Rauhaisaa Joulua!

Joulu on täällä!

Joulun odotus ja viime hetken hössötykset ovat päättyneet. Viimein voi istahtaa alas aatonaaton iltana ihailemaan putipuhdasta kotia, joka on koristeltu rakkaudella vuoden kauneimpaan juhlaan. Kuusen valot tuikkivat, lahjapaketit ovat valmiina kääreissään, ja kinkun tuoksu leijailee uunin uumenista. Niin kutkuttavan ihanaa!

Tänä vuonna sain laitella joulua rauhassa, mutta silti vain tuntui kiirus tulevan. Saimme myös nauttia parina päivänä läheisistä vieraista jouluvalmisteluiden lomassa. On leivottu, häärätty, pyykätty ja puunattu. Joululaulut ovat soineet taustalla ja ikkunasta on avautunut mitä täydellisin talvimaisema. Tärkeintä on kuitenkin joulurauha, joka on laskeutunut sydämeen asti.

Kuvia otin jo pari päivää sitten, kun kuusemme oli nostettu sisään, mutta koristeet vielä uupuivat. Kuusi on pieni, eikä täydellisen symmetrinen, mutta ihanan tunnelman se luo silti joka vuosi.( Jossain kuvassa saatat huomata myös erään karvaisen kaverimme, joka tykkää kuusesta myös kovasti ;)

Teinimme askarteli hauskan joulutekstin taululle ja kuopus väkersi herkullisen suklaamökin.

Kyökin puolella ripaus punaista. Ja tonttu-ukot vilahtelevat siellä,täällä.

Näiden jouluisten kuvien myötä Pilvenhattaran väki toivottelee kaikille

Suloista Joulun aikaa!

Syysmökkeilyä

Suloista sunnuntaita!

Heräsin tänään aikaisin ja ihastelin yön aikana maahan leijaillutta hentoista lumikerrosta. Siirsin keittiössä raksuttavan kellon talviaikaan, sytytin kynttilän valaisemaan aamun hämärää ja kuuntelin hiljaisuutta muun perheen vielä tuhistessa sängyissään. Sydämessä läikähti lämmin ja onnellinen olo. Ei haitannut pimeys, eikä kylmyys. Sensijaan tuntui, kuin talvi kutsuisi hellään syleilyynsä. Oikeastaan ensimmäistä kertaa syksyn aikana minut valtasi myös joulufiilis. Se tunne tuo tähän vuodenaikaan aivan oman tunnelmansa :)

Olemme useasti haaveilleet joulun vietosta mökillä, ja nyt kun mökkiin saatiin sähköt, niin tuo haave voisi hyvinkin joskus toteutua. Ylipäänsä mökkeilykautta on voitu pidentää sähköistymisen myötä. Tänä vuonna vietimme harmillisen vähän aikaa mökillä, sillä alkukesän pihahommat ja juhlavalmistelut veivät kaiken ajan ja muutenkin tuntui kaikenlaista menoa kesään mahtuvan. Appivanhemmillekin toki haluaa suoda välillä rauhallisia viikonloppuja, ettei aina olisi vieraita passattavana, vaikka tiedän, että he vieraista tykkäävätkin. Hehän asuvat mökillä läpi kesän.

Syyslomalla vietimme ihanan viikonlopun perheen kanssa mökkeillein ja pitkästä aikaa tuli kamerakin mukaan matkaan. 

Sattui hurjan kaunis ja lämmin viikonloppu. Nautittiin ulkoilusta ja syksyn väriloistosta. Pelailtiin, saunottiin ja pulahdettiin jopa pikaisesti vielä lampeenkin. Illan tullen lämmiteltiin takkatulen loisteessa.

Alemmassa kuvassa näkyy hyvin tuo vanhempi pikkuinen hirsimökki, joka toimii lähinnä vierasmökkinä, ja taustalla näkyy uudempi mökki, jossa vietetään enemmän aikaa.

Jotkut teistä varmasti muistavatkin vielä muutaman vuoden takaa, kuinka tämä pikkumökki raikastui remontin myötä. Sain tuolloin vapaat kädet remontin toteutukseen. Tykkään kyllä tosi paljon mökin tunnelmasta. Täällä mieli ja sielu lepäävät.

Nyt ovat viimeisetkin lehdet jo puista alas leijailleet ja mökki jää uinumaan talviuntaan. Keväällä taas tavataan! 

Mukavaa päivää jokaiselle!

Iida Emilia

Talvimökkeilyä

Heipähei ihanat!

