Voihan remppakuume!

Tervehdys pilviseen ja koleaan tiistaipäivään! Syksyn tuntua leijuu ilmassa, mutta se ei haittaa, sillä sisällä on taas mukavaa puuhastella. Vaikka alkukesän pihahommien ja riparijärjestelyjen jälkeen vannoin, etten ota mitään projekteja ennen seuraavaa kevättä, niin johan alkaa päässä raksuttaa taas uusia ideoita.

Mieheni totesikin puolitoista vuotta sitten remontin jälkeen, että ei se rouva kauaa tyytyväinen ole ;).

Ja täytynee myöntää, että hän taisi olla tällä(kin) kertaa oikeassa. Minulla on nimittäin kauhea remppakuume! Tai oikeastaan muuttokuume. Ai että, kun kädet syyhyäisi päästä repimään vanhaa ja luomaan jotakin uutta tilalle. Maalin ja sahanpurun tuoksua ja sitä tunnetta, kun alkaa nähdä valmista jälkeä... se on jotenkin niin koukuttavaa.

Noh, onneksi olen kuitenkin aika harkitsevainen, eikä rahatkaan riitä jatkuvaan muutokseen, joten tyydyn vain haaveilemaan. ( Niin ja tuo järjen ääni, eli mieheni, joka osaa vähän toppuutella ). Sitäpaitsi tähän nykyiseen remonttiin ja kotiimme olen erittäin tyytyväinen edelleen. Kaikki materiaalivalinnat osuivat nappiin ja keittiö on juuri se unelmieni keittiö, josta vuosia haaveilin. Toki vähän isompi ja avarampikin kyökki voisi olla, mutta meidän tarpeisiin tämäkin riittää hyvin.

Vaikka muuttokuume aika-ajoin piinaakin, niin silti tässä kodissa riittää vielä kohteita, jotka tahtoisin saattaa päätökseen. Nimittäin se iänikuinen kylppäri- ja saunaosasto odottavat siellä edelleen!!! 

Ja totuushan on sekin, että kun 16 vuotta on jo samassa talossa asunut, niin alkaahan tuo asuntolainakin hiipua niin olemattomiin, ettei enää lisälainaa houkuttaisi ottaa. Ja pianhan meillä on täällä tilaakin enemmän, kun nuo lapset kehtaavat kasvaa niin äkkiä ja lentävät jonain päivänä  pesästä.

En ole itseasiassa koskaan haaveillut uuden rakentamisesta, vaan vanhat talot kiehtovat yhä edelleen. Kaikkein parasta antia olisivat 100 vuotiaat hirsirakenteiset "huvilat" ja niiden tunnelma pihapiireineen. Usein kuitenkin mietin, kuinka hienon kodin voisi saada vaikkapa tavanomaisesta 60-70 luvun lättänätalosta! Se vaatisi kyllä uurastusta ja ponnistelua, mutta sieluni silmin näkisin jo ruman ulkokuoren sisältä kuoriutuvan taskalaistyyppisen helmen.

En kaipaa todellakaan mitään lukaalia, mutta yksi lisähuone ja isompi ruokailutila olisi jo luksusta.

Kun taaksepäin katsoo, niin ollaanhan me tässäkin vuosien varrella paljon saatu aikaan! 

Mikä ihme siinä onkin, että aina vain kaipaa jotakin uutta ja vaihtelua? 

Kun toiset vaihtavat kampauksia, harrastuksia tai vaatekaapin sisältöä, niin mulle se on näköjään tämä sisustus :)

Seuraavaksi ainakin olohuoneen puolelle on tulossa pientä kaivattua muutosta, sillä aion luopua lasten pulpetista, joka on toimittanut työ/askartelupisteen virkaa ja hankkia sen tilalle jotakin kivaa. Siitä siis myöhemmin lisää.

Iloista tiistaita!

Iida Emilia

Sadesunnuntai

Rauhaisaa sunnuntaita!

Täällä päivä on valjennut kirjaimellisesti erittäin rauhallisena, sillä muu perhe mökkeilee ja minä nautin hiljaisuudesta kaniherra kainalossani. Vain sateenropina ja kellon tasainen raksutus rikkoo sunnuntain äänettömyyden. Tämä se vasta on perheenäidin luksusta! :)

Eilinen Venetsialaisilta vierähti mukavasti ystävien kesken. Herkuteltiin juustoilla ja paranneltiin maailmaa viinilasillisen ( tai parin ;) äärellä. Ulkonakin tarkeni vielä istuskella viltteihin käärittynä ja lyhdyt valaisivat hämärtyvää elokuun iltaa. 

