Kesäinen tuulahdus olohuoneessa

Helteiset terveiset täältä loman kynnykseltä :)

Jopas on ilmoja pidellyt! Ei voi kyllä moittia, vaikka itselleni nuo 30 asteen rajat alkavat olla jo himppusen liikaa. Mutta lämpimät kesäillat uinteineen ovat kyllä aivan parasta, eikä pihan terassilta malttaisi valoisina iltoina lähteä nukkumaan ollenkaan. Myös hiljaiset aamut, kun muut vielä nukkuvat ja kiertelen pihassa kukkia tuoksuttelemassa. Voi kunpa kaikki nämä kesän tuoksut saisi säilöttyä purkkiin talven varalle.

Kuinkas teillä muilla kesä on lähtenyt käyntiin? Luistiko juhannus mukavissa merkeissä? Meidän juhannuksen viettomme sujui perinteikkäästi mökillä mieheni lähisuvun kesken ja oli kyllä niin huikeaa, kun kerrankin pihalla tarkeni oleskella aamusta iltamyöhään. Oli ihanaa nähdä kälyni perhettä ja lasten serkkuja pitkästä aikaa. Viettää aikaa yhdessä pelaillen, nauraen, syöden, kippistellen, saunoen, uiden ja rupatellen. Ikimuistoinen juhannus jälleen kerran ja kiitollinen olo siitä, että olen tuon juhannusheilani myötä 25 vuotta sitten saanut ihanan toisenkin suuren perheen :)

Huomaattekos muuten, että olohuoneessamme on tapahtunut muutoksia? 

Kesäkuun alkupuoliskolla sadepäivänä käynnistyi huonekaluralli, jota olin mielessäni jo pitkään hahmotellut, mutta jokin siinä oli tökkinyt. Ehkä kuvittelin, että painava talonpoikaiskaappi olisi liian hankala siirtää tai televisiolle ei vain kertakaikkiaan olisi huushollissamme muuta sopivaa paikkaa. Onneksi lähdin ideaani kuitenkin toteuttamaan, vaikka isäntä ei alkuun ajatuksesta innostunutkaan 

( jännä, miten hänen pitääkin kaikessa olla aina vastaan ;). Tytär kuitenkin kannusti reippaasti, että äidin muutoksethan onnistuvat aina, joten tuumasta toimeen...

Maalasin samassa rytäkässä kolme valkoista seinää, eli nyt kaikki olohuoneen seinät ovat harmaita ( kun aiemmin vain yksi tehosteseinä oli harmaa ) ja mielestäni ovat nyt pehmeämmän lämpöisiä kuin aivan vitivalkoisina. Lisäksi maalasin myös keittiön ikkunaseinän vaaleanharmaaksi, joten sekin seinä siistiytyi kummasti vaikkei muutoksena ollutkaan suurensuuri.

Tummanharmaa vanha lipasto siirtyi toimittamaan televisiotason virkaa tuonne seinustalle, missä aiemmin oli Juvin sivupöytä peileineen. Yritin naamioida televisiota taulukollaasin sekaan ;D.

Parasta tässä on nyt se, että töllötin on suoraan sohvaa vastapäätä ja katseluetäisyys juuri sopiva. Isännän mielestä television tulisi tosin olla huomattavasti isompi ;). Juvin sivutaso sopii myös mukavasti entiselle tv-seinustalle.

Vanha kaappi siirtyi sohvan entiselle paikalle ja pääsee paremmin edukseen "ruokailutilan" jatkeena. Nyt myös astioilleni ja sisustustavaroille tuli kivasti lisätilaa antiikkikaapin hyllyköille :)

Olohuoneemme on itseasiassa aika tilava ja ehkä siksikin vaikea sisustaa. Nojatuoli onkin nyt uudessa järjestyksessä melko kaukana sohvasta, mutta sen saa mukavasti siirrettyä leffailtoina lähemmäs televisiota. 

