli aika paksuja.

-Kaada kondensoitu maito kattilaan ja pilko perään suklaat sekä pätkikset.

-Kuumenna seosta miedolla lämmöllä kokoajan sekoittaen, kunnes massa on tasaista ja notkeaa.

-Kaada massa leivinpaperin päälle astiaan ja koristele haluamallasi tavalla.

-Nosta jäähtymään jääkaappiin neljäksi tunniksi tai yön ylitse.

- Pilko jähmettynyt fudge paloiksi

Itse käärein valmiit fudgepalat sellofaaniin ja annoin ne kahvipaketin kera ystävilleni joulunajan herkutteluun. Fudgeja säilytetään jääkaapissa ja ne säilyvät reilun viikon ajan, jos eivät katoa jo ennen sitä ;)

Näissä maistui ihanasti pätkis, mutta tumma suklaa ja kinuski vielä täydensivät ja pehmensivät makua.

Mutta nyt hophop-hommiin ja ne viimeiset lahjat olisi vihdoin saatava hankittua. Harmi vaan, kun automme seisoo vieläkin huollossa, mutta kai sitä bussiinkin lahjapussukoiden kanssa mahtuu ;)

Oikein mukavaa ja reipasta joulunalusviikkoa!

Iida Emilia

Jouluisia makeisia

Heippa!

Näin joulun alla jokin sisäinen näpertelijä-innokkuus valtaa mieleni ja voisin päivät pääksytysten askarrella, leipoa ja nipertää jos jonkinlaista. Olisi kranssien tekoa, kukka-asetelmia, paperitähtiä, lumihiutaleita, kuusen koristeita....joulun herkuista puhumattakaan! 

Täksikin jouluksi toiveissa olisi kokeilla useammanlaisia leivonnaisia leivistä kuivakakkuihin, mutta meillä ruukaa nuo makeat paakkelssit jäädä vain meikäläisen tuhottavaksi, joten parempi pysytellä jouluisissa makeisissa, jotka maistuvat muillekin perheenjäsenille.

Makeisia on myös mukava antaa lahjaksi, mutta tässä tapauksessa suosittelen tekemään ISOJA määriä, koska meillä ainakin nuo herkut meinaavat kadota alta aikayksikön ;)

Löysin ihan superhelpon ja ihanan toffeeohjeen Annin ruususuu ja huvikumpi-blogista.

Laitan ohjeen nyt muistiin itselleni tänne blogiin sekä teille lukijoille myös, jos ette sattuneet tällaista reseptiä vielä pongaamaan.

Annin ohjeessa parasta on se, että tuo toffee valmistuu MIKROSSA ihan älyttömän nopeasti! Eli mikäli makeisten teko jää viimetinkaan, niin tämän ehtii tehdä vielä vaikkapa aatonaatto-iltanakin. 

Keittiöstä leijaileekin näin joulun aikaan mielettömän ihania mausteisia tuoksuja, jotka sekoittuvat kuusen ja hyasinttien vienoon parfyymiin. Voi kunpa tämä ihana aika ei menisi näin nopeasti! Tässähän täytyy varmasti pitkän talven varalle kehitellä lisää käsillätekemistä, jotta pysyisi virkempänä kevättä ja puutarhakautta odotellessa ;). Kuinka tuo näpertelyintokin katoaa usein joulun mukana?

Mutta sitten siihen ohjeeseen, joka on määrältään aika pieni, mutta tätähän voi halutessaan tuplata 
( kunhan astiassa korkeat reunat, koska tämä kiehuu helposti yli laitojen ). Mikrotoffeeseen tarvitset siis ainoastaan:

- 8 rkl sokeria

- 1/2 tl vaniljasokeria

- 4 rkl vehnäjauhoja

- 4 rkl siirappia

-4 rkl voita ( n. 70g )

Sekoita sokerit, vehnäjauho ja siirappi keskenään. Sulata voi mikrossa ja lisää se sokerijauhoseokseen. 

Sulata toffeeseosta mikronkestävässä kulhossa n. 3-4 minuuttia ( ei täydellä teholla, kuten itse tein ekalla kerralla ;). Sekoittele massaa useampaan kertaan sulattelun välillä. Massasta saa tulla hieman jähmeää, mutta kuitenkin helposti valutettavaa.

Kaada seos silikoonimuotteihin tai leivinpaperille ja anna jäähtyä.

