Rautasängyn uusi lookki

Hiphei!

Muistattekos vielä vanhan rautasängyn, jonka hankein itselleni joulun alla lahjaksi?
Sänkyhän löytyi ihan sattumalta kirpputorilta, ja vaikka en ihan varmaksi tiennyt mihin tuollaisen ihanuuden meillä sijoittaisin, niin en vain voinut jättää tuota kohtuuhintaista unelmien huonekalua ostamatta.

Alunperin ajattelin laittaa sängyn lastenhuoneeseen, mutta ensin se kuitenkin kulkeutui meidän olkkariimme, jossa se onkin osoittautunut oivaksi lisä-istumapaikaksi. Sängyllä on myös mukava löhöillä ja lueskella, tai vaikkapa bloggailla kuten juuri tälläkin hetkellä.

Ainut minua askarruttava miinuspuoli sängyssä ostohetkellä oli sen pirteän räväkkä väritys. (Voit kurkistaa tästä miltä rautarouva ensin näytti ). Itse satun pitämään enemmän vaaleista ja neutraaleista sävyistä, joten vanha väri sai luvan väistyä. Jahkailin valkoisen, mustan ja harmaan välillä, mutta lopulta perinteinen puhtaan valkoinen voitti sävyisän kisan. Rautakaupasta sain asiantuntevaa apua metallin maalaamiseen, ja Tikkurilan Unica Akvalla peittyi punainen maalikerros vain parin kerran sutimisen jälkeen. Ai että miten olenkaan tyytyväinen lopputulokseen. Sängystä tuli jotenkin herkän oloinen, ja nyt se sopii täydellisesti olohuoneeseen :)

Vapaapäivän teehetkessä lueskelin pitkästä aikaa Ilona Pietiläisen talven taikaa- kirjaa, jossa Pilvenhattarakin oli esillä. Paljon olikin meidän sisustus jo noilta ajoilta muuttunut, mutta mukavat muistot tuonne kirjan sivuille on ikuistettu :)

Pahoittelut muuten rakeisista kuvista. Kameran pitäisi olla kelvollinen, mutta kameran takana ilmeisesti hösätään liian hätäisesti ;)

Pirteitä pakkaspäiviä!

Iida Emilia

Sininen hetki

Leppoisaa lauantaita! 

Ihanan kirkas ja kirpsakka talvipäivä takana. Rauhallista kotoilua, pyykinpesua, ruuanlaittoa, ulkoilua ja kaupassa käyntiä. Kaupasta olen metsästellyt heti uudenvuoden jälkeen valkoisia tulppaaneja, mutta

 niitä ei ole vain vielä löytynyt. Niinpä nappasin mukaani pinkit ja lilat. Hurjan kauniit ovat nekin.

Aaltovaasi on mielestäni täydellinen juuri tulppaaneille. Nämä kukat ovat kyllä ehdottomasti 

eräitä suosikeitani. Upeita nupullaan, mutta ihania myös avonaisina ja ylipitkäksi kasvaneina.

Kylläpä muuten huomaa jo päivän pidentyneen, sillä tartuin kameraan puoli neljän maissa,

 ja vielä onnistuin kuvaamaan hyvin. Sininen hetki ulkosalla värjäsi kuvat jännän lilahtaviksi.

Nyt kynttilät päälle, saunan lämmitykseen ja tortilloja valmistamaan!

Viikonloppua!

Iida Emilia

Talven taikaa

Arki palasi paikoilleen kirpeiden paukkupakkasten saattelemana.

Talvi maalasi maailman valkeaksi, ja piirsi ikkunoihin upeita kuuraisia kuvioitaan.

Niin kaunista...taianomaisen kaunista!

Ei käy kieltäminen, etteikö talvi olisi satumaista aikaa. Ovathan nuo talven väritkin kaikessa yksinkertaisuudessaan juuri minun lempparisävyjäni. Valkoista, harmaata ja ruskeaa!

