Mökkionnea

Voisinpa toivotella huoletonta huhtikuuta...mutta lämmintä huhtikuuta nyt ainakin!

Ilmat ovat olleet ihanan aurinkoisia ja sekös jos mikä piristää poikkeusarjessa. Tänäänkin lämpöasteita peräti 17! Kuvittelin ehtiväni päivittää blogia ahkerasti näin lomautettuna, mutta näköjään kotiäitiarki ja pihahommat ovat pitäneet yllättävän kiireisinä.

Mutta arvatkaapa kuinka piristävää oli kevään ensimmäinen visiitti sukumökillemme korona-arjen keskellä! Niin huippua, että tuo mökki sijaitsee samassa kunnassa vain puolen tunnin ajomatkan päässä. Maisemanvaihdos maaseudulle metsien keskelle teki todella hyvää ja yhdenkin yön reissu tuntui suorastaan lomalta. Olisimme toki pidempäänkin viihtyneet, mutta isännän työt puskivat päälle.

Mökillä oli jo todella keväistä ja kuivaa ( haravoitavaakin olisi riittänyt yllinkyllin, mutta nyt keskityttiin hauskaan yhdessäoloon ). Lammen jääpeite oli myös hyvää vauhtia sulamassa ja jää paukahteli jännästi linnunlaulun lomassa. Tuonne meidän vauhdikkaat teinit heittivät jo talviturkkinsakin saunan yhteydessä. 

Kuvat ovat ihan vain kännykällä räpsittyjä, mutta tunnelman voi varmasti aistia. Täällä mieli rauhoittuu kyllä 110 prosenttisesti! Lapsetkin rakastavat olla täällä ja jopa meidän "teinipissis" 13 v. kertoi haluavansa muuttaa tänne asumaan :D

Mökki lämpeni nopeasti, kun takka pökättiin täyteen puita ja patterit laitettiin isommalle.

Tein kotona meille lauantaina isännän ollessa töissä nazzopellin ja salaatin valmiiksi, niin ruuanlaittoon ei tarvinnut mökillä tuhlata aikaa. Saunottiin pitkään ja hartaasti, pelailtiin lautapelejä ja katseltiin leffaa ( tosin minä ja isäntä nukahdimme sohvalle jo kymmenen jälkeen ;).

Sunnuntaihin heräiltiin hitaasti ja isäntä paisteli "loman" kunniaksi oikein munakokkelit & pekonit. Sitten lähdettiin pitkälle reilun tunnin mittaiselle kävelylenkille, eikä nähty ristinsielua koko matkan aikana. Jutusteltiin mukavia ja ihasteltiin metsän lumoavaa kauneutta, kun auringonsäteet puikkelehtivat puiden lomassa ja kimmelsivät sammalmättäillä. Harvemmin sitä tulee ajateltua, kuinka kauniissa maassa saamme asua, tällaisten komeiden metsien ympäröiminä, kun ne ovat meille niin tavanomaisia.

Oi että tuota mökkionnea! Toivottavasti päästään pian taas uudelleen. Saapa nähdä kuinka tämä kesä muutenkin lutviutuu, kun usein mökkeillään isolla porukalla suvun kesken. Pitää sitten varmaan vain vuorotella? Jokos teillä mökkikausi avattu?

Auringonvaloa uuteen viikkoon!

Iida Emilia

Syksyn kuulumisia laidasta laitaan

Hellurei!

Syyslomat vaihtuivat arjen "harmauteen" ihan kirjaimellisesti, sillä nyt aletaan lähestyä sitä kohtaa vuodesta, kun harmaat päivät vain toistavat itseään loputtomalla kaavalla ja ne viimeisetkin luonnon väriläiskät lakastuvat kaamoksen ylivallan alle. Mutta sitä vastaan taistellaan toki kynsin ja hampain...tai ainakin kynttilöiden ja kausivalojen voimalla!

Monesti meillä ollaan syysloman aikoihin paistettu ensimmäiset luumutortut glögin kera tai leivottu pipareitakin, mutta ihan vielä jouluhulluus ei ole iskenyt päälle. Onneksi sekin aika sieltä saapuu ihan pian ja saa alkaa fiilistellä oikein tositarkoituksella :). 

