Kylässä idyllisessä hirsitalossa

Moikka moi ihanat!

 Kuinkas arki on lähtenyt rullaamaan? Täällä tahtoo kiire ja aikataulutettu elämä kiristää hermot tiukille, kun pitää muistaa yhtäkkiä taas sen tuhat asiaa, mutta muuten kuuluu ihan hyvää :)

Aurinko paistaa ja helteitäkin vielä loppukesään lupailtu. Lisänä kivoja juttuja, kuten työkaverin tupareita juhlittu viikonloppuna ja hääpäiväkin häämöttää edessäpäin. 

Ystävien tapaaminen onkin ihan parasta terapiaa arjen keskellä, mutta valitettavasti näissä ruuhkavuosissa aika harvinaista herkkua. Aikataulujen sovittaminen yhteen on monasti hankalaa, tai paukut eivät vaan riitä vieraiden kestittämiseen. Itsessäni ainakin olen huomannut suuren eron menneisiin vuosiin, kun tykkäsin vielä täyttää talon kutsuilla ja kekkereillä. Nykyään pelkkä ajatuskin väsyttää. 

Haluaisin olla sellainen extempore-ihminen, joka mielellään pitää ovet avoinna ja kahvipannun kuumana yllärivieraillekin ( kaaoksenkin keskellä ), mutta en vain ole! Ennemminkin viihdyn nykyään omissa oloissani?! Onko tämäkin joku vanhenemiseen liittyvä juttu? Ehkä toivottavasti ohimenevä sellainen ;)

Kesän aikana on kuitenkin tullut nähtyä paljon ystäviä ja tehtyä kivoja asioita, jotka antavat hurjasti voimaa ja onnenpilkahduksia elämään. Yksi näistä kohtaamisista tapahtui erään lapsuudenystäväni kauniissa kodissa viime viikolla, josta tallensin luvan kanssa kuvia tänne teillekin.

Tämä ikätoverini on ollut elämässäni mukana aina lapsuusvuosistani saakka, sillä vanhempamme olivat ja ovat edelleen perhetuttuja. Tähän samaan porukkaan kuuluu myös kolmaskin rakas ystävä ja yhdessä olemme kulkeneet ihan sieltä ala-asteiästä asti. Voi miten paljon tapahtumia, unelmien täyttymisiä sekä myös pettymyksen kyyneleitä näihin yhteisiin vuosiin onkaan mahtunut.

Tällä hetkellä tämä ystäväni, Hirsitalon Susanna elääkin suurta unelmaansa todeksi, vaikkei matka siihen ole ollut mutkaton.

Hän on kaveripiiristäni niitä ensimmäisiä, joka muutti jo nuorena pois kotoa. Hän meni nuorena naimisiin ja sai eikoisensa jo paljon ennen meitä muita. Hän joutui myös myöhemmin kokemaan raskaan eron ja asui vuosia kahdestaan tyttärensä kanssa. Muistan kuinka hän haaveili tuolloin suurperheestä ja maalaistalosta, vaikka mukavasti elämä siinä kaksinkin heillä sujui.

Ystäväni on juuri sellainen ihminen, joka rakastaa kutsua vieraita yhteen suuren pöydän ääreen. Hänellä on aina syli avoinna ja vierasvaraa kaapissa. Hän järjestää helposti juhlat vaikkapa tyttärensä toisen nimen nimipäivän tai kissan syntymäpäivän kunniaksi :D. Juuri sellainen hersyvän avoin ja iloinen persoona!

Ja kuinkas ollakkaan, eräänä päivänä hänen elämäänsä ratsasti se komea ritari, jonka myötä unelmat saivat tuulta purjeisiin. Uuden liiton mukana hän sai ne pari bonus-lastakin sekä kaksi yhteistä rakkauden hedelmää, joten suuremmalle talollekin alkoi olla 7-henkisellä perheellä tarvetta.