Niin se vain viikko jälleen vierähti vauhdilla, enkä ehtinyt yrityksistäni huolimatta saada postausta arkena aikaan. Päivät täyttyvät niin nopeaan kaikenlaisesta tohinasta, että turha tässä on näköjään  haaveilla tiiviimmäästä postaustahdista! Mutta instagramin puolella päivittyy yleensä kuvia hieman tiuhempaan :). Ja toisaalta...parempi se on elää tosielämää täysillä, eikä hengittää tätä elämää vain somen kautta. Välillä oikein turhauttaa kaikki nämä laitteet! Kännykkä on vihonviimeinen vempele. Jos se unohtuu vahingossa kotiin töihin lähtiessä, niin tuntuu ettei päivästä selviä mitenkään ilman tuota littanaa kapistusta! Voihan someriippuvuus :D 

Viikonloppuna heitimmekin elektroniikan nurkkaan ja avasimme mökkeilykauden! Tämä oli itseasiassa ensimmäinen kerta, kun yövyimme mökillä näin talviaikaan ja olipas se ihanaa kerrassaan. Sukumökkimme lämpenee nimittäin nyt takan lisäksi myös patterein, sillä viime kesänä tänne saatiin sähköt, jotka helpottavat ja pidentävät mökkikautta huomattavasti. Siltikin täällä sytytellään mieluummin kynttilät lamppujen sijaan, eikä televisio pauhaa taustalla kuin harvoin.

Täällä sitä jotenkin rauhoittuu ja elää enemmän hetkessä! Touhutaan yhdessä perheen kanssa. Ulkoillaan, pelataan, nautiskellaan pihasaunan lempeistä löylyistä, syödään hyvin ja ihastellaan takkatulen loistetta hämärtyvässä illassa.

Tämä pikkuinen vanha hirsimökki tosin toimii edelleen aurinkokennoilla ja lämpenee vain kamiinan voimin, mutta tämän vieressä oleva isompi ja uudempi mökkirakennus on se paikka, missä enemmän vietetään aikaa. Siitä parempaa kuvaa mm. täällä.

Voi miten kaunista voi olla luonnossa näin talvellakin! Viikonlopun ilmat suosivat meitä mökkeilijöitä leudoilla pakkaslukemilla ja kirkkaalla auringonpaisteella. Linnut visersivät ja räystäät tippuivat. Lammen jää oli kuitenkin vielä paksua ja vahvaa. Kevät-talven ihanuutta parhaimmillaan.

( Harvemmin tänne blogiin tulee laiteltua tällaisia omaksi iloksi räpsittyjä perhekuvia. En myöskään koe olevani kauhean hyvä luontokuvaaja, joten ulkokuviakin laitan aniharvoin. Kiinnostaisivatko nämä ketään ylipäätään )?

Serkut olivat viikko sitten tehneet mökillä komean lumiukon, joka vastaanotti meidät pihamaalla.

Lumileikkeihin ja pulkallalaskuun innostuttiin me aikuisetkin, mutta hangessa pyöriskely suoraan  saunanlauteilta jäi meiltä vanhemmilta kyllä väliin ;)

Mutta ajatelkaapa, että parin kuukauden päästä täällä jo luonto vihertää ja laineet liplattaa. En malttaisi millään odottaa!

Iloa ja auringonpaistetta alkavaan viikkoon!

Iida Emilia

Talviloman tunnelmia

Heipsan kuulijat!

Kaikki kiva loppuu aikanaan...niin myös tämä pieni hiihtoloma, joka on tarjonnut mukavia elämyksiä laidasta laitaan. Olen saanut nauttia yhteisestä ajasta ukkokullan kanssa Jarkko Aholan upean keikan merkeissä. Konsertti oli kyllä mieletön, ja leijailin pari päivää sen jälkeen! ( Eräs ystäväni ihmetteli, olenko yhtäkkiä kääntynyt hevin ystäväksi, mutta en suinkaan, sillä tuo konsertti piti sisällään  suomalaisia klassikkobiisejä 50-80 luvuilta, ja mukana oli myös Elvistä, Gueenia ym. ikivihreitä ). Olisin voinut kuunnella Jarkon komeaa musisointia ihan koko illan! Upeaa kerrassaan!

Mukavia kokemuksia kertyi myös perheen yhteiseltä Tallinan reissulta, jonne seilasimme pariksi päiväksi seikkailemaan. eikä pureva pakkanenkaan menoa haitannut. Talvisen Tallinnan vanha kaupunki oli kuin suoraan sadusta ja teimme mm. mielenkiintoisen aikamatkan keski-ajalle ja käväisimme elämysgolffissa.