Uusi juuttimatto löytyi Tokmannilta hyvästä tarjouksesta ja se sitoo tuon sohvaryhmän kivasti yhteen.

Eli kaikki palaset loksahtivat tässä järjestyksessä oikein oivasti paikoilleen ja koko perhe tykkää! 

( myös vastarannan kiiski ; ). Ja sain muuten siirrettyä kaappivanhuksen ihan itse ukkokullan töissä ollessa, sillä pyyhkeet jalkojen alla toimii kuin rasvattu. 

Nyt kelpaa sisälläkin istuskella sadepäivinä tai viimeistään syksyn tullen. Tuntuu kyllä hullulta, miten en ollut tätä järjestystä jo aikaisemmin testannut, vaikka mielestäni kaikki muut mahdollisuudet olikin kokeiltu :)

Seuraavaksi meinaan nauttia juuri alkaneesta lomastani. Eikä haittaa, vaikka ilmat vähän viilenisikin. Oikein rattoisia kesäkuun viimeisiä sinne teillekin!

Aurinkoisin viikonlopputerkuin:

Iida Emilia

Kesäkuulumisia pihamaalta

Aurinkoista juhannusviikkoa!

Pahoittelut jälleen pitkäksi venähtäneestä blogitauosta. Kyllä se vain meinaa tuo Instagramin helppous ja nopeus mennä blogin edelle, mutta tykkään edelleen tännekin höpötellä, mikäli jokunen lukija tänne vielä eksyy lueskelemaan?

Kylmän kevään jälkeen kesä iski kertarytinällä. Kesäkuuhun kiteytyy niin paljon kauneutta, ettei hymyä voi pidätellä. Auringon lämpö, kesän kauneus ja tuoksut, lintujen laulu, niittykukista notkuvat tienpientareet, lämpenevät uimavedet ja valoisat yöt. Kesän parhautta ylimmillään!

Mikä parasta, myös kevään poikkeusolot alkavat helpottaa ja elämä jotakuinkin normalisoituu. Enää päällimmäisenä mielessä ei ole korona, vaikka toki järjen ääni sen suhteen onkin sallittua. Koululaiset lomailevat ja itsekin "lomailen" edelleen osan viikosta. Ehkä isoimpana tämän kesän muutoksista tulee olemaan se, että esikoisemme vaihtoon lähtö siirtyy vuodella ja näinä aikoina todellakin hyvä niin.

Tähän kesään ei ole oikeastaan mitään suunnitelmia ja se tuntuu nyt todella hyvältä. Pieniä päiväretkiä, mökkeilyä, ehkä hieman kotimaan matkailua ja sen lisäksi rutkasti omasta pihasta nauttimista :)

Tällä hetkellä alan olla todella tyytyväinen pienen takapihamme ilmeeseen. Kuinka mukavaa, että rivitalon pihaankin saa unelmia toteutettua ainakin pienessä mittakaavassa ja puuhastelua riittää kivasti, muttei kuitenkaan liiaksi asti. Välillä ehtii myös istahtaa ja nautiskella:)

Pihastamme löytyy nyt oikeastaan kaikkea sellaista, mistä olen haaveillutkin: löhöpaikkaa, ruokailuryhmää, kesäkeittiötä, kasvihuonetta, ruukkutarhaa ja lavaviljelyä. Ainoastaan palju enää puuttuu ;D

Erityisen ylpeä olen mieheni rakentamasta portista, johon tehtiin myös puinen kaariosuus, jonka villiviini saa vapaasti vallata. Ensi kesään asti voin pähkäillä kestopuisen portin väritystä, sillä tänä kesänä sitä ei kannata vielä maalata. Toisaalta se on varmasti kaunis puun harmaantuessakin, kuten tuo portin vieressä nököttävä naapurimme vanha penkki, jonka pelastin kaatopaikkareissulta.

