Omppusia

Voi että kuulkaa! Niin ne synttärit meni vilisten ohi, etten ehtinyt kaivella kameraa esiin ollenkaan. 

( Tai ne muutamat hätäiset räpsyt eivät ainakaan kestäneet päivänvaloa, joten pahoittelut jos joku vielä odotteli lisämateriaalia vintage-kekkereiltä ;). Juhlat sujuivat kuitenkin oikein mukavasti kakkupapereista tehtyjen viirinauhojen alla, ja auringonsäteiden lämmittäessä tunnelmaa kattoon asti. 

Nyt on sitten vähäksi aikaa tässä perheessä juhlakiintiö täynnä. Ehkä pikkujouluja sitten seuraavaksi :)

Mutta nyt on aika nauttia syksystä ja sen tarjoamasta sadosta!

Vaikka omasta pihasta ei omenoita herukkaan, niin onneksi noita punaposkia voi poimia kaupan hyllyiltäkin. Edelleen kyllä unelmoin siitä, että jonain päivänä meillä olisi edes pari pientä omppupuuta. Voisihan niitä istuttaa rivitalon pihaankin.

Vaarin ompputarhasta riittää kuitenkin näitä herkkuja muillekin, ja joka syksyinen omenakauraherkku saa koko perheen suut messingille.

Rauhallinen kotiviikonloppu saa muuten vieläkin odottaa, sillä viikonlopulle on tiedossa 

terapiareissua ihanaisten blogisiskosten seurassa :). Pientä jännitysmomenttia matkaan aiheuttaa syysmyrskyn lisäksi lakkoileva Suomi, joten katsotaan jääkö meidän shoppailut laihanlaisiksi. Pääasia kuitenkin, että saa tavata ystäviä!

Nyt työt kutsuu....

Halit!

Iida Emilia

Ripaus kultaa ja pitsiä vintage-synttäreillä

Juhlahumut jatkuvat täällä yhä.  Kolmatta viikonloppua putkeen!

( Jaksaa, jaksaa ;)! 

Kuopuksemme synttäreitä juhlittiin viimeviikonloppuna kavereiden voimin, ja tulevan viikonlopun aikana saamme vielä sukua kotiimme kahvittemaan. Innostuin myös tähän samaan hässäkkään varaamaan itselleni kirppispöydän, ja oman mausteensa soppaan lisäsi vielä pikkuiset kääpiöhamsterimme, jotka päättivät viime lauantaina kesken kiireisimmän synttärivalmistelun järjestää kunnon nyrkkeilymatsin, jossa jouduin toimimaan erotuomarina! 
Ennen niin erottamattomat kaverukset saivat toisistaan yhtäkkiä tarpeekseen, ja paniikissa etsein väliaikais-asunnoksi toiselle pahvilaatikon. Onneksi vielä saman päivän aikana löysimme netin kautta häkin, sattumalta melkein naapuristamme. Nyt hamsteri-siskokset jatkavat eloaan tyytyväisesti erakkoina omissa häkeissään ja tappelussa saadut haavatkin paranivat nopeaan. 

Loppujen lopuksi kaikki sujui siis hyvin, ja me isännän kanssa karkasimme viime lauantain iltana kaikkea hälinää pakoon mökille hääpäivän viettoon. Kiitokset äidilleni, joka itse ehdotti, että voisi tulla tyttöjä hoitamaan :) 

Mutta palataanpa takaisin aiheeseen...eli yhdeksänvuotiaan lilliputtimme synttäriteemaan... Tällä kertaa tyttärelläni ei ollut minkäänlaista tiettyä teema-toivetta, eikä liioin väritoiveitakaan kekkereiden suhteen. Hetken jo mietein, että tarvitseeko niitä koristeita oikeastaan ollakkaan!? Pääsisi ainakin jossakin asiassa helpommalla. Mutta niin vain ruokakauppareissulta tarttui käteen kauniit kultaiset servetit ja kakkupapereita...ja siitähän se idea ryöpsähti valloilleen. 

Askartelukaupasta lisäksi hieman silkkipaperia, paperipussukoita, pieniä pitsipapereita.
Pienellä vaivalla nättiä vintage-tyyliin :)

Mutta nyt hippulat vinkumaan! Matot ulos ja siivous käyntiin. Leipomuksetkin ihan vaiheessa.

Nämä kemut kun vielä saadaan kunnialla ohitse, niin kyllä osaa taas rauhallisia koti-viikonloppuja tämän jälkeen arvostaa ;)

Perjantai-terkuin:

Iida Emilia

Tervetuloa syksy!

Syyskuun ensimmäinen päivä! Päivä johon mahtuu paljon rakkaita ja tärkeitä muistoja. Mieheni kanssa astelimme alttarille tasan 14 vuotta sitten. Juhlimme tänään siis norsunluu-hääpäiväämme. Rakkaus väreilee yhä vahvana ja siitä olen joka päivä kiitollinen. 