Ennen muinoin kutsuin aina mielelläni kavereita meille kylään, mutta tuo tapa on valitettavasti lasten myötä jäänyt vähiin. Arkirumba vie niin voimia ja viikonloput haluaa viettää rennosti perheen kanssa. Onhan se aina olevinaan niin työlästäkin...siivota ja miettiä tarjottavia. Vaikka oikeasti tuo ystävien tapaaminen on niin voimaannuttavaa ja hauskaa, että sitä pitäisi tehdä paljon useammin! Ja voihan jokainen tuoda jotakin pientä mukanaan kahvipöytään, niin yhden ei tarvitse tehdä kaikkea. Näin se on! Tätä täytyy tehdä useammin :)

Syyskuun viikonloppuihin meillä ainakin touhua riittää, sillä kuopuksen syntymäpäivät lähestyy ja hääpäivääkin olisi mukava jotenkin juhlia.

Syksyn omenoista syntyykin hetkessä ihania herkkuja vieraille tai oman perheen herkkusuille. Itse rakastan omenakaurapaistosta vaniliakastikkeella höystettynä, mutta piirakat ja omenasoseet maistuvat nekin ihanilta tähän aikaan vuodesta! Nam! 

Kaniherralle maistuu myös omenat, kuin myös olohuoneen pöydälle nostetut kukkaset ja pihassa olevien lamppujen johdot!!! Vaikka hän näyttääkin noin viattomalta, niin on kyllä toisinaan melkoinen täystuho :D

Mutta nyt näyttääkin sade vaimenneen ja aurinko kurkistelee pilvien lomasta. 

Pikkuhiljaa alkaa tuntua siltä, että tutut äänet saisivat täyttää jo kodin. Kaniherrakin paineli päiväunille ja on aivan liian hiljainen seuralainen :)

Leppoisaa sunnuntaita!

Iida Emilia

Elokuun iltoja terassilla

Heipä hei ihanaiset!

Kesän terassikelit alkavat olla auttamatta ohi, mutta vielä olisi tarkoitus tulevana viikonloppuna nautiskella elokuun hämärtyvistä illoista lyhtyineen ja kokoontua työporukalla pihallemme grillaamaan ja venetsialaisia juhlistamaan.

Tarkoitukseni oli laittaa näitä kuvia jo heinäkuussa, mutta en vain kertakaikkiaan ehtinyt. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan :)

Pihamuutoksemme aikana myös tämä "kierrätysterassimme" laajeni hieman, eli hankimme pari kuormalavaa lisää ja niiden päälle puiset terassilaatat. Pohjasta kuorimme ensin nurmikon pois ja tasoitimme alustan, jonka päälle asensimme maisemointikangasta. Hiekkakin olisi varmasti pohjalla hyvä, mutta yllättäin tämä väliaikaiseksi tehty edullinen terassimme on palvellut jo useamman kesän. 

 Viimeistelin terassilaatat Eskaron terassi- ja kalusteöljyllä turpeen-tummanharmaalla sävyllä. 
( Kuvissa terassin sivulautoja ei ole vielä öljytty, mutta nekin saimme valmiiksi ennen rippijuhlia )

 Veken upea pöytäryhmä on osoittautunut käytössä todella tukevaksi ja mukavaksi istuskella. Pöydän ääreen mahtuu nyt isompikin joukko syömään ja tätä kotimaista, täyspuista ryhmää kelpaa ehdottomasti katsella! Siirsin vain väliaikaisesti toisen country-penkin tuonne aidan viereen, jonne haluaisin jossakin vaiheessa kasvihuonevitriinin. Penkin kohdalla, aidan vierustalla oli aiemmin keltaisia, näivettyneitä pensashanhikkeja, joista en tykännyt yhtään. Poistin pensaat, ja niiden tilalle teimme yksinkertaisen sepelikaistaleen.

Nyt kun pihamme on saanut selkeämmän ja viihtyisämmän ilmeen, en enää kiinnitä niin paljoa huomiota aitoihin tai keltaisiin tiilirakenteisiin, jotka eivät täysin sisustusmakuani vastaa. 