Mutta kyllä tuo kylmä viima käy niin vilukissan luihin ja ytimiin, että kaikkein parasta talvessa on kuitenkin se hetki, kun pääsee ulkoa sisälle lämpimään. Sytyttelee kynttilät ja juo kupposen lämmintä kaakaota.

Täytyy myöntää, että kevään haikea odotus alkaa täällä kyllä samantien, kun joulu on kannettu varastoon. Mutta yritetään nyt kuitenkin nauttia tästä talvestakin, sillä sitä on vielä runsaasti jäljellä.

Ja mieluummin toki katselen näitä talvisia maisemia, kuin sitä märkää ja pimeää.
Onhan tämä vuodenaikojen vaihtelu suuri rikkaus!

Ystävältä lahjaksi saatu mukin suojus on ollut kätevä Green Gaten kupeissa, jos on oikein kuumaa juotavaa tarjolla. Lisäksi se on kovin kauniskin, ja niin talvisen näköinen. 

Virkattuja ihanuuksia löytyi muitakin pukin kontista, sillä eräs taitava tuttavani värkkäsi tyttöjen pullipeille ihania talvivaatteita toiveideni mukaan. Nyt tarkenee nuketkin näillä keleillä.

(Sain lainata esikoisen ottamaa nukkekuvaa tänne blogiini).

Oikein kaunista tammikuuta kaikille!

Iida Emilia

Uudenvuoden tervehdys!

Heipparallaa ja oikein ihanaa uutta vuotta 2016!

Täällä vuodenvaihde alkoi flunssan nipistävässä otteessa, mutta onneksi saan lomailla vielä lasten kanssa loppiaiseen asti, niin on aikaa parannella tautia rauhassa. Uudenvuoden juhlaa vietimme täällä kotosalla veljeni perheen kera, ja illemmalla vielä naapuritkin liittyivät seuraamme. Oikein iloisesti siis vuosi vaihtui hyvän ruuan, kuplivan juoman, pelien, rakettien räiskeen ja naurun merkeissä.

Joulukoristeet korjailin eilen pakettiin. Vain kuusi ja muutama jouluinen kukka, sekä tietenkin valosarjat ja tähdet saavat ilahduttaa pidempään. Aina pienellä haikeudella hyvästelen nisset, mutta ah, sitä raikkauden tunnetta, joka joulun jälkeen mielen valtaakaan! Valkoisen ja harmaan seesteinen liitto on kuin puhdas, avoin kirja, jolle aletaan uutta vuodenmittaista tarinaa kirjoittamaan.

Ilolla muistelen myös kulunutta vuotta, ja halusinkin kietoa vuoden kauneimmat hetket kollaasien muotoon. Päälimmäisenä mieleen ovat jääneet monet mukavat juhlat, joita vuoteen osuikin useita. Mm. mieheni nelikymppiset, äitini lämminhenkiset 60-vuotisjuhlat, sekä appivanhempien upeat kuusikymppiset Tallinnassa.  Tallinnan reissun lisäksi teimme perheen kanssa kivoja pikku reissuja mm. Porvooseen ja Suomenlinnaan. 

Sisustusrintamallakin tapahtui jotain, esim. vanha vaatehuone muuttui kuopuksen leikkikomeroksi, ja olohuoneeseen syntyi puolivahingossa kiva työpiste. Takapihalle valmistui kierrätysmateriaaleista terassi sekä istutuspöytä. Mökilläkin jännättiin kesän alussa, kun saatiin toimittaja ja valokuvaaja kyläilemään. Huonoiltakaan uutisilta ei toki vältytty, sillä sairastuin alkuvuodesta kilpparin liikatoimintaan, mutta oikealla lääkityksellä tauti on pysynyt hyvin aisoissa, vaikka joskus olemassaolostaan muistutteleekin. Kaikenkaikkiaan kuitenkin aika tasaista, ja mukavaa arkea täällä on vietetty.

Kiitos teille lukijani, että olette mukanani näissä hetkissä kulkeneet!

Iloa ja onnea alkavaan vuoteen!

Iida Emilia