Lomallemme ei ollut suurensuuria suunnitelmia, sillä me vanhemmat emme koko viikkoa vapailla olleetkaan, mutta vapaapäivänä suuntasimme mökille ja nauteimme syystunnelmista sadesäästä huolimatta. Tehtiin retki syysmetsään, herkuteltiin kuumalla lihasopalla, saunottiin illan hämärässä lyhtyjen loisteessa, lämmiteltiin takkatulen ääressä, pelailtiin lautapelejä ja katseltiin elokuvia.

Yhtenä päivänä teimme pitkän patikointiretken Aulangonjärven ympäri ja toisena päivänä lähdimme shoppailemaan Ideaparkkiin. Saatiin myös loman alussa veljeni lapset meille yökylään ja loppulomasta tytöt pääsivät vuorostaan serkkulaan. Mummilassakin teinit viettivät yhden päivän. Eli ihan kivoja juttuja ja rentoutumista ilman aikatauluja.

Niin ja mikäli luit tuon unelmia ja avoimia ovia- postauksen aiemmin, niin voin nyt iloisin mielin kertoa, että tyttäremme on hyväksytty vaihto-oppilaaksi ja olemme hänen lähtönsä vahvistaneet, joten matka kohti jännittävää vaihtovuotta voi alkaa!  Sen kunniaksi olen tirauttanut jo pari kyyneltäkin, sillä ensi vuonna tähän aikaan esikoisemme on maailmalla, eikä hän tule jouluksi kotiin. Yhyy!

Toki reissu tulee aivan varmasti olemaan ikimuistoinen ja arvokas kokemus, joten hyvillä fiiliksillä ollaan. Onneksi koko seuraavan kevään saamme valmistautua tulevaan ja odotella jännityksellä tietoja tyttäremme tulevasta host-perheestä. 

Seuraavana tehtävänämme meillä on kirjoittaa isäntäperheelle kirje, joten omatkin kielitaidot saattavat tällä matkalla karttua :). Itsehän emme tule toimimaan isäntäperheenä, emmekä näin ollen ota meille ketään vaihdossa, sillä asuntomme on vaan ihan liian pieni siihen tarkoitukseen. Vai tykkäisiköhän joku ulkomailta tuleva opiskelija jakaa huoneensa tuon pikkuteinimme ja pupuherran kanssa? ;)

Hyvien uutisten keskelle mahtuu aina jotain tylsääkin, sillä meillä on ollut viimeaikoina todella huonoa tuuria erinäisten koneiden kanssa ( onneksi nyt kuitenkin vain koneiden eikä esim. terveyden kanssa ). Mutta miten voikin kaikki tekniikka hajota aina samaan aikaan!? Varsinkin nyt, kun tuo tuleva vaihtoon lähtökään ei ole mikään halpa juttu.

Muunmuassa tyttären opiskeluihin hankittu upouusi tietokone hajosi lomalla!! Eihän vahingoille mitään mahda ja kotivakuutuksen pitäisi onneksi korvata näppiksille kaatuneet juomatkin? Mutta harmittaahan ne. Ja kaikkein isoinpana ongelmana on nyt sitten automme...jälleen kerran! Huoltomieheltä saimme juuri karun tuomion, että vaikka laittaisimmekin auton nyt kuntoon, niin se ei tule pääsemään seuraavasta katsastuksesta läpi! RIP vaan sitten sillekin menopelille ;D 

Kyseisen koslan kanssa olemmekin kokeneet ikimuistoisia tähtihetkiä aina siitä lähtien, kun sen omaksemme hankimme! Kuten mm. heti toisena ajopäivänä pudonneen pakoputken muodossa, tai siinä, kun poliisit pysäyttivät meidät alkuun AINA liikenteessä ( kyseessä onneksi olikin edellisen omistajan rikkeet eikä meidän ). Lisäksi, jos ajelimme autolla vahingossa töyssyyn, niin tuulilasin pyyhkimet lopettivat toimintansa, tai jos laitoit auton radiota kovemmalle, niin volyymiä ei saanutkaan enää pienemmälle. Ja se tunne, kun aamulla auto ei käynnistynytkään pakkasyön jälkeen tai kun jämähdit Mc Donaldsin autokaistalle!  Ja olisihan näitä tarinoita vielä lisääkin....
Ei yhtään tylsää hetkeä ;D

Mutta näillä mennään eteenpäin ja arki jatkuu..onneksi huumori auttaa harmaimpinakin päivinä.

Nyt ajattelin lähteä haravan varteen, kun sade on hetkeksi tauonnut.

