Black & White

Sateisen harmaa syyspäivä on suorastaan pakottanut pysymään lämpimissä sisätiloissa. En ole silti saanut aikaiseksi yhtään mitään! Eikä kai aina tarvitsekkaan :) Tämä syyskausi onkin sellaista kotikoloon piiloutumista ja möllöttelyä. On aikaa katsella kodin nurkkia remonttireiskan silmin, ja keksiä uusia sisustuskohteita! :)

Eteisemme on ollut minulle alusta asti pulmallinen. Pitkähkö, pieni ja pimeä tila. Valkoiset seinät ja kalusteet tuovat sinne valoisuutta, mutta jotain kivaa sinne vielä kaipaisi. Mustalla värillä olen saanut hieman ilmettä tylsään tilaan.

Lattialla lepäilee mustavalkoinen talja.

Seinällä valokuvista keräilty sukupuu

Kuvat näyttävät yllättävän valoisilta, mutta todellakin eteinen on synkkä...varsinkin näin ankeana sadepäivänä.

Nyt valmistaudun työntäyteiseen loppuviikkoon. Viikonloppuna tiedossa myös huvituksia :)

Palaillaan!

Iida Emilia

Viikonlopun saldoa

Viikonloppu on hujahtanut taas vauhdilla.
Saimme kestitä ihania vieraita, ja retkeilimme puistoon termarin ja eväiden kera :) Luonto hehkuu aivan upeissa syysväreissä, ja kirpeän raikkaan lenkin päälle maistuu lämmin sauna, sekä tunnelmointi kynttilöiden tuikkeessa. Lapset ovat jo innostuneet listaamaan joululahjatoiveitaan. Joululaulujakin on jo kuunneltu ;)

Kaappiensiivous intoilun tuloksena löysin mm. lisää valkoisia valokuvakehyksiä, joita aloin sommitella olohuoneen ruskeanharmaalle seinälle. Halusin kollaasista epäsymmetrisen, ja sellaisen sainkin...ehkä pientä säätöä vaatii vielä. Tyhjät kehykset vetoavat minuun suuresti. Yhdessä ne muodostavat kuin suuren taideteoksen. Myös kuivat rosoiset oksat ovat mielestäni runollisen kauniita kaikessa koruttomuudessaan.

Kaikesta tehosiivouksesta ja roinan hävityksestä huolimatta kaipaisimme yhtä pientä lisäkaappia tai lipastoa! Taidankin nyt käpertyä sohvan nurkkaan Ikean kuvastoa selailemaan ja haaveilemaan.

Mukavaa viikkoa kaikille! Ja kiitokset ilahduttavista keittiö-kommenteistanne :)

Iida Emilia

Puhtaita nurkkia ja puutelistoja

Ihana tiistai!
Vapaapäivän leppoisuutta, auringonpaistetta, puhdasta pyykkiä ja lasten naurua.

Olen saanut syksyisen tarmonpuuskan, ja kolunnut kaappeja ympäriämpäri. Olen heivannut pois turhakkeita, löytänytkin jotain kateissa ollutta. Nyt kaapeissa vallitsee sotilaallinen järjestys ( ainakin hetken verran ;) ja tilaakin sain himpunverran lisää.

Innostuin kuvailemaan keittiötä siivoilujen lomassa. En ole kauheasti esitellyt tätä puolta köökistä, koska täällä on edelleenkin paljon keskeneräisyyksiä, jotka ärsyttävät omaa silmää. Ensin hieman yksityiskohtia:

Tykkään, että keittiössä on tavaraa! Purkkeja ja putiloita esillä, ja helposti kädenulottuvilla.

Kaupan hedelmälaatikko pöytätasolla kokoaa päivittäin käytössä olevat asiat kätevästi yhteen. ( Tämän idean nappasin Villa Honkasalosta :). Leivänpaahtimet ym härpäkkeet pidän kaapeissa piilossa, mutta nekin ovat helposti saatavilla.

Laajemmasta kuvakulmasta paljastuukin sitten kaikki keittiön karmeudet, kuten:

-Lattia!!! ( Ihan kaamean kulunut, nuhraantunut ja kellastunut 80-luvun parketti, joka ei miellytä mua sitten yhtään...arg ) Haaveilen valkoharmaasta shakkiruutulattiasta, jollaisen olen ajatellut itse jossain vaiheessa maalaavani.

-Väliovet! ( Ihan kaameat ja hirveät ja tummuneet ja pinttyneet 80-luvun tasaiset
ovet...voi itku ). Keittiön välioveen olisi tarkoitus tehdä iso liitutaulu.

-Listat! ( Siis todella tylsät ja hirveän väriset...osan olen maalannutkin jo valkoisiksi...mutta siis silti tosi tympeät ). Leveämmät koristelistat olisi ihanat.