Jäähdytä lisäksi jääkaapissa muutama tunti...jos maltat :)

Ensin kun sekoittelin aineita keskenään, niin ajattelin, että kuka hullu laittaa pelkkää voita ja sokeria suuhunsa, mutta annas olla, kun tuo toffee muuttuu karkin muotoon, niin johan menee kepeästi poskeen jos toiseenkin :D

Ensimmäisellä kerralla pidin massaa liian kovalla teholla mikrossa, enkä sekoittanut kuin pariin otteeseen, joten massa ehti mennä liian kovaksi. Ekat karkit olivatkin siis kivikovia, eivätkä kelvanneet kuin näihin kuviini rekvisiitaksi. Siksi eivät kuvassakaan näytä ihan täydellisiltä.

Mutta toisella kerralla onnistuin! ( Ja onnistuin myös kaatamaan massaa samalla mikroon, mutta tulipahan mikrokin pestyä ). Eli en osaa vielä varmaksi sanoa, kuinka monta palaa tuosta yhdestä satsista tulee, mutta ainakin 16 kpl Ikean silikoniseen jääpalamuottiin niitä mahtunee :). Ja varmasti enemmänkin, kun ei laita muotteja ihan täyteen.

Jokatapauksessa nuo onnistuneet toffeet eivät kauaa päivänvaloa ehtineet nähdä, kun tytöt pääsivät koemaistamaan, joten tänään ajattelin tehdä toffeeta tupla-annoksen lisää.

Sen lisäksi minulla riittää vielä myös korttiaskartelua, sillä muutama kortti jäi kuin jäikin viimehetkiin ennen edullisempaa postitusta. Eihän tästä viimetingan perinteestä hevin luovuta ;)

Herkullista viikon jatkoa!

Iida Emilia

Syyslomailua ja blogijuhlaa

Syksyistä maanantaita!

Täällä ollaan heräilty kiireettömään syysloma-aamuun ja yllätetty lapsukaiset loman kunniaksi vohvelein. Tai itseasiassa herkuttelimme jo eilen sunnuntaina aamiaisbrunssilla näillä, sillä mikäs sen hauskempaa kuin kattaa silloin tällöin pöytä/sänky koreaksi oikein hotelliaamiastyyliin. 

Ja olihan minulla syytä juhlaan muutoinkin, sillä blogini täytti eilen tasan 10 vuotta!!

Uskomatonta, että kokonainen vuosikymmen kätkeytyy näiden blogisivujen taakse. Kotimme, josta on pikkuhiljaa muodostunut unelmiemme piilopaikka. Kaikki sen remontit ja muutokset vuosien varrella, sekä tietenkin elämämme näiden seinien sisällä, kaikkine iloineen ja murheineen. Ja lasten kasvu...voi että, miten pieniä olivatkaan tuolloin.

Eilen unohduinkin toviksi lueskelemaan niitä ihan ensimmäisiä postauksiani, joista mm. avajaiset löytyvät täältä. Voi ei, mitkä postimerkin kokoiset kuvat, joihin ei sen kummemmin panostettu. Tekstitkin olivat hyvin lyhyitä ja ytimekkäitä. Mutta siihen aikaan tuo blogien kotikutoisuus oli jotenkin sympaattistakin :). 

Mistä kaikki sitten saikaan alkunsa? 

Saan oikeastaan "syyttää" tai kiittää tästä naapurin rouvaa, sillä hän tiesi innostukseni maalaishenkiseen sisustukseen ja suositteli kurkkaamaan sisustustaivas-nimistä sivustoa, jossa innokkaat sisustelijat esittelivät kotejaan ja jakoivat inspiraatiota. Jäin totaalisesti koukkuun ja sain todella paljon hyviä ideoita. Muistan myös sen jännittävän hetken kun uskaltauduin julkaisemaan ekat kuvat omasta kodistani. Tuntui oudolta saada kehuja. Lisäksi "tutustuin" moniin samanhenkisiin ihmisiin, joiden kanssa olemme edelleen facebook-kavereita. Käytin tuolla sivustolla "salanimeä" Iida Emilia, joka on itseasiassa tyttäreni nimi :)

