Onko elämää joulunkin jälkeen? ;)
Onhan sitä tietenkin, vaikka näin alkuun huomaan kärsiväni lievästä joulun jälkeisestä "christmas bluesista" ja hieman tyhjästä olotilasta. Joulukoristeiden mukana käärin kaappiin haikeudella koko syyskauden. Sen hämyisät illat kynttilänvalossa, fiilistelyt glögilasillisen parissa, kutkuttavan odotuksen ja säkenöivän tunnelman.
Moni kärsii kaamoksesta, mutta itse koen juuri syksyllä ja joulun alla olevani kaikkein inspiroitunein, enkä tuolloin edes huomaa pimeyttä ympärilläni, mutta joulun jälkeen tammikuu iskee päin kasvoja kylmällä kädellään, eikä sillä ole minulle oikein mitään tarjottavaa. Kevääseen on ikuisuus ja jotenkin sitä olisi tarvottava tahmean talven yli?
Toki joulutteluunkin turtuu ja loppiais-siivousten myötä koittaa aina se huikea hetki, jolloin koti tuntuu aivan kummallisen raikkaalta ja avaralta. Sitä hetkeä juhlistan joka kerta valkoisin tulppaanein ja vaalein tekstiilein.
Onneksi ne päivätkin alkavat hiljalleen pidentymään, sillä nyt sitä valoa alkaa todentotta kaivata.
Vielä kuitenkin kynttilät ja tähdet saavat valaista harmaita päiviä. Täällä etelässä päivät todellakin ovat harmaita, sillä talvesta täällä ei ole tietoakaan.
Arkeen paluu tuo elämään toivottua ryhtiä. Teineihinkin saadaan taas vähän vauhtia, unirytmit palaavat normaaliin ja suklaavieroitus on käynnissä. Makeanhimoa vastaan taistelen hedelmin, taatelein ja pähkinöin. Leivoinpa innoissani ensimmäistä kertaa myös siemen-näkkäriä, mutta se pääsi tummumaan uunissa liikaa. Täytynee yrittää toisen kerran uudelleen. Olisi varmasti maistunut ;)
Uuden vuoden lupauksia en tehnyt laisinkaan, mutta se edellisessäkin postauksessa mainitsemani karsiminen olisi tulevan kevään juttu! Kunnon konmaritus olisi paikallaan niin kaappien kuin ajatusten ja ruokavalionkin suhteen, mutta ennenkaikkea niiden kaappien. Jospa siis esittelenkin teille kevään aikana uudelleen järkättyjä kaappeja? Vai kiinnostaisiko sellainen ollenkaan?
Ehkä en lupaa mitään kuitenkaan ;D
Toivelistalla olisi myös ( edelleen varmaan sadatta vuotta ) kylpyhuoneen pintaremontti!
Tässä yläkuvassa näkymää kylpyhuoneen ovelta keittiöömme ja olohuoneeseen. Pyykkejä ripustellessa ajattelin, että täältä kulmasta on tullut ehkä vähemmän otettua kuvia.
Amaryllikset pukkaavat edelleen nuppuja ja ne ovat muutenkin säilyneet hienosti koko joulun ajan. Pari tulppaania siinä vieressä tuovat kevään tuntua.
Loppiaisen lumiukkokaakaot lämmittivät mukavasti ulkoilun jälkeen. Saimme nuo suloiset vaahtokarkki-ukkelit lasten serkuilta jouluna, eikä niitä melkein olisi raaskinut syödä ollenkaan.
Tällaisia sekalaisia aatoksia joulun jälkeiseen elämään. Onhan se mahtavaa, että kevättä kohden mennään, vaikka sinne onkin ihan liian pitkä matka :). Oletteko itse talvi-ihmisiä vai joko alkaa viherpeukaloita kutkuttaa?
Mukavaa arjen hulinaa!
Iida Emilia
Minä en tidä oiken minkä vuodnajan ihminen olen kun jokaisessa vuodenajassa om oma charminsa. Ehkä kumminkin tuo kevä ja kesä. Keväällä näkee miten luonto herää talviunilta.
VastaaPoistaIhanaa että arki vihdoin teki paluun meidänkin huusholliin.
Ihanaa alkanutta vuotta sinulle.
Halauksin Erica
Se on totta, että kaikissa on ihanat ( ja myös huonot ) puolensa. Itse tykkään myös keväästä ja kesästä. Syksyä rakastan, mutta talven yli voisin hypätä ;). Toki ne aurinkoiset pakkaspäivät on ihania! :)
PoistaJuu kylläpä tuntui pitkälle tuo joululoma ja nyt arki on erittäin tervetullut :)
Mukavia tammikuun päiviä sinne ja ihanaa vuoden alkua! <3
Ilman muuta olen kevään ja kesän ihminen, MUTTA rakastan joulua ja sen odotusta sekä nautin aurikoisista päivistä, kun lumi kimmeltää hopeanhohtoisena ja pakkanen nipistelee poskipäitä :)
VastaaPoistaNäistä harmaista keleistä ja vesisateista en pidä alkuunkaan. Syksy on kaunista aikaa kaikkine väreineen, mutta loka- marraskuun voisin hyvin vain nukkua:)
Mukavaa loppiaisen jälkeistä aikaa!
Voi niinpä juuri! Kaikki on tavallaan ihania ja vielä kun saisi kevään ja kesän vähän pidempänä versiona ;D. Tämä talviaika kestää ihan ikuisuuden! Jostain syystä mulla iskee vasta tammikuussa ilmeisesti jälkikäteen turhautuminen tuosta pimeästä ajasta, kun en sitä silloin marraskuussa huomaa.
PoistaJa kiitos samoin sinne sinulle myös! :)
Mä nautin kans kun arkipäivät ovat alkaneet. Tietää edes mikä viikonpäivä ja kuinka mones päivä on, kun saan katsoa sen päivänsanomista :) :)
VastaaPoistaTykkään joulusta, mutta aikansa kutakin.
Hihii, sanoppas se :D
PoistaOli kyllä pyhien jälkeen vallan sekaisin päivät!
Kyllä jopa jouluun kyllästyy, kun sitä aikansa on hösöttänyt. Onneksi aina uutta odotettavaa :)
Vähän samansuuntaisissa mietteissä minäkin. Jotenkin tuo vuosikymmenen vaihtuminen ja havahtuminen, miten aika kiitää herätti mielihalun painaa jarrua ja pysähtyä just tähän ja hidastaa oikein reilusti. Joulutunnelma on aika mieluinen ja ihana ja samaten kodin raikastuminen kuusen siirryttyä pihamaalle. Loman lokoisan olon vaihtuminen arjen hulinaan ottaa voimille, kun hiljaisuus on parasta, mitä tiedän.
VastaaPoistaKyllä kai tämä minunkin elimistöni pääsee tästä vauhtiin, kun ensin vähän junnataan paikoillaan.
Toivotan sinulle oikein antoisaa uutta vuosikymmentä! Terveisin Tuija
Kiitos Tuija kivasta viestistäsi. Ihanasti kirjoitettu <3
PoistaHiljaisuutta rakastan minäkin ja tosiaan tuo ajan juoksu välillä hirvittää. Joulun pysähtynyt tunnelma on lumoava, mutta nyt tässä hiljalleen kevättä kohti, kunhan pääsee kunnolla vauhtiin ;D
Oikein hyvää vuotta ja vuosikymmentä myös sinulle! <3