Hauskoihin lomamuistoihin lisäisin myös pakohuonepelin, jonne olin jouluna hankkinut lahjakortin koko perheelle ja hurahdimme kyllä täysin tuohon mysteerin ratkomiseen. Meidät siis suljettiin kahteen eri huoneeseen vuoronperään, ja puolessa tunnissa piti ratkaista tiemme huoneesta ulos erilaisten vihjeiden avulla! Ensimmäisestä emme ihan ulos selvinneet, mutta toisesta pääsimme täpärästi pihalle. ( Toki sieltä huoneesta siis tullaan päästämään ulos, vaikkei mysteeri ratkeaisikaan ;). Mutta oli aivan sairaan hauskaa! Suosittelen.

Talviset ja aurinkoiset ulkoilukelit ovat myös suosineet meitä hiihtolomalaisia, kunhan on muistanut pukeutua lämpimästi. Onneksi nyt loppuviikkoa kohden pakkaset ovat hieman hellittäneet, ja eilenkin oli aivan ihana kirjastoreissun jälkeen kävellä järvenjäällä. Sen jälkeen maistuikin lämpimät kaakaot ja pullat kahvilassa.

Reissuvinkiä vielä:

Jos Tallinnassa ei jaksa koko päivää haahuilla ostoskeskuksissa tai vanhan kaupungin kaduilla, niin suosittelen ehdottomasti isompien lasten kanssa "Tallinnan legendat"- nimistä interaktiivista, jännittävää museokierrosta, jossa pääsee koskettavan lähelle keskiajan hyytäviä legendoja ja tarinoita! Osallistujat kulkevat huoneesta toiseen näyttelijöiden mukana ja hienot rekvisiitat takaavat vaikuttavan elämyksen! Tykättiin kaikki todella paljon, mutta kierros oli sen verran pelottava, ettei se sovellu mielestäni kovin pienille tai herkimmille lapsille.

Myös elämysgolf oli todella kiva koko perheen aktiviteetti, jossa hohto-minigolfrata hauskoine erikoistehosteineen toi pientä lisäjännitystä peliin.

Molemmat paikat sijaitsivat vanhassa kaupungissa, eli ihan kävelymatkan päässä Viruhotellista, jossa majailimme.

Kotiin palatessa alkoikin jo arki palautella todenteolla maan pinnalle, kun jo heti satamassa raitiovaunua pitkään hytisten odotellessa ( olimme jättäneet automme mieheni siskon luokse säästääksemme parkkimaksuissa ) selvisi, että raitiovaunu ei kuljekkaan! Isäntä oli jo ehtinyt ostaa liput julkisiin, mutta vahingossa liian kalliit sellaiset! Siirryimme siis taksijonoon tärisemään ja kuuntelemaan laivalta tulleiden, hieman liikaa ilolientä nauttineiden matkailijoiden örinöitä.

Siinä samassa myös isännän lonkeropaketti ( joka oli kuulemma pakko raahata mukaan edullisen hinnan vuoksi ) levisi pitkin jäistä piennarta ja siinä tölkkejä keräillessä taksikin sieltä vihdoin saapui ja saimme itsemme kammettua kyytiin. Taksimatka oli kaikkea muuta kuin rentouttava, sillä kuski kaahasi kuin mikäkin actionleffan sankari!! Perille päästiin kuitenkin ehjinä ja aika paljon köyhempinä, joten se niistä parkkimaksun säästöistä sitten :D

Automatka kotiin tuntui puuduttavan pitkältä ja väsyttävältä...varsinkin kun automme lämmitys kieltäytyi toimimasta ja lopulta kymmeneltä illalla, kun saavuimme jääkuutioina kotiin, napsautimme ensitöiksemme saunan päälle! Onneksi seuraavana päivänä auton ilmastointi alkoi todentotta "toimia"...nimittäin kuskin puolen ikkuna jäi alas, eikä noussutkaan enää ylös!! Mutta hätä keinot keksii ja ikkuna saatiin kiinni....ilmastointiteipin avulla.

Isäntä ilmeisesti kuitenkin vilustui reissussa, sillä viikonlopuksi hänelle paukahti korkea kuume ja flunssa päälle. Kunpa ei tulisi lisää potilaita.

Mutta vaikka se elämä joskus potkiikin päähän, niin kyllä se myös antaa paljon :).

Lomasta jäi mukavat muistot ja nyt saa arki taas alkaa!