Toinen ilonaiheeni ovat nuo pihamme vanhat kivetykset! Teimme niille suuren puhdistusoperaation ja ovat aivan kuin uudet jälleen. ( Otin kyllä ennen-kuviakin entisistä pihalaatoistamme, mutta kuvat olivat mystisesti kadonneet )?! Voitte varmasti silti kuvitella vuosien saatossa tummentuneet ja sammaloituneet laatat, joiden välistä tunki niin paljon sammalta ja heinää, ettei laatoituksia edes enää erottanut nurmen seasta!! 

Koska meillä ei ollut painepesuria, eikä pelkkä harjaus tai sammaleiden raaputtaminen auttanut asiaa, niin päätin kokeilla, miltä laatan alapuoli näyttää. Käänsin yhden laatan lapion avulla ympäri, putsasin reunat sammaleesta ja tadaa...toinen puoli olikin todella siisti! Niinpä aloin käännellä laattoja toinen toisensa perään ja isäntäkin innostui avukseni, sillä voimaa tuohon työhön tarvittiin. Tarkastin, että suojakangas oli kunnossa laattojen alla ja näin helposti meidän laatat lopulta uudistuivat! Vähän vielä välikköihin kivituhkaa ja valmista tuli :). 

Terassien puuritilät öljysin mustiksi ja pidän tuosta mustan ja harmaan kontrastista kovasti, mutta mikäli jonain kesänä saamme tehtyä haaveilemani laajemman terassin pihaamme, niin mustaksi sitä en enää öljyäisi, sillä siinä näkyy ihan kaikki: siitepölyt ja jopa hiekkaiset kengän jäljet, jonka kuvastakin voi todistaa vastapestyllä terassilla ;). Kuvan yläosassa näkyvät terassin kattoparrut ovat muuten naapurin puolella ja minua häiritsee niin paljon niiden likaisuus, että taidan jonain yönä mennä pesemään ne salaa ;D

Haaveilin tuonne terassille sohvaryhmästä, mutta valmiit vaihtoehdot eivät miellyttäneet silmääni tai olivat liian kalliita, joten päätin yhdistää kaksi vanhaa ruokapöydän penkkiä ja niistä kehkeytyikin tyynyjen ja istuinpehmusteiden avulla oiva daybed, jossa kelpaa löhöillä.

Kesäkeittiöön saimme mökiltä turhaksi jääneen saarekkeen ja siitä syntyikin hieno lisätaso. Tuo Ikean vanha taso oli jo melkoisen kärsineen näköinen, mutta uudella maalikerroksella siitäkin tuli ihan uuden veroinen. Nyt grillimaisterilla on paremmin laskutilaa kokkaillessa ja tarvittaessa taso siirtyy myös ruokapöydän viereen tarjoilupöydäksi.

Tälle alueelle haluaisin ehdottomasti puuterassia, sillä sepeli on epämukavaa paljaiden varpaiden alla, eikä toimi kaniperheessä, sillä herra jänis kaivelee ja viskoo tuota hiekkaa minkä vemmelsääriltään kerkiää. Syksylläkin grillin takaa löytyi valtava kaivuumaa, jonka nyt taas keväällä peittelin ja siistein. Täytynee ehkä hankkia jotakin kivilaattaa tuonne grillin ja tason alle, vaikka säälihän se toisaalta olisi, ettei toinen saisi luontoaan toteuttaa.

Eikä tuo jänis suinkaan saanut lämpöhalvausta tihutöitä tehdessään vaan heittäytyi onnellisena selälleen hiekalle piehtaroimaan mamman puuhaillessa puutarhassa :D

Tällaisia kesäkuulumisia ja pihapuuhasteluita Pilvenhattaralta tällä erää. Lupaan palata takaisin pikimmiten, mutta mikäli en ehdi juhannuksia toivottamaan niin oikein upeaa keskikesän juhlaa teille kaikille ihanille blogini lukijoille! Ilmojakin on lupailtu, oikein helteisiä sellaisia :)

Lämpöistä kesäkuun jatkoa!

Iida Emilia