Sisustustaivaassa jaettiin myös vinkkejä kivoista blogeista ja osa näistä tutuiksi tulleista jäsenistä laittoi oman blogin pystyyn. Yksi ihan ensimmäisistä seuraamistani blogeista oli TiinaH:n luotsaama Mustikkamäki. Ja sille tielle jäin...blogien ihmeelliseen maailmaan. Veivät niin mennessään, sillä blogimaailmoihin oli pienten lasten äidin niin mukava iltaisin paeta unelmoimaan :)

Pikkuhiljaa syntyi ajatus myös omasta sisustusblogista. Olinhan tosiaan innokas kodinlaittaja ja tykkäsin valokuvata sekä kirjoittaa. Nautein tuohon aikaan kotiäitinä olosta ja lasten kanssa puuhailusta, mutta kävin myös parina päivänä viikossa töissä. Kauheasti en ehtinyt muuta harrastaa, mutta bloggaamisesta tuli sellainen ihan oma juttuni :)

Blogin nimen halusin kuvaavan pientä kotiamme ja toteutunutta unelmaamme, sekä sitä että olen aina ollut vähän sellainen haaveilija, pilvilinnojen maalailija. Tuo "taiteilijanimeni" jäi elämään Iida Emiliana sivustolleni, koska se vain kuulosti paremmalle kuin oma nimeni. 

Ja niin se vain pieni blogi lähti hiljalleen kasvamaan! Kuinka kiitollinen olenkaan, että olette tänne löytäneet tienne, koska ilman teitä tässä ei mitään järkeä olisikaan. Onkohan siellä enää ketään, joka olisi alusta asti mukana jaksanut kulkea? Vaikka tokihan blogin tyyli ja sisustuskin on tuona aikana väkisinkin muuttunut, ja entinen sisustusteema on ehkä ennemminkin lifestyleä nykyään.

Niin ja toisinaan tunnen epävarmuutta siitä, kun enhän oikeastaan osaa mitään! Blogeja on pilvin pimein ja ihmiset niin taitavia: leipureita, käsityöläisiä, tuunaajia, ruuanlaittajia...täällä blogissa vain höpistään niitä näitä :D

Vaikka blogin pitäminen viekin aikaa ja toisinaan stressaakin kiireessä muun elämän ohella, niin on se ihan hirmuisesti näiden vuosien aikana antanutkin. Olen saanut kokea ihania juttuja, joihin ilman blogia ei olisi ollut mahdollisuutta. Lisäksi olen saanut ihania ystäviä, kullanarvoisia! Ja vaikka joskus olin sitä mieltä, ettei tähän kotikutoiseen blogiini/instaan sopisi kaupalliset yhteistyöt, niin kyllä nyt olen tyytyväinen, että niitäkin on hiljalleen vuosien varsille kertynyt. Ja niiden ansiosta olen jopa rohjennut ryhtyä kevytyrittäjäksi oman leipätyöni ohella. Eihän tämä nyt silti kultakaivos ole, mutta pieni lisä perusduunarille kuitenkin. Joten samalla innolla ja vuosien kokemuksella bloggaus jatkukoon...

Kiitollisin mielin

Iida Emilia (alias Maarit)

Syyskuun synttärijuhlia ja keittiöräpsyjä

Uusi viikko starttasi käyntiin niin koleassa säässä, että sormikkaille ja villasukille alkoi olla kovasti kysyntää. Ja viikonlopulla riitti puolestaan vesisateita ja saapaskelejä yllinkyllin, joten selvää syksyn tuntua ilmassa on. Eikä se minua haittaa, koska olen sisällä viihtyvää sorttia ja polttelen mielelläni kynttilöitä...ja toisinaan päreitäkin ;). Meillä nimittäin juhlittiin viikonloppuna kuopuksen 13-vuotis synttäreitä, enkä näköjään selviydy mistään juhlajärjestelyistä ilman hermojen menetystä. Eli jos joku teistä kuvittelee, että täällä jauhoja pöllytellään hymyssä suin ja siivoukset hoituu iloisesti laulellen, niin ehkä parempi kuvaus olisi kuitenkin Justiina kaulimen varressa! Ja vieläpä kiroileva sellainen, vaikken edes normaalisti käytä kirosanoja :D

Mutta jännä, miten aina kuitenkin kaikki hoituu ja koti saadaan siistiksi juuri ennen vieraiden tuloa! Tarjoilutkin valmistuvat ajallaan ja kahvikupit koristavat pöytää sievästi, ja sen jälkeen jopa jo hymyilyttää ja saa nauttia juhlien tunnelmasta vieraiden seurasta.