Ilonpisaroita päivääsi!

Iida Emilia

Kesäpicnic laiturilla + muut pieleen menneet suunnitelmat

Hellurei ja heinäkuuta!

Koko perheen yhteinen pariviikkoinen loma käynnistyi mökkeillen ja heti perään Linnanmäellä huvitellen, mutta siihen se riemu sitten tyssähtikin! Lomamatkamme Gdanskiin jäi vain haaveeksi, eikä muutakaan hyvää ( kohtuu edukasta ) kohdetta ole enää vastaan tullut. Edelleen reissurahamme ovat jumissa pankin katevarauksissa purkupyynnöistä huolimatta, joten pitkää pinnaa ja huumoria on tässä jonkin verran kaivattu.

Tähän viikkoon meillä ei muutenkaan suurempia suunnitelmia ollut, sillä kuopuksella on edelleen kesätreenejä ja esikoisella omia menojaan. Me aikuiset toimitaan lähinnä kuskeina ja kokkeina, ja siinähän ne päivät sitten menevätkin ;). Välillä on mukavan letkeää, mutta välillä ollaan toistemme kurkuissa kiinni. ( Olikohan sitä taas hieman liian suuret odotukset lomalle...mietinpä vain ).

Onneksi meille "vanhuksille" olisi perjantaihin tiedossa festarihuumaa....

tosin sääennuste lupailee sadetta ihan koko päiväksi! Suorastaan naurattaa jo tämä moukan tuuri :D.

Mutta hei...viikonlopun picnic oli aikas kiva, vai mitä ootte mieltä?

Totuuden nimissä mun on kuitenkin paljastettava, että tämä kesäinen picnic oli lavastettu yhteistyötä varten ja todellisuudessa kuvaushetkellä tuuli niin vauhdikkaasti, että siinä oli kattauksessa pitelemistä!!! Kukatkin lensivät kaaressa useamman kerran, vaikka asettelin maljakon täyteen kiviä.

Nautiskelimme herkuista sitten turvallisesti sisätiloissa ;)

Kaikesta epäonnesta huolimatta olo on ollut ihmeen positiivinen, ja yritämme tässä vielä kehitellä edes pientä reissun tynkää ensi viikkoon, vaikka tiedän toki, että olemme tosi matti-myöhäisiä. 

Kyllä tämä pelkkä kotoilukin aina työnteon voittaa :D

Minkäslaisia kesäsuunnitelmia teillä muilla on? Viihdyttekö kotosalla vai vietättekö reppureissuelämää? Teettekö suunnitelmat hyvissä ajoin vai fiilisten mukaan? Oih...nyt mun täytyykin lähteä valmistautumaan, kun tapaan ystäviä kaupungilla ruuan äärellä. 

Ihania lomia kaikenlaisille lomailijoille!

Iida Emilia

Kesäloman alku ja pieni perunamaa kasvulavoissa

Ihanaa kesäkuuta!

Kun suvivirsi on kajahtanut ilmoille ja lasten todistukset jaettu, niin siitä se kesä voi alkaa :)

Tänä vuonna lähdin uhkarohkeasti kevätjuhlaan ilman nenäliinoja, kuvitellen, että olisin jo yhdeksän vuoden aikana koulinut itseni kovaksi kevätjuhlakonkariksi, mutta kuinkas kävikään...jo ensimmäisen lauluesityksen aikana pala takertui kurkkuuni ja viimeisien jäähyväis-sävelien myötä niiskutin jo melkein vierustoverini puseroon. On se vain aina niin herkkää ja haikeaa! 

Tunnollisen esikoisemme peruskoulutaival huipentui pariin stipendiin ja luokkansa parhaaseen todistukseen, mutta hurjan hienosti oli meidän nuorempi neiti-huoletonkin pärjännyt. Oikein ylpeä olen molemmista. Ja olisin toki vähemmilläkin numeroilla. Mutta nyt saa koulukirjat jäädä toviksi pölyttymään, sillä se on loma nyt!

Tämän kesän lomasuunnitelmia ei olla sen kummemmin tehty, vaan tykätään ennemminkin extempore-reissuista kotosuomessa, sillä tämä on niin kaunis kesämaa, ettei täältä raaski mihinkään kauemmas lähteä. Ja nyt me odotellaankin erityisellä innolla oman pihan suvea ja sen kasvuihmeitä, sillä me ryhdyttiin perunafarmareiksi!