Pitkään hakuksessa heillä olikin vanha maalaistalo, mutta kun sitä oikeaa ei tullut vastaan ja tilan tarve oli suuri, päätyivät he lopulta kompromissiin jonka lopputulos remontin jälkeen on aivan valloittava! Tämä hirsitalo ei nimittäin ole kuin reilu 30-vuotias, mutta tunnelmaltaan kuitenkin paljon "iäkkäämpi" ja arvokkaampi!

Hirsitaloissa on tietynlaista eleganssia ja ajattomuutta. Kestävyydestä ja ekologisuudesta puhumattakaan. Tässäkin kyseisessä talossa löytyy upean korkeat huoneet, parrut katossa, puulattiat, leivinuuni- ja takkayhdistelmä, lasiveranta, monta makuuhuonetta ja ympärillä suurensuuri tontti mäntymetsän keskellä. Melkoinen unelma!

Ystäväni puoliso on käsistään varsin kätevä ja pääasiassa hänen käsittelyssään koti ja pihapiiri ovat saaneet viimeisen 3:n vuoden aikana jo hurjasti muutosta, vaikka vieläkin kuulemma hommia riittää. Ystäväni suunnittelee ja mies osaa toteuttaa. Aika kadehdittavaa yhteistyötä:)

Kodin pinnat on käsitelty kauttaaltaan mm. kellastuneet puulattiat maalattu harmaiksi, hirsiseinät valkoisiksi ja osa seinistä tapetoitu tunnelmallisin kuviotapetein.

Keittiö on remontoitu kokonaisuudessaan sekä vanha pieni eteinen purettu niin, että ruokailutilaa saatiin samalla avarrettua. Uusi eteinen on otettu käyttöön suurelle lasiverannalle ja seuraavaksi valmistuu vessa.

Uloskin on tehty leikkimökkiä, puuvajaa ja kasvihuonetta. On istuteltu omena- luumu ja riikunapuita. Ruusutarhaa unohtamatta! Ai että, jotkut ovat aikaansaavia :). Nappasin itseasiassa kuvia ulkoakin, mutta niistä teen vielä oman postauksen, kun ihastuttavia kuvia tuli niin paljon!

Huomaatte muuten varmaan, että sisustusmakumme ovat ystäväni kanssa aika samankaltaiset ja tänne usein kauppaankin ensimmäisenä meiltä poistuvaa tavaraa. Myös puheenaiheet pyörivät hyvin usein remonteissa, sisustuksissa ja uusissa ideoissa ( perheen ja ruuhkavuosi-stressin lisäksi ;).

On se suuri rikkaus, kun saa vaihtaa kuulumisia samassa elämäntilanteessa olevien kanssa. 

Olen niin onnellinen ystäväni toteutuneesta unelmasta, idyllisestä hirsitalosta, jonka täyttää nykyään iso lapsikatras äänillään. Vauhtia ei täältä talosta puutu, kun lapsia löytyy uhmaikäisestä aina murrosikäiseen ja jo kotoa pois muuttaneella esikoisellakin on oma taaperonsa. Ystäväni on siis mummikin jo :). Niin ja kuuluuhan maalaisidylliin toki koira, kani ja viiriäisetkin. Ja ison ruokapöydän ympärille kerääntyy lähes päivittäin sukua, ystäviä tai naapurin lapsiakin.

Siinä sivussa seuraava projekti onkin jo valmistumassa vanhoihin autoihin hullaantuneen isännän käsissä,( eikä se ole siis uusi autalli ) vaan ihana vanha hirsisauna! Tästäkin täytynee napata kuvia lisää, kunhan päästään testaamaan pihasaunan löylyt loppusyksyn hämärissä.

Mitäs sanotte? Aikas mukavaa idylliä ja elämänmakuista menoa.

Ystävältäni sain tosiaan luvan tehdä tällaisen kotijutun, sillä hänkin on haaveillut joskus blogin kirjoittamisesta, mutta ymmärrettävästi suurperheen opettaja-äidillä ei aikaa tällaiseen liikene :). 
Hieman vaihtelua omiin koti-kuviini välillä.

Halauksin

Iida Emilia