Kameraan en ehtinyt juhlien tiimellyksessä tarttua, muuta kuin parin hätäisen räpsyn verran. Tässä siis muutamia sekalaisia kuvia kyökin puolelta.

Koska minulla jäi jälleen kerran kaikki hommat viimetinkaan, niin päädyin perinteisiin ja helppoihin tarjoiluihin eli juustokakkuihin, suolaisiin piirakoihin ja pasteijoihin. Voileipäkakku jäi siis jälleen vain haaveeksi. Ehkä sitten ensikerralla ;)

Tytär toivoi toiseksi kakuksi pätkiskakkua ja sen rinnalle tein raikkaan mangokakun Annin uunissa ohjeella. Tämä oli kyllä mielestäni tosi herkullista, vaikka syksyinen koristelu olikin sankarin mielestä hieman ankea :D

Selvisimme siis juhlista kunnialla ja kuopuskin on nyt virallisesti teini-ikäinen. Toivottavasti selviämme siitä kunnialla myös ;)

Syksyistä viikon jatkoa!

Iida Emilia

Kylässä idyllisessä hirsitalossa

Moikka moi ihanat!

 Kuinkas arki on lähtenyt rullaamaan? Täällä tahtoo kiire ja aikataulutettu elämä kiristää hermot tiukille, kun pitää muistaa yhtäkkiä taas sen tuhat asiaa, mutta muuten kuuluu ihan hyvää :)

Aurinko paistaa ja helteitäkin vielä loppukesään lupailtu. Lisänä kivoja juttuja, kuten työkaverin tupareita juhlittu viikonloppuna ja hääpäiväkin häämöttää edessäpäin. 

Ystävien tapaaminen onkin ihan parasta terapiaa arjen keskellä, mutta valitettavasti näissä ruuhkavuosissa aika harvinaista herkkua. Aikataulujen sovittaminen yhteen on monasti hankalaa, tai paukut eivät vaan riitä vieraiden kestittämiseen. Itsessäni ainakin olen huomannut suuren eron menneisiin vuosiin, kun tykkäsin vielä täyttää talon kutsuilla ja kekkereillä. Nykyään pelkkä ajatuskin väsyttää. 

Haluaisin olla sellainen extempore-ihminen, joka mielellään pitää ovet avoinna ja kahvipannun kuumana yllärivieraillekin ( kaaoksenkin keskellä ), mutta en vain ole! Ennemminkin viihdyn nykyään omissa oloissani?! Onko tämäkin joku vanhenemiseen liittyvä juttu? Ehkä toivottavasti ohimenevä sellainen ;)

Kesän aikana on kuitenkin tullut nähtyä paljon ystäviä ja tehtyä kivoja asioita, jotka antavat hurjasti voimaa ja onnenpilkahduksia elämään. Yksi näistä kohtaamisista tapahtui erään lapsuudenystäväni kauniissa kodissa viime viikolla, josta tallensin luvan kanssa kuvia tänne teillekin.

Tämä ikätoverini on ollut elämässäni mukana aina lapsuusvuosistani saakka, sillä vanhempamme olivat ja ovat edelleen perhetuttuja. Tähän samaan porukkaan kuuluu myös kolmaskin rakas ystävä ja yhdessä olemme kulkeneet ihan sieltä ala-asteiästä asti. Voi miten paljon tapahtumia, unelmien täyttymisiä sekä myös pettymyksen kyyneleitä näihin yhteisiin vuosiin onkaan mahtunut.

Tällä hetkellä tämä ystäväni, Hirsitalon Susanna elääkin suurta unelmaansa todeksi, vaikkei matka siihen ole ollut mutkaton.

Hän on kaveripiiristäni niitä ensimmäisiä, joka muutti jo nuorena pois kotoa. Hän meni nuorena naimisiin ja sai eikoisensa jo paljon ennen meitä muita. Hän joutui myös myöhemmin kokemaan raskaan eron ja asui vuosia kahdestaan tyttärensä kanssa. Muistan kuinka hän haaveili tuolloin suurperheestä ja maalaistalosta, vaikka mukavasti elämä siinä kaksinkin heillä sujui.