-Kaapinovien päällä olevat lastulevylistat! ( tai mitkä ne lieneekään, mutta ihan hirveenkaameet nekin). Näihinkin haluan valkoista koristelistaa.

- Hana saisi myös vaihtua uuteen, ja tuonne keittiön toiselle puolelle välitilaan tulee myös paneelit jahka saan aikaiseksi ;)

Mutta alkuperäiseen pyökkihirvityskeittiöön verrattuna tämäkin on jo PALJON parempi :)

Kiitos muuten kovasti teille kaikille edelliseen postaukseen kommentoineille, ja uusille tulokkaille lämmin tervehdys! Kivaa että lukijoita tipahtelee tänne lisää :)

Olen saanut vielä pari tunnustustustakin, mutta palaan niihin tuonnempana.

Tarmokasta viikkoa!

Iida Emilia

Syysterkkuja

Kukkuluuruu pitkästä aikaa!
Löytyihän se pikkuruinen väli tulla blogiakin päivittämään. Meillä oli jonkin aikaa kylässä epämieluisa vieras...nimittäin KIIRUS! Kiireinen elämäntyyli ei kyllä kertakaikkiaan sovi minulle ( tai kenelle se sitten ylipäänsä sopii ;).

Aamusta jo alkoi kauhea härdelli, kun tenavat piti saada kouluihin ja päiväkoteihin, ja itsensäkin siinä samalla ihmisen näköiseksi. Pahimpina aamuina iski tietenkin nelivuotiaalle megasuuri uhmakohtaus, ja kengän parikin oli juuri silloin kadoksissa! Ajettiin tuhatta ja sataa päiväkodille ( aamupala-leipä syötiin vasta autossa ), sieltä taas kaahaten työmaalle, jossa ei ehtinyt pitämään kunnon taukoa koko päivänä! Työpäivän jälkeen olikin jo hirveä hoppu kurvailla teatteriharkkoihin, josta lopulta yhdeksän aikaan raahauduin kotiin peittelemään lapset sänkyihin. Niin, ja pikanttina lisämausteena sopassa oli vielä: silmätulehdus, huuliherpes ja menkat!!! ( + kodin kauhea kaaos ) ;D

Noh...ehkä tuossa tarinassa oli ripaus liioittelun makua! Eikä onneksi ihan kaikki päivät yllä samalle extreme-tasolle, mutta huh, sanon minä. Onneksi nyt on arki palautunut ennalleen, kun tuo parin viikon pidempi työputki ja teatterikiertueemme on takana :)
Kumma, että kaikki osuukin aina samaan syssyyn.

Olohuoneen iltahämyisiä tunnelmia:

Vaihdoin sohvan yläpuolelle tuollaiset lampetit peilin molemmille puolin. Tuo olkkarin pitkä seinä on aina jotenkin aiheuttanut päänvaivaa. Siksi aikanaan maalasin tuon beessin värisen kaistaleenkin sohvan taakse, jotta pitkä seinä vähän saisi särmää. Nyt tosin haaveilen jostain kauniista kuviollisesta tapetista...

Syyskussa meillä myös juhlitaan :)

Yhdeksän vuotta sitten lämpimänä ja aurinkoisena syyskuun ensimmäisenä päivänä sanoimme mieheni kanssa toisillemme: TAHDON :) Viisi vuotta myöhemmin saimme hääpäivälahjaksi kolmekiloisen tuhisevan nyytin: Lilliputin, kuopuksemme, jota Ompuksikin kutsutaan ( onhan hän syntynyt omenoiden aikaan ).

Lilliputin syntymästä onkin hauska tarina neljän vuoden takaa: Lähdimme mieheni kanssa juhlistamaan silloista viisivuotis hääpäiväämme. Olin siis viimeisilläni raskaana ( Laskettuun aikaan oli pari viikkoa aikaa ). Esikoisemme meni hetkeksi Mummilaan, jotta me pääsimme hienosti syömään. Siinä sitten herkullista ateriaa nauttiessamme kuulin mahastani kumman poksahduksen, ja mietin hetken, että eikös esikoista odottaessani kuulunut aivan samoin ennenkuin lapsivedet menivät! Mitään ei kuitenkaan tapahtunut, joten söimme tyytyväisinä ruokamme loppuun. Vasta pöydästä noustuamme tunsin, kuinka lapsivedet alkoivat valua pitkin kinttuja! Soitimme siis Mummilaan, että jatkammekin tästä suoraan synnärille. Jälkkäriksi olikin sitten tarjolla vain ilokaasua ;)

( ihana Hello Kitty kakku on erään äiti-kaverini tekemä )

Tulihan nyt paljon asiaa tähän postaukseen :) Yritän ehtiä taas muihinkin blogeihin kyläilemään.

Ihanaa syyskuista viikonloppua kaikille!

Iida Emilia