Kiitollinen olen myös lahjapakkauksestamme, jota lähdimme yhdeksän vuotta sitten kesken hääpäivän ravintola-illallisen noutamaan. Tuo pieni, punainen, rääkyvä kolmikiloinen paketti syntyi syyskuun toisen päivän puolella ja on nyt jo reipas kolmasluokkalainen :)

Syyskuu on tunteita täynnä ja ehdottomasti vuoden paras kuukausi muutoinkin. Rakastan sen värejä, tuoksuja, raikkautta ja juuri sopivaa valon ja hämärän leikkiä. 

Olohuoneessa innostuinkin näin vapaapäivän kunniaksi kuvailemaan, kun usvan verhoamassa aamussa kajasteli niin kaunis valo. Nuo äitini 60-vuotis juhlista tuodut iloisen räväkät kehäkukat näyttivät ihastuttavilta maljoissaan.

 Kukat olivatkin juuri äitini persoonaan sopivat, ja juhlat onnistuivat yli odotusten. Lämminhenkisiä kuusikymppisiä vietimme vanhassa hirsisessä pirtissä, upeassa aurinkoisessa säässä. Vieraita oli paikalla juuri sopivasti ja ruokaa riitti kaikille. ( Itse nimittäin stressasin kaikkea mahdollista etukäteen, vaikka itse juhlakalu suhtautuikin varsin letkeästi juhlavalmisteluihin taiteilijamaiseen tapaansa. Ennen juhlia ei ollut edes varmaa, tuleeko paikalle 20, 30 vai 36 henkilöä...mutta onneksi kaikille lopulta riiti paikat, eikä kakku loppunut kesken ;))

Apteekkarin lipaston uusi paikka on nyt siis toistaiseksi täällä olkkarin ikkunan alla. 

Tähän olen kuitenkin ajatellut jossain vaiheessa hankkivani nojatuolin, mutta sillä ei ole mikään kiire sinänsä. Voi toki olla että mieli muuttuu vielä matkanvarrella ;)

Näiden aurinkoisten kehäkukkien myötä toivottelen kaikille:

Iloista syyskuuta!

Iida Emilia

Bloggausnurkkaus olkkarissa

Hieman meinaa kiirettä pukata tälle viikolle, sillä työpäivien jälkeen olen autellut äitiäni hänen 60-vuotis juhlien järjestelyissä, joita vietetään tulevana lauantaina. Lisäksi syyskuun lapsemme täyttää ensiviikolla yhdeksän vuotta, mutten ole ennättänyt miettiä synttäreitä vielä ollenkaan. Pidämmekin kekkerit onneksi suvulle vasta parin viikon päästä, joten kai tässä vielä ehtii jotakin kehitellä ;)

Sisustelulle tuntuu kuitenkin liikenevän aina aikaa, enkä maltakkaan olla esittelemättä omaa bloginurkkaustani, joka syntyi alkuviikosta puolivahingossa olohuoneen puolelle. 

Sohvan siirtelyn myötä olkkarin ikkunan alle jäi valtava tyhjiö, johon toivon löytäväni jossain vaiheessa nojatuolin ja jalkalampun. Haluan kuitenkin tarkkailla ensin kirppareiden ja torin tarjontaa rauhassa ennenkuin rynnin uutta ostamaan. Kierrätys kunniaan! 

Tyhjään tilaan kuljettelin nyt alustavasti vanhan apteekkarin lipastomme, joka on viettänyt eläkepäiviään tuolla naulakon alla. Lipastovanhus sopikin ihan hienosti entisen puusohvan paikalle, mutta naulakkoseinä jäi puolestaan liian avaraksi.

Onneksi tavaranhamstraamisesta on sillointällöin hyötyäkin, sillä olin säilönyt lasten vanhaa peilipöytää varastossa näemmä juuri tätä hetkeä varten ;). Melko rumasta 70-luvun retro-pöydästä kuoriutui ihan kelpo bloggauspöytä, kun poistin pinttyneen peiliosan ja vaihdoin vetimet. ( Vetimet ja muutkin tilpehöörit löytyivät kotoa, joten muutos ei tullut maksamaan mitään ).

Tästä väliaikaiseksi tarkoitetusta työpisteestä tuli niin kiva etten ehkä maltakkaan tästä enää luopua!

Terveiset muuten blogini lukijalle joka tuli minua kadulla moikkaamaan, kun laahustin juuri väsyneenä ja pöllähtäneenä työpäivän jälkeen kotiinpäin. Olihan päivän piristys todella :)

Mutta nyt on lähdettävä unten maille.

Heipsulivei!

Iida Emilia