Ystäväni on juuri sellainen ihminen, joka rakastaa kutsua vieraita yhteen suuren pöydän ääreen. Hänellä on aina syli avoinna ja vierasvaraa kaapissa. Hän järjestää helposti juhlat vaikkapa tyttärensä toisen nimen nimipäivän tai kissan syntymäpäivän kunniaksi :D. Juuri sellainen hersyvän avoin ja iloinen persoona!

Ja kuinkas ollakkaan, eräänä päivänä hänen elämäänsä ratsasti se komea ritari, jonka myötä unelmat saivat tuulta purjeisiin. Uuden liiton mukana hän sai ne pari bonus-lastakin sekä kaksi yhteistä rakkauden hedelmää, joten suuremmalle talollekin alkoi olla 7-henkisellä perheellä tarvetta.

Pitkään hakuksessa heillä olikin vanha maalaistalo, mutta kun sitä oikeaa ei tullut vastaan ja tilan tarve oli suuri, päätyivät he lopulta kompromissiin jonka lopputulos remontin jälkeen on aivan valloittava! Tämä hirsitalo ei nimittäin ole kuin reilu 30-vuotias, mutta tunnelmaltaan kuitenkin paljon "iäkkäämpi" ja arvokkaampi!

Hirsitaloissa on tietynlaista eleganssia ja ajattomuutta. Kestävyydestä ja ekologisuudesta puhumattakaan. Tässäkin kyseisessä talossa löytyy upean korkeat huoneet, parrut katossa, puulattiat, leivinuuni- ja takkayhdistelmä, lasiveranta, monta makuuhuonetta ja ympärillä suurensuuri tontti mäntymetsän keskellä. Melkoinen unelma!

Ystäväni puoliso on käsistään varsin kätevä ja pääasiassa hänen käsittelyssään koti ja pihapiiri ovat saaneet viimeisen 3:n vuoden aikana jo hurjasti muutosta, vaikka vieläkin kuulemma hommia riittää. Ystäväni suunnittelee ja mies osaa toteuttaa. Aika kadehdittavaa yhteistyötä:)

Kodin pinnat on käsitelty kauttaaltaan mm. kellastuneet puulattiat maalattu harmaiksi, hirsiseinät valkoisiksi ja osa seinistä tapetoitu tunnelmallisin kuviotapetein.

Keittiö on remontoitu kokonaisuudessaan sekä vanha pieni eteinen purettu niin, että ruokailutilaa saatiin samalla avarrettua. Uusi eteinen on otettu käyttöön suurelle lasiverannalle ja seuraavaksi valmistuu vessa.

Uloskin on tehty leikkimökkiä, puuvajaa ja kasvihuonetta. On istuteltu omena- luumu ja riikunapuita. Ruusutarhaa unohtamatta! Ai että, jotkut ovat aikaansaavia :). Nappasin itseasiassa kuvia ulkoakin, mutta niistä teen vielä oman postauksen, kun ihastuttavia kuvia tuli niin paljon!

Huomaatte muuten varmaan, että sisustusmakumme ovat ystäväni kanssa aika samankaltaiset ja tänne usein kauppaankin ensimmäisenä meiltä poistuvaa tavaraa. Myös puheenaiheet pyörivät hyvin usein remonteissa, sisustuksissa ja uusissa ideoissa ( perheen ja ruuhkavuosi-stressin lisäksi ;).

On se suuri rikkaus, kun saa vaihtaa kuulumisia samassa elämäntilanteessa olevien kanssa. 

Olen niin onnellinen ystäväni toteutuneesta unelmasta, idyllisestä hirsitalosta, jonka täyttää nykyään iso lapsikatras äänillään. Vauhtia ei täältä talosta puutu, kun lapsia löytyy uhmaikäisestä aina murrosikäiseen ja jo kotoa pois muuttaneella esikoisellakin on oma taaperonsa. Ystäväni on siis mummikin jo :). Niin ja kuuluuhan maalaisidylliin toki koira, kani ja viiriäisetkin. Ja ison ruokapöydän ympärille kerääntyy lähes päivittäin sukua, ystäviä tai naapurin lapsiakin.

Siinä sivussa seuraava projekti onkin jo valmistumassa vanhoihin autoihin hullaantuneen isännän käsissä,( eikä se ole siis uusi autalli ) vaan ihana vanha hirsisauna! Tästäkin täytynee napata kuvia lisää, kunhan päästään testaamaan pihasaunan löylyt loppusyksyn hämärissä.

