Voileipäkakkua ja synttärihulinoita

Hellurei!

Viimeaikoina on tainnut tulla blogiin paljon keittiökuvia, mutta pysytellään nyt vielä tälläkin kertaa kyökin puolella, sillä siellä vietin muutenkin koko viikonlopun hellan äärellä. Meillä juhlittiin nimittäin rakkaan esikoisemme 17-vuotis synttäreitä sukulaisten voimin, hieman myöhässä tosin, sillä neitonen täytti vuosia jo tammikuun puolella. Mutta nyt on sitten juhlittu ensivuodenkin edestä! Täysi-ikäisyys nimittäin vaihtuu kaukana maailmalla ja sekös tuntuu äidistä aika haikealta, mutta toisaalta olen tulevaan vaihtovuoteen mielestäni hyvin sopeutunutkin. Ja vielä saadaan onneksi koko kevät yhdessä odottaa tietoja tulevasta host familystä. On tämä jännittävää aikaa!

Esikoisemme on aina ollut seikkailunhaluinen ja rohkea. Hän ei jännitä uusia tilanteita tai ihmisiä, vaan innostuu aina kaikesta uudesta. Isoshommien lisäksi hän esiintyy tänä vuonna myös koulun musikaalissa. Ja puhetta hänellä piisaa ( ellei sitten ole syventyneenä koulutehtävien, kirjojen tai tarinoidensa pariin...tai kännykän ; ). Mutta yksi asia, jota todella ihailen tyttäressämme, on se, että hän hymyilee lähestulkoon aina! Positiivinen elämänasenne pelastaa pimeimmänkin päivän.
Tammikuun aurinkomme todellakin! Joten luotan kyllä, että hän jos kuka tulee pärjäämään maailmalla :)

Viimeviikko oli todella kiireinen ja tuntuu, että synttäritkin valmistuivat vähän ohimennen vasemmalla kädellä, mutta onneksi sain koko perheen avukseni viimehetken siivoiluihin ja leivontaan. Kuviahan en taaskaan ehtinyt juuri ottaa, sillä mikä siinä onkaan, että aina valmistelut kestävät ihan sinne viimeminuuteille saakka? Yleensä saan juuri sen viimeisen kahvikupin ja lusikan esille, kun ensimmäinen vieras jo soittaa ovikelloa. Ihmettelen sitäkin, että kuinka ylipäätään kerkesin lasten ollessa pienempiä tehdä kaikenmaailman koristeita syntymäpäiville? Värit ja teemat toistuivat tuolloin kaikessa mahdollisessa kattauksesta lähtien. Aikansa kutakin!

Tällä kertaa päätavoitteeni oli vihdoin tehdä pitkään haaveilemani voileipäkakku! Ja voitteko kuvitella? Onnistuin ihan ekalla yrittämällä. Löysin nimittäin todella hyvän ja selkeän ohjeen Liian hyvää-blogista. Tein kakusta vain isomman version ja se vei kyllä kielen mennessään. Täytteenä kinkku/paprikaa ja suolakurkku/punasipulia. Kivan suolaista ja ruokaisaa tarjottavaa, vaikka kieltämättä aika suuritöinen ja monivaiheinen olikin. Koristeluun käytin kinkkurullia, herneenversoa, kurkkua ja viinirypäleitä.

Muita herkullisia suolaisia tarjottavia olivat myös pestofetahyrrät, joista löytyy erilaisia versioita googlettelemalla. Meidän helpossa versiossamme kaulittuun suureen voitaikinalevyyn lisättiin vain pesto ja feta päälle. Käärittiin taikinalevy rullalle ja leikattiin rullasta pieniä kiekkoja, siveltiin kanamunalla ja paisteltiin uunissa 15-20 minuuttia. 

Makeaan jälkkäripöytään tein sankarin toiveesta brita-kakkua, jonka täytteisiin lisäsin kerman ohella viinirypäleitä, hunajamelonia, kiiviä ja pensasmustikoita. Tein kakusta sen verran kookkaan, ettei tarvinnut toista kakkua lisäksi, vaikka illan pikkutunneilla meinasinkin lähteä juustokakun aineita vielä kaupasta hakemaan ;). Onneksi äitini leipaisi pöytään vielä laskiaispullia, niin makeitakin vaihtoehtoja löytyi keksien ja hedelmäpalojen lisäksi. ( Kuvia kakusta en laittanut, koska britasta ei oikein saa kovin näyttävän näköistä, mutta maku onneksi ratkaisee ).

Minunhan tekisi mieli aina kauheasti tehdä erilaisia sortteja tarjottavaksi, mutta mieheni on koittanut takoa päähäni järkeä, että vähempikin riittää! Ja onhan ne aina todellakin riittäneet, sillä jääkaappiinkaan ei paljoa säilytykseen mahdu. Vieraita meillä käy yleensä 20-25 henkeä.

Eli jälleen ovat yhdet mukavat synttärikekkerit takanapäin ja taas on opittu jotakin uutta! Koskaan ei ole liian vanha testailemaan uusia resptejä ;D

Oikein ihanaa ja aurinkoista viikon jatkoa jokaiselle! Minäkin lähden tästä nyt työmaalle!

Terkuin:

Iida Emilia