Onnittelut jos jaksoit lukea tänne asti!

Halauksin

Iida Emilia

Viikonlopun kuulumisia ja ystävänpäivän kukkia!

Tervehdys sunnuntaille!

En ehtinyt viikolla toivotella teille ystävänpäiviä, vaikka kuvatkin olin ottanut valmiiksi, joten lisäilenpä ne tähän postaukseen ja lähettelen niiden myötä myöhästyneesti lämpimät ystävänpäivän rutistukset jokaiselle :)

Ihanaa kun käytte täällä lukemassa ja joskus ehditte jättää kommenttejakin. Olen niin onnekas, kun olette tänne löytäneet ja toivottavasti viihtyneetkin. Risut, ruusut ja toiveet ovat aina tervetulleita! Nämä arkipäiväiset tarinat jorinat ja kodin tunnelmat ovat ne minun juttuni. En siis osaa tarjota jatkuvalla syötöllä hienoja askartelu/leivonta/remontti/DIY -ideoita. Lähinnä keskityn vain pitämään päiväkirjaa tavallisen keski-ikäisen naisen elämästä ruuhkavuosien keskellä. Lapsiperheen menoista sen iloineen ja murheineen. Sisustusintoilua unohtamatta! Vaikka eihän täällä tämä sisutuskaan muutu itseasiassa ikinä. Kiva kun olette silti olleet mukana :D

Mukava viikonloppu takana! 

Perjantaina tapasin työtovereitani kaupungilla viinilasillisen ja livemusiikin äärellä. Enpä muista milloin olisin viimeksi iltamenoissa ollut? Enkä ollut osannut niitä kaivatakkaan, mutta niin hauskaa kieltämättä oli, että voisi ottaa joskus uusiksikin ;). 

Kotiin menin silti hyvissä ajoin, sillä lauantaina ajelimme Helsinkiin mieheni siskon perheen luokse 8-vuotiasta serkkutyttöä juhlimaan. Olipas kälyni taikonut jälleen ihania herkkuja kahvipöytään ja lauantai vierähti nopsaan kyläillessä.

Sunnuntaiaamut pyhitetäänkin sitten vain rennolle oloilulle. Olympialaisia, kahvin tuoksua, pitkäksi venyneitä aamiaisia. Auringonpaiste kutsui kävelylenkille ja tyttären treenien aikana pyörähdin pitkästä aikaa kirpputorilla...ilman löytöjä tosin. ( Enkä vieläkään löytänyt mistään helmililjoja )!

Mahtavaa kun valoisuus lisääntyy ja kevät on päivä päivältä lähenpänä! Kotikissakin alkaa taas selvästi kaivata elämää ympärilleen talviunien jälkeen.

Iloa uuteen viikkoon!

Iida Emilia

Pakkaspäiviä ja flunssan selätystä

Hyvää Runebergin päivää ja  aurinkoista alkanutta pakkasviikkoa!

Meidän viikonlopun suunnitelmat menivät uusiksi flunssa-aallon pyyhältäessä kutsumatta kotiimme. Torstai iltana nousi esikoiselle kuume ja perjantaina kuopus kaatui petiin! Isäntäkin alkoi pärskiä ja niistellä, joten toistaiseksi olen perheen ainut, johon flunssa ei päässyt vielä puraisemaan.

Perjantaina oli tarkoitus kutsua teinimme parhaat kaverit yökyläsynttäreille, mutta niitä jouduttiin nyt siirtämään.  Lauantain futis-talviturnaukset jäivät myös väliin ( ja minä pääsin livistämään tuomarivastaavan tehtävistä...auts )! 

Onneksi tauti ei ollut kovin sitkeää laatua ja lapsukaiset pääsivät viikonlopun levättyään, tänään jo takaisin kouluun ( vaikka kuopuksen mielestä olikin "epää" sairastua juuri viikonloppuna, eikä näin ollen saanut saikkua koulusta ;). 