Isäni aina lauleskeleekin, että tiilitalossa asuu onnellinen perhe...vaikka hän itse rakentaakin puisia taloja ;). Onnea on oma pieni koti, vaikkei se ihan täydellinen kaikinpuolin olisikaan.

Ensikesäksi jäi muhimaan vielä muutama pihahaave kasvihuoneen lisäksi, mutta niitä ehtii tässä syksyn ja talven aikana taas hautoa rauhassa :)

Oikein kivaa viikonloppua ja kesäkauden päättäjäisiä kaikille!

Iida Emilia

Oi elokuu!

Arki on asettunut taloksi ja hyvä niin. 

Reput, koulukirjat ja harrastusvälineet valtaavat elintilaa tiskien ja pyykkikasojen lomasta, mutta yritän urhoollisesti selvitä arjen suloisesta sekamelskasta :D

Kellon pirinä käskyttää nuorison ajoissa aamulla liikenteeseen ja uuteen kouluun onkin mukavan lyhyt matka väistötilojen jälkeen. Rytmit ja säännöllisyys ovat oikein tervetulleita, mutta viikonloppuna otetaan rennosti ja "perjantai" kuulostaa taas maailman kauneimmalta sanalta.

Ja tämä ihana elokuu! 

Omenoiden tuoksu, valoisat aamut ja hiljalleen hämärtyvät illat. Vielä iholla viipyy kesän lämpö, mutta syksyinen tuulahdus humisee jo puun oksilla. Tykkään niin kovin.

Kun vapaapäivän jälkeen kaaoksesta kuoriutuu esiin sittenkin ihan kaunis koti ja tuoreen sämpylän tuoksu saa vastaanottaa koululaiset viikonloppuun, tuntuu kuin sydän voisi pakahtua onnesta :)

Sisustusinto on selvästi palannut takaisin ja kameraankin on taas mukava tarttua. Huomaatteko muuten, että helteiden hellitettyä kynttilöitä alkaa hiljalleen syttyä. Pian syksy ja tunnelmalliset päivät ovat täällä.

Ihanaa viikonloppua!

Iida Emilia

Kesäkuulumisia ja rippikuvia hattaralta

Heipparallaa!

Vihdoinkin pääsen rikkomaan tämän kuukauden kestäneen blogihiljaisuuden! Osaankohan enää edes kirjoitella mitään? Tai käyköhän täällä ylipäänsä ketään? En siis ole saanut hermoromahdusta tai mitään muutakaan vakavaa, vaan olen ollut aivan totaalisesti lomalla! Lomalla kamerasta, somesta, sisustamisesta ja pihanlaitosta. Olen vain täysin siemauksin nauttinut kesästä, uimisesta, reissuista, ystävistä sekä perheen läsnäolosta. Ja kylläpä se on tehnyt hyvää :)

Tämä kesä on ollut aika uskomaton. Pitkä ja kuuma intiaanikesä! En kyllä muista äkkiseltään yhtään samanlaista. ( Toki hieman vähempikin lämpö olisi riittänyt, mutta ei auta valittaa ;).

Hieman haikein mielin täällä on jätetty hyvästit huolettomille kesäpäiville, sillä koulut ja työt  alkoivat tällä viikolla. Ja vaikkei kesä suinkaan ole vielä ohi, niin muuttaahan tämä arkeen paluu taas elämää jonkin verran ja katse kääntyy väkisinkin kohti syksyä. Ihanat lomamuistot lämmittävät kuitenkin vielä pitkään.

Tämän kesän kohokohtiin lukeutuivat tietenkin esikoisemme rippijuhlat, joita jo koko alkukesän valmistelin pihanlaiton merkeissä! Myös ensimmäisen lomaviikkoni käytin kokonaan siivoamiseen ja järkkäilyyn.( Tiedän hyvin, ettei niitä kaappeja olisi tarvinnut juhliin siivota, mutta halusin kerrankin siivota kunnolla ). 