Itseasiassa tämä perunanviljely-idea lähti alunperin kehittymään instagram-yhteistyön tiimoilta, mutta minulla on periaatteena tarttua vain niihin yhteistöihin, mitkä oikeasti kiinnostavat, ja tämä juttu tuntui heti omalta.

Aiemmin olin jostain syystä ajatellut, että perunan kasvatus vaatisi oman tuvan ja isot tilukset, mutta asiaan paremmin perehdyttyäni hoksasin, että perunaa voi viljellä pienesti jopa parvekkeella ämpäreissä, tai rivitalopihalla esim. kasvulavoissa. Ja siitä se idea sitten lähti :)

Ihan ensitöikseni hankein pihaan lisää lavakauluksia, joita löytyi mm. Biltemasta edukkaasti mustaksi käsiteltyinä. Perunaa varten lavoja saa olla pari päällekkäin, jotta niillä on riittävästi tilaa kasvaa.
Perunapalsta muodostui meidän entisen kesäkeittiömme paikalle, sillä tässä oli hyvä sepelipohja valmiina. 

Sitten lavoihin puutarhan mustaa multaa + perunanlannoitus tarvittaessa, mutta sekään ei ole pakollinen, sillä peruna kasvaa kuulemma hyvin ilman lannoitteitakin.

Siemenperunoita saa rauta- ja puutarhakaupoista erikokoisissa pusseissa ja erilaisina lajikkeina, joista itse valitsin Siikliä.

Ensin idätin perunoita pari viikkoa valoisassa paikassa huoneenlämmössä ja kastelin perunoita välillä suihkepullolla. 

Perunan istutus tapahtuu touko-kesäkuussa ja siemenperunat istutetaan n. 10-15 sentin syvyyteen n. 20 sentin välein. Ämpärissä ja lavoissa perunat voidaan istuttaa tiheämmin, mutta avomaalla välit saavat olla reilummat. 

Vaikkei siemenperunoita mahtunutkaan pariin lavaan kovin montaa, niin yhteen perunaan pitäisi tulla monta mukulaa, joten saamme loppukesästä herkutella useamman kattilallisen verran uusilla potuilla! Oi miten ihanaa!

Nyt vain kastellaan silloin tällöin ja odotellaan innolla varsien kehittymistä. Perunat pitäisi olla valmiita syötäviksi jo 8:n viikon kuluttua ja perunan lehdetkin näyttävät mielestäni kasvaessaan todella kauniilta puutarhassa, joten pidetään peukkuja ja varpaita pystyssä, että onnistutaan tässä projektissa.

Lopuksi vielä kuva mökiltä viikonlopulta.
Kesä on nyt niin kauneimmillaan, että sitä huokailee vain ihastuksesta kokoajan.

Suloista suven alkua jokaiselle!

Iida Emilia

-Instassa yhteistyössä Kartanon perunalastut-

Talvilomailua mökillä

Mainiota maaliskuista maanantaita!

Niin se hiihtoloma vain hujahti ja arki pyörähti käyntiin.

Kuukausikin vaihtui ja nyt alkaisi talvi riittää minun puolestani! Kaipaan kevään lämpöä ja kuivia teitä. Terassikelejä ja takapihan kuopsuttamista. Oi että! Puutarhaideatkin alkavat pörrätä päässä kuin mehiläiset niityllä konsanaan :)

Mutta eipä näissä kevät-talven aurinkoisissa pakkaspäivissäkään valittamista ole. 

Saimme nauttia loman aikana mukavista ulkoilukeleistä ja perheen yhteisestä ajasta. Mökkeiltiin, käytiin Ideaparkissa, elokuvissa ja keilaamassa. Tytöt pääsivät myös serkuilleen yökyläilemään sillä aikaa, kun olimme isännän kanssa parina päivänä töissä. Sopivasti puuhaa ja rentoa oloilua.

Mökillä vietimme pari päivää, ja pidempäänkin olisimme olleet, ellei töihin olisi tarvinnut välillä mennä. Sielu lepää aina näissä maalaismaisemissa, jykevien mäntyjen suojassa. Ihanaa on myös se, että teinimme viihtyvät täällä edelleen todella hyvin. Voi olla, että sekin aika vielä koittaa, kun nuorisolla alkaa olemaan omat menonsa, joten nautitaan tästä niin kauan kuin sitä kestää.