Tällaisena aikana, kun tauteja voi nappailla mukaansa jos jonkinlaisena versiona, olen tehostanut marjojen syöntiä, vaikka toki syön niitä lähes päivittäin muutenkin. Kaupan kotimaiset pakastemarjatkin kelpaavat, sillä meidän pieneen pakastimeen kerätyt marjavarastot alkavat aina tässä vaiheessa ehtyä ja puolukka onkin se ainoa, mitä on enää jäljellä. Marjoja kun laittaa ison kourallisen puuron, jogurtin ja smoothien sekaan, niin kyllä on hyvää ja terveellistä :)

Yksi loistava vinkki flunssa-aikaan on tuore inkivääri! Inkiväärihän on yksi luonnon parhaita lääkkeitä tulehduksia vastaan ja se parantaa myös vastustuskykyä. Itse käytän sitä aika useinkin esim. smoothien seassa, koska pidän sen vahvasta mausta. Valitettavasti muu perhe ei siitä oikein välitä, mutta saatan raastaa sitä huomaamatta pikkuisen ruokienkin sekaan ;)

Kun kurkkua alkaa kolottaa, otan aina ison mukillisen teetä. Raastan sekaan inkivääriä ja lorautan hunajaa. ( Sitruunaakin sopii sekaan ). Lopuksi pureskelen ja syön inkiväärin, ja lähestulkoon aina flunssa on tipotiessään! Kokeilkaapa.

Sunnuntaina olisi ollut mitä ihanin talvikeli koko perheen kanssa yhteiseen ulkoiluun, mutta vietimme päivän vielä sisätiloissa lepäillen. Tänään olen puolestaan vapaalla. Heitin aamulla tyynyt ja täkit pakkaseen tuulettumaan, ja täytyypä heittää kohta tämä iso takamuskin lenkille. Harmi kun suklaa maistuu marjojen lisäksi liiankin hyvin ;)

Nyt kun lapset ovat isompia, niin tauteja onneksi osuu enää harvakseltaan! Toivotaanpa siis, että lenssut olisivat nyt tässä, eikä mitään jälkitauteja tulisi. Lämmintä vain päälle ja tehokasta käsienpesua. Toivottavasti tekin siellä ruudun toisella puolella olette säästyneet suuremmilta pöpöiltä.

Nyt nautitaan näistä mahtavista talvikeleistä, joita vihdoin tänne eteläänkin on saatu! Kevättä ja valoa kohti mennään :)

Auringonpaistetta päiväänne!

Iida Emilia

Ps: Vielä ehtii tämän päivän ajan osallistua kaupunkijuliste-arvontaan yksi postaus alempana!

1-v pikkuprinsessa

Tuulista torstaita!

Sain alkuviikosta iloisen ja jännittävän tehtävän, kun eräs tuttavani kyseli, josko kuvaisin hänen 1-vuotiasta tytärtään. Innostuin tuosta kunniatehtävästä oitis, vaikka lapsikuvauskokemukseni rajoittuvat lähinnä vain omieni kuvaamiseen. Toki tiesin myös sen, että omat kuvauspuitteet ja välineistö eivät ammattitasoa vastaa, mutta päätimme kuitenkin yrittää.

Kuvauspäivä koitti, mutta eihän se sujunut ollenkaan käsikirjoitusten mukaan :D

Ensinnäkin olin jo vallan unohtanut, kuinka vikkeliä nuo 1-vuotiaat ovat! Eiväthän ne pysy paikallaan ollenkaan. Suurin osa kuvista olivatkin sellaisia, missä näkyivät vain vauhtiviivat ;).

Lisäksi pikkuinen oli juuri sairastunut flunssaan ja siihen kun lisäsi vielä oudon ympäristön, niin hymyt olivat harvassa. Tai kuvaaja ei vain ehtinyt niitä napata :)

Päivä sattui olemaan pilvinen ja harmaa, joten luonnonvaloa tulvi sisään kovin niukasti. Itse kun en tykkää kameran kovaa salamavaloa käyttää, niin kuvien laatu jäi tästä kärsimään. Mutta olihan meillä silti hauskaa! Pikkuprinsessa oli kyllä niin valloittava persoona, että sulatti sydämeni täysin! Voi miten siitä onkaan aikaa, kun omat olivat tällaisia palleroisia. Ja saatiinhan me lopulta kuitenkin muutama tosi suloinen otos ikuistettua :)

Voihan kaniherra, kun käänsit meille selän! ;)

Onneksi mieheni työskentelee valokuvaamossa, niin pystyin ohjaamaan tuttavani sinne, mikäli mielii saada hieman laadukkaampia ja tarkempia studiokuvia. Lisäksi ammattilaisilla on hallussa se ote, jolla he pystyvät ikuistamaan sen pienenkin hetken ja hymyn juuri oikeassa kohtaa. Tämä oli kuitenkin itselleni mukavaa harjoitusta, jos vaikka joskus innostun kokeilemaan uudelleenkin.

Siihen asti taidan pysytellä sisustuskuvien parissa. Huonekalut kun eivät karkaa mihinkään :D

Hempeää loppuviikkoa!

Iida Emilia