Ihmeen pienillä stresseillä loppujenlopuksi selvisin, kun ajattelee, että yleensä hikoilen jo pelkistä synttäreistäkin. Onneksi ympärillä oli paljon apukäsiä, joita ilman en olisi selvinnyt! Sain talkooapuja niin tarjoiluihin, lastenhoitoon kuin ikkunoiden pesuunkin. ( Eihän meidän isot lapset toki hoitoa enää kaipaa, mutta ihanaa kun saivat lomailla pari päivää mökillä serkkujensa kanssa ja minä sain rauhassa laitella paikkoja kuntoon ). Juhlavampia astioita sain myös lainaksi anopiltani, sillä omat kupit eivät olisi mitenkään juhlaväelle riittäneet. 

Ja vaikka vielä juhlien aattoyönä hääräsin keittiön kattausten parissa kahden aikaan yöllä ja yöunet jäivät vähiin, niin kyllä vain juhlat menivät hyvin ja olivat oikein iloiset ja ikimuistoiset! Seuraavassa teillekin näytille hätäisiä räpsyjäni ( en ehtinyt kuvailla oikein ollenkaan ). Onneksi appiukkoni ikuisti rippilapsemme ammattilaisen ottein ja sain lainata pari otosta tänne blogiin :)

( Kuva: Heikki Löflund, Raatikuva )

Tytär sattui löytämään alkukesästä juuri toiveidensa mukaisen, vaaleankeltaisen mekon paikallisesta juhlavaatekaupasta ja kengätkin löytyivät alemyynnin aikaan omasta kaupungistamme. Minä sain kunnian toteuttaa neidin kampauksen ja kevyen meikin. 

Keltainen sävy toistui kattauksessa ja kodin koristeluissa, sekä pieninä asusteina meidän muiden perheenjäsenten vaatetuksessakin. Keltainen olikin hyvin pirteä ja kesäinen juhlaväri, joka sopi täydellisesti juhlakalulle, joka on aina niin hymyileväinen ja aurinkoinen :)

( Kuva: Heikki Löflund, Raatikuva )

Tarjoilu toimi ihmeen hyvin pienissäkin tiloissa, kun nostimme ruokapöydän ja patakaapin keittiön sivuun noutopöydäksi. Ja koska ulkona oli mitä kaunein kesäilma, niin vieraat mahtuivat syömään hyvin ulkosalla, eikä tungosta syntynyt. Mökiltä saimme pihaan lainaksi pari pöytää ja muutaman tuolin, joten kaikille riitti paikkojakin.

Tarjolla oli kolmea erilaista salaattia: vesimelooni/viinirypäletuoresalaatti, coscous-salaatti sekä kanapastasalaatti. Lisäksi suolaista piirakkaa, lihapullia, leipäjuustoa ja patonkia. Jälkkärinä britakakkua, valkosuklaajuustokakkua, mokkapaloja, keksejä ja karkkeja. Itse tein vain pari salaattia ja juustokakut, joten leipomusten suhteen pääsin helpolla. Ainoa ongelma isommissa juhlissa kotosalla on säilytystilojen puute, mutta ihmeen hyvin ne tarjoilut saatiin jääkaappiin mahtumaan, ja osa pakattiin kylmälaukkuihin kylpyhuoneeseen. 

( Heikki Löflund, Raatikuva )

Päivän aikana meillä kävi 40 vierasta eri aikaan ripotellen ja onneksi ruuat riittivät kaikille, vaikka kovasti pelkäsin, etteivät riitä mihinkään ;)

Viimeiset vieraat, mukavat naapurimme viipyivät meillä yli puoleen yöhön ja siinä olikin ihana istuskella viilentyneessä illassa terassilla ja avata pullo kuohuvaa!

Sankari sai oikein mieleisiä lahjoja: rahaa, lahjakortteja, kasvohoitotuotteita, koruja ja kaikkein mieleenpainuvimpana yllätyksenä hän sai isovanhemmiltaan Rooman matkan, jonne pääsi heti seuraavalla viikolla!

( Mieheni ottama kuva )

 Kiitollinen mieli jäi rippijuhlasta ja koko kesälomasta ylipäätään! Oli mukavaa, kun saatiin yhteistä lomaa ja päästiin reissaamaan Tukholman lisäksi myös pohjanmaalle sekä Poriin. Mökillekin ehdittiin lopulta loppuloman aikaan, joten kaikkea kivaa tuli tehtyä. Nyt kelpaa taas palata arkeen!

Aurinkoisin terveisin ja halauksin:

Iida Emilia

Palaillaan taas pian! :)