Mitäs sanotte? Aikas mukavaa idylliä ja elämänmakuista menoa.

Ystävältäni sain tosiaan luvan tehdä tällaisen kotijutun, sillä hänkin on haaveillut joskus blogin kirjoittamisesta, mutta ymmärrettävästi suurperheen opettaja-äidillä ei aikaa tällaiseen liikene :). 
Hieman vaihtelua omiin koti-kuviini välillä.

Halauksin

Iida Emilia

Huhtikuun viimeisiä viedään

Hellurei!

Ihan käsittämätöntä, että huhtikuu on jo lopuillaan! Sehän meni ihan silmänräpäyksessä! 

Ja jos pääsiäinen tuli tänä vuonna myöhään, niin nyt tuntuu vappu tulevan liian aikaisin :D

Eihän tässä meinaa perässä pysyä.

Itselläni alkoi eilen myös loma, mutta viikonloppuna sain kauhean yskän ja köhän, joka vei äänen mennessään. Alkuloma on siis mennyt aika rennosti lepäillen ja rauhassa kotihommia tehden.

Joku kummallinen kevätväsymyskin yhä jatkuu, enkä saa oikein mitään aikaiseksi.

Mutta tänään me meinataan perheen kanssa karata pienelle vappureissulle. Yleensä ollaan aina vietetty vappua kotona, joko keskenämme tai vieraiden kanssa, mutta nyt tuntui siltä, että vaihtelu voisi virkistää. Ja oikein mukavasti tämä reissu osuu muutenkin tähän lomaviikkooni, niin pääsee vähän paremmin lomafiilikseen. Instagramiin laittelen illan mittaan alkupaloja storyn muodossa ja myöhemmin kerron täällä blogissakin seikkailustamme :)

Ajattelin yllättää lapsukaiset koulusta tullessaan simalla ja munkeilla. Koristelin myös vähäsen kotia juhlan kunniaksi kaapista löytynein ilmapalloin. Nehän kuuluvat ehdottomasti vappuun. 

En tehnyt simaa itse tänäkään vuonna, eikä äitinikään tehnyt tällä kertaa, joten sima on ihan kaupan hyllyltä noukittua. Munkit saa myös niin kätevästi leipomosta, etten alkanut itse kuuman rasvan kanssa räiskimään ;). On ne kyllä liian hyviä!

Nyt mun on kuitenkin syytä alkaa pakkailemaan, jotta päästään heti matkaan, kun isäntä pääsee töistä. Mitäs suunnitelmia teillä vapuksi? 

Oikein iloista vappuaattoa!

Iida Emilia

16-vuotisjuhlia ja geishasuklaakakkua

Moikka talviseen keskiviikkoon!

Arkea tarvotaan eteenpäin korkeiden lumikinosten keskellä. Vapaapäivän aamu alkoikin kolan varressa ja kotihommat huutelevat takaraivossa, mutta päätin päivittää blogia ensin, kun sain noottia hitaasta päivitystahdista ;)

 Viikonloppu meni suitsaitsukkelaan esikoisemme 16v-synttäreitä järjestellen ja juhlien. Tuntuu niin hullulta, että parin vuoden päästä lapsemme on jo täysi-ikäinen! Jotenkin pidän häntä yhä edelleen äidin pikkuisena tyllerönä, vaikka hän onkin jo 177-centtinen, pitkäsäärinen ja fiksu naisen alku. Elämä edessä ja kaikki ovet avoinna!  Kuinka sitä saisikin pidettyä lapsensa turvallisesti siipiensä suojassa mahdollisimman pitkään niin, ettei maailman vaarat ja pettymykset satuttaisi? Jossakin vaiheessa se on vain päästettävä irti ja luotettava, että olemme antaneet kaikki ne oikeat neuvot ja elämänohjeet heidän omille elämänpoluilleen. ( Huutoitkuhymiö ) Mutta onneksi vielä toistaiseksi tuleva lukiolainen aikoo pysytellä kotona, joten voinen siirtää luopumisen tuskat tulevaisuuteen.

Juhlat menivät oikein kivasti, vaikka etukäteen jo tarjoiluja ja tilan riittävyyttä stressasinkin.

Onneksi anoppini tarjoutui tekemään suolaista piirakkaa ja äitini leipomaan korvapuusteja.

