Tammikuun sävyjä

Talvinen tervehdys keskiviikkoon!

Arki on asettunut uomiinsa, jopa siinä määrin vauhdikkaasti, että seuraava lomakin on käynyt jo häivähdyksenä mielessä ;). Ei vaan, arki on ihan mukavaa, mutta kuinka sattuikin monenlaista muistettavaa ja tehtävää kasaantumaan tähän tammikuun alkuun!

Nyt istun keittiön pöydän ääressä. Kuuntelen vapaapäivän hiljaisuutta ja ihastelen ikkunasta näkyvää, uinuvaa talvimaisemaa. Pidentyneen päivän kajastus on ehkä kaunein valo mitä tiedän. Muutoinkin nämä tammikuun sävyt ovat niin harmoonisia ja rauhallisia. Sopivat täydellisesti omaan värimaailmaani.

Tammikuun valopilkkuihin kuuluvat myös esikoisemme syntymäpäivät, joita tulevana viikonloppuna juhlistamme suvun kesken. Hän saapui elämäämme 15 vuotta sitten. Tuntuu kuin siitä olisi vain hetki, vaikka paljon on siinäkin välissä ehtinyt tapahtua. Jännä, miten voi muistaa vieläkin sen kaiken kuin eilisen päivän. Sen suuren hetken, kun minusta tuli äiti ja miehestäni isä!  On se vain uskomatonta!

Ehkä nämä muistelot ovat olleet nyt erityisen pinnalla siitäkin syystä, että eräästä ystävästäni tuli muutama päivä sitten mummi! Sitä aijomme myös juhlistaa huomenna iltasella hyvän ruuan äärellä.

Tänään täytyisi aloitella jo siivouksia ja mietiskellä viikonlopun tarjoiluja. Joulun jälkeen ei olekaan tullut tehtyä kunnon siivoja juuri ollenkaan. Vähän vain imuroitu ja pyyhitty sieltätäältä suitsaitsukkelaan. Mutta järjestys se olla pitää! Itseäni ei häiritse pölypallerot ollenkaan niin paljoa, kuin levällään lojuvat tavarat. Tässä suhteessa onkin ollut lapsiperheessä totuttelua, enkä ole oikein vieläkään tämän viidentoista vuoden aikana oppinut ottamaan rennosti tuon järjestyksen suhteen! 

Nykyään toki on jo huomattavasti helpompaa, kun lapset ovat isompia, mutta kyllä välillä töistä kotiin tullessa, kun kuopuksen ulkovaatteet ja reppu toivottavat minut tervetulleeksi eteisen LATTIALLA! Ja tiskit notkuu tiskipöydillä, koulukirjat ja askartelut keittiön pöydällä, viltit ja sohvatyynyt mullinmallin olkkarissa! Niin silloin kyllä mietin mielessäni, että luojan kiitos, nuo tenavat kasvavat ja muuttavat joskus pois kotoa! :D

Mutta sehän on vain elämää se! ( Nuo Parolan aseman ihanat paperisäkit auttavat muuten järjestyksenpidossa, sillä säilön säkkeihin kierrätettäviä juttuja, kuten pahveja, laseja ja metalleja ).

Mutta nyt kotihommien pariin. Olipas ihanaa kirjoitella blogiin pitkästä aikaa! Tämä on sellainen oma hengähdystaukopaikkani ja oikeastaan melkein terapeuttista itselleni. Kiva jos olitte kuulolla.

Lumisia tammikuun päiviä!

Iida Emilia