Viikonloppuna meillä liihotteli enkeleitä, keijuja ja kilttejä velhoja! Tyttäremme, nuo rakkaat kultasiskokset leikkivät koko viikonlopun aamusta iltaan roolileikkejä niin sulassa sovussa, että täytyy ihan hämmästellä :).
Jauhojakin pöllyteltiin, ja suklaisesta taikinasta taiottiin herkullisia mokkapaloja keijukaisten teekutsuja varten. Pöytä katettiin pitsiliinoin, ja ruusukupposin. Siinä kelpasi keijujen kevättä juhlistaa :)
Itselleni tulvahti mieleen näistä kuvista ihania lapsuusmuistoja. Vietimme kesiä usein maalla mummolassa, jossa naapurissa asui pikkuserkkuni, ja paras ystäväni. Olimme kuin siskokset, ja todelliset hengenheimolaiset. Supattelimme toisillemme kaikki salaisuudet, ja jaoimme yhteiset haaveemme, ja toiveemme.
Voi niitä ikimuistoisia kesiä! Mekin pidimme usein nukeille teekutsuja. Välillä pulahdettiin uimaan raikkaaseen järviveteen, ratsastettiin hevosilla, juostiin kukkaniityillä, (ja astuttiin lehmänlantaan ;) ja pompittiin heinäladossa. Napattiin kanalasta muna, jota yritettiin kovasti karvahatussa hautoa. Leikittiin prinsessoja. Keräiltiin paperinukkeja. Nukuttiin öitä leikkimökissä.
Isompana keksittiin kaikenlaista hassua, kuten ajaa mopolla iltasella läheiselle pikkukylälle, mutta mopo hyytyikin kesken matkan, ja kävelimme monta kilometriä pilkkopimeää metsätietä takaisin kotiin. Pelotti, mutta onneksi ystävä oli lähellä. Voi niitä kesiä! :)
Silloin, kun emme olleet yhdessä, niin kirjoittelimme toisillemme viikottain. Olihan meillä välimatkaa omien kotiemme välillä parisataa kilometriä. Ystävyys säilyi silti aina pitkästä välimatkasta huolimatta.
Mutta sitten koitti se kauhea kevät, jolloin jouduimme sanomaan toisillemme hyvästit...yhtäkkiä ja yllättäin...aivan varoittamatta! Oltiin vasta 18 vuotiaita. Koko elämä vielä edessä.
Ystäväni oli ilmeisesti liian hyvä ihminen maan päälle, koska hänet otettiin täältä pois. Kohtalokas kolari tutulla kotitiellä vei hänet koomaan, eikä hän jaksanut enää taistella. Oli tullut hänen aikansa. Nyt hän tuikkii tähtenä taivaalla, ja seuraa touhujamme sieltä.
Kaipaan häntä yhä, vaikka suuri suru onkin muuttanut muotoaan.
Olen onnellinen, että sain hänet kerran tuntea, ja säilön kaikki kauniit muistot syvälle sydämeeni. Kuinka onkaan tärkeää omistaa ystäviä, ja kiittää heistä jokaisena päivänä!
Ystävän mukanaolo saa ilon loistamaan,
ja murheet kevenemään.
-Cicero-
Iida Emilia
Voi mikä postaus <3 Täällä mä olen kyynel silmäkulmassa.. Elämä on joskus pelottava ja liian arvaamaton :/ Onneks sulla on ihania muistoja tallella <3 Niin söpöset neitoset ja teekutsut ai että!
VastaaPoistaIhanat kutsut, herkut ja kattaukset...itse juhlijoista puhumattakaan.
VastaaPoistaMutta sitten...voi nyyh mikä tarina sinulla olikin kerrottavana. Onneksi muistot kantaa ja teillä on ollut upea lapsuus yhdessä. Hui, kun ihan kyynel tuli ja kylmät väreet.
Ja ihanaa, kun siskot ovat kuin parhaat kaverit :)
Oi miten lämmin tarina ja aivan ihanat teekutsut<3
VastaaPoistaLiikuttavaa <3 Kaunis ystävyystarina teillä, kamalaa kun jotkut kutsutaan taivaankotiin jo liian varhain. Kuitenkin ihanaa, että on olemassa aina niitä ihmisiä joiden sydämissä heidän elämänsä jatkuu ja muistot kantaa...
VastaaPoistaKauniit kutsut lapsilla ja nam miten herkulliselta nuo mokkapalat näyttää! Tein niitä hetki sitten ja nyt tuntuu, että pitää saada pian lisää :)
Aurinkoisia päiviä!
Voi kuinka surullinen tarina. Kyynelhän tässä poskelle vierähti. Ihanat muistot sinulle jäivät. Jotkut meistä lähtevät ihan liian aikaisin.
VastaaPoistaTiedän pienet keijukaiset ovat kyllä suloisia.
Ihanat kultasiskokset kevään keijukaisina!
VastaaPoistaIkävä kuulla, että menetit rakkaan ystävän. Onneksi muistot ovat tallella.
"oi, jospa oisin saanut olla mukana...." ihanan näköistä! kyllä tytöt varmasti muistaa nuo juhlat aikuisenakin! :)
VastaaPoistaKauniita kuvia ja ihana kattaus! Tykkään kovasti blosisi tyylistä ja kuniista kuvista. Minä vain odottelen koska meillä leikittäisiin edes hetki sovussa :)
VastaaPoistaTerveisin 2 ja 5 vuotiaiden äiti.
Onneksi muistot edes lohduttavat. Surullinen tarina :(
VastaaPoistaAivan ihanat keijukutsut. Ei oikein kehtaa kehua noin surullinen tarinan jälkeen.