Itse tein muut tarjoilut helpon kautta, mutta kakkuun panostin ja siitä tulikin tosi hyvä :)

Suklaisen geishakakun lisäksi tein myös lasten suuhun sopivan, helpon puffet-kakun, jossa kaupan valmiita puffet jäätelöitä kasataan päällekkäin ja väleihin lapataan kermavaahtoa ja koristellaan mieleisillä hedelmillä, marjoilla tai karkeilla. Hyvää, nopeaa ja herkullista!

Suolaisia tarjoiluja ei tullut kiireessä kuvailtua, mutta anopin kinkkupiirakan sekä kaupan coctailpiirakoiden ja juustotikkujen lisäksi tein näitä helppoja pestomozzarella-patonkisiivuja, jotka vievät kielen mennessään. Ovat esikoisemme ehdottomia lemppareita. Mozzarellan tilalle voi laittaa myös juustoraastetta.

Ja sitten tuo juhlapöydän kruunu, eli suklainen täytekakku! Tämän ohjeen löysin joskus Pinterestistä ja alkuperäinen ohje on täältä. Suklainen pohja oli ihanan mehevä ja kostea, ja pehmeän täyteläinen geishavaahto sopi pohjaan täydellisestä, olematta kuitenkaan ällömakea.

Mehevä suklainen geishakakku:

22-24 cm vuokaan ( itselläni oli 24 cm )

Pohja:

125 g voita

50 g tummaa suklaata sulatettuna

1 dl rypsiöljyä

2 dl vettä

1,5 dl ranskankermaa

3 munaa

1,5 dl sokeria

1,5 dl fariinisokeria

4,75 dl vehnäjauhoja

1 dl tummaa kaakaojauhetta

1,5 tl leivinjauhetta

1 tl ruokasoodaa

0,5 tl suolaa

1 rkl vaniljasokeria

-Sulata voi ja suklaa varovasti kattilassa tai mikrossa välillä sekoitellen.

-Sekoita suklaavoisulan joukkoon öljy, vesi, ranskankerma, sokerit sekä munat yksitellen.

- Sekoita loput kuivat aineet keskenään ja lisää ne nesteseoksen joukkoon. 

-Sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi, mutta varo vaivaamasta liikaa, jottei taikina sitkisty.

- Kaada taikina voideltuun irtopohjavuokaan ja paista 170 C n.55 minuuttia tai kunnes tikkuun ei jää kokeiltaessa taikinaa. ( Itselläni kakku kypsyi n.45-50 minuutin kohdalla ). 

Pohja saa jäädä mieluummin hieman "raa`aksi" kuin ylikypsäksi.

( Laita tarvittaessa vuoan päälle folio paistamisen loppupuolella, ettei pinta pala ).

Anna pohjan jäähtyä kunnolla ennen leikkaamista! Pohja on melko helposti murenevaa, joten itse leikkasin pohjan kahteen osaan kolmen sijasta. Mikäli pohja murenee nostellessa, niin ei hätää, kasaa se palasina takaisin vuokaan täytteiden teon yhteydessä. Pohja ei myöskään vaadi erillistä kostutusta, sillä se on valmiiksi hyvin kostea.

Geisha-täyte

3 kpl liivatelehtiä

6 kpl ( n. 37 g ) geisha-patukoita

250 g mascarponea

2,5-3 dl vispikermaa

-Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen.

- Notkista mascarpone.

-Sulata suklaa varovasti mikrossa välillä sekoittaen.

-Vatkaa kerma vaahdoksi. ( Hieman pursotusvaahtoa löysemmäksi )

-Yhdistä mascarpone sekä suklaa sekaisin ja lisää ne kermavaahdon joukkoon hyvin sekoittaen.

-Kuumenna tilkka ( n. 5rkl ) vettä ja sekoita liivatelehdet kuuman veden joukkoon. Lisää seos ohuena norona täytteeseen kunnolla sekoittaen.

-Kasaa kakku irtopohjavuokaan siten, että alimmaiseksi tulee kakkupohjakerros ja päälle geishatäytekerros.

 - Anna hyytyä jääkaapissa n.4 h ja lisää hyytyneen täytekerroksen päälle toinen kakkupohjakerros.( Toinen kakkupohja voi odotella huoneenlämmössä kelmuun kääriytyneenä )

-Anna kakun hyytyä jääkaapissa rauhassa yön yli.