Vanha hirsimökki odottelee vielä kevätsiivoustaan ja lammen vesi on paksun jääkerroksen peitossa.

Uudemmasta mökistä en olekkaan ottanut koskaan kuvia blogiin, sillä tämä mökki on appivanhempieni valtakuntaa. Sain kuitenkin luvan julkaista muutaman sisäkuvan, niin näette minkälaisessa paikassa täällä aikaa vietetään :)

Mökki rakennettiin reilut 10 vuotta sitten, ja tämä 60 neliöinen rakennus käsittää tupakeittiön ja kaksi makuuhuonetta. Avonaisen keittiön ja olohuoneen välissä komeilee takka, joka näin talvisin onkin kovassa käytössä sähköpattereista huolimatta.

Vaikka mökiltä löytyvätkin sähkön myötä lähes kaikki nykyajan mukavuudet televiso mukaan lukien, niin vettä tänne ei kuitenkaan tule, joten juomavesi tuodaan kaupungista ja tiskit pestään käsin.

Pihalta löytyy myös vanha kunnon ulkohuusi, joka näin talviaikaan onkin ehkä se ainut pieni miinuspuoli mökkeilyssä ( varsinkin illalla pilkkopimeässä ;). 

Mutta jotenkin nautin täysillä tästä mökin askeettisemmasta elämästä puusaunan lämmityksineen ja veden kantamisineen. Se luo mökkielämään oman hohtonsa, vaikka välillä isäntä onkin sitä mieltä, että täällä on ihan liikaa puuhaa :D

Täällä luonto ja rauha ovat niin läsnä, että mieli rauhoittuu jo automatkan aikana maisemia katsellessa. 

Mökillä perheen kanssa puuhastellaan mielestäni enemmän yhdessä, kuin kotosalla. Kännykät jäävät helpommin sivuun ja pelaillaan vaikkapa lautapelejä. Ulkona viihdytään talvellakin, ja vaikka hiihtoladut olivatkin tällä kertaa huonossa kunnossa, niin käytiin pulkkamäessä ja metsäretkellä.

Illan tullen saunan jälkeen on ihanaa sytytellä kynttilät ja paistella makkarat takkatulen hiilloksilla.

Mökillä unihiekka alkaa kutitella ainakin meidän aikuisten silmiä aina paljon aikaisemmin, mitä kaupungilla. Liekö syynä raitis ulkoilma ja käsillä tekeminen? Mutta unet maistuvat täällä hyvin joka kerta.

Kyllä mökillä on aina mukavaa, oli kesä taikka talvi.

Iloista viikon alkua kaikille ja tsemppiä arkeen! Lomaa aloitteleville rentouttavia päiviä!

Iida Emilia

Syysmökkeilyä

Suloista sunnuntaita!

Heräsin tänään aikaisin ja ihastelin yön aikana maahan leijaillutta hentoista lumikerrosta. Siirsin keittiössä raksuttavan kellon talviaikaan, sytytin kynttilän valaisemaan aamun hämärää ja kuuntelin hiljaisuutta muun perheen vielä tuhistessa sängyissään. Sydämessä läikähti lämmin ja onnellinen olo. Ei haitannut pimeys, eikä kylmyys. Sensijaan tuntui, kuin talvi kutsuisi hellään syleilyynsä. Oikeastaan ensimmäistä kertaa syksyn aikana minut valtasi myös joulufiilis. Se tunne tuo tähän vuodenaikaan aivan oman tunnelmansa :)

Olemme useasti haaveilleet joulun vietosta mökillä, ja nyt kun mökkiin saatiin sähköt, niin tuo haave voisi hyvinkin joskus toteutua. Ylipäänsä mökkeilykautta on voitu pidentää sähköistymisen myötä. Tänä vuonna vietimme harmillisen vähän aikaa mökillä, sillä alkukesän pihahommat ja juhlavalmistelut veivät kaiken ajan ja muutenkin tuntui kaikenlaista menoa kesään mahtuvan. Appivanhemmillekin toki haluaa suoda välillä rauhallisia viikonloppuja, ettei aina olisi vieraita passattavana, vaikka tiedän, että he vieraista tykkäävätkin. Hehän asuvat mökillä läpi kesän.

Syyslomalla vietimme ihanan viikonlopun perheen kanssa mökkeillein ja pitkästä aikaa tuli kamerakin mukaan matkaan. 