Kun luin kirjoitustasi, tuli ihan omat lapsuusmuistot maalla mieleen; ne ihanat yhteiset kesät oman ystäväni kanssa. Harmi, että sinun tarinallasi täytyi olla noin surullinen loppu :( Muistot onneksi säilyvät, kauniisti osasit niistä kirjoittaa ja niin suloisin enkelitytöin kuvittaa :)
VastaaPoistaTyötöillä ollut ihanat juhlat!
VastaaPoistaKyynel silmissä luin postauksen loppuun... <3 Onneksi muistot on tallessa!!
Kiitos paljon kauniista viesteistänne <3
VastaaPoistaElämä on todellakin joskus epäreilu, ja polku kivinen. Siitä ei aina selviä ilman kipeitä kolhuja, mutta kaikella täällä on tarkoituksensa kuitenkin. Pääasia, että sitä nauttii jokaisesta hetkestä ja pyrkii eteenpäin luottaen huomiseen :)
Koen kyllä, että nuo lapsuuteni kesät maaseudun rauhassa ovat olleet suuri rikkaus elämässäni. Harmi, ettei omat lapseni päässeet enää näkemään ihanaa mummolaani.
Mietinkin hetken, että viitsinkö ympätä tuon surullisenkauniin tarinan tähän iloiseen postaukseen, mutta jotenkin ne muistot vaan nousivat niin voimakkaasti esiin :)
Anonyymi: Kiitos paljon. Mukava kuulla, että tykkäät blogini tyylistä :) Ja odota vaan, kunhan teidän kuopus vielä hieman kasvaa, niin leikit kyllä alkavat sujua ;)
GardenianKati: kiitos sinullekkin, ja saa kehua ihan rauhassa ;)Tarina on surullinen, mutta onneksi aika on parantanut haavat, ja nyt voin muistella lapsuuden ystävääni hyvillä mielin <3
Miia: Kyllä maalla vaan on ihanaa! :)
Ihanat teekutsut<3
VastaaPoistaTiedän mitä on menettää hyvä ystävä:-(
Liikuttavan kaunis postaus......
VastaaPoistaElämän parhaat muistot,ovat usein näitä rahalla saavuttamattomia asioita. Kaunis postaus,aina näistä saan pieniä päivänpaisteita päivääni. Venla
VastaaPoistaVoi miten ihana postaus. Mun mummolassa oli samanlaiset kahvikupit kuin näissä kuvissa... Kaunista, kertakaikkiaan!
VastaaPoistaVoi ku ihanat teekutsut ja sulose tyttöset ♥ Elämä on tosiaa kauhia arvaamatont eikkä koska tierä mitä huomine tuo tullessaa ja siks kannattaaki ain arvostaa sitä mitä on ♥ Sun hyvä ystävä katselee teirä elämä menoa pilvenhattaralt ja onkki tyytyväine ku sul on noi ihana suloset tyttöset ♥
VastaaPoistaVoi taivas kuinka ihania kuvia ja ihania muistoja <3 Tippa silmässä luin, todella kaunista <3
VastaaPoistaIhania kuvia ihanista hetkistä!
VastaaPoistaArvaa vaan vuodatinko muutamam kyyneleen lukiessani...
Huih. kylmät väreet vilistävät...
VastaaPoistaIhanasti kerroit lapsuutesi kesistä rakkaan ystäväsi kanssa, teillä on mahtanut olla mahtavaa yhdessä!
Olen varma, että ystäväsion siellä tähtenä taivaalla onnellinen, että sai tuntea Sinut, olla ystäväsi ja kokea kaiken tuon kanssasi :)
Ihania keijuja ja prinsessoja teillä siellä ollut liikkeellä, kauniita tyttöjä ja kauniita kuvia ihanissa kulisseissa!
Mukavaa loppuviikkoa!
Niinhän se on, että meillä jokaisella on aika lähteä, emmekä sitä etukäteen tiedä, koska se aika on...
VastaaPoistaMuistot säilyvät onneksi aina!
Hyvää viikonloppua!
Kati
Ihanat kestit keijuilla!
VastaaPoistaTunsin piston sydämessäni, kuin luin tekstisi. Olen myös joutunut hyvästelemään aivan liian aikaisin lapsuuden rakkaan ystävän, nuoruuden hurjien vuosien jakajan, hengenheimolaiseni. Serkkuni oli vain kaksi viikkoa minua nuorempi....nyt hän siis on tähtenä taivaalla. Onneksi muistot säilyvät.
Mukavaa viikonloppua!
-k-
Ihanat keijukestit, kaunista tunnelmaa! Mukavaa viikonloppua sinne!
VastaaPoistaIhan liikutuksen laineille asetuin tätä kaikkea kaunista ja koskettavaa ihmetellessäni. Kiitos!!♥
VastaaPoistaIhanat kekkerit teillä on olleet!
VastaaPoistaOn elämän tärkeimpiä asioita omistaa ystäviä tai ystävä, jonka kanssa voi jakaa hetkiä...onneksi muistoja ei voi kukaan viedä.
Blogissani on tunnustus sinulle:)
VastaaPoistaLiikuttava teksti ja ihana postaus <3
VastaaPoistaAivan ihania pikku-prinsessoja! Ja niin kaunis muisto. Todella surullista että ystävyytenne on katkennut noin surullisella tavalla. Onneksi on kauniit muistot joita vaalia. Itse olen viettänyt paljon kesiä maalla mummolassa joten siksikin tarinasi kosketti tunnetasolla vahvasti. Tuli ihan omat kesät mieleen! (Tosin minulla oli poikaserkut leikkikaverina ja leikit olivat hieman raisumpia...)
VastaaPoistaKiitokset, ja lämpimät rutistukset kaikille kommenteistanne <3
VastaaPoista