Vähensin kerman määrää alkuperäisestä 5dl:n määrästä, koska täytin kakusta vain yhden välikön kahden sijaan. ( Itse laitoin kermaa 4 dl, mutta valmista täytettä oli niin runsaasti, että siitä jäi vielä n. 2 dl yli ). Lisäsin itse ohjeeseen myös liivatteet, jotta täyte pysyisi varmuudella kasassa. Suklaahan hyydyttää toki täytettä itsekin, mutta täyte saattaa jäädä löysähköksi ilman liivatetta.

Maitosuklaakreemi

100 g huoneen lämpöistä voita

250 g mascarponea

150 g maitosuklaata

2 rkl tomusokeria

-Sulata suklaa varovasti mikrossa

-Vatkaa voi ja mascarpone keskenään tasaiseksi.

-Lisää suklaa sekä tomusokeri ja vatkaa hyvin sekaisin.

- Kuorruta kakku ja nosta hetkeksi jääkaappiin ennen koristelua

-Koristele lopuksi marjoilla ja suklaalla :)

Kreemiä tein ensimmäistä kertaa elämässäni ja ihme kyllä onnistuin! Kreemillä sain suhteellisen siistin päällisen kakkuun ilman ammattivälineitäkin.

Suosittelen lämpimästi testaamaan kakkua, vaikkei ihan helpoimmasta päästä olekaan ainakaan tällaiselle "harrastekotileipurille". Oli kyllä todella herkullista ja ajattelin seuraaviin juhliin testata tuota ihanaa pohjaa jonkun muunlaisen täytteen kanssa.

Eipä sitten muuta kuin:

Lumista loppuviikkoa!

Iida Emilia

Joulu kultainen

Leppoisia välipäiviä ystävät!

Toivottavasti saitte viettää mukavan joulun läheisten ihmisten ympäröimänä?

Täällä nautiskeltiin joulun pyhistä varsin perinteisissä merkeissä ja vietettiin kiireettömön rentoja hetkiä rakkaiden kanssa. Pelailtiin, katsottiin leffoja, ulkoiltiin, luettiin kirjoja, valvottiin yömyöhään, tavattiin sukulaisia ja syötiin ihan liikaa! 

Eilen täytyi ryhdistäytyä ja palailla takaisin työmoodiin, mutta ensi viikolla saan vielä jatkaa muutaman päivän lomailua koululaisten kanssa.

Onhan tämä aina jotenkin haikeaa, kun kaiken sen hälinän ja hösäyksen jälkeen joulu on niin nopeasti ohi. Tai jatkuuhan se tavallaan sinne loppiaiseen, mutta ainakin itselläni se joulufiilis lopahtaa viimeistään uuteen vuoteen, ja monasti jo aijemminkin. 

Vielä joulukoristeet saavat kuitenkin pysytellä paikoillaan, mutta kuusi täytynee siirtää jo viikonlopuksi terassille, sillä isäntä on kärsinyt kovasta tukkoisuudesta kuusen saapumisesta lähtien. Lieneekö meidän siis syytä hankkia seuraavaksi jouluksi muovikuusi?!

Tyttäret koristelivat kuusen aatonaattona ja yllätyin iloisesti, kun lopputuloksesta tuli niin yksinkertainen ja valkoinen :)

Aatonaattona leivottiin myös yksi satsi pipareita, jotka koristeltiin aattoaamuna.

Valmiit piparit päätyivät joulukakun koristeiksi, sekä joulun puurokattauksen somisteiksi.

Aattona käymme aina aamusaunassa ja tyttäret kävivät myös lumikinoksessa pyörimässä!! Kääk!

Aamusaunan, puuron ja jouluohjelmien jälkeen käymme joka vuosi perinteisesti laskemassa kynttilät haudoille.

Illaksi suuntasimme kakku ja lahjasäkki kainalossa mummilaan. Siellä meitä odotteli herkullinen joulupäivällinen ja kuusen alla iso kasa lahjoja. Kilttejä oltiin oltu, ja paljon saatiin tarpeellisia juttuja, joista olikin etukäteen "tontuille" vinkkailtu.

Kiitos joulu kultainen! Ensivuonna taas tavataan :)

Nyt kohti Uutta Vuotta ja uusia kujeita!

Lämpimin terveisin:

Iida Emilia