Sattui hurjan kaunis ja lämmin viikonloppu. Nautittiin ulkoilusta ja syksyn väriloistosta. Pelailtiin, saunottiin ja pulahdettiin jopa pikaisesti vielä lampeenkin. Illan tullen lämmiteltiin takkatulen loisteessa.

Alemmassa kuvassa näkyy hyvin tuo vanhempi pikkuinen hirsimökki, joka toimii lähinnä vierasmökkinä, ja taustalla näkyy uudempi mökki, jossa vietetään enemmän aikaa.

Jotkut teistä varmasti muistavatkin vielä muutaman vuoden takaa, kuinka tämä pikkumökki raikastui remontin myötä. Sain tuolloin vapaat kädet remontin toteutukseen. Tykkään kyllä tosi paljon mökin tunnelmasta. Täällä mieli ja sielu lepäävät.

Nyt ovat viimeisetkin lehdet jo puista alas leijailleet ja mökki jää uinumaan talviuntaan. Keväällä taas tavataan! 

Mukavaa päivää jokaiselle!

Iida Emilia

Talvimökkeilyä

Heipähei ihanat!

Niin se vain viikko jälleen vierähti vauhdilla, enkä ehtinyt yrityksistäni huolimatta saada postausta arkena aikaan. Päivät täyttyvät niin nopeaan kaikenlaisesta tohinasta, että turha tässä on näköjään  haaveilla tiiviimmäästä postaustahdista! Mutta instagramin puolella päivittyy yleensä kuvia hieman tiuhempaan :). Ja toisaalta...parempi se on elää tosielämää täysillä, eikä hengittää tätä elämää vain somen kautta. Välillä oikein turhauttaa kaikki nämä laitteet! Kännykkä on vihonviimeinen vempele. Jos se unohtuu vahingossa kotiin töihin lähtiessä, niin tuntuu ettei päivästä selviä mitenkään ilman tuota littanaa kapistusta! Voihan someriippuvuus :D 

Viikonloppuna heitimmekin elektroniikan nurkkaan ja avasimme mökkeilykauden! Tämä oli itseasiassa ensimmäinen kerta, kun yövyimme mökillä näin talviaikaan ja olipas se ihanaa kerrassaan. Sukumökkimme lämpenee nimittäin nyt takan lisäksi myös patterein, sillä viime kesänä tänne saatiin sähköt, jotka helpottavat ja pidentävät mökkikautta huomattavasti. Siltikin täällä sytytellään mieluummin kynttilät lamppujen sijaan, eikä televisio pauhaa taustalla kuin harvoin.

Täällä sitä jotenkin rauhoittuu ja elää enemmän hetkessä! Touhutaan yhdessä perheen kanssa. Ulkoillaan, pelataan, nautiskellaan pihasaunan lempeistä löylyistä, syödään hyvin ja ihastellaan takkatulen loistetta hämärtyvässä illassa.

Tämä pikkuinen vanha hirsimökki tosin toimii edelleen aurinkokennoilla ja lämpenee vain kamiinan voimin, mutta tämän vieressä oleva isompi ja uudempi mökkirakennus on se paikka, missä enemmän vietetään aikaa. Siitä parempaa kuvaa mm. täällä.

Voi miten kaunista voi olla luonnossa näin talvellakin! Viikonlopun ilmat suosivat meitä mökkeilijöitä leudoilla pakkaslukemilla ja kirkkaalla auringonpaisteella. Linnut visersivät ja räystäät tippuivat. Lammen jää oli kuitenkin vielä paksua ja vahvaa. Kevät-talven ihanuutta parhaimmillaan.

( Harvemmin tänne blogiin tulee laiteltua tällaisia omaksi iloksi räpsittyjä perhekuvia. En myöskään koe olevani kauhean hyvä luontokuvaaja, joten ulkokuviakin laitan aniharvoin. Kiinnostaisivatko nämä ketään ylipäätään )?

Serkut olivat viikko sitten tehneet mökillä komean lumiukon, joka vastaanotti meidät pihamaalla.

Lumileikkeihin ja pulkallalaskuun innostuttiin me aikuisetkin, mutta hangessa pyöriskely suoraan  saunanlauteilta jäi meiltä vanhemmilta kyllä väliin ;)

Mutta ajatelkaapa, että parin kuukauden päästä täällä jo luonto vihertää ja laineet liplattaa. En malttaisi millään odottaa!

Iloa ja auringonpaistetta alkavaan viikkoon!

Iida Emilia